tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post2497423586570122860..comments2023-03-18T11:23:40.834+02:00Comments on Pikkurilli : Huumori on vakava asiaTuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.comBlogger12125tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-39435932920112377432017-03-28T15:33:58.828+03:002017-03-28T15:33:58.828+03:00Tavallaan hauska ja jännä kuulla, että osastoilla ...Tavallaan hauska ja jännä kuulla, että osastoilla heitetään rankkaa läpändeerusta itsemurhasta. Kai se on vähän samantyylinen juttu kuin että ruumiinavauksia tekevät oikeuslääkärit heittävät kuolema-aiheisia vitsejä, näin olen kuullut. Musta huumori auttaa selviytymään haastavissa olosuhteissa. Toisaalta huomaan, että olen kuitenkin hieman pelästynyt psykiatristen osastojen huulenheitosta, vaikka samalla tiedän että huumori voi olla viimeisiä keinoja pitää itsensä kasassa. Ristiriitainen olo.<br /><br />Onneksi ei ole ivallisia trolleja näkynyt, ainakaan vielä. Aina kuitenkin pelko jyskyttää takaraivossa, että saa osakseen syyttelyä, mitätöintiä, yleistämistä ("on täällä muillakin vaikeaa"), pomottamista tai empatian teeskentelyä ("kyllä mä tiedän miltä susta tuntuu"). Ehkä nämä ihmiset itse haluavat kuulla syöpädiagnoosinsa jälkeen samantyylisiä kommentteja, esim. "on täällä muillakin syöpää, so what?". Maistakoot sitten myöhemmin omaa lääkettään.<br /><br />Yritän tutustua tuohon sarjisblogiin, vaikka pienoinen asennevamma piinaa.Tuija https://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-30323489110834540752017-03-27T17:04:33.131+03:002017-03-27T17:04:33.131+03:00Nyt vasta luin tämän, on muka ollut kiirettä.
It...Nyt vasta luin tämän, on muka ollut kiirettä. <br /><br />Itse olen avoimesti kirjoittanut masennuksestani, tehnyt siihen liittyviä kuvia, julkaissut yhden sairaalapäiväkirjan ajasta, jonka vietin suljetulla.<br />Kulisseja ei jaksa pitää yllä, vaikka tietääkin, että aina, kun kirjoittaa mielenterveydestä, trollit hiipivät koloistaan kommentoimaan. No, se on heidän sairautensa :D<br /><br />Kaikkein rankinta huumoria itsemurhasta olen kuullut eri jaksoilla psyk. päiväsairaaloissa ja tuolla suljetulla. Sellaisessa porukassa tietää, että ihmiset ymmärtävät. Samanlaista herjaa en heittäisi niiden ystävieni kanssa, joiden lapsi on kuollut oman käden kautta. <br /><br />Ai niin, hulluudesta on yksi sarjakuvablogi, suosittelen.<br /><br />http://hulluussarjakuvia.sarjakuvablogit.com/SusuPetalhttps://www.blogger.com/profile/11124879339908654519noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-74976326123380639662017-03-17T14:28:17.127+02:002017-03-17T14:28:17.127+02:00Olen itsekin tyytyväinen, että uskalsin. Kuulostaa...Olen itsekin tyytyväinen, että uskalsin. Kuulostaa kliseeltä, mutta tuntui kuin jokin taakka olisi pudonnut päältäni ja hengittäminen olisi helpottunut. Ehkä yllättävää, että tunnen nyt itseni normaalimmaksi kuin ennen tätä tekstiä. <br /><br />Julkisen keskustelun lisääminen olisi hyvä. Erityisesti jos joku kaikkien tuntema ihminen antaisi asialle kasvot. Muistan, että ainakin Tellervo Koivisto on puhunut avoimesti masennuksestaan. Se on varmasti auttanut monia.Tuija https://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-41169216804490902302017-03-15T21:34:12.961+02:002017-03-15T21:34:12.961+02:00Kiitos, kun uskalsit. Tabut pysyvät tabuina, ellei...Kiitos, kun uskalsit. Tabut pysyvät tabuina, ellei niitä mitenkään yritetä rikkoa. Mielenterveys on aihe, josta pitäisi puhua enemmän ja näkyvämmin. Itse ajattelen, että terveen ja kipeytyneen mielen raja on hiuksenhieno. Mieli on niin mutkikas.Jonnahttps://www.blogger.com/profile/10592628049309016236noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-82274130987988327762017-03-14T15:50:18.861+02:002017-03-14T15:50:18.861+02:00Ehkä pitäisi ruveta sorvaamaan tästä jotain yleisö...Ehkä pitäisi ruveta sorvaamaan tästä jotain yleisönosastokirjoitusta, mutta tällä hetkellä en jaksa. Entistä enemmän rupeaa ihmetettämään ja potuttamaan asetelma, että itsemurha-ajatuksista ei saisi puhua, vaikka ne saattavat olla vaikka kuinka yleisiä masennusta sairastavien keskuudessa. En tiedä, mikä lopulta on pahempaa: itsemurha-ajatus vai vaikemiskulttuuri. <br /><br />Jostain kirjasta (Ihmishirviöt?) luin, että muistaakseni 90 % ns. tavallisista ihmistä (ts. ei-väkivaltarikolliset) on joskus ajatellut toisen ihmisen tappamista. Siis ajatellut, ei suunnitellut vakavasti. Kuulun itsekin tähän suureen enemmistöön, mutta se ei tarkoita, että olisin tappanut jonkun tai että oikeasti haluaisin tappaa jonkun. <br /><br />Jos kerran toiseen ihmiseen kohdistuvat aggressiiviset impulssit ovat näin yleisiä, eikö tältä pohjalta voisi olettaa, että myös itsetuhoiset ajatukset saattavat huomattavasti yleisempiä kuin oletetaan.<br /><br />Ehkä itsetuhoisten ajatusten yleisyydestä pitäisi tehdä tutkimus, johon voi vastata anonyymisti. Oletan, että itsemurha-ajatuksia saattaa olla satunnaisesti myös niillä ihmisillä, joilla ei ole masennusdiagnoosia. Ehkä tällainen tutkimus on jo olemassa, mutta en tiedä siitä.Tuija https://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-21778595351962247192017-03-14T09:38:07.302+02:002017-03-14T09:38:07.302+02:00Tuija, tämä kommenttitekstisi on erityisen hyvin m...Tuija, tämä kommenttitekstisi on erityisen hyvin muotoiltu. Juuri tämä teksti pitäisi painaa kaikkiin terveysalan lehtiin, sairaalojen vastaanottotiloihin ja vaikka Hesarin etusivulle. <br />Ajattele, aivoissa sijaitsevat oireet ovat tabuja, mutta esim. jalkovälin vaivat yleistä "small talkia".<br /><br />Pieni muutos on kyllä käynnissä, kun kansanedustajat ovat kertoneet julkisesti masennuksestaan ja uupumisestaan. Ennen niitä verhoiltiin joksikin muuksi. Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-13335439510933159702017-03-13T11:27:51.782+02:002017-03-13T11:27:51.782+02:00Huumori on yksi selviytysmiskeino muiden keinojen ...Huumori on yksi selviytysmiskeino muiden keinojen joukossa. Putoksesta olen oivaltanut, että miljoona suomalaista fanittaa sitä, mutta neljä miljoona ei fanita. Trump-sketsit ovat kovaa kamaa.<br /><br />En tiennyt tuosta Yöpöydällä-blogin avautumisesta. Luen sen heti kun uskallan. <br /><br />Hyvä, että jaksanut kuunnella sairastuneita ystäviäsi. Toivottavasti et kuitenkaan oman jaksamisen kustannuksella. Kuuntelu on hyvä, sen sijaan syyttely, mitätöinti, määräily ja muu on huono juttu. Kun kuuntelee, osoittaa hyväksyntää ihmistä kohtaan, että ihminen on sairaudestaan huolimatta ok tyyppi. <br /><br />En edes tiedä, mitä sanoisi lapsesi mielenterveysongelmista. Ainoastaan sen, että hyvä kun uskalsit mainita sen. Lapsen masennus voi olla yhtä vaikea tabu kuin aikuisenkin.Tuija https://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-82597707215872972312017-03-13T11:16:31.603+02:002017-03-13T11:16:31.603+02:00Eilen lenkillä ajattelin, että asetelmahan on järj...Eilen lenkillä ajattelin, että asetelmahan on järjetön. Suomessa masennus on varsinainen kansansairaus ja itsemurhat yleisiä Euroopan mittakaavassa, mutta samalla mistään ei saisi puhua. Itsemurha-ajatus ei oikeastaan ole muuta kuin masennuksen oire, tosin vakava oire. Miksi sairauden oire olisi tabu? Ei tule äkkiseltään mieleen mitään muuta sairautta jossa oire olisi tabu. Jos masennusta vielä haluaa arkipäiväistää, sehän on "vain" aivojen ja hermoston sairaus, noin pääpiirteissään. Yleensä kuitenkin mikä tahansa aivoissa sijaitseva sairaus muutttuu nopeasti tabuksi. Sen sijaan esim. diabetes ei ole tabu, koska se sijaitsee haimassa. Siitä voi puhua, se ei hävetä.<br /><br />Voi olla, että miehellä tai pojalla masennuksesta puhuminen on vielä vaikeampaa, koska se "epämiehekästä". Enpä kuitenkaan sanoisi, että itsemurha-ajatukset olisivat naisellakaan kovin "naisellisia".<br /><br /> Tuija https://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-70359570517004596142017-03-12T21:48:08.364+02:002017-03-12T21:48:08.364+02:00Toisaalta ihmisten hämmenyksen kyllä ymmärtää. Jos...Toisaalta ihmisten hämmenyksen kyllä ymmärtää. Jos ei ole koskaan ollut minkään vakavan mielenterveysongelman äärellä, ei ehkä osaa suhtautua. On siis järkevääkin valita kenelle puhuu (työhaastattelussa ei kannata mainita :)). Minulla on jo 70-luvulla skitsofreniaan sairastunut sisko, joka on yhä sillä tiellä. Hänen vuokseen en osaa enää pitää mielenterveysasioita niin paljon tabuina, vaan keskustelen niistä mielelläni. Silloin kun sisareni sairastui, en halunnut nähdä asiaa, koska se oli niin pelottavaa. Samoin oman elämän värien katoaminen. Minusta laitos ei olisi paha, se katkaisee mielessä pyörivät ajatukset ja antaa mahdollisuuden uuteen alkuun, mutta eihän niihin nykyään edes pääse. <br /><br />Varmaan moni itsemurha vältettäisiin, jos asia ei olisi tabu. Nuo Kainuun poikaparat pitivät sisällään suurta ahdistusta. Ja siellä oli niitä metsästysaseita. Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-41768798044850021982017-03-12T19:55:25.790+02:002017-03-12T19:55:25.790+02:00Huumori on hyvä asia, jos se auttaa jaksamaan eläm...Huumori on hyvä asia, jos se auttaa jaksamaan elämää. Putous ei ole kiinnostanut muuten, mutta olen netistä katsonut Trump-sketsit.<br />Olet tälle päivälle toinen, joka on avautunut mielenterveysongelmistaan täällä blogistaniassa. Yöpöydällä-blogin Marjatta kertoi omasta selviytymiskeinosta.<br />http://yopoydalla.blogspot.fi/2017/03/kirja-joka-muutti-elamani.html<br /><br />Olen ollut muutaman ystäväni mukana heidän sairautensa aikana.Kuuntelijana ja vaikka kävelylenkillä kaverina. Pahinta oli oman lapsen mielenterveysongelmat, tumma, musta masennus yhtäkkisen trauman seurauksena. Aina se siellä jossakin kurkkii ilkkuen, kuka on seuraava?Mai Laaksohttps://www.blogger.com/profile/08187702092296085081noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-65332783660330138922017-03-12T19:15:37.827+02:002017-03-12T19:15:37.827+02:00Niinpä, kaikkein pahinta olisi jos ei voisi asiast...Niinpä, kaikkein pahinta olisi jos ei voisi asiasta koskaan missään kenellekään. Tai syyllistäminen, että ajattele nyt vähän miltä muistakin tuntuu aivan kuin ei olisi mitään merkitystä miltä itsemurhakandidaatista itsestään tuntuu. Kauhea vaihtoehto olisi myös sellainen, että vain mainitsee itsemurha-ajatuksen ja välittömästi suljettaisiin johonkin laitokseen. Siihen sisältyisi viesti "poissa silmistä, poissa mielestä". <br /><br />Minun mielestäni itsemurha-ajatus on tabuna samaa luokkaa kuin miehellä impotenssi tai pedofiliset fantasiat. Mistä niistä voi puhua, ei missään. Tai no lääkärille tietysti mutta ei julkisuudessa.<br /><br />Tuntuu hölmöltä, että aivan kuin olisit "voittanut" minut tässä itsemurha"kilpailussa" koska tunnet enemmän itsemurhaajia kuin minä. En halua kertoa itsemurhista yksityiskohtia, muuta kuin yksi on naisen tekemä, se oli kaikkein pahin trauma. Henkilö oli kaverini/ystäväni. Yksi on sukulaisen tekemä mutta ei onneksi lähisukulainen.<br /><br />Taidankin lähteä lenkille. Se tehoaa aina stressiin ja tekee minusta hieman optimistisemman.Tuija https://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-35646317941675470502017-03-12T17:14:15.812+02:002017-03-12T17:14:15.812+02:00Tuija, kiitos rohkeudestasi. Tabuja ei ole helppo ...Tuija, kiitos rohkeudestasi. Tabuja ei ole helppo rikkoa. Tämä on hyvä henkilökohtainen kirjoitus mielenterveydestä ja huumorista. <br /><br />Minusta näistä asioista pitää puhua, koska puhuminen helpottaa sekä itseä että toisia, jotka ovat samassa tilanteessa. Minä en ole enää, mutta olen ollut päälle kaksikymppisenä. Siitä on niin kauan aikaa ja kun olen omalla nimelläni täällä somessa, niin jätän tarkemman kuvauksen. <br />Tunnen kuusi ihmistä, jotka ovat kuolleet itsemurhan kautta. Yksi tapahtui jo lapsuudessani, naapurin nuori nainen hyppäsi jokeen epätoivotun raskauden vuoksi. Sitten konkurssiin joutunut lapsuudenystäväni hirttäytyi. Olimme vieraantuneet toisistamme, mutta hän kirjoitti minulle juuri ennen tätä mainitsematta mitään ahdingostaan. Loput ovat lukiolaisia, joista osaa opetin yläkoulussa. Nämä viimeiset tapahtuivat ryppäänä Kainuussa, kuin epidemia. <br /><br />Katsoin kaksi Putousta, yhden alussa ja nyt tämän viimeisen. Aina Inkeri Ankeisessa oli surumielisyyttä, joka vetosi minuun. <br />Muista hahmoista en osaa näin pienen tustustumisen jälkeen sanoa mitään. Timo Lavikaisesta olen pitänyt mm. elokuvissa Helmiä ja sikoja ja Napapiirin sankarit. Marjatta Mentulahttps://www.blogger.com/profile/03925981197479544067noreply@blogger.com