tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post4358383219727809720..comments2023-03-18T11:23:40.834+02:00Comments on Pikkurilli : Voiko romaanihenkilöä vihata (tai rakastaa)?Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-10065853445872177202013-04-13T12:51:26.559+03:002013-04-13T12:51:26.559+03:00Kirjasarjaan kuuluu 4-5 osaa. En voi tarkistaa, ku...Kirjasarjaan kuuluu 4-5 osaa. En voi tarkistaa, kun olen jo palauttanut kirjan kirjastoon. MOnet varmaan tuntevat Myrskyluodon Maijan nimenomaan Lasse Mårtensonin(?) musiikista ja telkkarisarjasta. Fanitan itsekin musiikkia.<br /><br />Sama juttu taitaa olla myös jehovantodistajilla eli vainajaa ei saa surra, koska silloin vainajan henki ei pääse siirtymään toiseen todellisuuteen. Näin olen ymmärtänyt. Aika julmaa surevia kohtaan, jos pitää omat tunteensa tukahduttaa. Tässäkin kirjassa viestitettiin, että voimakkaat tunteet ovat syntiä, koska Jumala kärsii!!! Ihmettelin vain, että onpa heikko jumala, jos noin vähästä saa hepulin. Vainajakin "kärsii", jos omaiset itkevät liikaa! <br /><br />Uskonto oli nimenomaan kirjasarjassa läsnä. Itse asiassa koko elämä oli uskonnollisuuden (tai hengellisyyden) läpitunkema. Kirkossa oli pakko käydä, vaikka oli kelirikko. Papilta ei sympatioita herunut, jos ei ollut kirkkoon päässyt. Kaikkein hurjimmilta tuntui kirkon tyrkyttämä ajatus synnyttäneen naisen "saastaisuudesta". Synnyttäneen naisen piti käydä kirkottamassa itsensä, jotta vapautuisi synnyttämisen "saastasta". Jos synnyttänyt nainen ei mennyt kirkottamaan itseään, tämän voi lain mukaan vaikka tappaa! Että näin 1800-luvulla ja ilmeisesti vielä 1900-luvullakin. Kirkottamaan vaan piti lähteä, vaikka olisi tulipalopakkanen, viima, tuisku tai sitten kelirikko, jolloin oltiin vankina saaressa. Eipä käy kateeksi.<br /><br />Kyllä on minunkin suvussa näkynyt uskovaisia, joilla on kohtuuttomia näkemyksiä. Jumalan kosto kuulostaa tutulta. Mummollani oli ajatus Jumalasta heittämästä mustaa, tulista kiveä syntisen päälle. Kieltämättä aika primitiiviseltä kuulostaa tällainen jumala (tai Jumala). Kai se on peräisin vanhasta testamentista. Uudessa testamentissahan Jumala kehittyy, uudistuu ja jalostuu erittäin suopeaksi ja anteeksiantavaksi tyypiksi(?). Tuija https://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-60891753192804619942013-04-13T02:51:36.316+03:002013-04-13T02:51:36.316+03:00Montakos kirjaa tähän sarjaan kuuluu? En ole luken...Montakos kirjaa tähän sarjaan kuuluu? En ole lukenut, mutta toki kuullut ja soittanuktin pianolla.<br /><br />Tulipa vain mieleeni tuosta uskonnollisesta hyveellisolemuksesta paraikaa lukemani Ayaan Hirsi Alin kirja Infidel: (islamin)uskossakaan ei ole sijaa surulle, ei levolle. Se on "herran hallussa". Jos lapsi kuolee, niin voi voi - on sentään elossa jokunen ja turha valittaa, koska Allah (Jumala) niin määräsi. <br /><br />Näen siis tuossa kirjassa arviosi perusteella uskontoa. Samaahan oli kristinuskossakin aikoinaan: Jumalan tahto siis. Ei sitä vastaan käy taisteleminen, koska "pakko" on uskoa ja muinoin kasvatettiin nimenomaan (jumalan)pelolla. Siinä mielessä kirja kuvastanee aikaansa? Minun mummoni (valitettevasti) ruokoilee päivittäin ja pelkää Jumalan "kostoa", vaikkei ole pahaa tehnytkään. Silti kokee olevansa syntinen ja rankaistu, koska... noh, en kerro enempää, koska koskettaa minuakin Elegiahttps://www.blogger.com/profile/05969996736776492910noreply@blogger.com