tag:blogger.com,1999:blog-54057354045881443672024-02-22T18:11:48.971+02:00Pikkurilli Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.comBlogger305125tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-25403271251333269732023-10-22T20:12:00.007+03:002023-10-23T15:48:23.709+03:00Edelleen ajankohtainen klassikko<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjajI65T99Xrv28UKZXn4uXa2qlZXzdBnR_U7nMZ_bacNSEOo82evS3NqMsREA1LIkigO7yopuYQp2SDoe6Z7tblC3fXLgJdMHKzvVcNOu875gw24ZMFcnfTP_Xy0PujeT8GwpnQ6Y3qxL5ovzAQBAKuU7VeXvJNYBPMy3iyrEaVAGzFngkFDPPDZmCLaI/s649/Mihail%20Bulgakov%20Saatana%20saapuu%20Moskovaan.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="649" data-original-width="433" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjajI65T99Xrv28UKZXn4uXa2qlZXzdBnR_U7nMZ_bacNSEOo82evS3NqMsREA1LIkigO7yopuYQp2SDoe6Z7tblC3fXLgJdMHKzvVcNOu875gw24ZMFcnfTP_Xy0PujeT8GwpnQ6Y3qxL5ovzAQBAKuU7VeXvJNYBPMy3iyrEaVAGzFngkFDPPDZmCLaI/w266-h400/Mihail%20Bulgakov%20Saatana%20saapuu%20Moskovaan.JPG" width="266" /></a></div><br />
<p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"><b>Mihail
Bulgakov: <i>Saatana saapuu Moskovaan</i></b></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Romaani</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Venäjänkielinen
alkuteos: <i>Master i Margarita</i> (1928-40)</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Suomentanut:
Ulla-Liisa Heino</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">WSOY,1996</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Venäläisen
<b>Mihail Bulgakovin</b> (1891-1940) klassikkoromaanin <i>Saatana saapuu
Moskovaan</i> olen ehtinyt lukemaan jo useita kertoa elämäni aikana.
Kaikilla lukukerroilla olen hullaantunut romaanin satiirin
pistävyydestä, fantasian lennokkuudesta, lyyrisen rakkaustarinan
syvyydestä, kristinuskon historian uudelleentulkinnasta, eri
aikatasojen saumattomasta nivomisesta toisiinsa ja tietysti
kielellisestä rikkaudesta ja kerronnan sujuvuudesta. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Bulgakovin
romaaniin sisältyy kolme ajallisesti, paikallisesti ja tyylillisesti
eriävää mutta toisiinsa risteilevää kertomusta. Fiktion
nykyhetkessä pimeyden ruhtinas ja mustan magiikan professori Woland
saapuu seurueineen Moskovaan. Woland on pirullinen juonittelija mutta
myös huvittavan ovela velmuilija. Wolandin ulkonäkö häkellyttää.
Kukaan ei pysty kuvaamaan sitä yksiselitteisesti. Wolandin silmiä
pidetään eriparisina, toinen silmistä
on ilmeeltään tyhjä ja kuollut. Hahmo puhuu välillä venäjää
kuin syntyperäinen, välillä murtaen, välillä kadottaa täysin
kykynsä ymmärtää puhetta.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><i>”<span face="Arial, sans-serif">Jälkeenpäin,
kun suoraan sanoen oli jo myöhäistä, eri virastot esittivät
yhteenvetojaan tämän henkilön ulkonäöstä, mutta niiden
tarkistus herättää pakostakin hämmennystä. Niinpä eräässä
yhteenvedossa sanotaan, että hän oli lyhytkasvuinen, että hänellä
oli kultahampaat ja että hän ontui oikeaa jalkaansa. Toisessa
väitetään, että hän oli romuluinen, että hänellä oli
hampaissaan platinakruunut ja että hän ontui vasenta jalkaansa.
Kolmannessa todetaan lakonisesti, ettei hänellä ollut mitään
erikoistuntomerkkejä.”</span></i></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Wolandin
seurueeseen kuuluu erikoisia persoonia. Läpinäkyvä kansalainen
Korovjev eli Fagot käyttää ruudullista pikkutakkia ja rikkinäisiä
silmälaseja. Hän on teeskentelyn ja manipuloinnin mestari. Azazello
on torahampainen, punatukkainen ja ilkeästä virnuileva. Musta kissa
Begemot muuntautuu välillä kissankasvoiseksi mieheksi joka
matkustaa sujuvasti raitiovaunussa. Ilkikurinen ja kujeileva
Begemot-kissa puhuu räävittömästi, juo votkaa ja ampuu
revolverilla. Seurueessa kulkee mukana alaston nainen, jolla on
fosforinhohtoiset silmät, kylmyyttä hohkaava vartalo ja kaulalla
kuristusjälkiä. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Woland
kätyreineen tekee Moskovassa kaikenlaisia tempauksia. He lavastavat
kerrostalon asukkaita syyllisiksi vieraan valuutan kätkemiseen.
Homma hoituu noitumalla ruplat dollareiksi. He järjestävät
onnettomuuden, jossa kohteelta leikkautuu pää irti. Silminnäkijän
he ajavat sekopäiseksi pelottelemalla tätä, ja eipä aikaakaan kun
uhri päätyy mielisairaalaan. Samaan osoitteeseen kuljetetaan
lukuisia muitakin saatanallisen hahmon vaikutuspiiriin joutuneita.
Kovin hyvin ei käy niillekään ihmisille, jotka erehtyvät
osallistumaan Wolandin mustan magiikan näytökseen
Varietee-teatterissa. Osa menettää maineensa, osa vaatteet
päältään, osa uskonsa omiin aisteihinsa ja omaan järkeensä.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Pimeyden
ruhtinaan hahmossa seurueineessa voi nähdä viitteitä
autoritaarisen ja totalitaarisen valtion valvontakoneistosta. Woland,
Korovjev, Begemot, Azazello ja vaarallisen viettelevä alaston nainen
kykenevät kaikkeen, mutta samalla he eivät jää koskaan kiinni
mistään. He pystyvät urkkimaan tietoonsa kenen tahansa kansalaisen
etu- ja sukunimen, asuinpaikan, perhe- ja sukulaissuhteet ja
henkilökohtaiset salaisuudet kuten esimerkiksi uhkapeliongelmat ja
aviorikokset. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Pimeyden
ruhtinas seurueineen näyttää tietävän etukäteen myös ihmisten
kuolinpäivän ja kuolintavan, lähinnä siksi että he ovat usein
itse edesauttamassa kohteensa päivien päättymistä. Jos
saatanallista seuruetta yrittää saada vastuuseen teoistaan, he
liukenevat ilmaan. Jos heidän välilleen on solminut kirjallisen
sopimuksen, musteet haihtuvat papereista ja todistusainesto katoaa.
Tuntuu kuin saatanallisen seurueen ylle olisi langennut ikuinen syytesuoja.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Romaanin
fiktion nykyhetkessä seikkailevat moskovalaisia kirjailijoita ja
teatteri-ihmisiä. Kun he kohtaavat Wolandin kätyreineen, pahuuden
kosketus johtaa yllättäviin katoamiseen, muilutuksiin,
pahoinpitelyihin, murhiin ja hullujenhuoneelle sulkemisiin. </span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> </span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Toimintaedellytykset taiteen saralla kapenevat, kun kirjailijaliitto
Massolitin puheenjohtajan Misa Berliozin irtileikkautunut pää
kierii kadulla, runoilija Ivan Bezdomnyi riehuu kuin järkensä
menettänyt, Varietee-teatterin johtaja Lihodejev siepataan kotoaan ja
singotaan Jaltalle noituuden avulla, teatterin apulaisjohtaja
Varenuha nuijitaan henkihieveriin koska hän yrittää salaa tehdä
toisin kuin määrätään ja teatterin talouspäällikkö Rimski
lamaantuu toimintakyvyttömäksi kohdattuaan kuoleman ja elämän
rajoilla häilyvän hahmon. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Romaanissa
taiteilijoita ja älyköitä vainotaan, uhkaillaan, siepataan ja
tapetaan lähes yhtä tehokkaasti kuin Stalinin ajan Venäjällä
toisinajattelijoille tapahtui. Tosin tulee mietittyä, onko juurikaan
mikään muuttunut Putinin aikana itänaapurissamme. Edelleen ihmisiä
vainotaan, uhkaillaan, myrkytetetään kuoliaaksi tai
puolikuoliaaksi, tapetaan lavastetuissa onnettomuuksissa,
järjestetään oikeudenkäyntejä joissa vankilatuomio julistetaan
tekaistujen todisteiden avulla. Edelleen ihmisiä katoaa.
Venäläismiehiä ”katoaa” sotatantereille ja ukrainalaisia
”katoaa” kodeistaan mystisesti suoraan Venäjälle.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Tässä
nykyisessä maailmanpoliittisessa tilassa kammottavat tapahtumat
eivät ole voineet olla vaikuttamatta lukukokemukseeni. Aikaisemmat
lukukerrat ovat olleet huomattavasti hilpeämpiä. Silloin muistan
hullaantuneeni romaanin humoristisuudesta, sen mustasta komiikasta ja
villin mielikuvituksellisista fantasiapiirteitä, kuten naisista
jotka muuttuivat taivaalla lentäviksi noidiksi levitettyään
iholleen mädältä liejulta löyhkäävää taikavoidetta ja
keskiyön tanssiaisista, joissa vieraat ovat kuolleista herätettyä,
kalmanhajuisia myrkyttäjiä, parittajia, pyöveleitä, kavaltajia,
mielipuolia mutta myös kuninkaita, herttuoita ja maailmankuuluja
säveltäjiä. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Tämänkertaisessa
lukukokemuksessani en voinut olla miettimättä, kuinka osuvasti
mutta piilotetun salakavalasti romaani kuvaa Venäjällä
1930-luvulla vallinnutta yleistä, henkistä ilmapiiriä. Voiko
romaanista tavoittaa rivien välistä yhteiskunnassa vallinnutta
pelon ilmapiiriä, jatkuvaa uhan tunnetta ja lähes vainoharhaista
tunnetta, että keneenkään ei ehkä voi luottaa, koska kuka tahansa
voi osoittautua ties miksikä petturiksi, ilmiantajiksi tai
vainoajiksi?</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><i>”<span face="Arial, sans-serif">Niin
pian kuin Rimski vakuuttui ajatuksesta, että Varenuha valehteli
hänelle, kauhu hiipi pitkin hänen ruumistaan jaloista alkaen, ja
kahdesti hänestä jälleen tuntui, kuin lattiaa pitkin olisi
levinnyt malariaa levittävä, mädänneen kostea löyhkä.
Irrottamatta hetkeksikään katsettaan apulaisjohtajasta, joka oli
oudosti käpristynyt nojatuoliin ja pysytteli tiukasti pöytälampun
sinertävän valon varjossa suojellen samalla kasvojaan
sanomalehdellä muka häntä häiritsevältä lampunvarjolta, Rimski
ajatteli vain yhtä: mitä tämä kaikki merkitsi?”</span></i></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Koska
tämänkertaisella lukukerrallani olin niin takertunut näkemään
rivien väleihin piilotettua yhteiskuntakritiikkiä, melkein sivuutin
Mestarin ja Margaretan kirpaisevan rakkaustarinan. Margareta
pyristelee eroon yltäkylläisestä mutta tunteettomasta elämästään
kohti todellista rakkautta, Mestaria. Heidän rakkautensa on voimakas
ja ehdoton, mutta tragiikan sävyttämä. Lopulta rakastavaiset
saavat toisensa, mutta samalla maksavat siitä kovimman mahdollisen
hinnan.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Tällä
kertaa en myöskään jaksanut paneutua kristinuskon syntyvaiheisiin
sijoittuvaa tarinalinjaan, jossa raamatun Jeesus Nasaretilaista
muistuttava Jesua Ha-Nostri kohtaa Jersalaimissa Pontius Pilatuksen,
joka tuomitsee haihattelevan ja mahtipontisen kiertävän filosofin
kuolemaan ristillä. Viereisille risteille naulataan kaksi ryöväriä.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Jos
käsitin oikein, ajanlaskun alun Jersalaimiin sijoittuvat luvut ovat
osin Wolandin kertomia muistelmia omasta elämästään ikuisena
pahuuden ruumiillistumana ja osittain Mestariksi kutsutun kirjailijan
kirjoittamia romaanilukuja. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Näissä
luvuissa seikkailevat muun muassa veronkerääjä Leevi Matteus, joka
kirjoittaa sekavia muistiinpanoja Jesua Ha-Notsrin puheista ja
lisäilee loput omasta päästään. </span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Juudas
Kirjatilainen on romaanissa kuvattu petturina, joka joutuu itse
petoksen uhriksi. Ilmiannettuaan Jesua Ha-Notsrin Juudas saa hopeakolikkonsa
palkkioksi, mutta hän ei pysty välttämään salaisen poliisin
tappotuomiota. Juudaksen rakastajatar on vedetty mukaan juoneen ja
houkuttelee miehen kaupungin laidalla sijaitsevaan puutarhaan, jossa
murhaajat jo odottavat veitsineen ja kohta veri virtaa. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Vaikka
lukukokemukseni ehkä olikin painajaismaisen uutiskuvaston
vääristämä, Bulgakovin musta huumori ei koskaan lakkaa
huvittamasta minua:</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><i>”<span face="Arial, sans-serif">Jouduin
juuri raitiovaunun alle Patriarkan lammilla. Hautajaiset perjantaina
kello 15. Tule. Berlioz.</span></i></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><i><span face="Arial, sans-serif"> </span></i></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><i><span face="Arial, sans-serif">Maksimilian
Andrejevitsia pidetään syystäkin Kievin viisaimpiin miehiin
kuuluvana. Mutta viisaimmankin ihmisen saattaa moinen sähkösanoma
johdattaa umpikujaan. Jos kerran mies sähkötti joutuneensa
raitiovaunun alle, hän ei siis ollut kuollut. Mutta miksi siinä
tapauksessa hautajaiset? Tai ehkäpä hän oli hyvin huonona ja
aavisti kuolevansa? Se oli mahdollista, mutta äärimmäisen
kummallinen oli kuitenkin tuo täsmällisyys: mistä hän sentään
saattoi tietää, että hänen hautajaisensa pidettäisiin
perjantaina kello 15? Ihmeellinen sähkösanoma!”</span></i></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Lopuksi
haluan sanoa, että on tuntunut äärimmäisen vaikealta kirjoittaa
tästä Bulgakovin klassikkoromaanista, mikä sattuu olemaan myös
yksi suosikkikirjoistani. Ylipäänsä jos kirjoittaa teoksesta, jota
todella arvostaa ja josta todella pitää, mikä tahansa tahansa
lähestymisyritys ja käsittelytyyli tuntuu onnettomalta
räpellykseltä verrattuna siihen alkuperäiseen mestariteokseen.
Mutta tämmöistä tämä nyt on ja näillä mennään. </span></p>
Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-45065754801023820082023-06-25T20:30:00.006+03:002023-06-30T15:27:00.215+03:00Ishiguron myyttinen ja maaginen sotakuvaus<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7JSJ4uh9civXhvZcT2n09MPxNVKE3-CgBy7VV_T9-VvKBK9qShZrThOd1331AxxhjiQjKyuHquYO1rXXlka63X-i0fqbjTltW5eNzuhVHG398PaVTMiwz6xGYJxjNpLEEdkOA0IQP-dcsm8tfHvsoRSZybExL79h6RYVRrJoESsU2nsQEvkmXe3aHNoY/s419/kazuo%20ishiguro%20haudattu%20j%C3%A4ttil%C3%A4inen.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="419" data-original-width="266" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj7JSJ4uh9civXhvZcT2n09MPxNVKE3-CgBy7VV_T9-VvKBK9qShZrThOd1331AxxhjiQjKyuHquYO1rXXlka63X-i0fqbjTltW5eNzuhVHG398PaVTMiwz6xGYJxjNpLEEdkOA0IQP-dcsm8tfHvsoRSZybExL79h6RYVRrJoESsU2nsQEvkmXe3aHNoY/s320/kazuo%20ishiguro%20haudattu%20j%C3%A4ttil%C3%A4inen.JPG" width="203" /></a></div> <p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: large;"><b>Kazuo
Ishiguro:<i> Haudattu jättiläinen</i></b></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: large;">Tammi,
2016</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: large;">Suomentanut:
Helene Butzow</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: large;">Englanninkielinen
alkuteos: <i>The Buried Giant</i>, 2015</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: large;">Yli
vuosi sitten alkanut Venäjän raaka ja kammottava hyökkäyssota
Ukrainaan välkkyy pakostakin mielessäni, kun luen
japanilais-brittiläisen <b>Kazuo Ishiguron</b> romaania <i>Haudattu</i>
<i>jättiläinen</i>, joka kertoo kelttien ja saksien välisestä sodasta
muinaisessa Britanniassa. Tai tarkemmin sanottuna sodan jälkeisestä
rauhan ajasta, mitä varjostavat menneet tapahtuvat ja pelko
väkivaltaisuuksien uudesta aallosta.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: large;">Kun
uutisissa kerrotaan Venäjän sotarikoksista Ukrainassa suoraan,
toteavasti ja analyyttisesti arvioiden, Ishiguron romaanissa
muinaista sotaa kuvataan lähes päinvastaisesti: epäsuoraan,
kierrellen, peitellen, kaunistellen ja verhoten myyttisyyteen ja
maagisuuteen. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: large;">Venäjän
ja Ukrainan sodasta valitettavan tutuiksi tulleet teemat ja ilmiöt
ovat edelleen läsnä, mutta ne kiedotaan taianomaisiin ja
yliluonnollisiin selitysmalleihin, mitkä kuitenkin ovat totisinta
totta Ishiguron maailmassa, jossa voi tulkita näkyvän viitteitä
maagisesta realismista. Saksien ja kelttien runnomaa maata
kansoittavat jättiläiset, hirviöt, jumalat, paholaiset ja
myyttisen kuningas Arthurin legendasta tutut lordi Brennus ja
kuolematon soturi Sir Gawain, joka kuoliaaksi miekalla iskettynä ja
haudattuna nousee aina henkiin ja säntää kohti uusia taisteluita.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: large;">Erityisen
vaikuttavaksi nousee naaraslohikäärme Querig, jonka henkäys saa
ihmisten muistot vajoamaan unohduksen sumuun. Sumu nielaisee niin
karmeat sotarikokset, kuten lasten joukkosurmat, ihmisryöstöt
ja lapsisotilaatkin, mutta myös onnelliset muistot. Mutta onko
unohdus rauhan solmimisen ja ylläpitämisen edellytys vai onko
parempi muistaa kaikki julmuudet ja tuomita syylliset?</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: large;">Päähenkilöinä
romaanissa kuvataan vanhan kelttipariskunnan, Beatricen ja Axlin,
vaiheita. He lähtevät kelttikylästään etsimään kadonnutta
poikaansa. Sumu on häivyttänyt lähes kaikki muistikuvat pojasta.
Beatrice ja Axl eivät pysty palauttamaan mieleensä, minne ja miksi
poika on kadonnut. Sitä he eivät epäile, etteikö poika olisi
elossa. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: large;">Axl
pitää itseään rauhanomaisena miehenä, jolle sotiminen on täysin
vierasta. Nähdessään sotilaan itsevarman kävelytyylin tai taakse
kiinnitetyt hiukset, epäselviä muistikuvia palautuu hänen
mieleensä. Unohduksen sumu kaikkoaa hetkeksi. Axlin kohdatessa
matkallaan uusia ihmisiä he uskovat tuntevansa miehen jotain
yhteydestä. Kelttien riveihin varastettu saksi, mestari Wistan,
epäilee että Axl saattoi taistella samoissa joukoissa hänen
kanssaan. Metsästä löytynyt Edwin-poika, jota pidetään
paholaisen puremana, uskoo nähneensä Axlin aiemmin jossain
uhkaavassa tilanteessa. Romaanin edetessä Axl lopulta muistaa, että
hän on itse asiassa pelätty soturi, mestari Axelum tai Axelus.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: large;">Beatricea,
jota Axl kutsuu hellästi prinsessakseen, vaivaavat oudot kivut. Hän
kohtaa kahdesti lautturin, joka vie ihmisiä erikoiselle saarelle. Saarelle soudetut
elävät siellä omassa suljetussa yhteisössään. Kun saarelle on kerran päätynyt, sieltä ei enää koskaan palata. Aviopari
haikailee saarelle, koska he uskovat heidän poikansa elävän
siellä. Tulkitsen lautturin kuoleman symboliksi. Kuoleman symboliikka on Ishiguron
romaanissa hienovaraisempaa kuin siinä suorasukaisessa kuvastossa, mikä
vyöryy päällemme jokailtaisissa uutisraporteissa.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: large;">Ishiguron
maagisella realismilla kuorrutettu romaani käsittelee raskaita sotateemoja, mutta poikkeuksellisella otteella.
Teemoja kuten vihollisuus, tappaminen, kuolema, kiduttaminen,
ihmisryöstöt, sotarikokset, katoamiset, epäselvät ihmiskohtalot, pelko, traumat, moraali, syyllisyys, petos, kosto, viha,
toivo, rauha.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial; font-size: large;">(kaikesta
karuudesta huolimatta juuri tänään on erittäin miellyttävä
kesäpäivä, avonaisesta ikkunasta virtaa ukkosten ja
kaatosadekuurojen raikastamaa ilmaa, linnut livertävät, pääskyt
kirkuvat ja kaartelevat taivaalla)(olen tyytyväinen, ettei
luontokato ole ainakaan vielä edennyt niin pitkälle, ettei enää
voisi kuulla tervapääskyjen kirkumista, mikä on yksi kesän
suosikkiäänistä lokkien kirkumisen ohella)(linnuilla on varmasti
kirkumiseensa jokin käytännöllinen syy, kuten saalistus,
paritteluvietti tai reviiritaistelut, mutta ihmisnäkökulmaan
jumiutuneena kuvittelen korkeaäänisen kirkumisen johtuvan puhtaasta
ilosta, mikä on tietysti naurettava virhetulkinta) </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br /></p>Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-2999262063063111642023-03-26T18:36:00.008+03:002023-03-30T13:52:31.009+03:00BBC:n podcast laukaisi pakkomielteen nimeltä Shamima Begum<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3codMxnNOW8TGVJqseMFBlix-O4oNvRFiHMnbkMn_E1CuwQMJadmv4l5COSktGTrDi2gKCfCD84LDJIdPRObGn2bXW4Mz7d3WoZAgmL8AUMIX30NMVBmXfk6xvDc90s44aw8kUweMWfjNsoqBToKQzzO5J5_-iVsXs7anzJhs7cGsqWQ55vWFF7zv/s196/BBC%20The%20Shamima%20Begum%20Story%20-%20pieni.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="196" data-original-width="194" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi3codMxnNOW8TGVJqseMFBlix-O4oNvRFiHMnbkMn_E1CuwQMJadmv4l5COSktGTrDi2gKCfCD84LDJIdPRObGn2bXW4Mz7d3WoZAgmL8AUMIX30NMVBmXfk6xvDc90s44aw8kUweMWfjNsoqBToKQzzO5J5_-iVsXs7anzJhs7cGsqWQ55vWFF7zv/w317-h320/BBC%20The%20Shamima%20Begum%20Story%20-%20pieni.JPG" width="317" /></a></div><br />
<p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><b><span face="Arial, sans-serif"><i>I´m
Not a Monster: The Shamima Begum Story, series 2</i></span></b></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><b><span face="Arial, sans-serif">BBC
Sounds, 2023</span></b></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><b><span face="Arial, sans-serif">Podcast,
10 jaksoa</span></b></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><b><span face="Arial, sans-serif">Kieli:
englanti</span></b></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><b><span face="Arial, sans-serif">Genre:
True Crime</span></b></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Isis-vaimo. Teiniäiti. Uhri. Huijari. Terroristi. Narsisti. Valehtelija.
Teeskentelijä. Julkkis. Hikipinko. Haamu. Oppurtunisti. Kameleontti.
Hirviö. Petturi. Diiva. Turvallisuusuhka. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Näin
värikkäitä ilmaisuja on käytetty eri yhteyksissä kuvaamaan
<b>Shamima Begumia</b><span style="font-weight: normal;">, </span><span style="font-weight: normal;">joka
vuonna 2015 lähti</span><span style="font-weight: normal;">
</span><span style="font-weight: normal;">15-vuotiaana</span><span style="font-weight: normal;">
kahden koulukaverinsa, </span><b>Kadiza Sultanan</b><span style="font-weight: normal;">
ja </span><b>Amira Abasen</b><span style="font-weight: normal;">
kanssa, kotimaastaan</span> Isosta-Britanniasta Syyriaan
Isis-terrorismiliikkeen vaikutusalueelle. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Isis-kalifaatin
kukistumisen jälkeen nykyään 23-vuotias Shamima Begum on ollut jo
neljä vuotta Syyrian Al Roj -pakolaisleirillä. Häneltä on
poistettu Ison-Britannian kansalaisuus, koska hänet on arvioitu
turvallisuusuhaksi. Ilman kansalaisuutta hän ei pysty palaamaan
alkuperäiseen kotimaahansa eikä hän pääse poistumaan
pakolaisleiriltä mihinkään. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Bangladeshilaisten
vanhempien jälkeläisenä Shamima Begumilla olisi teoreettinen
mahdollisuus hakea Bangladeshin kansalaisuutta. Ongelmana on vain se,
että kyseinen maa ei halua ottaa häntä vastaan tai jos ottaisikin,
nainen tuomittaisiin kuolemaan terrorismista epäiltynä. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZIiFUAo40vI2Y9PaKLk6O5sSNGVErn1A1H8oK4ZCQx7Mb0yFS9rEMzsDppztyIF5oQKC4AUeLe4mBGEMHiY7AACCpr-3WotxPuyBzrbAT1aacY0fvTVHruXohOCTdRj8tedqL616qvkY2w62ZrOt9d8aaE8RnOHsbLxpHrThWRDtA6hy6fFOr9dDn/s795/shamima%20begum%20lentokentt%C3%A4.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="445" data-original-width="795" height="224" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjZIiFUAo40vI2Y9PaKLk6O5sSNGVErn1A1H8oK4ZCQx7Mb0yFS9rEMzsDppztyIF5oQKC4AUeLe4mBGEMHiY7AACCpr-3WotxPuyBzrbAT1aacY0fvTVHruXohOCTdRj8tedqL616qvkY2w62ZrOt9d8aaE8RnOHsbLxpHrThWRDtA6hy6fFOr9dDn/w400-h224/shamima%20begum%20lentokentt%C3%A4.JPG" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Shamima Begum Lontoossa lentokentällä, 2015. Kuva sivulta: BBC<br /></td></tr></tbody></table><br /><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> </span><p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Alun
perin kiinnostuin Shamima Begumin tapauksesta alettuani kuuntelemaan
BBC Soundsin 10-osaista podcastia nimeltä <i><span style="font-weight: normal;">I´m
not a Monster: The Shamima Begum Story</span></i>. Podcastissa
tutkiva journalisti <b>Josh Baker</b> haastattelee Shamima Begumia
pakolaisleirillä. Podcast sisältää myös lukuisten muidenkin
ihmisten haastatteluja, osa niistä on toteutettu Isossa-Britanniassa, osa Syyriassa, osa
nimeämättömissä paikoissa. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Olen seurannut tätä äärimmäisen koukuttavaa ja henkeäsalpaavan
jännittävää podcastia pakonomaisesti ensimmäisestä jaksosta alkaen.
Rehellisesti sanottuna olen uppoutunut niin syvälle tämän
podcastin maailmaan, että se on melkein syrjäyttänyt kaiken muun
elämäni. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Syy,
miksi podcast on vallannut koko mieleni, on Shamima Begumin
persoonan arvoituksellisuus. Kuka ja millainen hän oikeasti on?
Onko hän Isis-terroristijärjestön propagandan ja manipuloinnin
uhri, pelastamistaan odottava hyväksikäytön kohde vai aktiivinen
terroristi, pahuuden ruumiillistuma, juonittelija, petturi ja niin
vaarallinen turvallisuusuhka koko Ison-Britannian kansalle, ettei
häntä saa enää koskaan päästää astumaan jalallaan
alkuperäiseen synnyin- ja kotimaahansa? Vai onko näiden kahden
ääripään välillä olemassa välimuotoja ja harmaan vivahteita? </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAdAUBa8R1o9ibSP87POior0MsK1Or3o7NoNHgpcuXEgmQmFeCT1HxRHCfECLInCBaB0hxBLpRU0GkjgadNjQhf8gBqMEgcBMD84fkkoNMw1-ncL8yuKg9s-BAdw_Kjh4xtTGj0HEZebkAXVj8anG0cNU8hIvUy9gLB3E0wON7-9MpjAanuDY-oQCX/s802/shamima%20begum%20musta%20kaapu.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="450" data-original-width="802" height="225" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAdAUBa8R1o9ibSP87POior0MsK1Or3o7NoNHgpcuXEgmQmFeCT1HxRHCfECLInCBaB0hxBLpRU0GkjgadNjQhf8gBqMEgcBMD84fkkoNMw1-ncL8yuKg9s-BAdw_Kjh4xtTGj0HEZebkAXVj8anG0cNU8hIvUy9gLB3E0wON7-9MpjAanuDY-oQCX/w400-h225/shamima%20begum%20musta%20kaapu.JPG" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Shamima Begum, 2019(?). Kuva sivulta: BBC<br /></td></tr></tbody></table><br /><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Samalla
kun podcastissa seurataan Shamiman, Kadizan ja Amiran vaiheita,
pyritään myös vastaamaan kysymykseen, miksi juuri he tai ylipäänsä
kukaan haluaa liittyä terroristijärjestöön? Mitkä syyt ajavat
ihmistä radikalisoitumaan? Minkälainen propaganda vetoaa ihmiseen,
joka on jo entuudestaan altis radikalisoitumaan esimerkiksi etnisen
taustansa tai huteran identiteettinsä takia?</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Podcastista
selviää, että toisin kuin kuvitella saattaa, suurin osa
Isis-propagandasta ei olekaan ultraväkivaltaisia (<i>ultra violence</i>)
teloitusvideoita, vaan näitä on vain 8-9 prosenttia koko
Isis-propagandasta. Lopuissa eli 90 prosentista videoista
Isis-terroristijärjestö esitetään täydellisenä yhteisönä, jossa muslimit voivat elää onnellista ja tasapainoista elämää.
</span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Kun
vuonna 2015 Begumin, Sultanan ja Abasen perheet huomaavat tyttöjen
kadonneen, he ovat jo ehtineet lentää Lontoosta Turkkiin ja ovat
parhaillaan Istanbulin bussiaseman odotushuoneessa odottamassa
etukäteen sovitun salakuljettajan saapumista. </span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> </span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Salakuljettaja
<b>Mohammed Rashed</b> toteuttaa koko salakuljetusoperaation Syyrian
rajalle saakka, josta tytöt siirtyvät suoraan Isis-kalifaatin
alueelle Turkin ja Syyrian välisestä rajakaupungista. Koko
salakuljetusmatka on pituudeltaan yli 1100 kilometriä. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Josh Baker on onnistunut selvittämään, että
Mohammed Rashed on
alkujaan Raqqan kaupungista Syyriasta kotoisin oleva hammaslääkäri, joka on
siirtynyt vallankumoukselliseksi sotilaaksi ja salakuljettajaksi.
Samaan aikaan hän toimii myös Kanadan valtion värväämänä
agenttina, joka kerää tietoja Isis-taistelijoista. Hän videokuvaa
salaa salakuljettamiaan ihmisiä, kopioi heidän passinsa,
pankkikorttinsa ja muut dokumentit. Tiedot hän välittää Kanadan
tiedustelupalvelulle, jonka tietoja hyödyntävät muutkin
länsimaalaiset valtiot. Palkaksi tietojen välittämisestä
Rashedille luvataan Kanadan kansalaisuus. Rashedin on todettu
salakuljettaneet Isis-alueille ihmisiä 15 eri kansallisuudesta,
mukana myös lapsia. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Kun
Shamima, Kadiza ja Amira ylittävät Syyrian rajan, he kohtaavat
mustiin pukeutuneita ja aseistautuneita Isis-taistelijoita. Tytöt
kirjataan sisään Isiksen byrokratiaan ja heidät siirretään
naimattomille naisille tarkoitettuihin <i><span style="font-weight: normal;">madaffa</span></i>-nimisiin
vierastaloihin. Kyseiseen madaffa-taloon on ahdettu noin 80 naista
lapsineen epäinhimillisiin olosuhteisiin. Yksityisyyttä ei ole ja
riitoja puhkeaa naisten välillä. Madaffan johtajanainen sanoo, että jos
talosta haluaa pois, on suostuttava menemään naimisiin
Isis-taistelijan kanssa.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Madaffassa
Shamima Begum kohtaa jälleen lontoolaisen koulukaverinsa
<b>Sharmee</b><b>n</b><b>a Begumin</b> (ei sukulaissuhdetta), joka
on lähtenyt Lontoosta yksin Syyriaan 15-vuotiaana. Syyriasta käsin
Sharmeena on pitänyt yhteyttä koulukavereihinsa, houkutellut ja
painostanut heitä tulemaan Isis-kalifaatin alueelle lupaamalla että he voivat elää ”täydellistä musliminaisen elämää”. Sharmeena onnistuu
vakuuttamaan Shamima, Kadizan ja Amiran, että Isis ei olekaan
terroristijärjestö vaan islamistinen utopia, jossa toteutuu ikuinen
paratiisi ja kaikki medioissa näytetyt Isis-teloitusvideot ovat itse
asiassa ”länsimaalaisten valheellisia vääristelyjä”. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Kun
olosuhteet madaffassa käyvät sietämättömiksi Shamima Begumille,
hän ilmoittaa johtajalle haluavansa mennä naimisiin
Isis-taistelijan kanssa. Madaffan johtaja järjestää lyheyen
tapaamisen nuoren, hollantilaisen Isis-taistelijan <b>Yago Riedrikin</b>
kanssa. Koska Shamima ja Yago tulevat juttuun keskenään, se riittää
perusteeksi mennä naimisiin. Lyhyen hääseremonian jälkeen
15-vuotias teinivaimo Shamima ja 20-vuotias Yago muuttavat asumaan
erään egyptiläisen Isis-militantin hallinnoimaan
kerrostalohuoneiston huoneeseen. Asunnon oikeat omistajat Isis on
häätänyt pois omasta asunnostaan ja ottanut koko heidän
omaisuutensa haltuunsa. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Tuoretta
avioliittoa on kestänyt vain kymmenen päivää, kun Isis pidättää
Yagon epäiltynä vakoilusta, vie hänet ilmeisesti kidutettavaksi ja
Shamima jää yksin.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIS9JAiGDBOmAaxPjq3LyczdeJ6hVwV7qiVaRaWWB7ymm0J3E-vltRtBw2gzBAzJ74czLWSgyc2CPRKvQBmQ2uEjMVthpqJLhABkOxNXT2hChgGkdWI1Gr_OMT7R9Qceb0ThY_xIjoj2D9EEt-R8oLexAKdOfLDL9nq3pPElQ60SqVWy8CugZWMRsD/s743/shamima%20begum%20aurinkolasit%20isompi.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="449" data-original-width="743" height="241" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjIS9JAiGDBOmAaxPjq3LyczdeJ6hVwV7qiVaRaWWB7ymm0J3E-vltRtBw2gzBAzJ74czLWSgyc2CPRKvQBmQ2uEjMVthpqJLhABkOxNXT2hChgGkdWI1Gr_OMT7R9Qceb0ThY_xIjoj2D9EEt-R8oLexAKdOfLDL9nq3pPElQ60SqVWy8CugZWMRsD/w400-h241/shamima%20begum%20aurinkolasit%20isompi.JPG" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Shamima Begum, 2023(?). Kuva sivulta: BBC<br /></td></tr></tbody></table><br /><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> </span><p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Kun
podcastissa haastattelija Josh Baker kysyy Shamima Begumilta, mikä
on egyptiläisen miehen nimi ja mikä on hänen roolinsa
terroristijärjestössä, Shamima väittää ettei tiedä tai muista
miehen nimeä. Pitkällisen tivaamisen jälkeen Shamima lopulta kertoo, että
miehen arabialainen <i>gunja</i> eli peitenimi on <b>Abu Qumra </b><span style="font-weight: normal;">(joka
Bakerin tutkimuksissa paljastuu Isis-asemestariksi (<i>armourer</i>), joka
välittää pommeja ja aseita Isis-taistelijoille).</span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Juuri
tässä kohtaa suhtautumisessani Shamima Begumia kohtaan tapahtui
raju muutos. Aina ennen tätä olin uskonut kaiken mitä SB kertoo,
olin pitänyt häntä säälittävänä rassukkuna ja naiivina
uhrina, mutta nyt havahduin:</span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"> </span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Wait
a minute! Hetkinen!</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Eli
jos Shamima Begum on juuri jäänyt kiinni valheesta tai
puolitotuudesta, onko syytä luottaa mihinkään, mitä hän on
sanonut? Esimerkiksi miten on mahdollista, että koulussa hyvin
menestyvä, älykäs ja itsenäiseen tiedonhakuun kykenevä nuori
nainen ei mukamas ole pystynyt saamaan selville, minkälainen
järjestö Isis oikeasti on ja minkälaiseen raakuuteen se kykenee. </span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> </span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Tai miten ihminen, joka pystyy netistä hakemaan Isis-johtajien
nimiä, selvittämään turkinkielisiä sanoja, käymään
keskusteluja värväreiden kanssa ja piilottamaan tietokoneen
hakuhistorian paremmin kuin monet ammattirikolliset ei muka olisi
pystynyt ymmärtämään, mikä on kammottava totuus, kun
Isis-teloitusvideolla oranssiin haalariin puettu, vangittu
jordanialaispilotti on metallisen häkin sisällä keskellä
autiomaata ja Isis-pyövelit polttavat hänet elävältä kuoliaaksi.
</span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Yhä
pahenevan ahdistuksen ja kauhun vallassa päätin googlata Shamima
Begumin nimen ja kaikki mahdolliset hakusanojen yhdistelmät. Aika
nopeasti ponnahti esiin silloisen sisäministerin (<i>home secretary</i>)
<b>Savid </b><b>Javidin</b> pelottavan kryptinen kommentti
kansalaisuuden poistamisen perusteista: ”Jos tietäisitte, mitä
minä tiedän, olisitte päätyneet täsmälleen samaan ratkaisuun.”</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Se,
että silloinen sisäministeri ei täsmennä, mitä kaikkea
tiedustelutietoa Shamima Begumista on hänen hallussaan, tekee
tilanteesta todella ahdistavan. Mihin kaikkeen nainen on oikein
sekaantunut? Minkälaista apokalyptista helvettiä Shamima Begum on oikein
suunnitellut Isoon-Britanniaan?</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> <span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Aloin
pyöritellä päässäni kaikkein hurjimpia kauhuskenaarioita: onko
Isis-vaimo mahdollisesti Syyriasta käsin suunnitellut, värvännyt
ja opastanut terrorismi-iskujen toteuttamisessa Britanniassa? Onko
hänellä sormet pelissä esimerkiksi Manchester Arenan
terrorismi-iskun kanssa, jossa kuoli 22 brittiä ja yli tuhat
loukkaantui? Vai miksi hän on eräässä lukuisista
haastatteluistaan sanonut, että Manchester-isku oli ”oikeutettu
kosto” (<i>justified retaliation</i>)?</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Mitämitämitä?
Mutta miten minä tavallisena suomalaisena voisin saada asian
selville? En mitenkään. Eihän tavallisilla briteilläkään ole
mitään keinoja tonkia tietoja MI5-turvallisuuspalvelusta. Hekin
ovat vain sen tiedon varassa, jota tiedotusvälineissä kerrotaan. Ja
osa keltaisen lehdistön uutispommeista saattaa olla
sensaationkäryistä paisuttelua tai perättömiä väitteitä.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Podcastin
seuraavassa jaksossa kerrotaan, että tiedotusvälineisiin vuodetussa
tiedossa Shamima Begumin väitetään värvänneet ihmisiä
itsemurhapommittajiksi ja ommelleen räjähteitä kiinni
itsemurhapommittajien liiveihin. Hänen väitetään toimineen
pelätyn islamistisen <i>hisbah</i>-moraalipoliisin voimankäyttäjänä
(<i>enforcer</i>) ja kantaneen kaduilla partioidessaan selässään
automaattiasetta. Lisäksi Shamima Begumin väitetään yrittäneen
houkutella lisää brittejä muuttamaan Syyriaan ja liittymään
Isiksen riveihin. Perustuvatko nämä väitteet totuuteen vai ovatko
ne vain pelkkää mustamaalausta?</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Shamima
Begumin persoonan syväluotauksen (tai sen yrityksen) lisäksi aloin
myös kaivella teksti- ja kuvamateriaalia Isis-terrorismista.
Erilaisia hakusanoja syöttämällä tietokoneen hakukoneeseen löytyi
toinen toistaan kammottavampaa Isis-kuvamateriaalia.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Kun
kyseessä on Isis-terrorismi, pahuus on rajatonta. Yhdessä
sairaimmista kuvista näen oranssihaalarisia vankeja roikkuvan pää
alaspäin Isis-ihmisteurastamon lihakoukuista, kunnes Isis-teloittaja
tulee ja viiltää heidän kurkkunsa auki. Vähintään yhtä
kuvottavassa kuvassa valkoisiin kaapuihin puetut alaikäiset tytöt
oli sullottu metallisen häkin sisälle, ja kuvatekstin perusteella
heidän kohtalonaan on kuolla polttomurhassa, koska he eivät suostu
Isis-militanttien seksiorjiksi.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Kuvottavissa
kuvissa näkyi myös kaupungin porttien yllä roikkuvia hirtettyjä
ihmisiä, ristiinnaulittuja ihmisiä, irtileikattuja päitä jotka
on isketty kiinni aidanseipäisiin. Näen myös hyytäviä
kuvasarjoja, joissa vasemman puoleisissa kuvissa tavallisia
syyrialaisia ja irakilaisia miehiä on kuvattu kotialbumien
yksityisvalokuviin, näissä kuvissa miehet hymyilevät ja osa
näyttää rakastuneilta ja onnellisilta. Oikean puoleisissa kuvissa
samat miehet ovat kuolleita, heidän kuolleissa kasvoissaan näkyvät
Isis-kidutusvankiloiden julmuudet. Näitä kuvia katsoessani olin
niin lamaantuneen kauhun ja järkytyksen vallassa, että pystyin
vaivoin hengittämään.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Eli
tämän kaikenko Shamima Begum on hiljaisesti hyväksynyt ja tätä
kuolemankulttiako (<i>death cult</i>) hän kannattaa? Vai eikö hän
tiennyt, mihin on ryhtynyt? Ja kun vihdoin tajusi, mihin on
sekaantunut, paluuta ei enää ollut. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Juuri
kun aloin uskoa, että Shamima Begum on absoluuttisen pahuuden
ruumiillistuma, Antikristus, Belsebub tai ties mikä ihmishirviö,
podcastin tapahtumasarjat jatkuvat ja pakottavat palaaman
alkuperäiseen tulkintaan, että Shamima Begum saattaa sittenkin olla
vain tavallinen ihminen, joka on nuoruuden naiiviudessaan tehnyt
elämänsä pahimman virhearvion, josta on peruuttamattomat
seuraukset. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCwKotfG10oKOjO0ZhJKTGbjn2bkRlcTYdNmCBIC9udZmzqgmdmQrSG1clTypS_5X--o1JTV4Pc0Ra7eTrkqo9O8Ckm7Ilk344a56_HLAOryRSU5sFURLD3hZV1udLusZx8aPMqzCBOWeUrlNMUa_V7S29sIETD-S1mcwM1A8znB_RGPCYS8rSTRD-/s801/shamima%20begum%20vauva.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="449" data-original-width="801" height="224" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCwKotfG10oKOjO0ZhJKTGbjn2bkRlcTYdNmCBIC9udZmzqgmdmQrSG1clTypS_5X--o1JTV4Pc0Ra7eTrkqo9O8Ckm7Ilk344a56_HLAOryRSU5sFURLD3hZV1udLusZx8aPMqzCBOWeUrlNMUa_V7S29sIETD-S1mcwM1A8znB_RGPCYS8rSTRD-/w400-h224/shamima%20begum%20vauva.JPG" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Shamima Begum ja vauva, 2019. Kuva sivulta: BBC<br /></td></tr></tbody></table><br /><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> </span><p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Podcast-sarjan
viimeisissä jaksoissa Shamima Begumin elämässä tragediat
seuraavat toisiaan. Kuuntelijana on vaikeassa asemassa, koska
samanaikaisesti kammoaa terrorismijärjestöön liittymistä, mutta
normaalilla empatiakyvyllä varustettuna en voi olla tuntematta
empatiaa ihmistä kohtaan, jonka elämässä kaikki tuhoutuu. </span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> </span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Samanaikaisesti tuntuu hölmöltä säälitellä Shamima Begumia
uhrina, koska todellisia uhreja ovat Isis-militanttien teloittamat ja
kiduttamat ihmiset, raiskatut yazidi-naiset ja lapset, tuhotut kylät
ja kaupungit, menetetyt vuodet, tuhottu tulevaisuus ja pelko ja kaaos
jotka edelleen nakertavat syyrialaisten ja irakilaisten elämää.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Joka
tapauksessa Shamima Begumin ”saldo” Isis-kalifaatin alueelle
saapumisesta ja siellä pysymisestä on myös karu: pakkoavioliitto
alaikäisenä, seksuaalinen hyväksikäyttö, pelottava aviomies,
viisi raskautta, kaksi keskenmenoa, kolme syntynyttä lasta jotka
kaikki kuolivat pikkulapsina joko nälkään tai sairauksiin, Raqqan
pommituksessa kuollut koulukaveri (Kadiza), Baghouzin tulituksessa
kuollut toinen koulukaveri (Amira), ääriradikalisoitunut entinen
ystävä (Sharmeena), pakomatka pommitusten ja aliravitsemuksen
kautta Al Hol -pakolaisleirille, aviomiehen sijoitus vankilaan,
Shamima Begumin siirto ”turvallisemmalle” Al Roj
-pakolaisleirille, brittimedian haastatteluita jotka nostattavat
raivon briteissä, menetetty kansalaisuus, murhayritykset, pelko,
toivottomuus, brittien vihan ja halveksunnan kohteena oleminen. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Suoraan
sanottuna en vieläkään tiedä, mitä Shamima Begumin persoonasta
pitäisi ajatella. Hän jää arvoitukseksi. Podcastin (tällä
hetkellä) viimeisin eli kymmenes osa ei selkiytä tilannetta. Kun
podcastin juontaja saa yllättäen yhteyden entisestään
radikalisoituneeseen koulukaveriin Sharmeena Begumiin, hänen
puheistaan syntyy vaikutelma, että väitteet Shamima Begumin
terrorismia tukevasta toiminnasta olisivat tahallaan levitettyjä
valheita, joiden tavoitteena on estää nimihenkilöä enää koskaan
palaamasta alkuperäiseen kotimaahansa. Sharmeena halventaa entistä
ystäväänsä kutsumalla tätä ei-uskovaksi (<i>non-believer</i>) ja
koiraksi, mikä on halventava ilmaisu muslimeille. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Podcastin
loppuosassa Josh Baker käy Al Hol -pakolalaisleirillä. Siellä
Isis-äitiensä radikalisoimat lapset heittävät brittiä kivillä,
yrittävät puukottaa hänet ja uhkaavat leikata miehen pään irti.
Josh Baker ei vaikuta kohtelusta kauheasti edes hätkähtävän,
koska journalistina hän on jo nähnyt niin paljon pahuutta. Hän
näyttää ymmärtävän, että koko pienen ikänsä Al Hol
-pakolaisleirillä viettäneet lapset eivät tiedä muuta
todellisuutta kuin Isis. Mitään muuta heille ei ole opetettu.</span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Podcastin
lopussa kysytään, onko hyvä idea sulkea Al Hol -leirille 50000
entistä Isis-jäsentä, joista suuri osa suhtautuu
terrorismijärjestöön edelleen myönteisesti, ja jättää näin
suuri ihmismassa radikalisoitumaan entisestään. Al Holin
ulkopuolella olevat Isis-tukijat pystyvät toimittamaan
pakolaisleiriin rahaa, ampuma-aseita ja teräaseita ja rahalla saa
ostettua myös salakuljetuksen pois leiristä. Al Holissa tapahtuu
jatkuvasti murhia ja lapsia kuolee sairauksiin. Podcastissa annetaan
ymmärtää, että Al Hol ja muut vastaavat leirit ovat kuin
painekattiloita, jotka vain odottavat räjähtämistään. </span>
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Kovin
optimistisiin tunnelmiin podcast ei loppunut. Käsittääkseni
podcastiin saattaa satunnaisesti ilmestyä jatkoa.</span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> </span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Jos podcastin kuuntelu kiinnostaa, se onnistuu helpoiten sivulla BBC Sounds Podcasts. <br /></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-49655036631408868742023-02-22T20:19:00.002+02:002023-02-22T20:25:03.904+02:00Yllättäviä elokuvia<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> </span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Perustunteiksi
luokitellaan yleensä ilo, suru, viha, inho ja hämmästys. Kun viime
aikoina olen käynyt ahkerasti elokuvissa, perustunteistani on
aktivoitunut eniten yllättymisen tunne. </span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Ällistyttäviä
elokuvaratkaisuja on todellakin riittänyt. Miten ihmeessä
komediallisen alun jälkeen sukelletaan niin synkkiin vesiin, että
elokuva lopulta päättyy kauhunsekaiseen tragediaan? Tai miten eräs
toinen elokuva on voinut niittää kansainvälistä mainetta ja
saavuttaa palkintoehdokkuuksia, vaikka elokuvan käsikirjoitus tökkii
ja kerronta laahaa välillä puuduttavan pitkäveteisenä ja välillä
etenee kuin tulivuoren purkauksesta syöksyvä laava? Tai miksi
kolmannen elokuvan traileri on käytännössä juonireferaatti?</span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7BAlSaf2C5a4RqvxHmP-lhJXKhr_ahJm55uQBla-LslYPj8C_u4bwtJzAH3R_YXL3WScwEorxtI38pFD5Q6kZmACUPbz05iN1Ldy5hYzacqdW4pF8Z26mZm5yekFqIMSNTLEVNyT22qj3Qk82o6Gp84OuYqO-rvZxklh6qfY8vS68vssdzm8lcyqX/s434/Triangle%20of%20Sadness%20juliste.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="434" data-original-width="290" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi7BAlSaf2C5a4RqvxHmP-lhJXKhr_ahJm55uQBla-LslYPj8C_u4bwtJzAH3R_YXL3WScwEorxtI38pFD5Q6kZmACUPbz05iN1Ldy5hYzacqdW4pF8Z26mZm5yekFqIMSNTLEVNyT22qj3Qk82o6Gp84OuYqO-rvZxklh6qfY8vS68vssdzm8lcyqX/s320/Triangle%20of%20Sadness%20juliste.JPG" width="214" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuvat sivulta: Finnkino<br /></td></tr></tbody></table><br /><span style="font-size: large;"><br /></span>
<p></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Viimeisimpänä
olen käynyt katsomassa ruotsalais-kreikkalaisen elokuvan <i>Triangle of
Sadness</i>. Leffa yrittää satirisoida yläluokan rappeutunutta
elämäntyyliä luksusristeilijällä. Elokuva on jaettu kolmeen
osioon, joista ensimmäisessä katsoja joutuu seuraamaan nuoren
pariskunnan pitkäpiimäistä jaarittelua ravintolassa. Tässä
kohtaa aloin olla niin pitkästynyt ja tuskastunut, että harkitsin
poistumista.</span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Kakkososiossa
samainen pariskunta oli Välimerellä seilaavalla risteilyaluksella.
Muut matkustajat oli lähinnä rikkaita, mutta pinnallisia ja
naurettavia yläluokan edustajia, jotka rasittivat laivan
henkilökuntaa älyttömillä kysymyksillä ja vaatimuksilla. </span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Äkkiä
alkaa myrsky. Laiva keikkuu ja tavaroita kierii puolelta toiselle.
Pahoinvoivat matkustajat oksentavat ravintolan shamppanjalaseihin ja
ripuloivat hyttiensä kylpyhuoneiden kaakelilattioille. Laivan
alkoholisoitunut kapteeni menettää järkensä ja alkaa paasata
marxilais-leninistisestä ideologiastaan suoraan mikrofoniin.</span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Kolmannessa
osiossa kourallinen matkustajia on pelastautunut saarelle
haaksirikkoutuneesta laivasta. Ihmiset yrittivät tehdä yhteistyötä
pysyäkseen hengissä, mutta juonittelutaipumukset nostavat päätään.
Loppuratkaisu ei ole ihan auvoinen.</span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Jos
tiivistän elokuvan osioiden tunnelmia, se menee näin: 1. Tylsyys 2.
Vauhti päälle 3. Tylsyys. Ihmettelen, miten näin huonolla konseptilla
saavutetaan palkintoehdokkuuksia</span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP2jcnpZhU2UPXFNRhW0OifCi5bALXXEgMWk45epbuHnPXizKv8cgcsOSSEeGe3-DAd9wHVLKmkzX34kK9t-HHgZFDeAgWgUJAe78YnKv0bUPTb-lOyebYY2iGiRUfoh4kdtRGdkUayjTlSkGNRoiYZa4xvj0e8ygokq7v-1_Qo4T3ibJfqIZRMjsk/s432/The%20menu%20juliste.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="432" data-original-width="291" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjP2jcnpZhU2UPXFNRhW0OifCi5bALXXEgMWk45epbuHnPXizKv8cgcsOSSEeGe3-DAd9wHVLKmkzX34kK9t-HHgZFDeAgWgUJAe78YnKv0bUPTb-lOyebYY2iGiRUfoh4kdtRGdkUayjTlSkGNRoiYZa4xvj0e8ygokq7v-1_Qo4T3ibJfqIZRMjsk/s320/The%20menu%20juliste.JPG" width="216" /></a></div><br /><span style="font-size: large;"><br /></span>
<p></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Ennen
elokuvaa <i>Triangle of Sadness </i>kävin katsomassa toisenkin yläluokan
rappiota ivaavan elokuvan nimeltä <i>The</i> <i>Menu</i>. Elokuvassa kritiikki
kohdistuu myös ravintola-alan epäinhimillisiä työoloja kohtaan,
mutta erityisesti halutaan naurattaa katsojia ruokahifistelyn,
kulinarismin ja <i>fine dining</i> -pröystäilyn kustannuksella. </span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Tämäkin
elokuva on jaettu eri osioihin, kuten Tervehdys keittiöstä,
Alkuruoka, Pääruoka ja Jälkiruoka. Käsikirjoitus on onneksi
kuitenkin selkeä ja napakka. Elokuva yllättää komediallisen alun
jälkeen, kun sävy alkaa muuttua painostavan uhkaavaan suuntaan ja
kauhun ja tragedian vivahteet saavat enemmän sijaa. </span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Elokuvassa
fine dining -huippuravintola sijaitsee eristyneellä saarella, jonne
asiakkaat tuodaan yksityisellä moottoriveneellä. Asiakkaista suurin
osa on rahoissa kylpeviä yläluokan edustajia. Mukaan on mahtunut
myös pisteliäitä ravintola-arvioita kirjoittava nainen, jonka
kipakoiden kommenttien takia moni ravintola on päätynyt
konkurssiin. </span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Ravintolan
henkilökunta, mukaan lukien keittiömestari, on pakkomielteistä ja
stressaantunutta. Kuten arvata saattaa, pitkäkestoinen stressi
kilpailuhenkisellä alalla joka vaatii aina vain uusia ja uusia
ruokainnovaatioita tyydyttämään nirppanokkaisten asiakkaiden
elämyshakuisuutta, ei ole hyvä asia yhdistettynä katkeruuteen ja
pinnan alla kytevään raivoon, joka vain odottaa tilaisuutta
purkautuakseen syrjäisellä saarella, joka yllättäen sijaitsee
mobiiliverkon kenttien katvealueella… </span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Elokuva
<i>The Menu </i>on juuri se, jonka traileri paljastaa ällistyttävän
paljon, jopa niin paljon että se alkaa vaikuttaa leffan
miniversiolta tai juonireferaatilta. </span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6wZ8skyDVApA9r0IgAlwD7cj24JIhbO_UKg12tkDpIcivjvVD_ENyVVLabTrcsCjjtdUgPtGVyx3XCoNdlGf7IA0Rw8rQsXTVBVN3JI0XZGg5xkAtZPKZ8zGO2EbqANSY19ruOEb7cpXCMPnEpeoac05nH4i9k2zhweN71wMntVT5rBwzSo7O_GP2/s433/J%C3%A4rjett%C3%B6m%C3%A4n%20paska%20idea.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="433" data-original-width="288" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg6wZ8skyDVApA9r0IgAlwD7cj24JIhbO_UKg12tkDpIcivjvVD_ENyVVLabTrcsCjjtdUgPtGVyx3XCoNdlGf7IA0Rw8rQsXTVBVN3JI0XZGg5xkAtZPKZ8zGO2EbqANSY19ruOEb7cpXCMPnEpeoac05nH4i9k2zhweN71wMntVT5rBwzSo7O_GP2/s320/J%C3%A4rjett%C3%B6m%C3%A4n%20paska%20idea.JPG" width="213" /></a></div><br /><span style="font-size: large;"><br /></span>
<p></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Vielä
ennen tätä ruokahifistelyrevittelyä kävin katsomassa <b>Pamela Tolan
</b>käsikirjoittaman ja ohjaaman leffan <i>Järjettömän paska idea</i>. Tämän
elokuvan näkemisestä alkaa olla jo niin pitkä aika, että
muistikuvani ovat hämärtyneet hämärtymistään. Ällistymisen
tunnereaktio palautuu kuitenkin parhaiten mieleeni. Taas samat
ihmettelyn aiheet: miten ilmiselvä komediallinen alku voi liukua
kohti kauhunsekaista tragediaa?</span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Elokuvan
teemana on kahden nuoren naisen välinen ystävyys, joka murenee pala
palalta. Elokuvan alkumetreillä korostuu kuitenkin yllättävän
paljon toisen naisen höpsö nykytaiteilijamies ja tämän oudot
taideprojektit. Eräässä performanssissa mies esimerkiksi pitää
luentoa lehmille, jotka käyskentelevät aitauksessa märehtimässä
heinää. </span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Toinen
ystävistä pitää miehen taidetempauksia riittävänä syynä
vastustaa naisen halua syventää parisuhdettaan. Tungetteleva ystävä
tyrkyttää neuvojaan ja käyttäytyy muutenkin sekopäisesti.
Lopulta ihmissuhde muuttuu niin myrkylliseksi, että on aihetta
oudoksua, miksi ystävykset ovat alun perinkään takertuneet
toistensa seuraan ja liimautuneet toisiinsa niinkin pitkäksi aikaa. </span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Tämän
enempää ei kannata kirjoittaa, koska en yksikertaisesti muista
elokuvasta tarkemmin. Kummeksun, että olen pystynyt edes tähän,
koska keskittymiskykyäni nakertaa eräs podcast, jota olen
kuunnellut uudestaan ja uudestaan ja jonka taustatarinaa olen
penkonut pakkomielteisesti. </span>
</p>
Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-35250703243914065112023-01-22T18:14:00.008+02:002023-01-24T16:40:44.675+02:00Liikunnasta, terveydestä ja kulttuuristakin<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span> </span></span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>Blogikirjoittamiseeni
on tullut usean kuukauden tauko. Syynä hiljaiseloon ei ole mikään
ikävä asia, vaan tällä kertaa iloinen asia! Olen nimittäin viime
syksystä lähtien ruvennut harrastamaan todella paljon liikuntaa.
Aloitin usean vuoden tauon jälkeen uudestaan <b>uintiharrastuksen </b>ja
aivan äskettäin kokeilin <b>HIIT-treeniä</b>. </span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span><br /></span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>Innostuin
hiitistä luettuani <a href="https://yle.fi/a/74-20011926">Ylen uutissivuilta artikkelin </a>tästä
kovatehoisesta treenausmuodosta (<i>high intensity interval training</i>),
jossa vedetään maksimisykkeellä lyhyitä spurtteja. Kaltaisellani
aloittelijalla intervallin pituus voi olla vain 30 sekuntia ja
kokeneemmalla treenaajalla 60 sekuntia. Intervallien välissä on
minuutin tai kahden pituinen tauko, jonka aikana sykettä ja
hengitystä tasataan normaalilukemiin. Palautumisvaiheessa voi tehdä
matalasykkeisiä liikesarjoja, mutta itse vedin vain henkeä
etukenossa. Hiitin kokonaispituus on yleensä vähintään 10
minuuttia, mutta ei välttämättä enempää kuin 30 minuuttia.
Tähän mahtuu useita täysillä vedettyjä intervallijaksoja
taukoineen.</span></span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span><br /></span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>Viimeeksi
eilen vetäisin HIIT-kotitreenin, jossa pystyin tekemään 8 x 30
sekunnin intervallisarjan, joiden palauduin välillä kaksikin
minuuttia ja kulautin pienen määrän vettä. Intervalleissa tein
maksimiteholla aerobisia jaksoja, kuten juoksin paikallani lattialla
tai ravasin edestakaisin steppilaudalla. Vuorikiipeilijäjuoksussa
juostaan lähes vaakatasossa samalla kun kämmenet nojaavat lattiaan.
</span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span><br /></span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>Tein
erilaisia hyppyliikkeitä niin nopeasti kuin ikinä vain
pystyin. Hiihtäjähypyssä hypitään vuorotahtiin, haaraperushypyssä
pompitaan niin että kädet heilahtavat sivuille laajassa kaaressa. Lumilautailijahypyn jätin tällä kertaa väliin, koska edellisen
kerran jälkeen kiertohyppy lähes invalidisoi minut. Kävelin
kaupungillakin raahaamalla toista jalkaa perässä. Testasin myös
sotilasmarssilta näyttävää aerobista liikettä, jossa jalat
nousevat suorina mahdollisimman ylös. Cancan-hyppyjä en uskaltanut
kokeilla, koska pelkäsin päätyväni sairaalan päivystykseen.
Uutisissahan on kerrottu jo moneen otteeseen, että päivystyksissä
ei varsinaisesti ole pulaa potilaista eli kannattaa pysytellä
kaukana.</span></span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span><br /></span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>Olen
tyytyväinen saavutuksiini hiittauksessa, mutta se mistä tunnen
todellista ylpeyttä itsestäni, on uiminen. Tunnen ylipäänsä
hyvin harvoin ylpeyttä mistään tekemisestäni, ainakaan
blogiteksteistä en muista koskaan tunteeni ylpeyttä, vaan
korkeintaan tyytyväisyyttä, kun olen saanut blogitekstin
julkaisukuntoon pitkällisen taistelun jälkeen. </span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span><br /></span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>Kun
siis aloitin monen vuoden tauon jälkeen uudelleen uimisen, en voinut
edes kutsua itseäni uimataitoiseksi, koska varsinaisen uimataidon
määritelmän mukaan henkilön on kyettävä uimaan yhtäjaksoisesti
200 metriä ja tästä 50 metriä selällään. Uimataitotestissä kokelaan pitää aluksi mennä veteen upoksiin, niin että pää
kastuu ja ponnistaa sieltä uimaan vaaditut 200 metriä. Varsinaisen
uimataidon lisäksi on tietysti olemassa myös perusuimataitoa, johon
riittää 50 metrin yhtäjaksoinen uinti ja alkeisuimataitoa, jossa
vaatimus taisi olla 10 metriä.</span></span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span><br /></span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>Kun
ensimmäisiä kertoja yritin taas uida, olin paniikissa, pelkäsin
hukkuvani ja kauhoin 25 metrin pituisen altaanmitan mahdollisimman
nopeasti. Hengästyin todella pahasti, jäin altaanpäähän
haukkomaan henkeä ja yritin saada sykettä ja hengitystä
tasaantumaan kellumalla. Olin turhautunut ja pettynyt, kun uintihomma
ei meinannut lähteä käyntiin. Aloin miettiä, mikä mättää ja
kysyin vinkkiä eräältä pitkän linjan kuntouimarilta. </span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span><br /></span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>Selvisi,
että uintini oli heikkoa, koska en pysty rentoutumaan vedessä,
panikoin koko ajan ja hengitin epäsäännöllisesti. Kun tajusin,
mistä kiikastaa, aloin toden teolla harjoitella säännöllistä
hengittämistä uidessani. Hengittämisen nyrkkisääntöhän
liikunnan aikana on se, että kaikkein raskaimmassa
ponnistusvaiheessa hengitetään aina ulos ja kevyimmässä vaiheessa
sisään. Homma lähti vihdoin toimimaan, kun en uidessani ajatellut
mitään muuta kuin hengittämistä ja monesko altaanmitta on
menossa. </span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span><br /></span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span><b>Nykyään
pystyn uimaan yhtäjaksoisesti pisimmillään 1250 metriä, mutta
yleensä uin 1000 metrin matkan.</b> Olen tästä saavutuksesta, johon en
olisi ikinä uskonut pystyväni, aivan h-vetin <b>ylpeä</b>. Ennen kuin
uiminen lähti todella rullaamaan, olin täysin varma, etten ikinä
pysty edes 200 metrin yhtäjaksoiseen uintiin. Eli jos uintitaito
kasvaa 25 metristä 1250 metriin, niin omasta mielestäni tämä on
ihan v-moinen <b>saavutus</b>. </span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span><br /></span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>Jos
joku miettii, miksi liikuntaharrastuksiini tuli muutaman vuoden
tauko, se johtuu tietysti koronasta, johon sairastuin 2020
maaliskuussa. Kuukauden kestävien varsinaisten oireiden jälkeen
kärsin puolentoista vuoden ajan satunnaisista jälkioireista, jotka
palasivat aina vain uudestaan ja uudestaan. Tästä tuli kammo
liikuntaa kohtaan. Aloin pelätä, että alkaako liikuntasuorituksen
jälkeen yöllä taas tuntua siltä kuin rautakoura puristaisi
keuhkoja tai kuin neuloilla olisi tökitty kylkiin. Luovutin ja
ajattelin, että antaa olla sitten. </span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span><br /></span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>Nykyään
kun pystyn harrastamaan niinkin kokonaisvaltaista ja vaativaa lajia
kuin uiminen, olen mitä ilmeisemmin parantunut täysin koronasta,
mutta sehän ei tarkoita sitä, ettenkö voisi sairastua uudestaan.
Jos joku on suhtautunut vuoden 2020 alkuvuoden koronatartuntaani
pilkallisesti tai epäuskoisesti, niin omapahan on häpeänsä.
Uskon, että näitäkin k-päitä maailmaan mahtuu. Yleensä nauru
loppuu viimeistään siinä vaiheessa, kun pilkka osuu omaan (tai
läheisen) nilkkaan.</span></span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span><br /></span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>Takaisin
uimiseen: olen miettinyt, mitä ominaisuuksia uiminen eniten vaatii.
Onko kyse lihasvoimasta ja lihasten kestävyydestä vai sydämen
tehosta vai keuhkojen hengityskapasiteetista? Muiden ihmisten
kokemuksista en tiedä, mutta omalla kohdallani tärkein uimiseen
tarvittava ruumiinosa on yllättäen aivot, koska aivot hallitsevat
oppimista, havainnointia, keskittymistä, tunnetiloja ja
tavoitteellisuutta. </span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span><br /></span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>Itselleni
uinti on ainakin tässä vaiheessa ennen kaikkea keskittymis- ja
havainnointilaji, koska uidessa on pakko keskittyä täysillä omaan
hengityksen rytmiin ja syvyyteen. Hengitys on yhtä tärkeä uipa
selkä- tai rintauintia, erityisesti jos ui oikeaoppista rintauintia,
jossa uloshengitys tapahtuu veteen. Olen huomannut, että
hengityksessä kannattaa panostaa voimakkaaseen uloshengitykseen,
niin sen jälkeen sisäänhengitys tulee automaattisesti. </span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span><br /></span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>Uidessa
täytyy pystyä havainnoimaan samanaikaisesti yllättävän montaa
asiaa omasta kehostaan: toimiiko hapensaanti keuhkoissa, pysyykö
sydämensyke siedettävissä lukemissa, toimivat lihakset hyvin, onko
päänasento sopiva, mikä on vireystila, onko mitään häiritseviä
tunnetiloja, kuten paniikkia. Oman kehon havainnoinnin lisäksi pitää
pystyä myös huomioimaan muut uimarit samalla radalla.</span></span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span><br /></span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>Tällä
tekstillä en kuitenkaan ota kantaa, mitä liikuntalajia muiden
ihmisten kannattaisi harrastaa. Toivon vain, että ihmiset
löytäisivät itselleen sopivan liikuntalajin tai muun fyysisen
aktiivisuuden muodon. Kyllähän <b>liikuntainnostus</b> <b>säilyy paljon
paremmin sellaisen lajin parissa, johon suhtautuu lähtökohtaisesti
myönteisesti kuin sellaisen lajin parissa, jota vihaa sydämensä
pohjasta</b>. Itselläni näitä olisivat kaikki koululiikunnasta tutut
joukkuelajit, kuten koripallo, lentopallo, pesäpallo, jalkapallo ja
jääkiekko. No way. Suunnistus menetteli, koska silloin sai olla
rauhassa metsässä tarpomassa.</span></span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span><br /></span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>Lyhyesti
kulttuurista: viimeisin lukemani kirja on <b>Lisa Taddeon</b> <i>Eläin </i>(en
pitänyt enkä aio kirjoittaa siitä), äskettäin katsomani elokuva
on <i>Spiral – Kauhun kierre</i> (en pitänyt, en kirjoita), kuuntelemani
podcast huumoripläjäys <i>Opisto </i>Yle Areenassa (osittain hauska, mutta
en kirjoita) ja näkemäni teatteriesitys revyy <i>Huvituttaako</i>
(osittain hauska, mutta se meni jo, en kirjoita).</span></span></span></p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;"></span></span></p>Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-89268078700944506542022-10-30T15:46:00.015+02:002022-10-31T15:20:53.579+02:00Digiajan vääränrahantekijä<p> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1VrbPFpdBjTwKSeCYC0prhUyIYXUTR1LO51E6retWFJKzECQgJ9tg_YVPUzUblasMvLH2uXMgG5AyP6TpCF3RXPp8pMpzii4Fvtg9j9TOXSNpgQVPSYTnFCGfXl9Tkxao4069mc4_wYUXDLaKGnfujzjqp-pC485M7sCRBAuDUEsFS_iee_emDGdm/s194/BBC%20The%20Missing%20Cryptoqueen.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="191" data-original-width="194" height="315" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi1VrbPFpdBjTwKSeCYC0prhUyIYXUTR1LO51E6retWFJKzECQgJ9tg_YVPUzUblasMvLH2uXMgG5AyP6TpCF3RXPp8pMpzii4Fvtg9j9TOXSNpgQVPSYTnFCGfXl9Tkxao4069mc4_wYUXDLaKGnfujzjqp-pC485M7sCRBAuDUEsFS_iee_emDGdm/w320-h315/BBC%20The%20Missing%20Cryptoqueen.JPG" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">(Kuva sivulta: BBC Sounds Podcasts)<br /></td></tr></tbody></table>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><i><b><span style="font-family: arial;"> </span></b></i></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><i><b><span style="font-family: arial;">The Missing Cryptoqueen</span></b></i></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><b><span style="font-family: arial;">Podcast</span></b></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><b><span style="font-family: arial;">BBC Sounds <br /></span></b></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><b><span style="font-family: arial;">11 jaksoa (uusi jakso tulossa marraskuussa 2022)</span></b></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><b><span style="font-family: arial;">Ilmestymisvuodet 2019, 2020, 2022</span></b></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><b>Genret: fakta, rikos, true crime</b></span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><b>Kieli: englanti </b></span><br /></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"> </span><br />
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Jos jokin asia vaikuttaa liian hyvältä
ollakseen totta, se ei yleensä ole totta vaan valhetta ja huijausta.
</span></span>
</p><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Monet ovat kuulleet tämän näppärän
yleisohjeen, jonka tavoitteena on estää ihmisiä tulemasta
huijatuksi. Useat rahojensa sijoittamisesta kiinnostuneet ovat
kuulleet nämäkin vinkit: </span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">1. Älä koskaan sijoita koko
omaisuuttasi yhteen sijoituskohteeseen, vaan hajauta sijoituksesi eri
kohteisiin. </span></span></p><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">2. Älä koskaan sijoita mihinkään sellaiseen, mitä et
ymmärrä. </span></span></p><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">3. Älä koskaan yliarvioi omaa tietomäärääsi ja
osaamistasi sijoittajana, vaan suhtaudu itseesi realistisesti.</span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Näistä ohjeista ei välttämättä
ole mitään hyötyä, jos vastassa on suorastaan nerokas rikollinen
juoni. <b>Jamie Bartlettin </b>juontama BBC:n podcast <i>The Missing
Cryptoqueen </i>kertoo kryptovaluutaksi naamioidusta pyramidihuijauksesta
nimeltä OneCoin. </span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><b>Vuosisadan huijaus</b><br /></span></span>
</p><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">OneCoin-huijausta voi kutsua
nerokkaaksi monesta eri syystä. Ensinnäkin sana OneCoin muistuttaa
erehdyttävästi todellista kryptovaluuttaa bitcoinia. Monille tulee
välittömästi mieleen menestystarinat, joissa bitcoineihin
alkuaikoina sijoittaneet ihmiset ovat rikastuneet satumaisesti
kryptovaluutan arvon lähdettyä hillittömään nousukiitoon. Miksei
tämä sama kuvio voi tapahtua uudelleen? Miksei kryptovaluuttana
esiintyvän OneCoiniin sijoittaminen voisi myös johtaa
tähtitieteelliseen rikastumiseen?</span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Toiseksi monille
OneCoin-valevaluuttaan hurahtaneille ihmisille voi olla vaikea
käsittää, mikä kryptovaluutta ylipäänsä on. Mitä tarkoittavat
kryptovaluuttojen yhteydessä mainitut lohkoketjuteknologiat
(<i>blockchain technology</i>) tai kryptovaluutan louhinnat, jossa uutta
rahaa syntyy monimutkaisia matemaattisia yhtälöitä ratkaisemalla
tietokoneiden avulla. Mikä on OneCoin-paketin ostamiseen sisältyvä
<i>token</i>, jolla uutta rahaa louhitaan? Monet sijoitushurmoksen valtaan
joutuneet ihmiset mieluummin sivuuttavat kryptovaluutan
vaikeatajuiset – tai paremmin sanottuna kryptiset – termit, kuin
yrittävät ottaa niistä selvää. </span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Kolmanneksi OneCoin-vedätyksessä on
hyödynnetty moniin ihmisiin iskostunutta epäluottamusta perinteistä
pankkisektoria kohtaan. OneCoin syyttää perinteisiä pankkeja
ihmisten riistämisestä ja köyhien ulkosulkemisesta. OneCoin
väittää, että se tulee demokratisoimaan rahan ja poistamaan
pankkien korruption. On aika hurjaa, että myöhemmin vuosisadan
huijaukseksi kutsuttu OneCoin esiintyy itse pelastajana ja auttajana!
</span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Neljänneksi OneCoin tarjoaa ihmisille
kokonaisvaltaista elämäntapaa, johon kuuluu sijoittamisen lisäksi
yhteisöllisyyttä kuten OneLife ja OneFamily.
Stadion-joukkotapahtumissa ja internetin webinaareissa välittyy
kokijoille OneCoin-huijaukseen ympätty lähes uskonnollinen usko
omasta rikastumisesta. Podcastissa OneCoin tapahtumia kutsutaan
messiaaniseksi henkilöpalvonnaksi, joissa seremonialliset ja
kultinomaiset piirteet korostuvat. Vastaikkainasettelu näkyy
jaotteluna meihin ja muihin. OneCoiniin kriittisesti suhtautuvia
kutsutaan ”vihaajiksi” (englanniksi <i>hater</i>) ja heidän
kannanottonsa ovat ”propagandaa”.</span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Viidenneksi, kun johtohahmona on
niinkin karismaattinen, kaunis, älykäs ja kiehtova nainen kuin
bulgarialaistaustainen <b>Dr. Ruja Ignatova</b>, voi helposti ymmärtää,
miksi niin monet ihmiset lähtivät mukaan tähän ”messiaaniseen
henkilöpalvontaan”. Dr Ruja näyttää ylimaalliselta, kuin
kuningattarelta. Hän on aina pukeutunut ylellisiin silkkiasuihin,
hänen kaulallaan säihkyvät timanttiketjut ja tavaramerkkinä
hänellä on voimakkaan punaisiksi punatut, täyteläiset huulet.
Hänet puheäänensä on miellyttävä, ja hän on erinomainen
puhuja, sekä innostava että vakuuttava. </span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Dr. Rujalla kerrotaan olevan
huippuyliopisto Oxfordista tutkinnot lakitieteestä ja ekonomiasta.
Podcastissa selvitetään, että tutkinnot ovat lähes ainoita
asioita, jotka eivät ole huijausta. Hän puhuu sujuvasti useita
kieliä, kuten saksaa ja englantia ilman aksenttia. Näiden
meriittien ansiosta ovien voi olettaa avautuvan minne vain,
ammatillisessa mielessä. Mutta miksi ihmeessä ”kryptokuningatar”
päätti antaa kaiken älynsä ja energiansa rikollisten juonien
käyttöön? Varmaankin samasta syystä kuin hakkeri <b>Julius
Aleksanteri Kivimäen</b> epäillään murtautuneen Vastaamoon – ja
sitä ennen yli 50 000 palvelimeen. Mistäpä muustakaan syystä kuin
saadakseen rahaa ja mainetta.</span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Kuudenneksi, koko OneCoin-valevaluutan
kasvu hoidetaan verkostomarkkinoinnilla (<i>multi-level-marketing</i>),
jossa pyramidin huipulla olevat myyjät rikastuvat, kun rahaa virtaa
ylöspäin uusista jäseniltä, joita värvätään aina vain lisää
ja lisää, loputtomiin. Pyramidin alaosassa olevat eivät rikastu,
vaan menettävät rahansa. Podcastissa todetaan, että
verkostomarkkinointi ei sinänsä ole laitonta, jos myytävällä
tuotteella on edes jokin arvo. OneCoin on kuitenkin todettu
arvottomaksi, koska se ei ole todellinen kryptovaluutta, vaan pelkkä
vedätys. </span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Syy, miksi OneCoin ei ole
kryptovaluutta, johtuu siitä että se ei sisällä
lohkoketjuteknologiaa. Podcastista selviää, että nimenomaan
lohkoketju tekee kryptovaluutasta luotettavan, koska
lohkoketjua ei voi hakkeroida, sitä ei voi muokata,
tietoja ei voi poistaa, vaan kaikki mitä lohkoketjuun (<i>blockchain</i>)
kirjataan välittyvät kaikille käyttäjille ja tiedot pysyvät
ikuisesti. Lohkoketjua voi verrata kiveen hakattuun kirjaan. Sen sijaan OneCoin-valevaluutta perustuu muuhun
tietokantaan (<i>sql-database</i>), joka on ylläpitäjän muokattavissa ja
manipuloitavissa. OneCoinilla ei siis ole todellista arvoa, vaan
pelkästään mielivaltaisesti valittu, kuvitteellinen arvo oman
systeeminsä sisällä.</span></span></p><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> </span></span></p><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> </span></span></p><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"><b>Maailmanlaajuinen vedätys</b> <br /></span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Yllä olevista syistä varmasti
tajuaa, mikä tekee tästä valevaluuttavedätyksestä niin
petollisen uskottavan ja miksi monet miljoonat(!) ihmiset ovat siihen
langenneet ympäri maailmaa, kaikissa maanosissa. </span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj01clFWf6tpO0Xoj2RfQNxPORKfPsvepwGdUWVqSVFUK6o4WPBQwBeNSobrgp9Xxp8ty6F2aFYEm8eoc-Sd501l-GAK0uQXfso-IOIlJVHbMgyCUzvNgPIs1LuZpsjAWqNokFxO6joth7GniDR4d89SkGoB_aKxw8ycG3pLEMgwyr3i3oNl0Vp1g1i/s368/FBI%20Ruja%20Ignatova.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="368" data-original-width="309" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj01clFWf6tpO0Xoj2RfQNxPORKfPsvepwGdUWVqSVFUK6o4WPBQwBeNSobrgp9Xxp8ty6F2aFYEm8eoc-Sd501l-GAK0uQXfso-IOIlJVHbMgyCUzvNgPIs1LuZpsjAWqNokFxO6joth7GniDR4d89SkGoB_aKxw8ycG3pLEMgwyr3i3oNl0Vp1g1i/s320/FBI%20Ruja%20Ignatova.JPG" width="269" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">(Kuva sivulta: FBI)<br /></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial;"><br /><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
<p></p><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Podcastissa <i>The Missing Cryptoqueen
</i>seurataan OneCoin-huijauksen ”maailmanvalloitusta”, mikä on
edennyt yhtä nopeasti ja yhtä laajalle kuin koronaviruspandemia.
Juontaja Jamie Bartlett haastattelee huijauksessa lankaan menneitä
uhreja eri puolilla maailmaa. </span></span>
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span></p><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Vaikea sanoa, mikä kertomuksista
tuntuu kaikkien pahimmalta: se että afrikkalainen, raskasta
maataloustyötä koko ikänsä tehnyt vanha nainen menettää koko
omaisuutensa ja tulevaisuudentoivonsa huijaukselle vai se että
keski-ikäinen brittinainen <b>Jen McAdam </b>sijoittaa perintönsä
huijaukseen ja saa koko lähipiirinsä innostumaan
OneCoin-vedätyksestä. Kun kammottava totuus rikollisesta juonesta vihdoin
valkenee naiselle, hän tajuaa että hänen lähipiirinsä on antanut
yhteensä neljännesmiljoonan valekryptovaluutalle – ja hänen
suosituksestaan, olihan hän yksi verkostomarkkinoijista.</span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><b>Dr. Rujan katoamistemppu</b><br /></span></span>
</p><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Podcastissa yritetään saada
selville, missä julkisuudesta vuonna 2017 äkisti kadonnut Dr Ruja Ignatova voisi
piileksiä. Hänen olinpaikkansa selvittäminen tuntuu melkein
mahdottomalta tehtävältä. Edes FBI:n kansainvälinen
pidätysmääräys ei näytä auttavan. </span></span></p><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> </span></span></p><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Podcastin tekijöiden oma
tiimi yrittää selvittää internetin käytöstä jääviä jälkiä.
Toiminnasta käytetään nimeä <i>open source intelligence</i> eli avointen
lähteiden tiedustelua. Yksi podcastin toimittajista pystyy selvittämään sosiaalisessa mediassa julkaistuista valokuvista, missä päin maailmaa ne on otettu ja
milloin. Podcastissa käydään etsimässä jälkiä niin Saksassa,
Bulgariassa kuin Dubaissakin. Dubai vaikuttaa näistä
todennäköisimmiltä. Venäjääkään ei voi poissulkea, koska Dr.
Rujalla on yhteyksiä venäläisiin rikollispiireihin.</span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Kryptokuningattaren perässä on
vaikea pystyä, koska hänellä epäillään olevan suojelijoita sekä
laillisissa, korkea-arvoisissa asemissa että kansainvälisessä
rikollisuudessa. Podcastissa väläytellään mahdollisia kytköksiä
itäeurooppalaiseen mafiaan. Yksi syy, mikä vaikeuttaa Dr. Rujaa ei
saada kiinni, voi olla se, että hänen ulkonäköään on ilmeisesti
muokattu tunnistamattomaksi lontoolaisella plastiikkakirurgilla.</span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Podcastissa haastatellaan useita eri
alojen asiantuntijoita. Tuntuu pelottavalta kuunnella, kun
lohkoketjuasiantuntija<b> Bjorn</b> <b>Burkey</b>(?)(en ole varma kuulinko nimen
oikein), kertoo nieleskellen, huokaillen ja melkein itkien, kuinka
hän pelkää henkensä edestä. Hän pelkää, koska hän on juuri se henkilö, joka pystyi ensimmäsenä todistamaan, että OneCoin on huijaus.
Burkey(?) pelkää niin paljon, ettei hän uskalla puhua suoraan.
Nieleksien hän sanoo: <i>”Things
start to get very, very,</i> <i>very scary very, very fast”</i>. Eli jos
yhtään yrittää kaivautua syvemmälle rikolliseen vyyhtiin
valevaluutan ympärillä, paljastuu nopeasti jotain niin karmeaa,
ettei siitä voi ääneen puhua.</span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Podcastissa haastatellaan myös
OneCoin-huijauksen vaaroista varoittavaa <b>Timothy ”TimTayshun”
Currya</b>, joka soittaa huijatuille ihmisille ja yrittää heidät saada
ymmärtämään tilanteen vakavuuden. Usein hän saa osakseen pelkkää
epäuskoa ja raivoa, koska huijatut eivät joko tiedä olevansa
huijauksen uhreja tai he eivät halua uskoa sitä todeksi. </span></span></p><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> </span></span></p><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><b><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Dramatisoitu jännitystarina </span></span></b>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Jos yllä olevan tekstini perusteella
on syntynyt vaikutelma, että <i>The Missing Cryptoqueen </i>olisi kuivahko
asiapodcast, se ei pidä paikkansa. Tätä podcastia voi pikemmin
kuunnella kuin dramatisoitua jännityskertomusta, ja olenkin
kuunnellut tätä podaria kerta toisensa jälkeen. </span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Podcastin lumovoimaa selittää
osaltaan musiikkivalinta. Bulgarialainen, kansanmusiikista innostunut
oopperalaulaja <b>Dessislava Stephanova </b>laulaa maagisella äänellään
säveltämiään lauluja. Hänen lauluaan myötäilee <b>The London</b>
<b>Bulgarian Choir</b>. Koska laulut ovat bulgariankielisiä, ne tuntuvat
entistä jännittävimmiltä ja niiden mystiseen maailmaan on helppo
upota. </span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Podcastiin on tulossa vielä ainakin
yksi uusi jakso. Se julkaistaan ilmeisesti marraskuussa.</span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="font-weight: normal; line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
<span face="Arial, sans-serif">Jos haluat kuunnella tätä podcastia,
sitä voi kuunnella suoraan sivulla BBC Sounds Podcasts. </span></span></span>
</p>
<p style="font-weight: normal; line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
</p>Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-34005002528199809212022-09-26T19:45:00.008+03:002022-09-26T20:08:39.480+03:00Elokuva W: kriittinen arvio<p> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWdPLJSERaz5q4r87tQvGk9IGnKN3cuNpkXbHT5yKYi5uSWmfKkZtnQ7WaqG_JCOIN7FsbybraKS7ZET86pFW1WFmMAoeZnWE8ofZ4kZBpwxjnJlzHV4AuS_lL5Lsa54_vNe2-1hwtKR7OrY2-KF4KZg3l2kpGzyd4dLV81ircC4vhDXU5QBtth1B2/s429/Elokuva%20W.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="429" data-original-width="289" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjWdPLJSERaz5q4r87tQvGk9IGnKN3cuNpkXbHT5yKYi5uSWmfKkZtnQ7WaqG_JCOIN7FsbybraKS7ZET86pFW1WFmMAoeZnWE8ofZ4kZBpwxjnJlzHV4AuS_lL5Lsa54_vNe2-1hwtKR7OrY2-KF4KZg3l2kpGzyd4dLV81ircC4vhDXU5QBtth1B2/s320/Elokuva%20W.JPG" width="216" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Elokuvasta W, sivulta Finnkino<br /></td></tr></tbody></table><br /><p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Kukaan
ei pidä kusetetuksi tulemisen tunteesta. Kusetetuksi joutuneen ihmisen
turhautunut raivo on aina sama riippumatta siitä, onko kusetus
tapahtunut ihmissuhteissa, politiikassa, talouselämässä,
uskonnossa tai millä elämänalueella hyvänsä. </span></span>
<span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Myös
taiteessa voi kusettaa. Tämä ikävä tosiasia selvisi minulle, kun
kävin katsomassa <b>Anna Erikssonin </b>käsikirjoittaman, ohjaaman,
säveltämän ja pääosassa näyttelevän kakkoselokuvan nimeltä <i>W</i>.
Erikssonin ensimmäinen elokuva oli nimeltään <i>M</i>, ja sen on annettu
ymmärtää kertovan <b>Marilyn Monroesta</b>. Tai Mysteeristä. Tai
Minäminäminästä eli Anna Erikssonista itsestään. Mistäs sen
tietää. Sitä en ole nähnyt ja olen varmasti säästynyt paljolta.</span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"><i>W</i>-elokuvan
mustavalkoisen ja kiehtovan trailerin perusteella syntyy valheellinen
vaikutelma, että <i>W </i>olisi poikkeuksellisen kekseliäs ja kokeellinen
taide-elokuva, joka kertoo raskaan symboliikan keinoin älyllisesti
haastavan poliittisen allegoran nykyajan yhteiskunnallisista
asetelmista ja pyrkii kumoamaan valta-asetelmia ja haastamaan
vallankumoukseen. Tai jotain muuta sekavaa scheissea.</span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"><i>W</i>-elokuvassa
on hyödynnetty trendikästä sadomasokistista kuvastoa.
Kuolemansairas, puolialaston ja metallikorsettiin puettu Rouva
Eurooppa lojuu kylmässä teollisuushallissa sidottuna sänkyyn ja
rääkyy tuskaansa Herra Kiinalle. Muissa kohtauksissa esiintyy
toinen sänkyyn sidottu nainen, tällä kertaa sairaalavaatteisiin puettuna.
Nainen on ilmeettömien naispuolisten sairaanhoitajien kidutettavana
epämääräisessä totalitaarisessa systeemissä. Välillä
sairaanhoitajat hoipertelevat sairaalan käytävillä, pitävät
rituaalinomaisia kokouksiaan ja nukkuvat yönsä ruumishuoneella.
Joskus siirrytään seuraamaan kuolevan miehen sekavaa mongerrusta
salissa, jonka lattialla vesi lainehtii.</span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Mitä
tällä kaikella yritetään sanoa? En todellakaan tiedä. Onko <i>W</i>
olevinaan tutkielma vallasta? Jos on, se on taiteellisesti teennäinen
ja älyllisesti epärehellinen. Jos iskelmälaulajana paremmin
tunnettu Anna Eriksson kuvittelee, että suurta taidetta syntyy
korvaamalla iskelmien latteuden ja pikkusievän sievistelyn
tosirankalla rankistelulla, kuten tässä elokuvassa, hän on
väärässä. Ei sievistely eikä rankistelu johda taiteellisesti
tasokkaaseen ilmaisuun, koska molemmista puuttuu ajattelun syvyys ja
tunteiden vivahteet. </span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Elokuva
<i>W </i>pyrkii ilmeisesti olemaan rohkea ja omaperäinen, mutta se ei
onnistu edes tässä, koska elokuvan tyylikeinoja on käytetty jo
aiemmin – ja paremmin. <i>W</i> näyttää lainaavan liikkumattoman
kameran ideaa ruotsalaiselta ohjaajalta <b>Roy</b> <b>Andersonilta</b>. Samoin
kelmeä maailma ja oudot ihmishahmot vaikuttavat imitoiduilta samalta
ohjaajalta, mutta lämpö ja oivallus uupuvat, toisin kuin
esikuvassaan. </span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Elokuva
<i>W</i> sisältää paljon kuvottavia, joukoturkkamaisia lähikuvia
ihmiskehon ruumiinosista. Kolkosti valaistut puhuvat päät on
rajattu tiukasti otsasta leukaan, ja siinä pysytään
minuuttikaupalla. Katsojan kestokykyä testataan myös näyttämällä
oksettavia lähikuvia syljestä kiiluvia, kellertäviä hampaita ja
koko valkokankaan täyttävää genitaalialueelta näyttävää
lihaspoimua, jonka päällä etenee muhkurainen sormi. </span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Jos
Erikssonin tavoitteena oli arvostella valta-asetelmia
sadomasokistisen kuvaston avulla, sekin on jo tehty ja paremmin.
Italialaisen <b>Pasolinin </b>elokuva <i>Sodoman 120</i> <i>päivää </i>on siirretty
Ranskasta fasistiseen Italiaan. Kyseenalaisen fasistisen ideologian
tuputtaminen vastaanhangoittelevalle ihmiselle esitetään elokuvassa
kirjaimellisesti paskan syöttämiseksi lautaselta lusikalla. Kohtaus
on ällöttävä, mutta temaattisesti perusteltu.</span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Elokuvassa
<i>W</i> häiritsi sekin, että hempeä wienervalssi oli yhdistetty kolkkoon
sairaalakohtaukseen, aivan kuin tätäkin tehokeinoa ei olisi jo
käytetty. Muistaakseni se oli juuri <b>Auli</b> <b>Mantilan </b>elokuva
<i>Neitoperho</i>, jossa pumpulimaisen pehmeä musiikki oli sijoitettu
raakaan väkivaltakohtaukseen, jolloin katsoja vaikuttuu
kontrastista. </span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Jos
epäilee, onko koskaan aikaisemmin nähnyt mitään tosirankkaa
rankistelua, niin sanotaan vaikka <b>Rammsteinin</b> musiikkivideot.</span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Eli
jos joku on jaksanut lukea tekstiäni tähän saakka, ymmärrätte
varmaan, mikä kaikki elokuvassa <i>W </i>tuntui kusetukselta. No ihan
kaikki. </span></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p>
Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-88910789231711874802022-08-24T17:28:00.008+03:002022-08-25T14:19:59.292+03:00Näin Elviksen kahdesti!<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaMa0-ICUlOmXL0H9Q1h1fVN0YHxY7RePcljC0VNmAh61VMEwKdoZ4hWIR-Adtwgq_GXJGcOlXR-GHZbF4sVL9im4NAuhXDdK7GA56qGEzHBkQlMq5vWoFvBiCTTB9KtQgMKXTx3UJpuetGDVICVMcfoK4PNwcF0rHhQX2iglI4po5A9mGgsqi1LWX/s708/elvis%20juliste.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="708" data-original-width="479" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiaMa0-ICUlOmXL0H9Q1h1fVN0YHxY7RePcljC0VNmAh61VMEwKdoZ4hWIR-Adtwgq_GXJGcOlXR-GHZbF4sVL9im4NAuhXDdK7GA56qGEzHBkQlMq5vWoFvBiCTTB9KtQgMKXTx3UJpuetGDVICVMcfoK4PNwcF0rHhQX2iglI4po5A9mGgsqi1LWX/s320/elvis%20juliste.JPG" width="216" /></a></span></div><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> </span></span><p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Kohtaus
1: Elvis katsoo aavikkokaupungille pystytetyn teltan raoista
mustaihoista rythm´n´d blues -laulajaa ja aistillisesti tanssivaa
paria. </span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><p><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> Kohtaus
2: Vaaleanpunaiseen pukuun pukeutunut, epävarma nuori Elvis seisoo
esiintymislavalla yleisön odottaessa musiikin alkamista.</span></span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Kohtaus
3: Huvipuiston maailmanpyörän vaunussa lipeväkielinen manageri
lupaa Elvikselle sata tai vaikka tuhat pinkkiä Cadillac-autoa.</span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Kohtaus
4: Armeijasta Saksan komennukselta palannut Elvis itkee vanhempiensa
vaatehuoneen lattialle ja hamuilee alkoholismiin menehtyneen äitinsä
mekkoja. </span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Kohtaus
5: Kapinallinen Elvis villitsee kirkuvan yleisön laulullaan, lantion
vatkauksellaan, jalkojen tärisyttämisellään ja lattialla
kiemurtelullaan. </span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Kohtaus
6: Keski-ikäinen, lihonut, väsynyt ja pillereiden huumaama Elvis
anelee, ettei Pricilla-vaimo jättäisi häntä ja veisi heidän
yhteistä lastaan mukanaan. </span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Kohtaus
7: Sairaalloinen Elvis laahustaa lentokoneen portaita ylöspäin, ja
kääntyy vielä vilkuttamaan viimeisen kerran, ennen kun lentokoneen
oviaukko nielaisee hänet mustuuteen.</span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial;"></span></div><span style="font-family: arial;"><br /></span><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> <table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUGaigT-hvNlUAhG3EVDX19xSsi2sJiZDwNs319eBlZFx8ndSaQNrlE2HIOMIqdmmSdcx_rtUh98EEjPo2dHfI4uXSwcUDLRF4MztgYw3nNFP5zu-sxs_OaYn2GZ0CyEPuA9CsDcLSRyO8EMINcm8SjcM0xjtcbS8TrfjAKWHoR34tKVzlEW99RycG/s1466/elvis%20ja%20t%C3%A4hdet.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="548" data-original-width="1466" height="150" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhUGaigT-hvNlUAhG3EVDX19xSsi2sJiZDwNs319eBlZFx8ndSaQNrlE2HIOMIqdmmSdcx_rtUh98EEjPo2dHfI4uXSwcUDLRF4MztgYw3nNFP5zu-sxs_OaYn2GZ0CyEPuA9CsDcLSRyO8EMINcm8SjcM0xjtcbS8TrfjAKWHoR34tKVzlEW99RycG/w400-h150/elvis%20ja%20t%C3%A4hdet.JPG" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Elokuvasta Elvis, sivulta IMDb<br /></td></tr></tbody></table><br /></span></span><p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Ohjaaja
<b>Baz Luhrman</b> tunnetaan värikylläisistä, liioittelevista,
karnevalistisista ja kitschiltä vivahtavilta elokuvistaan.
<i>Elvis</i>-elokuvassa ohjaaja-käsikirjoittaja on joutunut hillitsemään
pahinta revittelytaipumustaan ja nojaamaan tarinansa historiallisiin
tosiasioihin. </span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> </span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Elokuva kertoo ikonisesta laulajasta <b>Elvis Presleystä</b> (1935-1977),
joka on jäänyt musiikinhistorian kirjoihin afroamerikkalaisilla
vaikutteillaan, samettisella lauluäänellään, villiä
seksuaalisuutta tihkuvilla lavaesiintymisillään, mutta myös
pilleririippuvuudellaan ja menehtymisellään 42-vuotiaana
sydänsairauteen.</span></span><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Kävin
katsomassa Elvis-leffan kahteen kertaan, koska ensimmäisellä
katselukerralla reagoin kaikkeen näkemääni ja kuulemaani
pelkästään tunteella. Lumouduin lähes kaikesta elokuvassa. Vasta
toisella katselukerralla pystyin analysoimaan elokuvan kerrontaa,
rakennetta ja tyylikeinoja. Aloin tiedostaa, että elokuva on aina
historiallisuudestaan huolimatta taiteellinen tuote, missä
ohjaajalla on suuri valta kertoa tarina haluamallaan tavalla.</span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghLpuqqmaSYQDyJbUTQv6i4X-zzUKVL1qjlKJc5AINkP31PImdi3xrJOWMZMHndZQGejmBWrExstRGeSAz-dc5stVWlG4cCy9a6rIEqiltwNukRTuRQlhxv4LNL0d8ukSLjBpjvReWRgVLnfEl_csF2teNlJ3wO_mq2TmFVMlVLn9aLAK4bbyxABe7/s1458/elvis%20%C3%A4iti%20ja%20poika.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="564" data-original-width="1458" height="155" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghLpuqqmaSYQDyJbUTQv6i4X-zzUKVL1qjlKJc5AINkP31PImdi3xrJOWMZMHndZQGejmBWrExstRGeSAz-dc5stVWlG4cCy9a6rIEqiltwNukRTuRQlhxv4LNL0d8ukSLjBpjvReWRgVLnfEl_csF2teNlJ3wO_mq2TmFVMlVLn9aLAK4bbyxABe7/w400-h155/elvis%20%C3%A4iti%20ja%20poika.JPG" width="400" /></a></div><br /><span style="font-family: arial;"><br /></span><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Ensimmäisellä
kerralla hullaannuin siis kaikesta, aivan kaikesta: käsikirjoituksesta,
ohjauksesta, kuvauksesta, leikkauksesta, lavastuksesta,
puvustuksesta, maskeerauksesta ja luonnollisesti näyttelijöiden
häikäisevistä suorituksista.</span></span><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Ylipäänsä
elokuvaohjaajissa pidän eniten niistä, joilla on
omaperäinen ja jäljittelemätön tyyli. Luhrmanilla on
ehdottomasti persoonallinen tyyli, joskus jopa hillittömyyteen ja
levottomuuteen saakka, kuten elokuvissa <i>Moulin Rouge </i>ja <i>Romeo+Julia</i>.</span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Elokuvan
leikkauksessa ällistyin tavasta, jolla Elviksen lapsuuden
vaikutteita nivottiin yhteen: afroamerikkalainen blueslaulaja ja
mustaihoisen parin intiimi tanssi rinnastui gospel-telttakokouksen
hurmokseen, jossa uskovaiset vapisivat ja vääntelehtivät kuin
transsissa. Leikkauksessa kuva hyppää bluesista gospeliin,
bluesista gospeliin.</span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieJk_umY8NjRBq3A9ckYOl5DMZaYxFK-0DnU1BkTS1QPPEaUY0YiQ4qIN9fDIJXdtXYm4VNMSpo0BmBWx8TKFdxGEfLFOTmQ70ax7YsvrZJ3dE17akxUszr5RVaKnSPN315DIAZs2perd1A221O9IyAOe_wGPEEUrV4OSFylSgR3dkiryMwbXRMFI3/s1066/elvis%20alton%20mason.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="576" data-original-width="1066" height="216" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEieJk_umY8NjRBq3A9ckYOl5DMZaYxFK-0DnU1BkTS1QPPEaUY0YiQ4qIN9fDIJXdtXYm4VNMSpo0BmBWx8TKFdxGEfLFOTmQ70ax7YsvrZJ3dE17akxUszr5RVaKnSPN315DIAZs2perd1A221O9IyAOe_wGPEEUrV4OSFylSgR3dkiryMwbXRMFI3/w400-h216/elvis%20alton%20mason.JPG" width="400" /></a></span></div><span style="font-family: arial;"><br /><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
<p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Käsikirjoituksessa
pystyin jo ensimmäisellä katselukerralla oivaltamaan, kuinka paljon
taustatyötä se on vaatinut. Elviksen elämäkertojen penkomisen ja
aikalaisten haastattelujen lisäksi myös koko amerikkalaisen
yhteiskunnan ajankuva on pitänyt tuoda esille. </span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> </span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">60-luvun Amerikassa
korostui mustien ja valkoihoisten erottelu, rotusorto ja
ihmisoikeustaistelu, mikä johti myös mustaihoisen aktivistin
murhaan. Aikakauden rajoittunut henkinen ilmapiiri näkyi Elviksen
lantionliikkeiden sensurointiyrityksinä. Jos valkoinen mies liikkui
kuin musta mies, sen epäiltiin yllyttävän ihmismassoja kuohuntaan
ja ajavan koko maan kaaokseen!</span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Näyttelijöiden
suorituksissa häikäisi tietysti eniten <b>Austin Butler </b>Elviksen
roolissa. Butler pystyi jäljittelemään Elviksen liikehdintää,
ilmeitä, eleitä ja lauloi suoraan sydämeen ja otti
koko lavan (tai katsomon) haltuun. Näyttelijä tavoitti hyvin myös
ikääntyvän ja yhä syvemmälle päihderiippuvuuteen vajonneen
Elviksen väsähtäneen olemuksen. </span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjR6vcdNN8TyfawRRfeNx9vyuRLqW9qDbOGbFkQj-nxcwdzzL9EgSgzd_rbt4eZ3f6tkMlo1UfitTBawA0HpbVKhV8ug5-qdLC6yDNKxAQSL3HArnk9Ex8jiENwt0xN72UOReEK3jFJqIbCDyqEf0pf-UWs6LVJZQtQ5RuHdwtlJTSLT7YPB-YkLF68/s1446/elvis%20lavalla.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="553" data-original-width="1446" height="153" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjR6vcdNN8TyfawRRfeNx9vyuRLqW9qDbOGbFkQj-nxcwdzzL9EgSgzd_rbt4eZ3f6tkMlo1UfitTBawA0HpbVKhV8ug5-qdLC6yDNKxAQSL3HArnk9Ex8jiENwt0xN72UOReEK3jFJqIbCDyqEf0pf-UWs6LVJZQtQ5RuHdwtlJTSLT7YPB-YkLF68/w400-h153/elvis%20lavalla.JPG" width="400" /></a></span></div><span style="font-family: arial;"><br /><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
<p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Ensimmäisellä
katselukerralla muistan ajatelleeni, että Austin Butler antoi
itsestään kaiken, niin paljon, ettei enempää olisi voinut edes
antaa. Tunsin jopa itsekin jotenkin tyhjentyneeni energiasta imiessäni kaikki
vaikutteet Butlerin huikaisevasta näyttelijäntyöstä. Tietysti
myös vaikutuin myös Pricillasta (<b>Olivia DeJonge</b>) eversti Tom Parkerista
(<b>Tom Hanks</b>) ja Elviksen äidistä (<b>Helen</b> <b>Thompson</b>).</span></span><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Elvis-elokuvan
toisella katselukerralla vapauduin tunnepohjaisesta reagoinneistani
ja järjenääntäkin alkoi kuulua, ainakin välillä. Huomasin reagoinneissani kaksi
muutosta: liiallinen samaistuminen Elvikseen, hänen ”neuvominen”
petollisen managerin kynsistä ja tuskastuminen, koska artisti ei
pysty irtautumaan hyväksikäyttävän ja manipuloivan managerin
kuristusotteesta. Katsomossa jupisin itsekseni: ”Älä usko sen
huijarin hölinöitä! Ei se mikään eversti ole, se on pelkkä
rikollinen! Hankkiudu nyt siitä verenimijästä eroon!”</span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Toiseksi
aloin kyseenalaistaa käsikirjoituksen painotuksia ja tajusin, kuinka
paljon se ohjailee katsojan reagointeja tai oikeastaan pakottaa
katsojan reagoimaan tietyllä tavalla. </span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> </span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Käsikirjoituksessa korostuu
vastakohtaisuus: Elvis ilmaisuvoimaisena taiteilijana ja petollinen
manageri lähes demonisena hahmona. Kun asetelma on näin
kaksijakoinen, se tavallaan pakottaa katsojan asettumaan Elviksen
puolelle ja puolustamaan häntä kaikissa vastoinkäymisissä:
pilleriaddiktio, sekavuustila, ylensyöminen, eristäytyminen,
avioliiton kuihtuminen, etääntyminen omasta pienestä tyttärestä,
avioero ja lapsen poisvieminen.</span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: arial;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOrzrulDU9KEj2joRC7VeTvlZta8sksB3XT9CCurPO45lT53SKNvvpwz3PNkAYe99-sQ547g8Uv1mX9EZt_rren1PArfAS_JBb8qHaDLbteey5h9RJUaplsdnQ_Oc3LR1kQkyZ4v59Yf8MeUVUwNxKkfmct2vrMTN-GwFaJMJhe90qn7IJhJ-AUIUA/s1471/elvis%20ja%20pricilla.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="546" data-original-width="1471" height="149" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiOrzrulDU9KEj2joRC7VeTvlZta8sksB3XT9CCurPO45lT53SKNvvpwz3PNkAYe99-sQ547g8Uv1mX9EZt_rren1PArfAS_JBb8qHaDLbteey5h9RJUaplsdnQ_Oc3LR1kQkyZ4v59Yf8MeUVUwNxKkfmct2vrMTN-GwFaJMJhe90qn7IJhJ-AUIUA/w400-h149/elvis%20ja%20pricilla.JPG" width="400" /></a></span></div><span style="font-family: arial;"><br /><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
<p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Jos
elokuvan käsikirjoituksessa olisi sen sijaan
päätetty alleviivata sitä tosiasiaa, että Elvis aloitti suhteen
vasta 14-vuotiaan Pricillan kanssa, katsojilla ei välttämättä
olisi herunut sympatioita pedofilialta haiskahtavalle kuviolle. En
itsekään tiedä, mitä tästä pitäisi ajatella. Jos olen
käsittänyt oikein, Elvis taisi olla suhteen alkuaikoina kaksi
vuotta armeijassa Saksan komennuksella. Onneksi.</span></span><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Onpa
katsoja mitä mieltä hyvänsä Elvis Presleyn persoonasta ja
elämästä, elokuva havahduttaa keskittymään legendan musiikkiin.
Ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni pystyin todella <i>kuulemaan
</i>Elviksen (tai Adam Butlerin) lauluäänen samettisuuden, syvyyden
ja lämmön. </span></span>
</p>
<br /><br /><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipTzQbr7lohEz2Ne1cpSLiSWo69gpy2LSmitozg7gAkIiqCYoE9qZMyTt0yA2I0doZCy6vFza8gBVRYbxU9eyBPIJW-NwkYh-VnBv1YOg5s0xIPQqL0wrXuvSI8JMkUzXsl3UwBomOJrQXdPmvHJnEq4XIP1H0MFYd-oEr_42IBt92T5ZfbPhc5WjW/s1475/elvis%20huvipuisto.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="544" data-original-width="1475" height="148" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEipTzQbr7lohEz2Ne1cpSLiSWo69gpy2LSmitozg7gAkIiqCYoE9qZMyTt0yA2I0doZCy6vFza8gBVRYbxU9eyBPIJW-NwkYh-VnBv1YOg5s0xIPQqL0wrXuvSI8JMkUzXsl3UwBomOJrQXdPmvHJnEq4XIP1H0MFYd-oEr_42IBt92T5ZfbPhc5WjW/w400-h148/elvis%20huvipuisto.JPG" width="400" /></a></div><br /><br />Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-70159128319478138902022-07-27T17:47:00.010+03:002022-07-29T16:48:01.733+03:005 x kesäleffa<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>Koska
elokuvateatterin sarjalippuja on jäänyt lompakkoni pohjalle
pyörimään ja ne uhkaavat pian vanhentua, olen joutunut käymään
leffateatterissa oikein urakalla. Ostin sarjaliput jo keväällä.
Silloin halusin nähdä psykologisen kauhuelokuvan <b><i>The Innocents</i></b>.
Menin katsomaan sitä suurin odotuksia. Kuvittelin näkeväni jotain
mullistavaa, mutta tekele osoittautui niin typeräksi ja
kuvottavaksi, että leffafiilikseni katosivat pitkäksi aikaa.</span></span></span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span><br /></span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>Alkukesällä
kävin ihan läpällä katsomassa <b><i>Jurassic Parkin</i></b> uusimman
jatko-osan, vaikka en ole koskaan välittänyt toimintaelokuvista. Kyseinen action-pläjäys on onneksi jo lähes haihtunut mielestäni. Muistan
elokuvasta vain sen biologisen ”faktan”, että dinosaurusten
lajityypilliseen käytökseen kuuluu ihmisten säikyttely karjumalla
ja puhaltamalla ilmaa naamalle niin, että hiukset hulmuavat. <i>Boring</i>.</span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span><br /></span></span></span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"></span></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMeri0PwKlMCkK5I8_q4ZvzPFYOWYODCXcac4cnjMdvW6PlWpa8jGtjRVCxUlsi4dxLu7FtEWz4OtToFPvwsxYU7Z4Cv8MMEarOVQTiPFMQewovIOP1e_IJRLNoMiZUICUCnmvfzm0F6ux7mnrM5trnZCe2IPnpQtKixdIa-qzMAb6Vc2BSrMrX8Hn/s1312/men%20mets%C3%A4plku.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="554" data-original-width="1312" height="169" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgMeri0PwKlMCkK5I8_q4ZvzPFYOWYODCXcac4cnjMdvW6PlWpa8jGtjRVCxUlsi4dxLu7FtEWz4OtToFPvwsxYU7Z4Cv8MMEarOVQTiPFMQewovIOP1e_IJRLNoMiZUICUCnmvfzm0F6ux7mnrM5trnZCe2IPnpQtKixdIa-qzMAb6Vc2BSrMrX8Hn/w400-h169/men%20mets%C3%A4plku.JPG" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Elokuvasta Men, sivulta IMDb<br /></td></tr></tbody></table><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span> </span></span></span><p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>Trailerin
perusteella innostuin brittiläisestä kauhuelokuvasta <b><i>Men</i></b>, jossa
traumatisoitunut nainen kärsii syyllisyydestä ja pelkotiloista sen
jälkeen, kun hänen epävakaa miehensä on tehnyt itsemurhan
hyppäämällä kerrostalon parvekkeelta. Nainen näkee kuolleen
miehensä ruhjoutuneen ruumiin kadulla. Kotona naisen mieleen
palautuu jatkuvasti muistikuvia riidoista ja uhkauksista. Hänen
päässään käynnistyy toistuvasti kammottava kuvasarja, jossa
ilman läpi hidastetusti tippuva mies katsoo naista syyttävästi:
<i>this is your fault</i>.</span></span></span><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span><br /></span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>Nainen
päättää vuokrata kartanon idylliseltä maaseudulta voidakseen
selvittää päätään. Kun näin valkokankaalta ihanan
englantilaiset, raikkaan vihreät kumpuilevat kunnaat ja viehkeän
puutarhan ja kuulin brittiaksentin, luotin vielä, että elokuvassa
on aineksia omaperäiseksi mestariteokseksi. Mutta vähä vähältä
pettymys hiipi mieleen. Stereotyyppiset mieshahmot, kuten
maalaistollo kartanonisäntä, näennäisen empaattinen mutta
naisvihamielinen pappi, vallanhaluinen poliisi, häiriintynyt
poika ja alastomana pelloilla ja pihoilla vaeltava mies, alkoivat
tökkiä. Ovatko ne todellisia vai naisen omien pelkojen
projisointeja?</span></span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span><br /></span></span></span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>Katsojana
alkoi ärsyttää, koska käsikirjoituksessa tyrittiin ja jätettiin
käyttämättä todellista maaseudun klaustrofobiaan liittyvää
potentiaalia. Ehdin jo toivoa, että elokuvan lopussa paljastuisi
katkeroituneiden miesten salaliitto, jossa maaseudulle houkutellut
naiset ”katoaisivat” jossain
sairaissa rituaalimurhissa, joita organisoisi pakanallinen psykopaattipappi ja hänen mieskulttinsa. Tällaisesta asetelmasta olisi saanut
aikaiseksi todellista kauhua. Elokuvassa oli tähän suuntaan
viitteitä, olihan kirkon kiviseen kastemaljaan kaiverrettu
hämmentävää symboliikkaa, mikä vaikutti enemmän pakanalliselta
kuin kristilliseltä. Sen sijaan Men-elokuvan loppukohtaus oli niin kökkö, että olisin
saattanut jopa nauraa, jos olisin nähnyt sen pienessä hiprakassa
nautiskelunäytöksessä viinilasi kourassani.</span></span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span> </span></span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span></span></span></span></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgC6V5RQcsvzMoVE2J60lRkhmoZwosiEB2VgvqLGMhAZm50GydRGYeWm4_SMj7a_pdmlgNZl6mA9Ey1YskOAe-AwabLPwfr-hj8ykC4Bq8UObQFjm3DlE9efeksihWUm5WxZAQGScZX6PTEfhZCVLMgeoGJfWZ7e7AgHRUBMtOjgCkoASbF1H47t-Yw/s1315/men%20kirkko.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="555" data-original-width="1315" height="169" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgC6V5RQcsvzMoVE2J60lRkhmoZwosiEB2VgvqLGMhAZm50GydRGYeWm4_SMj7a_pdmlgNZl6mA9Ey1YskOAe-AwabLPwfr-hj8ykC4Bq8UObQFjm3DlE9efeksihWUm5WxZAQGScZX6PTEfhZCVLMgeoGJfWZ7e7AgHRUBMtOjgCkoASbF1H47t-Yw/w400-h169/men%20kirkko.JPG" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Men / IMDb<br /></td></tr></tbody></table><p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span><br /></span></span></span><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>Onneksi
olen nähnyt myös todellista laatua. Kyseinen elokuva on <b>Baz
Luhrmanin</b> ohjaama ja puoliksi käsikirjoittama <i><b>Elvis</b></i>-leffa. Se oli
minulle niin valtava elämys, etten edes halua yrittää kirjoittaa
vain yhden katselukerran jälkeen. Sen sanon, että elokuvassa vain
toimi kaikki: käsikirjoitus, ohjaus, kuvaus, leikkaus, näyttelijäntyö,
lavastus, valaistus ja puvustus. Kaikki, aivan kaikki. Yritän
kirjoittaa Elvis-elokuvasta erillisen tekstin, kunhan katson sen
uudestaan. Ellen sitten lamaannu, ja sitä ennen häikäisty ja
lumoudu.</span></span></span><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span><br /></span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>Sen
sijaan voisinkin tähän loppuun kertoa unesta, jonka näin viime
yönä. Unessa tulkitsin katsovani elokuvaa. Kyseisessä
unielokuvassa kolme naista oli kidnapattu. He pakenivat sieppaajiaan
maaseudulle bunkkereihin, joiden ovien avausmekanismi toimi
viheltämällä. Kidnappaajat olivat saaneet selville naisten
sijainnin ja sen, että ovi aukeaa viheltämällä. Seuraavaksi
naisia kuljetettiin henkilöautossa kaupungin halki. Naiset näkivät
auton ikkunasta yläviistoon, kuinka puihin oli ripustettu hillitön
määrä valkoisia hehkulamppuja. Unessa ajattelin, että tämä näky
on <i>nordic</i> <i>noir </i>-tyyliä parhaimmillaan. Kehotin itseäni
muistamaan tämän upean kohtauksen. Sitten auto pysähtyi ja naiset
kysyivät toisiltaan, mikseivät he pysty liikkumaan. Joku heistä
sanoi, että he ovat kuolleita. Yllättäen naiset olivat muuttuneet
kissoiksi. Kissat kävelivät puiston halki kerrostaloon ja ne
kiipesivät 7. kerrokseen. Sitten kissat vain kävelivät portaita
alaspäin. Alaspäin kävelessään ne ehtivät nähdä paljon kohtauksia huoneistojen sisältä. Unen lopussa huomasin päätyneeni pesäpallon
palkintojenjakotilaisuuteen. Seisoin luokkahuoneen etualalla. Kädessäni pidin
pesäpalloa. Ihmettelin, miksi pesäpallo tuntuu käteen niin pehmeältä. Tajusin, että pesäpallon sisältä pursusi rugby-pallo.</span></span></span></p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span><br /></span></span></span>
</p><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>
</span></span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: arial;"><span style="font-size: large;"><span>Unennäön
aikana olin sitä mieltä, että unessani on aivan selvää
elokuvapotentiaalia. Valvetilassa kuitenkin tajusin, että
”elokuvani” ei ehkä sittenkään sovi kansainväliseen
levitykseen.</span></span></span></p>
Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-4448928126464946032022-06-19T19:29:00.002+03:002022-06-20T14:57:32.577+03:00Aihe josta ei voi puhua<p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-OZCSMeQQjwDn3WGCl4CtRBTkvZW45HyWeyFi3B1UnvvRAaaCYQ0kXAKCy-WiKbOgIJdz6hK24Hmd_DWhDe5SERv1X9SAL5OeBTW3kVcGbhxq0lp74SjOK0QESot81W1YQpDSTuxLPWqH866YfZNH6dj33wmZ0pNfHiSVH_7UKsn1a7by6cI-j9Cj/s421/Edouard%20Louis%20V%C3%A4kivallan%20histora.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="421" data-original-width="270" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh-OZCSMeQQjwDn3WGCl4CtRBTkvZW45HyWeyFi3B1UnvvRAaaCYQ0kXAKCy-WiKbOgIJdz6hK24Hmd_DWhDe5SERv1X9SAL5OeBTW3kVcGbhxq0lp74SjOK0QESot81W1YQpDSTuxLPWqH866YfZNH6dj33wmZ0pNfHiSVH_7UKsn1a7by6cI-j9Cj/s320/Edouard%20Louis%20V%C3%A4kivallan%20histora.JPG" width="205" /></a></div><br /> <p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><b><span face="Arial, sans-serif">Édouard
Louis: <i>Väkivallan historia</i></span></b></span></p><span style="font-size: large;"><b>
</b></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><b><span face="Arial, sans-serif">Tammi,
2020</span></b></span></p><span style="font-size: large;"><b>
</b></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><b><span face="Arial, sans-serif">Ranskankielinen
alkuteos: <i>Histoire de la violence</i> (2016)</span></b></span></p><span style="font-size: large;"><b>
</b></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><b><span face="Arial, sans-serif">Suomentanut:
Lotta Toivanen</span></b></span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Jos
lukee todella hyvän kirjan, kuten <b>Edouard Louisin</b> romaanin
<i>Väkivallan historia </i>ja sitä aikaisemmin romaanin <i>Ei enää Eddy</i>, oma
kirjoittaminen uhkaa lamaantua. Miten pystyisin kuvailemaan
erinomaisuutta? Uskallanko käyttää omia sanoja vai lätkäisenkö
blogitekstiini pelkästään sitaatteja sitaattien perään?</span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Sekä
<i>Väkivallan historia</i> että <i>Ei enää Eddy</i> kertovat raskaista,
omakohtaisista aiheista. Esikoisromaani käsittelee minäkertojan
homoseksuaalisen identiteetin heräämistä, raakaa koulukiusaamista,
työläiskodin köyhyyttä ja rahvaanomaista elämäntapaa, jossa
viina virtaa ja asenteet erilaisuutta kohtaan ovat karkeita.
Päähenkilölle ei jää paljon muita vaihtoehtoja kuin osittain
omaksua synnyinpaikkansa elämäntapa ja samalla yrittää piilotella
omaa identiteettiään ja suunnitella
pakoa johonkin parempaan. </span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Hullaannuin
<i>Ei enää Eddy</i> -romaanissa kirjoitustyylin rehellisyyteen ja
raakuuteen: jos asiat paskasti, miksi niistä ei voisi kertoa
suoraan ja kaunistelematta. Ja suoruuteen Edouard Louis pystyy. Toinen
asia, joka Louisin kirjoitustyylissä häikäisi, oli tekstin nopeus
ja voima, sen spontaanius ja vaivattomuus. Lukiessa kirjoitus huumasi
ja vei mukanaan, imaisi sisäänsä. </span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"><i>Väkivallan historia </i>kertoo niin kammottavasta aiheesta, että
siitä voi hädin tuskin puhua: mies raiskaa toisen miehen. Tuntuu
siltä, että tästä pahempaa tabua ei voi edes olla olemassa. Jopa
pedofiliasta ja insestistä puhutaan enemmän, ainakin julkisessa
keskustelussa.</span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Romaanissa
kahden miehen, päähenkilö Edouardin ja
algerialaistaustaisen kabyylin Redan kohtaaminen, alkaa
molemminpuolisella kiinnostuksella. Jouluaattona kavereidensa
Geoffreyn ja Didierin juhlista palaavan ja kotiinsa päin kävelevän
Edouardin seuraan tunkee puhelias, eksoottisen näköinen mies.
Päähenkilö on aluksi etäinen eikä vastaa kysymyksiin. Hän alkaa
tuntea vetoa, vaikka yrittää tukahduttaa halunsa. Lopulta hän
antaa periksi halulleen ja miehet menevät Edouardin asuntoon. </span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Aluksi
he harrastavat suostumuksellista, miesten välistä seksiä ja
juttelevat luottamuksellisesti menneisyydestään. Reda kertoo
taustastaan maahanmuuttajaisänsä jälkeläisenä. Redan isä joutui
asumaan vuosia asuntolassa, jossa </span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-size: large;">”<span face="Arial, sans-serif">(--)
pahinta arjessa eivät olleet asuntolan likaisuus, tai johtajan
määräily, eivät ahtaat huoneet, jotka harvoin olivat viittä
kuutta neliömetriä isompia, ei kaappitilan puute eikä vessojen
löyhkä, joka oli kuin maapallon ytimestä nousevaa huurua joka
kulki pitkin homeisia putkia ja läpi mätien likakaivojen
saapuakseen sinne ja levitäkseen rakennuksiin, eivät ötökät,
eivät torakat joita piileksi joka raossa ja kolossa ja kiikkerien
huonekalujen alla eivätkä kytevät tulipalot (–) Sietämätöntä
asuntolassa oli ennen kaikkea melu.”</span></span></i></p><i><span style="font-size: large;">
</span></i><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Vaikka
Reda onkin joutunut maahanmuuttajan jälkeläisenä kohtaamaan
kurjuutta, köyhyyttä, keinottomuutta ja rasismia, se ei oikeuta
hänen tekojaan, kun suostumuksellinen seksi vaihtuu raiskaukseen,
tapon yritykseen, raivoon, syyttelyyn ja uhkailuun. Ennen kuin Reda
suostuu poistumaan asunnosta, hän yrittää varastaa mieheltä
arvotavaroita ja jäätyään kiinni hän alkaa syyttää
kunnianloukkauksesta.</span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Raiskauksen
uhrin tuntemukset vaihtelevat tunteesta omasta saastaisuudesta,
pakonomaisesta peseytymisestä ja pesemisestä. Edouard haluaa tuhota
tai puhdistaa kaiken, jonka raiskaaja on kosketuksellaan saastuttanut.
Kohta mielen valtaa pakonomainen puhumisen vimma sekä tutuille että
tuntemattomille. Poliisille päähenkilö ei halua mennä, mutta
lopulta ystävät melkein raahaavat hänet poliisiasemalle. Siellä
tapahtumien kulun seikkaperäinen vatvominen vain jatkuu. Jossain
vaiheessa uhri uupuu, pyrkii etääntymään tapahtuneesta ja alkaa
pelätä näkevänsä raiskaajan milloin missäkin.</span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Toisin
kuin monissa raiskauksen uhrien kuvauksista voi lukea, Edouardin
häpeäntunnetta tai syyllisyydentunteita ei kuvata, koska sitä ei
ilmeisesti ole. Muista lähteistä olen lukenut, että
raiskaustapauksissa on tavallista, että uhri tuntee syyllisyyttä,
vaikka raiskaaja on ainoa ihminen, jonka pitäisi tuntea
syyllisyyttä. Ehkä häpeän ja syyllisyydentunteen puuttuminen
johtuu siitä, että rikos oli niin räikeän raaka. Jos uhrin kaulaa
tummentavat kuristamisen jäljet, <i>victim blamingille</i> (uhrin
syyllistäminen) ei ole sijaa.</span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Se,
mistä pidin omaelämäkerrallisessa(?) romaanissa <i>Väkivallan</i>
<i>historia</i>, oli sen päätähuimaava rohkeus kirjoittaa suoraan
aiheesta, josta ei juurikaan uskalleta edes puhua. Vaikutuin myös
kaunokirjallisesta tyylistä, jonkinlaisesta räjähtävästä
voimasta, joka saa tekstin virtaamaan, pulppuamaan ja roiskumaan yli
äyräidensä. Pidin kerronnallisesta keinosta, jossa yli nivottu
yhteen kaksi ääntä: Edouard ja hänen sisarensa Clara tavallaan
puhuvat toistensa puolesta, päälle, viereen ja ohi: </span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-size: large;">”<span face="Arial, sans-serif">(--)
Edouardin mieli olisi halunnut viedä Redan kotiin mutta kroppa
lateli Redalle omiaan, ja mieli sätti kroppaa (ja minä vihasin
ruumistani) mutta sättiminen ei auttanut mitään, Edouard valehteli
edelleen ja sanoi Redalle (tai pikemmin ruumiini puhui puolestani)
Arvaa mikä haloo siitä tulisi, jos veisin sinut kotiisi (--)”</span></span></i></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Ikään
kuin todistaakseni epäluuloisille, että Edouard kirjoittaa Kaunokirjallisuutta isolla koolla, laitan vielä yhden sitaatin
kohdasta, jossa päähenkilö pelkää kuolevansa henkirikoksen
uhrina:</span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><i><span style="font-size: large;">”<span face="Arial, sans-serif">Minä
puhun itsekseni ja hän puhuu itsekseen, hän näyttää siltä ettei
ikinä väsy vaan jaksaa karjua, haukkua ja käyttää väkivaltaa
vuosikymmeniä, vuosisatoja, kun taas minun voimani ehtyvät kovaa
vauhtia, jokaisella sydämenlyönnillä voimaa valuu pois, karkaa,
purkautuu silmistä, korvista, sieraimista, suusta, haluaisin
pidätellä sitä, en jaksa taistella koko yötä, tämän täytyy
loppua, tulee hetki jolloin uupumus käy liian raskaaksi ja
lamaannuttaa minut lopullisesti. Ja minä ajattelen: Reda ei ole
murhaaja. Ei murhaajia niin vain kohtaa kadulla (--)”</span></span></i></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"></p>Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-11980897506850238322022-05-24T19:03:00.005+03:002022-05-26T17:10:03.461+03:00CHRONIC PODCAST MADNESS SYNDROME<p>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"> </span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;"><span>Kun
kuuntelen podcasteja – joko suomenkielisiä Yle Areenasta tai
englanninkielisiä BBC Soundsista – koen oloni turvalliseksi ja
rentoutuneeksi. Tämäkö on se syy, miksi podcastien kuuntelu on
niin addiktoivaa? Enhän ole ainoa, joka on jäänyt koukkuun joko
podcasteihin tai äänikirjoihin. Yritän tässä blogitekstissäni
selvitellä, mistä kaikesta podarihulluudessani on oikein kyse. </span></span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;"><span>Kun
kuuntelen podcasteja, olen kotona ja teen oloni mahdollisimman
mukavana. Käyn sängylle lojumaan, laitan villasukat jalkaan,
kääriydyn villapeittoihin, laitan päälle pöytälampun, josta
leviää huoneeseen lämpimän kellertävää valoa. Juuri tämän
amber-värisävyn on todettu rentouttavan ihmisiä parhaiten ennen
nukahtamista. Pimennysverhot olen vetänyt ikkunoiden eteen, joten
mitään häiritsevää valosaastetta ei pääse läpi. Älypuhelimen
on jättänyt tyynyn viereen, josta minun on helppo valita sopiva
podcast valikosta ja napauttaa se pyörimään. </span></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;"><span>Podcast
ei ehdi kauan edetä, kun olen jo vajonnut syvän rentoutuneen
tilaan, missä saatan liukua unen ja valveen välillä. Olen alkanut
epäillä, olisiko kyseessä jonkinlainen hypnoottinen tila. Jostain
muistan lukeneeni, että aivosähkökäyrien kannalta kaikki ihmiset
ovat kaksi kertaa päivässä hypnoottisessa tilassa eli juuri ennen
heräämistään ja juuri ennen nukahtamistaan. Muistan myös kuulleeni tai
lukeneeni jostain, että ihminen voi vajota itsehypnoottiseen tilaan,
jos on voimakkaan keskittynyt esimerkiksi lukemaansa kirjaan tai
katsomaansa elokuvaan. Silloinhan voi uppoutua niin keskittyneesti fiktiiviseen maailmaan, että ulkomaailma tavallaan lakkaa
olemasta. </span></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;"><span>Onpa
kyseessä kevyen hypnoottinen tila tai pelkkä rentoutuminen, se on
erittäin miellyttävä ja siinä mielessä koukuttava.
Rentoutuneeseen olotilaan pääseminen ei synny pelkästään
podcastien äänimaailmasta, vaan myös villapeiton tuoman tasaisen lämmön
rauhoittavasta vaikutuksesta tuntoaistiin ja hermostoon sekä
visuaalisten ärsykkeiden vähäisyydestä tai puuttumisesta.
Hajuaistiakaan ei kannata ylikuormittaa, ja siksi pidän ikkunaa
raollaan, jolloin raikas ilmavirta ulkoa viestittää koko keholle,
että nyt hyvä hengittää.</span></span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;"><span>Rentoutuneessa
tilassa ulkomaailma todella lakkaa hetkellisesti olemasta. Podcastien
kuuntelun laukaisemassa eskapismissa voi unohtaa sodan melskeen,
tuhotut kaupungit ja tapetut ihmiset. Ei tarvitse miettiä,
hyväksytäänkö kotimaamme puolustusliittoon vai torppaako sen joku
mielivaltainen hallitsija ja vyöryvätkö sen jälkeen tankit rajan yli ja
lentävätkö pommit. Eikä tarvitse vatvoa, tuleeko yhden pandemian
tilalle saman tien toinen pandemia. Eli kaukana katala maailma.</span></span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;"><span>Ehkä
podcastien kuuntelussani on tavoitteena irtautua aivan kokonaan
nykyhetkestä ja taantua johonkin varhaisempaan aikaan, jonka olen jo
kadottanut ja joka ei enää koskaan palaa. Ehkä lapsuuden
tilanteeseen, jossa joku lukee minulle jotain, vain minulle. Podeja
kuunnellessa voi helposti luoda illuusion, että äänikertoja puhuu
suoraan minulle ja vain minulle. Jos äänikertojan ääni tulee
kymmenen sentin päähän sijoitetun älypuhelimen mikrofonista,
kuvitelma läheisyydestä syntyy helposti. </span></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;"><span>Tulikin
tässä välissä mieleen kahden vuoden takainen kamppailu koronaan
sairastumiseni kanssa. Kun olin kokonaisen kuukauden kotona potemassa
koronan moninaisia oireita ja pelätessäni, epäillessäni tai
joskus jopa toivoessani, että saatan kuolla, rauhoitin itseäni
kuuntelemalla toistuvasti <b>Antti Holman</b> hillittömän hauskaa
podcastia <i>Radio Sodoma</i>. Taudin kourissa se ei tietenkään edes
naurattanut, mutta holmalainen helvetti tyynnytti tuttuudellaan ja
turvallisuudellaan! </span></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;"><span>Yhteenvetona
voisin sanoa, että podcastien kuuntelussa on minun tapauksessani
kyse ainakin hypnoottisesta rentoutumisesta, turvallisuudentunteen
hakemisesta, lapsenomaisesta regressiosta, eskapismista maailman
myllerryksestä, mutta myös elämysten hakemisesta ja uutuuden
viehätyksestä. </span></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;"><span>Minulla
on tapana päivittäin plarata Yle Areenan ja BBC Soundsin sivut ja
tsekata, oisko tullut mitään uutta jännää. Ja usein on. Viime
aikoina olen bingettänyt (vrt. englannin sana <i>binge</i>, ahmia) mm.
näitä podareita:</span></span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;"><span><i>Viimeinen
johtolanka </i>(Yle Areena Audio)</span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;"><span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;"><span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRm_pwqkjPdb7djHVQPoTpWm7k-6IEx7vyvzhqe9Ni1wG9YMQh7CoT9-sZ3IYtAoQ-Y-cfj91lB9xsanoXw1oDPub7buW9KInPCZZXwKPHi9K4Y0F8n8Fa3cbk9wZMovaYBg6_5oWpCMSZAR1rA2YiOw_EunfHYsxOUs1QyDl9F3PmNTrs50kf3ySD/s304/yle%20areena%20viimeinen%20johtolanka.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="304" data-original-width="302" height="304" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiRm_pwqkjPdb7djHVQPoTpWm7k-6IEx7vyvzhqe9Ni1wG9YMQh7CoT9-sZ3IYtAoQ-Y-cfj91lB9xsanoXw1oDPub7buW9KInPCZZXwKPHi9K4Y0F8n8Fa3cbk9wZMovaYBg6_5oWpCMSZAR1rA2YiOw_EunfHYsxOUs1QyDl9F3PmNTrs50kf3ySD/s1600/yle%20areena%20viimeinen%20johtolanka.JPG" width="302" /></a></span></span></div><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;"><span><br /> </span></span><p></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;"><span><i>Unreal:
A Critical History of Reality TV</i> (BBC Sounds)</span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;"><span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;"><span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxVuQpfhR8tFdu6zkMxvGbsbZflRik_7qLrU54ujR7jU41vw7Td1At3HZeNvjAY3dPzXjMyfOjEBGA89j5Hii1ah168DQEddTiyT-F9NZ0ocdinG7yWaD0zmleuHPkGpJyKptgTRkOjJLelTxbTekWALn9jpHSB77LQ9WMBU9Cc9rodyV77toqgrmL/s191/BBC%20sounds%20podcast%20Unreal.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="191" data-original-width="190" height="191" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhxVuQpfhR8tFdu6zkMxvGbsbZflRik_7qLrU54ujR7jU41vw7Td1At3HZeNvjAY3dPzXjMyfOjEBGA89j5Hii1ah168DQEddTiyT-F9NZ0ocdinG7yWaD0zmleuHPkGpJyKptgTRkOjJLelTxbTekWALn9jpHSB77LQ9WMBU9Cc9rodyV77toqgrmL/s1600/BBC%20sounds%20podcast%20Unreal.JPG" width="190" /></a></span></span></div><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;"><span><br /> </span></span><p></p><span style="font-size: large;"></span><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;"><span><i>Empire
of Pain: The Secret History of the Sackler Dynasty by Patrick Radden
Keefe</i> (BBC Sounds)</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;"><span></span></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;"><span><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfl1V3DbcYcJ1MS1ZZ2U4gEMr9lgXqvddF3phCgXztafxCQAzxJGJlW10cMZRvGtPt_n9C3cJMtqiatEJrP44LhfkpZo43ZPiQUp3F4226_WzESelRy9hs-snTrJ5xqz6yUlvIX22L4SuQW2_ZkUQs3GCYWL2WBz-HZBDCOWuete9_QkuRl9vRmO_D/s197/BBC%20sounds%20podcast%20Empire%20of%20pain.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="193" data-original-width="197" height="193" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgfl1V3DbcYcJ1MS1ZZ2U4gEMr9lgXqvddF3phCgXztafxCQAzxJGJlW10cMZRvGtPt_n9C3cJMtqiatEJrP44LhfkpZo43ZPiQUp3F4226_WzESelRy9hs-snTrJ5xqz6yUlvIX22L4SuQW2_ZkUQs3GCYWL2WBz-HZBDCOWuete9_QkuRl9vRmO_D/s1600/BBC%20sounds%20podcast%20Empire%20of%20pain.JPG" width="197" /></a></span></span></div><span style="font-family: Times New Roman, serif; font-size: large;"><span><br /> </span></span><p></p>
Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-26911841103444131722022-03-24T18:47:00.012+02:002022-03-26T16:37:10.225+02:00Yritän kirjoittaa komediasta<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijlmd9xs3Yo5KqLPvAq8wMH1gHWkcflyR57Ps1cv0t5Ac_meNZH980bMX3Y1nmX_AvnAPJNkdkTr-EubBEwOISoB18R6c2xJayi-_-shOp1rwMaFlQ4_SmSqcUbaUnpqm1cwFXWT9VwZfA6t298S2zEnK1Uv3fD09Ee-oplkQRZtc7X18QRhelNkoE/s1045/n%C3%A4ytelm%C3%A4%20joka%20menee%20pieleen.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="745" data-original-width="1045" height="285" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEijlmd9xs3Yo5KqLPvAq8wMH1gHWkcflyR57Ps1cv0t5Ac_meNZH980bMX3Y1nmX_AvnAPJNkdkTr-EubBEwOISoB18R6c2xJayi-_-shOp1rwMaFlQ4_SmSqcUbaUnpqm1cwFXWT9VwZfA6t298S2zEnK1Uv3fD09Ee-oplkQRZtc7X18QRhelNkoE/w400-h285/n%C3%A4ytelm%C3%A4%20joka%20menee%20pieleen.JPG" width="400" /></a></div><br /><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Venäjän
hyökättyä Ukrainaan ja aloitettua epäinhimillisen sotansa, olin
pitkään lamaantunut, ahdistunut ja paniikissa, kuten hyvin moni
muukin. Jossain vaiheessa ymmärsin, että mikään määrä
panikointia ei auta ukrainalaisia millään tavalla. Ainoa, mikä
tätä sorrettua kansaa auttaisi, olisi raha- tai tavaralahjoitus
luotettavalle, kansainväliselle avustusjärjestölle. En ole
pystynyt edes siihen, ainakaan vielä.</span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Miten
on ylipäänsä mahdollista, että Putinin naamion taakse näkeminen
on kestänyt länsimaissa niin pitkään? Eikö olisi pitänyt pystyä
tajuamaan, että hallitsija joka vainoaa ja teurastaa surutta oman
maansa kansalaisia, ei kunnioita minkään muunkaan maan oikeuksia? </span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> </span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Mieleeni ponnahtelee nimiä vuosikymmenten ajalta: Anna
Politkovskajan palkkamurha Putinin syntymäpäivänä, Boris
Nemtsovin teloitusmurha Kremlin edustajalla juuri silloin kun
valvontakamerat olivat sattumalta ”epäkunnossa”, Litvinenkon
myrkytysmurha radioaktiivisella poloniumilla, oligarkki Hodorkovskin
omaisuuden takavarikointi ja miehen passittaminen vankileirille
vuosikymmeneksi, Skripaleiden myrkytysmurha venäläisellä
novitsok-hermomyrkyllä ja Navalnyin murhayritykset ja vankeustuomio
tekaistuilla syiden varjolla. </span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> </span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Ja kerrostaloräjähdykset Moskovassa,
niiden suunnittelu ja toteutus viittasi Venäjän valtiolliseen
poliisiin FSB:n, vaikka syntipukeiksi valittiin tsetseenit. Ja valtiollisen poliisin epäillään toteuttaneen aseellisen hyökkäyksen
moskovalaiseen teatteriin, jossa venäläisiä panttivankeja kuoli
kaasuttamalla. Ja tähän päälle vielä Krimin valtaus ja sota
Tsetseniassa ja Georgiassa. Lista vain jatkuu ja jatkuu.</span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Intuitiivinen
ja tunnereaktioon pohjautuva Nato-kantani kirkastui samalla
sekunnilla, kun luin Ylen uutissivustolta Venäjän hyökkäyksestä
Ukrainaan. Niin pitkälle en mene tässä epäpoliittisessa
kulttuuriblogissani, että rupeaisin sitä erittelemään. Mitään
Nato-kansanäänestystä tuskin ehtii edes tulla, joten
maallikkomielipiteeni ei paljoa vaakakupissa paina. Kun analyyttinen
Nato-keskustelu käynnistyy kohtapuoleen toden teolla, aion liimautua
tiedotusvälineiden ääreen seuraamaan sitä.</span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Moni
ehti naiivisti kuvitella, että kaikki muuttuu paremmaksi, kunhan
koronapandemia saadaan loppusuoralle. Vielä mitä. Jotenkin tässä
pitäisi kuitenkin pystyä elämään, vaikka koronavirus jatkaa
jakaantumista, leviämistään ja mutatoitumistaan ja ilmastonmuutos
etenee vääjäämättä ja kohta suomalaisetkin saattavat joutua
vetäytymään väestönsuojiin napsimaan joditabletteja pommien
tippuessa taivaalta. Kaikesta paskasta huolimatta ei voi oikeastaan
muuta tehdä kuin yrittää elää niin sanottua normaalia elämää,
mitä ikinä se eri ihmisillä tarkoittaakaan. </span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Pitkäksi
venähtäneen johdannon jälkeen yritän vihdoin päästä
varsinaiseen aiheeseeni eli farssiksi tai komediaksi luokiteltuun
näytelmään nimeltä Näytelmä joka menee pieleen, jonka kävimme
katsomassa helsinkiläisessä komediateatterissa
Kalliossa/Hakaniemssä.</span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">No
okei, Nato-kantani on myönteinen. Kuulun siihen 61 prosenttiin
suomalaisista, jotka tällä hetkellä kannattavat Natoon liittymistä. Eihän
minun tätä pitänyt mainita. Miten tässä nyt näin? Nyt kyllä
yrität kirjoittaa siitä näytelmästä, joka oli yksi hauskimmista
ja omaperäisimmistä mitä olen nähnyt vähään aikaan. </span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> </span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Alun perin
brittiläiseen käsikirjoitukseen oli kasattu kaikki asiat, jotka
voivat mennä pieleen: näyttämölle on päätynyt väärää
rekvisiittaa, huonosti kiinnitetyt lavasteet irtoavat kesken
esityksen, näyttelijöitä tuupertuu lavalla, pökertyneitä
näyttelijöitä paikataan epäpätevillä mutta yli-innokkailla
taustapiruilta kulisseista, osa näyttelijöistä osoittautuu
huomionkipeiksi sooloilijoiksi, äänimies sekoilee ääniefektien
kanssa, valomies tökkää väärät valot päälle eikä muista
seurata pääesiintyjää spottivalolla, näyttelijöistä osa
unohtaa repliikkinsä ja koko näytelmä kulkee vähän aikaa epärytmissä.</span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Komediaa/farssia
seuratessa ja nauraessa unohtui muutamaksi tunniksi katastrofit
maailmassa. Ei tullut kertaakaan mieleen painajaismainen Ukrainan
sota, koronapandemia eikä ilmastonmuutos. Ai niin, tänään (23.3.)
en olekaan tarkistanut Yle Uutisten nettisivuilta päivän
tartuntalukuja: sairaalahoidossa 969 henkilöä, uusia tartuntoja
9312, uusia kuolemantapauksia 16, tähän mennessä kuolleita 2948.
Tartuntaluvut ovat tietysti reippaasti alakanttiin, kuten koko pandemian ajan. Todellinen tartuntaluku on ilmoitettuun lukuun verrattuna
moninkertainen. Sehän saattaa olla mitä
hyvänsä 20000-50000 välillä, tai enemmänkin. Eikä mikään
ihme, ovathan virologit arvioineet, että kaikki tulevat ennemmin tai
myöhemmin altistumaan koronalle, tekipä mitä hyvänsä. Eikä
kaikkein terveysvaarallisin paikka edes ole mikään julkinen tila,
vaan oma koti jossa lymyilee oireeton tai oireileva tartuttaja. </span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Loppuuko
Ukrainan sota milloinkaan? Leviääkö sota, hyökkääkö Venäjä
Suomeen, syttyykö ydinsota? Miksi en ole vieläkään ostanut
joditabletteja? Miksi en ole selvittänyt lähialueeni väestönsuojia?
Joka kerta kun tarkistan uutiset ties kuinka monennen kerran saman
päivän aikana, toivon voivani lukea uutisen, että tuo
valtionjohtoon noussut sotarikollinen olisi ymmärtänyt kuolla.
Mutta muuttaisiko sekään mitään? Vallankaappausta on ehkä turha
toivoa maahan, jossa pelkkä Ukrainan hyökkäyssodan kutsuminen
sodaksi voi johtaa 15 vuoden vankeustuomioon.</span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Sen
verran olen venäjää joskus opiskellut, että tunnistan uutisista
venäjänkielisen sanan sota, <span face="Arial, sans-serif">ВΟЎНА</span>.
Sana lausutaan voinaa, mutta suomalaisen korvissa se kuulostaa
helposti: vainaa. Näinhän se on, mitä enemmän Venäjä tuhoaa ja
tappaa Ukrainassa, sitä enemmän Venäjä ampuu omaan jalkansa. </span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Surkastuneella
venäjän kielen taidollani pystyn tunnistamaan myös Venäjän
televisiokanavan nimen, Pervij kanal, jossa lähetetään propagandan
vääristämiä ”uutisia”. Sana pervij voi helposti kuulla väärin
muodossa pervo. Perverssiä propagandaa ja todellisuuden tökeröä
vääristämistä. Hyökkäyssota on hyökkäyssota, ei
erityisoperaatio.</span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Jos
tässä johonkin kannattaisi keskittyä, se ei ole itänaapurin
epädemokraattisen diktatuurin ja epäinhimillisyyden vihaaminen ja
halveksiminen, vaan ukrainalaisten auttamiseen joko raha- ja
tavaralahjoituksilla. Jos Suomeen tosiaan tulee kevään aikana
40000-80000 ukrainalaista pakolaista, kuten uutisessa arvioidaan,
lahjoittaa ehtii hyvin. </span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Järjenvalon
hetkellisestä pilkahduksesta huolimatta, en pysty vapautumaan
toiveesta jossa venäläiset oligarkit saisivat eliminoitua tuon
vallanhimoisen yksinvaltiaan palatsivallankumouksen yhteydessä
toteutettava ”erityisoperaatiossa”. Tämän päivän
iltapäivälehtien lööppien ja Ylen uutisten perusteella vaikuttaa
siltä, että oligarkeillakin alkaa tulla mitta täyteen, kun he
eivät enää pääse Italian huviloihin ökyilemään tai
Disneylandiin huvittelemaan. Sitä en tiedä, kuinka lyhyt tai pitkä
matka tästä on vallankaappaukseen ja salamurhaan. Sitä
odotellessa. </span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Ehkä
tämä blogiteksti olisi voinut otsikoida ”Teksti joka menee
pieleen”. Kirjoitukseni sävy vaihtelee turhautuneen raivon, pelon, haudanvakavuuden ja
kostonhimoisuuden välillä. Sen sijaan "Näytelmä joka menee pieleen"
eteni hillittömyydestä hulvattomuuteen, ja siksi suosittelen sitä
kaikille, jotka osaavat arvostaa tasokasta huumoria.</span></p>
Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-27601276109079843472022-01-08T20:41:00.008+02:002022-01-13T15:01:32.846+02:00Hurmaavan murhaajan tarina<p> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjpVM41Xvv5kaGx3UQ5Re0fWn5h_aKb0_k-83bl9kSDuWU9jW7kCZrn2ZDgFOmj0Z44I6oZom7dLHgZg6j6vKBIM4RyN-Q6k0rtxoImqYo_b_6quEdPtVNhxlICA3Cc2tyLvT9WvMHClAxBmdZjD-5nKG0QDZZZ73OThpXU-nhoNXQrHF2D_tjxiSR5=s194" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="194" data-original-width="191" height="400" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEjpVM41Xvv5kaGx3UQ5Re0fWn5h_aKb0_k-83bl9kSDuWU9jW7kCZrn2ZDgFOmj0Z44I6oZom7dLHgZg6j6vKBIM4RyN-Q6k0rtxoImqYo_b_6quEdPtVNhxlICA3Cc2tyLvT9WvMHClAxBmdZjD-5nKG0QDZZZ73OThpXU-nhoNXQrHF2D_tjxiSR5=w394-h400" width="394" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: BBC Sounds / Podcasts<br /></td></tr></tbody></table><br />
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;"><i>How
To Kill Your Family </i>
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Äänikirja/Podcast</span></span><br />
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">BBC
Sounds</span></span></p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">10
jaksoa</span></span></p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Kirja:
<b>Bella Mackie </b></span></span>
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Lyhennetty versio:
<b>Rowan Routh</b></span></span></p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Lukija:
<b>Ell Potter</b></span></span></p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Brittiläisen
<b>Bella Mackien </b>romaanin pohjalta toteutettu BBC:n draamapodcast <i>How To
Kill Your Family</i> asettaa kuuntelijan hankalaan asemaan. Kun kuuntelee
minämuotoisen kertojan hienostunutta, nokkelaa, ironista, hauskaa ja
kekseliästä tarinaa, voi helposti samaistua murhaajan
näkökulmaan. Ainakin näin kävi minulle itselleni. Onko
fiktiiviseen murhaajaan samaistuminen moraalinen ongelma vai
luonnollinen seuraus käsikirjoituksen ovelista ratkaisuista?
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;"><i>How
To Kill Your Family</i> -podcastin kertoja on nimeltään
Grace Bernard. Tässä kannattaa heti huomioida päähenkilön ironinen etunimi. Sanakirjamerkityksiä sanalle <i>grace</i> ovat mm. viehkeys; suosionosoitus; hyvä ominaisuus ja armo (erityisesti uskonnollisessa yhteydessä). Päähenkilön murhaavassa elämäntavassa nämä attribuutit heittävät kuperkeikkaa. <br /></span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;"> </span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Gracen äiti on ranskalaissyntyinen
Marie Bernard, joka tuli Lontooseen tavoittelemaan menestystä mallin
uralla, mikä ei toteutunut naisen kauneudesta huolimatta. Lontoon
yökerhoissa juhliessaan hän tutustuu Gracen tulevaan isään,
rikkaan ja yläluokkaisen suvun jälkeläiseen, Simon Artemisiin.
Simon hylkää raskaaksi tulleen Marien ja jättää tämän omansa
onnensa nojaan. Koko rikas suku väheksyy Marieta, joka myöhemmin
joutuu raatamaan kahdessa työssä elättääkseen perheensä. </span></span>
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Podcastin
asetelma, jossa brittiläisen luokkayhteiskunnan varallisuuserot on
viety huippuunsa, onnistuu nostattamaan kuuntelijan oikeudentajun ja
jopa kostonhalun. Eiköhän niiden rikkaiden ja omahyväisten
paskiaisten olisikin syytä kuolla. Tähän suuntaan kuuntelijan
ajattelu luisuu helposti. </span></span>
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Koska
tässä mustalla huumorilla kuorrutetussa tarinassa tapahtumat ja
tulkinnat kuvataan vain päähenkilön näkökulmasta,
sivuhenkilöiden kuvaus on yksipuolistavaa ja epäinhimillistävää.
Kaikki Artemis-suvun jäsenet esitetään kuin yläluokkaisten perversioiden
ruumillistumia. </span></span>
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Gracen
isovanhemmat Jeremy ja Catheline ovat Espanjan Aurinkorannikolla
Marbellassa tuhlaamassa rahojaan kasinoihin, Lee-setä käy Lontoon
Chinatownin paheellisilla seksiklubeilla pervoilemassa, Janine diivailee ylellisessä älykodissaan, Bryony-serkku on
ärsyttävän omahyväinen influenseri, jonka sometili on täynnä
itserakkaita selfiekuvia. Sentään Andrew-serkku yrittää
pyristellä eroon rikkaan sukunsa vaikutuspiiristä, jossa raha on tärkeintä. Andrew osallistuu
vapaaehtoiseen tiedeprojektiin, jossa tarkkaillaan sammakoiden
parittelukäyttäytymistä lammikolla.<br /></span></span></p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Jos
ylipäänsä on olemassa viihteellisiä murhia, niin tässä
podcastissa niitä on tarjolla. Artemis-suvun jäsenet murhataan
toinen toistaan yllättävimmillä tavoilla. Aivan kuin podcast
pyrkisi viestittämään, että jos nyt tosiaan on aivan pakko tappaa
muita ihmisiä, eikö homman voisi hoitaa edes tyylikkäästi ja
panostaa murhaamisessa taiteellisiin vaikutelmiin! Ei siis mitään
tympeää kännipuukotusta, rahvaanomaista ampuma-aseella räiskimistä
tai mautonta pesäpallomailalla hakkaamista.</span></span></p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Ärsyttävän
influenserin murhaa varten Grace joutuu tekemään taustatyötä. Hän
saa selville, että Bryony on vaikeasti allerginen persikoille, mutta
samalla hän on erittäin perso ilmaisille kosmetiikkalahjoille.
Näiden pohjalta Grace keksii nerokkaan suunnitelman. Hän valmistaa
persikkaa sisältäviä kosmetiikkatuotteita ja lähettää ne
inhokilleen postissa. Nainen kokeilee tuotteita ja kuolee allergiseen
anafylaktiseen shokkiin. Grace lukee ”ikävästä” tapauksesta
lehdestä. </span></span>
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Nöyryyttämisestä
ja kuristamisesta nauttiva Lee-pervosetä kuolee tukehtumalla
seksiklubilla ”onnettomuudessa”. Sammakkojen parittelua
tarkkaileva Andrew-serkku hukkuu sammakoiden liman täyttämään
lampeen. Lihasrelaksanttilla terästetyllä viinilasillisella on
saattanut olla osuutta ”tapaturman” kanssa. Isovanhemmat
kuolevat, kun heidän autonsa syöksyy rotkoon vuoristoisella tiellä.
Kohta paikalle ilmaantuu nuori nainen, joka sumuttaa alkoholipitoista
parfyymia ja heittää palavan tulitikun päälle. Nainen luikkii
pois ennen kuin tuli räjäyttää koko bensatankin. </span></span>
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Kaikkein
kekseliäimmin toteutettu murha on älykodin hakkerointi. Asukas
lukitaan saunaan hakkeroimalla sähkölukko ja kiuas kuumennetaan
täysille. Asukas ei pääse pois tulikuumasta saunasta, ja kuolee
vähitellen nestevajaukseen. Teini-ikäisestä hakkeri-Petestä
meinaa tulla Gracelle ongelma, koska teinipoika lähettää naiselle
seksuaalissävytteisiä viestejä. Nainen vapautuu nuorukaisesta
viljelemällä runsaasti raamatunlauseita vastauksissaan, vaikka ei
ole tippaakaan uskonnollinen.</span></span></p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Vaikka
nämä fiktiivisen podcastin kekseliäät murhat viihdyttivätkin
(onpa se moraalitonta tai ei), tosielämän henkirikokset hyytävät.
Telkkarista olen seurannut esimerkiksi dokumenttisarjaa <i>10
suomalaista sarjamurhaajaa</i>. Kammottavista tapauksista on jäänyt
mieleen muun muassa sarjahukuttajan, sarjakuristajan ja
hammasmurhaajan tapaukset. Nämä murhat eivät fiktiota vaan
totisinta totta. </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;">
</p>
Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-72054153013098176242021-12-20T14:44:00.014+02:002021-12-22T10:09:28.842+02:00Podcast Madness<p></p><p><br /></p><p><span style="font-size: medium;"><i><span face="Arial, sans-serif"><span style="background-color: #01ffff;"><span style="font-weight: normal;">Uncanny</span></span>.
<span style="background-color: red;">Bad People</span>. <span style="background-color: #fcff01;">I´m Not A Monster</span>. <span style="background-color: #ff00fe;">Fake Heiress</span>. <span style="background-color: #999999;">Gangster</span>. <span style="background-color: #0b5394;">The Doorstep</span>
<span style="background-color: #0b5394;">Murder</span>.</span></i></span><span style="font-size: medium;"><i><span face="Arial, sans-serif"><span style="background-color: #ffe599;">The
Missing Cryptoqueen</span>. <span style="background-color: #cccccc;">Death in Ice Walley</span>. <span style="background-color: #ffa400;">The Strange Death of Innes
Ewart</span>. <span style="background-color: #f4cccc;">The Orgasm Cult</span>. <span style="background-color: #6aa84f;">The Battersea Poltergeist</span>. <span style="background-color: red;">Deadhouse</span>.</span></i>
</span></p><p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;">BBC Sounds / Podcasts<br /></span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">True
Crime -genre koukuttaa. Nyt tiedän sen omasta kokemuksestani. Yllä
olevat nimet ovat BBC:n englanninkielisiä podcasteja. Olen
kuunnellut ne kaikki alusta loppuun tämän vuoden aikana. Esittelen
tässä blogitekstissäni muutamia podareita tarkemmin, niitä jotka
ovat tehneet minuun kaikkein suurimman vaikutuksen viime aikoina.
Joistain podeista olen kirjoittanut jo aikaisemmin, kuten <i>The
Battersea Poltergeist </i>ja <i>Fake Heiress.</i></span></p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Keskityn
tässä blogitekstissäni kolmeen podcastiin: yliluonnollisia
ilmiöitä käsittelevään <i>Uncanny</i>-podariin, todellisia
rikostapauksia syväluotaavaan podiin <i>Bad Peopleen </i>ja yhä
ratkaisematonta rikosmysteeriä käsittelevään podcastiin <i>Death in
Ice Walley</i>.</span></p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi-HENDFKrWZ8oSd-o5at0DdE-DcldiAt-5LI5vBYdDrKhqYq-HE7skOLUz2bEiCdDLwGdt0XXC5_OS8TjZFJSa_Pm-9omKC5Q8YdLfExN2YrevqBdQwvf6R9GPMTGZsbIlU6aQbLSGHsqhy7BEzZEnnk3sktStP2ZL3sUrrM9vT-F2CNHxLtmec0oq=s194" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="194" data-original-width="194" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEi-HENDFKrWZ8oSd-o5at0DdE-DcldiAt-5LI5vBYdDrKhqYq-HE7skOLUz2bEiCdDLwGdt0XXC5_OS8TjZFJSa_Pm-9omKC5Q8YdLfExN2YrevqBdQwvf6R9GPMTGZsbIlU6aQbLSGHsqhy7BEzZEnnk3sktStP2ZL3sUrrM9vT-F2CNHxLtmec0oq=w320-h320" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Death in Ice Walley. BBC Sounds / Podcasts<br /></td></tr></tbody></table><p><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;"> </span></p><p><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Kaikkein
eniten mieleeni on jäänyt kummittelemaan ratkaisematon murha
1970-luvun Norjan Bergenistä, jota pengotaan NRK:n <b>Marit Higraffin</b>
ja BBC:n <b>Neil McCarthyn</b> käsikirjoittamassa ja juontamassa
podcastissa <i>Death in Ice Walley</i>.</span><span style="font-size: medium;">
</span></p><p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Keskiaikaiseksi
kuolemanlaaksoksi nimetystä Isdalenista löydettiin kuolleen naisen
osittain palanut ruumis vuonna 1970. Yhä vieläkään ei tiedetä
varmuudella, kuka nainen oli, minkä maan kansalainen hän oli, millä
asioilla hän liikkui Norjassa, miksi hän päätyi metsäiseen
laaksoon, miten hän kuoli, tappoiko hän itsensä vai murhattiinko
hänet.</span></p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Rikospaikkatutkimuksissa
selvisi, että naisen vaatteista kaikki tuotemerkit oli leikattu pois.
Tämän on uskottu todistavan, että nainen halusi peittää
alkuperänsä. Ruumiinavauksessa naisen mahalaukusta löytyi
barbituraatteja, joista osa oli imeytynyt, osa imeytymättä.
Barbituraattien yliannostus saattaa viitata siihen, että Isdal
Woman on pakotettu nielemään tappava annos lääkkeitä.
Rikospaikalta löytyi myös nuotion jäänteitä, ainakin yhden todistajan mukaan. Voiko kyseessä kuitenkin olla
onnettomuus tai itsemurha? </span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Vielä
oudompaa tapauksessa oli läheiseltä Bergenin juna-asemalta löytynyt
matkalaukku, joka todettiin sormenjäljen perusteella kuuluvan
naiselle. Matkalaukku sisälsi useita väärennettyjä passeja,
koodikielellä kirjoitettuja muistiinpanoja (esim. ML 23N MM),
peruukkeja, silmälaseja ilman vahvuuksia ja muun muassa
keskieurooppalaisesta erotiikkaliikkeestä ostettu tulitikkuaski. </span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Podcastissa
spekuloidaan, toimiko Ice Walley Woman mahdollisesti agenttina,
kuriirina tai prostutioituna. Agentiksi hänen toimintaa kuvataan
liian huomiota herättäväksi. Hän puhui englantia murtaen ja muutoin pääasiassa saksaa. Nainen pukeutui hienoihin vaatteisiin, käytti
karvahattua, hänen kultapaikkaiset hampaansa välkehtivät, hän
haisi halvalle parfyymille ja valkosipulille, käyttäytyi oudosti
hotelleissa. Esimerkiksi ollessaan itse sisällä hotellihuoneessa
hän työnsi huonekalun käytävälle ja lähtiessään pois
huoneesta, raahasi huonekalun takaisin sisälle. Voisiko hän
sittenkin olla mielenterveydeltään järkkynyt rikas leski, joka on
lähtenyt toteuttamaan omaperäistä agendaansa?</span></p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Toimintaa
agenttina tai kuriirina ei suljeta podcastissa pois, koska naisen on
havaittu liikkuneen kylmän sodan aikaisissa, huippusalaisissa
norjalaisissa Penguin-ohjusten testauspaikoilla ja yrittäneen
hakeutua keskusteluyhteyteen meriupseerin kanssa. Podcastissa
väläytetään mahdollisuutta, että nainen on saattanut kuulua
alueella mahdollisesti toimineeseen vakoilurinkiin. Hänen epäillään
tehneen virheen ja päätyneen omiensa murhaamaksi.</span></p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Podcastia
kuunnellessani vertani alkoi hyytää viimeistään siinä vaiheessa,
kun alkoi valjeta, minkälaiseen salaisuuksien vyyhtiin rikostapaus
oli kiedottu. Rikostutkinnan aikana rikostodisteita katosi, kaikkien
silminnäkijöiden havaintoja ei kirjattu raportteihin,
silminnäkijähavainnot ja rikosraportit olivat osin ristiriidassa
keskenään. Norjan salainen poliisi astui mukaan tutkintaan ja
paikallisen poliisi tutkinta keskeytettiin äkillisesti. Kaiken salakähmäisen toiminnan takia mielessäni käväisee eräs niin kammottava ajatus, etten edes viitsi kirjoittaa sitä tähän blogitekstiini.<br /></span></p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Kuolleen naisen identiteettiä yritetään selvittää uusimpien tieteellisten
tutkimusmenetelmien avulla. Ruumiinavauksen yhteydessä Isdalenin
naiselta irrotettiin kultapaikkaiset hampaat, jotka viedään laboratorioihin tutkittavaksi isotooppianalyysiin ja C14-radiohiiliajoitukseen.
Laboratoriotutkimuksen avulla ja samanaikaisesti muita selitysmalleja
poissulkemalla pidetään todennäköisenä, että Isdalenin nainen
on saattanut elää lapsuutensa 1920-30-lukujen natsipesäkkeessä
N<span face="Arial, sans-serif">ü</span>rmbergissä ja nuoruudessaan
siirtyneen Saksan ja Bergian tai Ranskan välisen rajan tuntumaan. Podcastissa
spekuloidaan, olisiko nainen voinut olla juutalainen, joka jahtasi
natsirikollisia tai etsi kadonneita sukulaisiaan. </span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Mitään
lopullista ratkaisua lähes puolivuosisataiseen piinaavaan
rikosmysteeriin ei podcastissa saada. Kauhu valtaa mielen.
Epätietoisuus on kammottavaa. Podcastissa avoimiksi jääneiden
rikostapausten todetaan kuormittavan ihmisten mieliä. Isdalin
tapausta verrataan<b> Olof Palmen </b>tai <b>JFK</b>:n selvittämättömiin
murhiin. Suomessa ehkä eniten hyytää <b>Kyllikki Saaren </b>suohauta ja
kadonneiden ihmisten tapaukset.</span></p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Podcastin
äänisuunnittelu vain korostaa Isdalenin tapauksen karmeutta:
äänimaisemassa kuuluu toistuvasti sateen ropinaa kuin viestiäkseen
”olet yksin metsässä, sataa, kastut, palelet, alkaa hämärtää,
eksyt, et löydä pois, kuolet metsässä,
yksin”. Tämän lisäksi ääniraidalla soi kylmän metallinen
musiikki, karmiva korkeaääninen vokaalinen laulu kuin kuolinhuuto
ja epäselväksi muokattu ihmisen puheääni, kuin viestejä vieraan
maan agentilta tai ääniä haudan takaa.</span></p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEji2MDjbv3I_Tpc6Kkfy_ec_1xIEh5aDMYe-TsU7_HAHCU9ujbMoaUlECz9aiu_U_8WJUe7p1wPLROzmSkfWMQCBz4cPoDEbE8TTlR6KqJnJIkUuJHtvoipDqPUr1xt7VBbngI_ufM-XVoSWX_2RoBjm1QW0kusaI1nYreTipXjO1VR9X4qpRRw7AMC=s194" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="193" data-original-width="194" height="318" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEji2MDjbv3I_Tpc6Kkfy_ec_1xIEh5aDMYe-TsU7_HAHCU9ujbMoaUlECz9aiu_U_8WJUe7p1wPLROzmSkfWMQCBz4cPoDEbE8TTlR6KqJnJIkUuJHtvoipDqPUr1xt7VBbngI_ufM-XVoSWX_2RoBjm1QW0kusaI1nYreTipXjO1VR9X4qpRRw7AMC=w320-h318" width="320" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Uncanny. BBC Sounds / Podcasts<br /></td></tr></tbody></table><p><br /><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;"><i> </i></span></p><p><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;"><i>Death
in Ice Walley </i>on tähän asti kuuntelemistani podcasteista
pelottavin. Sen sijaan <b>Danny</b> <b>Robinsin </b>juontama <i>Uncanny</i>-podari, joka
käsittelee nykyajan brittien raportoimia yliluonnollisia tapauksia,
ei pilannut yöuniani vaikka kuuntelin jaksoja juuri ennen nukkumaan
menoa.</span><span style="font-size: medium;">
</span></p><p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Ainekset
pelkoreaktion syntymiseen on olemassa, käsitelläänhän podcastissa
ufohavaintoja, kummittelua vanhoissa kartanoissa, kuolleen
ilmestymistä ja meediokohtaamista, itsemurhayrityksen keskeyttämistä
enkelin pelastavalla väliintuloon ja pahantahtoisen energian
riehumista yliopiston opiskelija-asuntolassa Belfastissa
1980-luvulla. Belfastin paranormaalissa tapauksessa ei ainakaan voi
väittää, etteikö akateemisesti menestynyt kokija olisi riittävän
älykäs ja selväjärkinen. Tässä kohtaa näkyy brittiläisen
kulttuurin ero suomalaiseen kulttuurin, koska en oikein usko että
suomalaisen Teknillisen korkeakoulun professori voisi kertoa
julkisesti kärsineensä teekkariasuntolassa paranormaalista
toiminnasta, paitsi ehkä vappupilana!</span></p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Pidän
<i>Uncanny-</i>podaria onnistuneena, koska siinä paneudutaan tosissaan eri
ihmisten kokemusmaailmoihin. Yliluonnollisia kokemuksia ei tyrmätä
tai pilkata, vaan spekuloidaan mahdollisia selitysvaihtoehtoja kahden
ääripään välillä: <i>believer</i> (yliluonnollisuuteen
myönteisesti suhtautuva) ja <i>skeptic</i> (yliluonnollisuudelle
luonnollisia selityksiä etsivä henkilö, joka saattaa olla
brittiläisessä yliopistossa tutkijana parapsykologian laitoksella,
kyllä tämä on totta Brittilässä).</span></p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"></p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgCYp7Tv936JvlLC2IXiUn6Hee6UGjq6e2qSwGV1pMhCd_hMUI-D6UXG3KnEzqQaNdKrJjeccITxhEfzCT-6MuV6lkGVc-Kc5ZDp-7hn581yRggo9R-GIIlTTDd11-r_dGcs-JAa9gyyPsTW4hOUP5JJUHAPk0Drt9IqdlSYK32V19T8ZTVuswCO_Kf=s198" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="198" data-original-width="192" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/a/AVvXsEgCYp7Tv936JvlLC2IXiUn6Hee6UGjq6e2qSwGV1pMhCd_hMUI-D6UXG3KnEzqQaNdKrJjeccITxhEfzCT-6MuV6lkGVc-Kc5ZDp-7hn581yRggo9R-GIIlTTDd11-r_dGcs-JAa9gyyPsTW4hOUP5JJUHAPk0Drt9IqdlSYK32V19T8ZTVuswCO_Kf=w310-h320" width="310" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Bad People. BBC Sounds / Podcasts<br /></td></tr></tbody></table> <br /><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Kolmas
podari, jonka haluan vielä mainita lyhyesti tässä
blogitekstissäni, on <i>Bad People</i>. Sitä juontavat kanadalainen
kriminologi <b>Dr Julia Shaw</b> ja Tanskasta Isoon-Britanniaan kotiutunut
stand up -koomikko <b>Sofie Hagen</b>. </span>
<span style="font-size: medium;">
</span><p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Rikoskeissejä
ja harmaalla alueella liikkuvissa tapauksissa käsitellään laajalla
skaalalla, esimerkkeinä vaikkapa <b>Belle Gibsonin </b>pseudotieteelliset
terveysväittämät, taloudellista hyötyä tavoittelevat
huijaussoitot, miespuoliset raiskauksen uhrit, Jonestownin
uskonnollisen kultin joukkoitsemurha, omien lasten murhaaminen,
kouluampujat, salaliittoteoreetikot, Horrorhaus Höxterin
sadistiselta murhaajalta vaikuttava autistinen kiduttaja, <b>Harvey
Weinstein</b> Hollywoodin saalistajana, aasialainen sarjamurhaaja <b>Charles
Sobhraj</b>, Piggy Palacen sarjamurhat jne. </span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;"><i>Bad
People </i>käsittelee myös laajempia ihmisryhmiä koskevaa rikollista
toimintaa tai kaltoinkohtelua kuten esimerkiksi Kanadan
alkuperäiskansojen riistoa sisäoppilaitoksissa, natsirikollisia ja
Tuskesee Traumaa, jossa mustaihoisille amerikkalaisille tartutettiin
tahallaan syfilis lääketieteellisen tutkimuksen varjolla.</span></p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Varsinaista
joulutunnelmaa ei näissä podcasteissa ole tarjolla, mutta tällä
hetkellä BBC Soundsilla on ajankohtaisosio nimeltä Christmas
Listening, mutta siinäkin on ensimmäisenä tyrkyllä pahalta kalskahtava podcast <i>You´re
Dead To Me</i>, jonka jaksossa paneudutaan keskiaikaiseen joulunviettoon. </span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;"> </span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Jos kiinnostelee, googlaile BBC Sounds Podcasts </span>
</p>
Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-12666250060624814282021-12-05T19:46:00.004+02:002021-12-05T20:18:07.221+02:00Koronapassilla komediateatteriin!<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBHOBpXMrydUzqHVWqsd_w39aOCtvvLyHXAUiwRZOrcfIu5_kNRLJg1FU-GLVwziqYoeF_HY74fIxkaiJm42c3vWLJaPiNCmJ_TSzlPs2ghI3JYK8gbqh1IY7i6NRXGimEWHZ8XkOpwBA/s955/Juhlakunnossa+mainos.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="522" data-original-width="955" height="219" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBHOBpXMrydUzqHVWqsd_w39aOCtvvLyHXAUiwRZOrcfIu5_kNRLJg1FU-GLVwziqYoeF_HY74fIxkaiJm42c3vWLJaPiNCmJ_TSzlPs2ghI3JYK8gbqh1IY7i6NRXGimEWHZ8XkOpwBA/w400-h219/Juhlakunnossa+mainos.JPG" width="400" /></a></div><p></p><p><br /></p><p><span style="font-size: medium;"><b>JUHLAKUNNOSSA!</b> -revyy</span></p><p><span style="font-size: medium;">Suomen Komediateatteri (Peacock, Linnanmäki)</span></p><p><span style="font-size: medium;">näytös la 4.12.2021 klo 14</span></p><p><span style="font-size: medium;">Rooleissa: <b>Kiti Kokkonen</b>, <b>Niina Lahtinen</b>, <b>Krisse Salminen</b>, <b>Antti Tuomas Heikkinen</b>, <b>Antti Lang</b> ja <b>Tatu Siivonen</b></span></p><p><span style="font-size: medium;">Musiikki: <b>Katja Lappi </b>orkestereinenn</span></p><p><span style="font-size: medium;">Ohjaus: <b>Olka Horila</b></span></p><p><span style="font-size: medium;">Ensi-iltakuvat ja pressikuvat: <b>Matti Rajala</b></span></p><p><span style="font-size: medium;">Lavakuvat trailerista: <b>Tuukka Raitala </b><br /></span></p><p><span style="font-size: medium;"> </span></p><p><span style="font-size: medium;">Ihanaa, ihanaa, ihanaa! Kahden vuoden tauon jälkeen pääsimme vihdoin viimein katsomaan teatteria livenä. Muutama päivä ennen h-hetkeä aloin pelätä, jospa näytös perutaan tai sitä rajoitetaan pahenentuneen pandemiatilanteen takia. Kirjoitin huolestuneen viestin teatterille ja sain vastauksen, että koronapassi on tulossa voimaan. Ilahduin ja helpotuin suunnattomasti. Enää ei tanssita rokottamattomien pillin mukaan. Jääkööt koteihinsa ruikuttamaan (oho, heti alkoi kiihkoilu, vaikka juuri tätähän minun piti välttää).</span></p><p><span style="font-size: medium;"> </span></p><p><span style="font-size: medium;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghw3UzFDo9u4_qPBZ5O-QCnrAQWsUbSU6Z4QdSHyT6l-MGwoZuWL-XX9W0wNHg5Wo_kAmFZ-pcw9tLl8xr8JlrW-yFATWTPgUsS8iscqxhJ2yMCt2h_G-hWEaiKQA0P_lgDcQ7_u1VlEU/s944/juhlakunnossa+ilmapallot.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="568" data-original-width="944" height="241" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEghw3UzFDo9u4_qPBZ5O-QCnrAQWsUbSU6Z4QdSHyT6l-MGwoZuWL-XX9W0wNHg5Wo_kAmFZ-pcw9tLl8xr8JlrW-yFATWTPgUsS8iscqxhJ2yMCt2h_G-hWEaiKQA0P_lgDcQ7_u1VlEU/w400-h241/juhlakunnossa+ilmapallot.JPG" width="400" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br /> </span><p></p><p><span style="font-size: medium;">Matkamme kohti teatteria alkoi Rautatieaseman ratikkapysäkiltä. Hyinen pakkanen nipisteli kasvoja ja arktinen viima sai koko kehon tärisemään. Vihdoin kolmosen ratikka pyyhälsi laiturille. Ennen ratikkaan astumista piti vain saada maski kasvoille ja toivoa, etteivät maskipakkaus, pipo ja hanskat tipahda laiturille ja jää ratikkaan rynnivien ihmisten tallottavaksi.<br /></span></p><p><span style="font-size: medium;"> </span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: medium;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJpNheD5Hx8cFVEwFEDcNZQYjBMytwIWzv6Te0F8JXxfFonSQDDZwlAEoL52aJ05KXFdaP1CZ5fzW9WppviwKkIhayB65Sp4Bfh4DhSb2AypM_FGxv6RMf_oMVQQ3tRDLs-fXusp3sKZQ/s1120/juhlakunnossa+joulukuusi.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="564" data-original-width="1120" height="201" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJpNheD5Hx8cFVEwFEDcNZQYjBMytwIWzv6Te0F8JXxfFonSQDDZwlAEoL52aJ05KXFdaP1CZ5fzW9WppviwKkIhayB65Sp4Bfh4DhSb2AypM_FGxv6RMf_oMVQQ3tRDLs-fXusp3sKZQ/w400-h201/juhlakunnossa+joulukuusi.JPG" width="400" /></a></span></div><span style="font-size: medium;"><br />Kolmosen ratikka kieputteli Kallion läpi. Sitten viime näkemän Kallion tietyömaat olivat lisääntyneet dramaattisesti. Joku talo tai kokonainen kortteli oli purettu kokonaan. Alppilassa piti olla tarkkana, että jää oikealla pysäkillä pois. Olin tarkistanut pysäkin nimen jo etukäteen: Linnanmäki pohjoinen. Toista kertaa en halua jäädä väärällä pysäkillä pois ja haahuilla jossain kallioilla ja umpimetsissä. </span><p></p><p><span style="font-size: medium;"><br /></span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9o5PQ-FIueN2p0DAhMZMXpnRiQRYTCL0YqFwIPUqzpg77v-KPPQDjOeSFyK2k7yLxSHOuhEw8LYI9OWRcMXbRVrxOMAoqNLtF3sZgiRCXDdQsUUcDTWQN9I9Q70mzRtOuYP89k6RoeIM/s1112/juhlakunnossa+akrobatia.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="569" data-original-width="1112" height="205" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg9o5PQ-FIueN2p0DAhMZMXpnRiQRYTCL0YqFwIPUqzpg77v-KPPQDjOeSFyK2k7yLxSHOuhEw8LYI9OWRcMXbRVrxOMAoqNLtF3sZgiRCXDdQsUUcDTWQN9I9Q70mzRtOuYP89k6RoeIM/w400-h205/juhlakunnossa+akrobatia.JPG" width="400" /></a></div><br /><span style="font-size: medium;">Tivolitien mäki oli yllättävän jyrkkä. Asfaltti oli jäässä ja liukas. Hiekoitus oli jäänyt puolitiehen. Kun kävelimme erään tyylikkään leidin kanssa ylämäkeä, alkoi taas pelottaa, miten tässä käy. Lipeääkö jalat, lennämmekö mukkelis makkelis ja kierimme alas mäkeä? Pääsimme lyhyillä askelilla köpöttämällä mäen päälle. Ihmisvirrassa laahusti paljon muitakin. </span><p></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizyT19Y_mg2mpyfUTSMUd5MhftcjSiqeV7Um7fFGDpPH2EbWIXimBBpyrFLVuKhf7ScaxcxhQNcPx4x8P3svAGjQWg6y3owaJluzDuUL_SRQzti_axp8Y9cGClYQvT8MXl-FJ2z27Tg3c/s1113/juhlakunnossa+kimallus.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="566" data-original-width="1113" height="204" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEizyT19Y_mg2mpyfUTSMUd5MhftcjSiqeV7Um7fFGDpPH2EbWIXimBBpyrFLVuKhf7ScaxcxhQNcPx4x8P3svAGjQWg6y3owaJluzDuUL_SRQzti_axp8Y9cGClYQvT8MXl-FJ2z27Tg3c/w400-h204/juhlakunnossa+kimallus.JPG" width="400" /></a></div><span style="font-size: medium;"></span><p></p><p><span style="font-size: medium;">Ennen kuin teatteriin pääsi sisälle, ihmiset seisoivat koronapassijonossa (!). Kaksi tyyppiä tarkasti koronapassien QR-koodit lukuohjelmalla. Itselleni koronapassi oli paperille tulostettuna versiona. Olen laittanut koronapassit valmiiksi joka ikiseen laukkuun. Tähän mennessä olen tarkoituksella käynyt eräässä pikaruokalassa varmistamassa, että varmasti näytetään vihreää valoa. </span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnvrAKIfBaxnX_AFXYN6TwVREbASQbW5YnypXq_HAcY3U1RXmN_cyXJmZNF30NbPWwYnvNnhhwcrGao_rOnPxxQOabFvwBnvj_rQFmBuvTZvY5W60PBARusIDg6cHEQZVcfRDuxApQArU/s1118/juhlakunnossa+h%25C3%25A4%25C3%25A4t.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="570" data-original-width="1118" height="204" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhnvrAKIfBaxnX_AFXYN6TwVREbASQbW5YnypXq_HAcY3U1RXmN_cyXJmZNF30NbPWwYnvNnhhwcrGao_rOnPxxQOabFvwBnvj_rQFmBuvTZvY5W60PBARusIDg6cHEQZVcfRDuxApQArU/w400-h204/juhlakunnossa+h%25C3%25A4%25C3%25A4t.JPG" width="400" /></a></div><br /><span style="font-size: medium;">Teatterin sisällä lähes tulkoon kaikilla oli maskit naamalla, lukuunottamatta tietysti kahvilakäyntiä väliajalla. Eniten jännitin teatterikäynnissä, miten ihmeessä maski naamalla pystyy hengittämään, jos nauraa tikahtumaisillaan. Yllätyin, kuinka helppoa nauraminen maski naamalla oli. En tuntunut tukehtuvani, vaikka nauroin revyyn sketsin melkein alusta loppuun. </span><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSTnRWrHYB8CLZYUQ7Px8sNELBuqVJTBIVDGv5gl_-kd3A5YuyJTx5-XVZNtswfc6AuvN4pGP99FV6HRmubi_0OXFJMcEKb7-rvn0HrvLYWyBrINydbZuHR5iRZQeSp-D4PPFs5ssKqwc/s1114/juhlakunnossa+krisse.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="564" data-original-width="1114" height="203" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjSTnRWrHYB8CLZYUQ7Px8sNELBuqVJTBIVDGv5gl_-kd3A5YuyJTx5-XVZNtswfc6AuvN4pGP99FV6HRmubi_0OXFJMcEKb7-rvn0HrvLYWyBrINydbZuHR5iRZQeSp-D4PPFs5ssKqwc/w400-h203/juhlakunnossa+krisse.JPG" width="400" /></a></div><span style="font-size: medium;"> </span><p></p><p><span style="font-size: medium;">Joku saattaa nyt ihmetellä, miksi kirjoitan niin vähän itse revyystä. No kun en juurikaan muista sketseistä paljon mitään. Stressi heikensi muistiani. Sen muistan, että ensimmäisen jakson aikana olin yhä edelleen jonkinlaisen alitajuisen surumielisyyden vallassa, aivan kuin en olisi voinut uskoa, että teatteriin vihdoin viimein pääsee. Vasta väliajan jälkeisellä jaksolla lopullisesti rentouduin ja keskityin nauttimaan näytöksestä. Kyllä, se on totta: olemme teatterin täydessä katsomossa, kaikki nauravat, ihmiset ovat helpottuneita ja onnellisia.</span></p><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAd0OjTEDJPVXw8pghHKr8MrpqZ2YAIhMQymVSinDEmA0C4U52vDhVQ3boGiBP_647XsDNVWWFtQGou0KqXGm4PjX2cQNC4JRzVorw5hIwuX0YaDqC93C6Rp7ZYFMbjxNhgdJq5K7d0U4/s1116/juhlakunnossa+ilo.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="565" data-original-width="1116" height="203" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjAd0OjTEDJPVXw8pghHKr8MrpqZ2YAIhMQymVSinDEmA0C4U52vDhVQ3boGiBP_647XsDNVWWFtQGou0KqXGm4PjX2cQNC4JRzVorw5hIwuX0YaDqC93C6Rp7ZYFMbjxNhgdJq5K7d0U4/w400-h203/juhlakunnossa+ilo.JPG" width="400" /></a></div><span style="font-size: medium;"> </span><p></p><p><span style="font-size: medium;">Jotain sketseistä sentään muistan: ajankohtaiset aiheet kuten avin sekaantumisen avioliittoon vihkimiseen, firman johtoportaan juhliminen etätyön varjolla samalla kun työntekijät raatavat, yllättävä asuntonäyttö jossa natsit ilmaantuvat marssimaan välikatosta, mies ja kiitospuhe berliininmunkista, Krisse Salmisen 20-vuotis taiteilijajuhla pikakelauksella vaatteidenvaihdon aikana, ruokahifistelijä ja arkikokkaaja keittiössä, 3000 euron televisiohankinta ja musanumerot artisteista korona-aikana. Kaikkein eniten yleisö taisi riehaantua sketsistä, jossa yliaktiivinen äiti täydentää lastensa lauseet, niin ettei kommunikaatio johda enää mihinkään kuin frustraatioon. Tässä sketsissä näyttelijät repesivät, ja yleisö tykkäsi kun näyttelijöillä itselläkään ei enää pitänyt pokka.<br /></span></p>Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-29021407157125950472021-10-17T17:15:00.011+03:002021-10-30T13:10:59.023+03:00Rokotemyönteinen kannanotto<p><span style="font-size: large;"> </span></p><p><span style="font-size: large;">Alkukeväästä 2020 sairastin koronan. Löysin diagnoosin vasta äskettäin kantapalvelusta. Diagnoosin varmuusasteeksi on merkitty varma tai todennäköinen. </span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Viime vuonna kirjoitin useita korona-aiheisia tekstejä blogiini. Tämän vuoden alussa päätin, etten tänä vuonna kirjoita yhtään, mutta rokotekattavuuden (yli 12-vuotiaat) laahaaminen 75 prosentin tuntumassa sai aikaan kirjoittamisen pakkomielteen.</span></p><p><span style="font-size: large;"> </span></p><p><span style="font-size: large;">Rokotekattavuus (yli 12-vuotiaat) saavuttaa varmaankin joka tapauksessa tämän kuukauden aikana 80 prosenttia. Näinkin hyvästä kattavuudesta huolimatta Suomeen jää ihmisiä, joilla ei ole ensimmäistäkään rokotetta. Tällä hetkellä heitä taitaa olla yli 700 000 ihmistä. Koska koronavirus ei todellakaan katoa mihinkään, he tulevat sairastumaan koronaan - enemmin tai myöhemmin. </span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Ihmettelen, keitä nämä ihmiset oikein ovat. Lehtiartikkelista luin, että he kuuluvat pääasiassa kolmeen ryhmään: välinpitämättömät, salaliittoteoreetikot tai "naturalistit", jotka haluavat edistää vastustuskykyään luonnonmukaisesti. Näiden lisäksi on ihmisiä, jotka eivät onnistu organisoimaan rokotekäyntiään. Juuri tänään luin Ylen nettisivuilta, että osaa koronan sairastaneista ei päästetä ottamaan toista rokotepiikkiä ainakaan kaikissa kunnissa. Tämä asia pitäisi korjata. Näiden ryhmien lisäksi on olemassa hyvin pieni määrä ihmisiä, jotka eivät voi ottaa rokotetta terveydellisistä syistä.<br /></span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Itse olen koronarokotteeni ottanut kahteen kertaan. Äskettäin kävin ottamassa influenssarokotteen ja maksoin siitä muutaman kympin. Halusin hoitaa asian pois päiväjärjestyksestä. Kohtapuoleen aion mennä ottamaan pneumokokkirokotteen ja maksan sen itse. Rokotteen kerta-annoksen hinta nousee yli sataseen ja annoksia tarvitaan kaksi. Mielestäni terveyden edistämisestä kannattaa maksaa. Pari sataa euroa on pieni hinta siitä, että voi minimoida riskin sairastua erilaisiin pneumokokkibakteerien aiheuttamiin tauteihin, kuten aivokalvontulehdukseen, keuhkokuumeeseen tai verenmyrkytykseen. Lähiaikoina aion ottaa myös vyöruusurokotteen, ettei tarvi sitäkään tautia enää neljättä kertaa sairastaa. Jos ei ole koskaan kärsinyt vyöruusun hermosärkyä, sitä ei pysty edes kuvittelemaan.</span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Keiden rokotusintoon kuvittelen tällä blogitekstilläni vaikuttavan? No en ainakaan salaliittoteoreettikojen käsityksiin. Turha edes yrittää. Ehkä naturalisteihin, joiden mielestä terveellinen ruokavalio riittää takaamaan niin hyvän vastustuskyvyn, jolla voi välttää kokonaan koronavirustaudin. Tiedoksi: ei riitä. Itsekin olin sairastumiseni aikaan normaalipainoinen, liikuntaa harrastava ja monipuolista kasvispainotteista ruokaa syövä keski-ikäinen perusterve ihminen, joka ei tupakoi ja juo alkoholia kohtuudella. </span></p><p><span style="font-size: large;"> </span></p><p><span style="font-size: large;">Ikävä tosiasia on, että koronatartuntaan ei tarvita mitään muuta kuin se, että on väärässä paikassa väärään aikaan. Minun tapauksessa väärä paikka väärään aikaan oli mitä ilmeisemmin ruokakauppa, jossa oli yskivä kaupankassa. Tämä tapahtui siis maaliskuussa 2020. Tätä nykyä flunssaisesti oireilevaa työntekijää ei päästettäisi edes työvuoroon. </span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Ehkä ainoa ihmisryhmä, johon saattaisin pystyä vetoamaan, on välinpitämättömät. Tai no, tuskin heihinkään. Eiväthän he blogissani jaksa viettää aikaansa edes sekunnin sadasosaa. Ehkä tähän jää vain ne ihmiset, jotka ajattelevat, että no enhän minä nyt mitenkään voi sairastua koronaan. Tiedoksi: kyllä voit. </span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Koronapassin ilmaantuminen saattaa onneksi lisätä monien rokotusintoa ihan käytännöllisistä syistä: jos ravintolaan tai baariin on pakko päästä bilettämään joka viikonloppu, kalliiksihan se tulisi, jos joka kerta pitäisi maksaa koronatesti ihan omasta pussista. Myös ulkomaille matkustavat ottavat varmasti rokotteet, koska elämä helpottuu siitä huomattavasti.</span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Jospa tähän loppuun vielä muistin virkistykseksi kerron, millaisesta taudista oli kyse minun tapauksessani. Ja minun tapaukseni voi olla myös sinun tapauksesi, ellet ole rokotettu.</span></p><p><span style="font-size: large;"> </span></p><p><span style="font-size: large;">Varsinaiset oireeni: yskähtely, päänsärky, silmäsärky, korvat soi, verenkierron kohina päässä, pistäviä kipuaistimuksia ympäri kehoa, sydämen tiheälyöntisyys, hengitysvaikeuksia, pistävä ja puristava tuntemus keuhkoissa, ummetuksen ja ripulin vuorottelu, migreenikohtauksia, kuolemanpelko, lihaskipuja, nivelkipuja, luiden vihlontaa, kurkkukipua, pahoinvointisuus, huimaus, tasapainohäiriöitä, huojuminen, totaalinen väsymys, ruokahaluttomuus, "kupliminen" reisilihaksissa. Kesto 1 kk.</span></p><p><span style="font-size: large;"> </span></p><p><span style="font-size: large;">Jälkioireet: verisuonen tykytys, sydänrytmihäiriöitä, korkea leposyke, sydämen muljahtelu, sydämen äkillinen takominen ilman syytä, satunnaisia hengitysvaikeuksia, puristava ja pistävä tunne keuhkoissa, paineen tunne keuhkoissa, pistävää kipuaistimusta ympäri kehoa, lihaskipuja, nivelkipuja, luiden vihlontaa, koronatrauma. Kesto yli vuoden, jälkioireet aaltoilevia ja väheneviä.</span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Todellakin. Kannattaako ottaa rokote vai kannattaako sairastua tautiin? Kannattaako miettiä, no mutta entä jos rokotteella on jotain sivuvaikutuksia? Ja itse taudillako ei ole mitään "sivuvaikutuksia"? Kyllä on, pahimmillaan kuolema. </span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Koronarokote. Suosittelen. Influenssarokote. Suosittelen. Pneumokokkirokote. Suosittelen. </span></p><p><span style="font-size: large;"> </span></p><p><span style="font-size: large;">Jos olen maallikkopohjalta oikein käsittänyt, ei ole olemassa mitään ylärajaa, kuinka monta samanaikaista infektiota ihmisellä voi olla. Eli jos huonosti käy, voit olla samanaikaisesti sairastunut sekä koronaan, influenssaan että esimerkiksi pneumokokin aiheuttamaan keuhkokuumeeseen, aivokalvontulehdukseen ja verenmyrkytykseen. Jos näin kävisi sinulle, luuletko tosiaan selviäväsi?</span></p><p><span style="font-size: large;"> </span></p><p><span style="font-size: large;">Jos et ole rokotetta vielä ottanut, ota se. </span></p><p><span style="font-size: large;"><br /></span></p><p><span style="font-size: large;">Myöhempi lisäys: Yle Uutisten nettisivuilta huomasin juuri tänään (30.10) kolmen nuoren huippu-urheilijan kertomukset heidän sairastamistaan koronataudeista jälkioireineen. Toivon, että heidän kertomuksensa auttaa erityisesti nuoria ymmärtämään, että koronaan voi sairastua kuka hyvänsä - myös erinomaisessa fyysisessä kunnossa oleva ihminen.<br /></span></p>Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-83281485207950819632021-10-03T19:12:00.005+03:002021-10-03T19:22:32.925+03:00Miten tässä nyt näin kävi?<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLQt8ZT5qMV_eFQDdYtVoHNHChvsifBArp2ZU8WZFcw-0YP3o7inNQhsF_ye4HtP95sZu6D-PwBW3xVhv62Kt-2ASO09JJNoIof8TmIQ_JCl36of7T7mlf_VaPpK3xhaZPc0lKP20hBDI/s305/Tarja+Kulhon+rikospodcast.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="302" data-original-width="305" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhLQt8ZT5qMV_eFQDdYtVoHNHChvsifBArp2ZU8WZFcw-0YP3o7inNQhsF_ye4HtP95sZu6D-PwBW3xVhv62Kt-2ASO09JJNoIof8TmIQ_JCl36of7T7mlf_VaPpK3xhaZPc0lKP20hBDI/s16000/Tarja+Kulhon+rikospodcast.JPG" /></a></div><p> </p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><i><b><span face="Arial, sans-serif">Tarja
Kulhon rikospodcast</span></b></i></span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><b><span face="Arial, sans-serif">Podcast,
7 jaksoa</span></b></span></p><span style="font-size: large;"><b>
</b></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><b><span face="Arial, sans-serif">Yle
Areena audio, 2021</span></b></span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;">
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Tippuiko
<b>Sulo Seger</b> humalassa Frantsilan kaivoon Toijalassa vuonna 1928?
Pelastettiinko <b>Inga</b> turmioon hukkumasta Helsingin Sörnäisissä
vuonna 1913? Varastiko <b>Aili Loikkanen</b> <b>Bertta Virtasen </b>laamapaidan
vuonna 1934 Kuusankoskella vai syyllistyikö hän kunnianloukkaukseen
ja perättömän tiedon levittelyyn? Onko Ruotsin Halmstadin
ufohavainnoilla vuonna 1950 suora yhteys popyhtye Roxetten
menestykseen 1980-luvulla?</span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Muun
muassa näitä ”rikoskeissejä” selvitellään <b>Paula Norosen
</b>käsikirjoittamassa ja esittämässä Yle Areenan podcastissa <i>Tarja
Kulhon rikospodcast.</i> Tarja Kulho tunnetaan Norosen luomana
fiktiivisenä hahmona, korsolaisena räkkärimarketin kassana.
Podcastissa Tarja Kulho on lomautettu räkkärimarketista ja
vapaa-aikanaan hän menee opiskelemaan rikospodcastin tekoa
vantaalaiseen harrasteopistoon.</span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">On
todella yllättävää, että olen suorastaan hullaantunut tähän
podcastiin. Outoa siinä mielessä, että Paula Norosen huumori ei
ole koskaan aikaisemmin osunut minuun. Kun telkkarista tuli
suosikkiviihdeohjelma <i>Hyvät ja huonot uutiset</i>, muistan nauraneeni
kaikkien muiden paitsi Norosen vitseille. Räjähdin nauramaan, kun
kuulin letkautuksia <b>Niina Lahtiselta</b>, <b>Mikko Kuustoselta</b>, <b>Riku
Niemiseltä</b>, <b>Pirjo Heikkilältä</b>, <b>Kari Ketoselta </b>tai <b>Juha Vuoriselta</b>.
Kun Paula Noronen ilmaantui ruutuun, hymyni hyytyi ja kuuntelin häntä
pokerinaamana.</span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Yleensä
olen huomannut pitäväni repivästä, mauttomasta ja oudosta
huumorista. Paula Norosen huumori on toista ääripäätä, se on
lämminhenkistä, hyväntahtoista, inhimillistä ja samaistuttavaa.
Hänen huumorinsa ei saa räjähtämään nauramaan, vaan pikemmin
hymyilemään tai myhäilemään. Koen podcastin myös äärimmäisen
rentouttavana, koska se synnyttää läsnäolon ja välittömyyden
illuusion sekä rehellisyyden tai viattomuuden vaikutelman. Podcastin
kuuntelu tuntuu siltä kuin seuraisi lähietäisyydeltä jonkun tutun
ihmisen toilailuja.</span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"><i>Tarja
Kulhon rikospodcastissa</i> minua viehättää sen häpeämättömän
amatöörimäinen meininki, mikä on tietysti luotu tietoisesti
käsikirjoittamalla, mutta kuuntelijana voin helposti ottaa sen
todesta. Tarja Kulhon maailma on oikeastaan laskelmoidun somemaailman
vastakohta. Kun somessa rajataan, leikataan ja kaunistellaan
filttereillä, niin Tarja Kulho näyttää suoraan ja rehellisesti
kaikki hapuilut, tunaroinnit ja virheet. Häpeälle tai
lamaannukselle ei kuitenkaan anneta tilaa, vaan jatketaan ylpeästi
omalla tyylillä.</span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Olen
kuunnellut podcastin kerta toisensa jälkeen jo pelkästään sen
äänimaailman takia. Tutkimusmatkoillaan päähenkilö ajaa paljon
autolla. Jostain syystä minusta on rentouttavaa kuunnella autoilun
äänimaailmaa: auton hurinaa, penkin narinaa ja vilkun naksutusta.
Ehkä siksi että korona-aikana moni on jumiutunut omalle
asuinpaikkaansa, tuntuu ihanalta kuunnella niinkin eksoottisia ääniä
kuin huoltoaseman kahvinkaato, kolikoiden kilinä ja seteleiden
kahina, kahvin hörppäyksen ääni, servietin rapina ja vaimea
taustamusiikki. </span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><br /></span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Ääninäyttelijät
ilahduttavat myös monipuolisuudellaan. Tutunoloisilta tuntuvat
esimerkiksi itsepalvelupostin väsähtäneellä ja kyllästyneellä
äänellä puhuva ”asiakaspalvelija”, Helsingin Punavuoresta
Ruotsiin maaseudulle muuttanut elämänmuutoksen tehnyt l- ja
s-vikainen hipsteri ja käheä-ääni mies joka kertoo puolimaailman
<i>demimondeista</i>, joka istuvat kapakoissa hiukset <i>onduloituina </i>eli
kiharrettuina. Oma lukunsa ovat milloin mistäkin haalitut miehet,
jotka lukevat sanoja väärin painottaen ja epärytmisesti lehtileikkeitä
menneiltä vuosikymmeniltä. </span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> </span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Alun perin podcast on saanut innoituksensa Ylen <i>Äkkilähtöjä menneisyyteen </i>-nettisivuilta. <br /></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"> </span>
</p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;">Linkki <i>Tarja Kulhon rikospodcastiin</i>:<br /></span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: large;"><a href="https://areena.yle.fi/audio/1-50910519">https://areena.yle.fi/audio/1-50910519</a></span></p><span style="font-size: large;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-32695125153063396452021-09-19T17:35:00.009+03:002021-09-19T19:12:02.217+03:00Herkullista huumoria<p>
</p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirNJuwx3hIEeCp-UKBmVjcXATMgWAFbOGpl5AbARRkUZyVaK2PW0tLq2WDwFpR6O5i9SYxngN4aUU4nAXq68Lc6MH4noxNJa_3VAmUH1KHY6EhTcdRqPRPsyYj7f5wTE7xjqW9RmyHv8E/s796/peruna+joonas.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="598" data-original-width="796" height="300" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEirNJuwx3hIEeCp-UKBmVjcXATMgWAFbOGpl5AbARRkUZyVaK2PW0tLq2WDwFpR6O5i9SYxngN4aUU4nAXq68Lc6MH4noxNJa_3VAmUH1KHY6EhTcdRqPRPsyYj7f5wTE7xjqW9RmyHv8E/w400-h300/peruna+joonas.JPG" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Elokuvasta Peruna, sivulta Finnkino<br /></td></tr></tbody></table><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;"> </span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Blogiteksteissäni
olen vuosien varrella kokeillut erilaisia kirjoittamistyylejä:
kritiikkiä, analyysiä, elämyspohjaista fiilistelyä,
tajunnanvirtaa, hurmahenkistä paatosta, raivohullua räyhäämistä,
henkilökohtaista vuodatusta ja psykoottista poukkoilua.</span><span style="font-size: medium;">
</span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Huumorin
saralla olen revitellyt parodian, ironian, mustan huumorin ja
freudilaisen lipsauttelun tehokeinoilla. On tullut koluttua myös
dialogit, sitaattikokoelmat, uudissanat, unista kertominen, kokeellinen kirjoittaminen ja sairaskertomukset.</span><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;"> Mutta
yhtä en muista testanneeni: lyhyt, selkeä ja informatiivinen
teksti. Nyt on aika kokeilla!</span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;"> </span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4zVNMVOm9hp_BfMj3IKf_SV4yGIi0D4vSZ_BkiZQp7glNeLlOM24JnBhDLIFNxGEgabEP8Hw8ab68TameTwiHM5RTlgZhHA6fARIdnAob9eziY7GRFm1kLn7TLxB1qkJLeVQh91Y67MQ/s803/peruna+miehet+pellolla.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="594" data-original-width="803" height="296" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi4zVNMVOm9hp_BfMj3IKf_SV4yGIi0D4vSZ_BkiZQp7glNeLlOM24JnBhDLIFNxGEgabEP8Hw8ab68TameTwiHM5RTlgZhHA6fARIdnAob9eziY7GRFm1kLn7TLxB1qkJLeVQh91Y67MQ/w400-h296/peruna+miehet+pellolla.JPG" width="400" /></a></div><br /><span style="font-size: medium;"><br /></span>
<p></p><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;"><b>Pekko
Pesonen </b>käsikirjoittamassa ja <b>Joona Tenan </b>ohjaamassa
<i>Peruna</i>-komediassa revitään huumoria anakronismista eli tahallisesta
epähistoriallisuudesta. 1600-luvun Suomen bisnes-skenen
start-up-pöhinöissä markkinoidaan uutta innovaatiota, maapäärynää
eli perunaa. Pitchaus-illoissa Hevonperän kylän innokas myyntitykki
pääsee esittelemään kehitysvisioitaan. Perunan tuottolaskelmia
räknätään, sen kustannustehokkuudessa halutaan päihittää aikakauden
suosikkijuures nauris. Perunan myyntipuhe tarinallistetaan keksimällä sentimentaalinen stoori perheestä, joka nälänhädän keskellä joutuu uhraamaan Rosamunda-lapsensa (vrt. uuniperuna Rosamunda).</span>
<span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Muita
anakronismin lähteitä ovat muun muassa huoli pyövelin jäämisestä
palkattomaan ylityöhön kiduttamaan ihmisiä ruuvipenkissä,
innovaatio puhdistustuotteesta ”joka räjäyttää lian pois” ja
Tinder-deittailukuvioiden siirtäminen 1600-luvulle swaippaamalla
viskottavien kuvakorttien muodossa. Nykypäivän työnhakutilanteista
tuttuun kysymykseen ”missä näet itsesi viiden vuoden kuluttua?”, voi
1600-luvulla vastata totuudenmukaisesti ”ruttoon tai koleraan
kuolleena”. </span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMjchkQb8XHCZupmbNGN-FAGtIeFLkXTQ_8uC0F7STyTSy90pWOPeBSL_kbdeT2tdpKeQRyLTEfV0HPh_QzBCQ1TZoqeXhBpNdtBt-Mpy9OC-Txbhpl-I_4eGyq9HXcoHtquvR0WePsjY/s790/peruna+haarniska.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="595" data-original-width="790" height="301" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMjchkQb8XHCZupmbNGN-FAGtIeFLkXTQ_8uC0F7STyTSy90pWOPeBSL_kbdeT2tdpKeQRyLTEfV0HPh_QzBCQ1TZoqeXhBpNdtBt-Mpy9OC-Txbhpl-I_4eGyq9HXcoHtquvR0WePsjY/w400-h301/peruna+haarniska.JPG" width="400" /></a></div><p><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;"> </span></p><p><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Anakronismin
lisäksi <i>Peruna</i>-elokuvassa viljellään historiallisia tosiasioita
kuten jähmeät yhteiskuntaluokat, porvariston nousu, uskonnon ja papiston valta
ja arvovalta, teloitusten seuraaminen viihdemuotona, naisten huono
asema, vähäinen lukutaito ja alhainen elinajanennuste. Uusina
keksintöinä saapuvat kääntöaura, paperi ja kellot. Kellon edeltäjä tiimalasi on
niin <i>so-last-season.</i></span><span style="font-size: medium;">
</span></p><p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"></p><p><br /><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Elokuvan
kuvauspaikaksi on valittu Liettua, jossa vehreitä metsiä,
pulppuavia jokia ja vanhoja linnoja näyttää riittävän. Elokuvan
näyttelijäkaartiin kuuluu muun muassa <b>Joonas Nordman</b> linnan
puhtaanapitoyksikön ”kakkapoikana”, <b>Alex Anton</b> innokkaana
yrittäjänä, <b>Kari Hietalahti </b>pedanttisena kanslerina, <b>Kari Ketonen</b>
juonittelevana linnanherran neuvonantajana, <b>Linnea Leino</b> kiertokoulun
lanseeraavana sisarena, <b>Ville Myllyrinne</b> perunan ”saatanallisuudesta”
saarnaavana kirkonmiehenä, <b>Tommi Korpela </b>enkelisijoittajana, <b>Mikko
Penttilä</b> vähäpukeisena ja empaattisena pyövelinä, joka tekee
sivuduunina keikkaa peruna-alalla. </span></p><p><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;"> </span>
<span style="font-size: medium;">
</span></p><p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5-xZVIsPqYz6ev9IFSATEirnmQ62Svz4EKqqjiPw1baqdDV_chvqesZrnCxJJAJSAy-oqYpsTngCw7nOphBEn_TBgtmIaERJ5eSrfJjcE161V6hk2_e1KwZ3gIjUkUGI4pX9UXom2kEE/s794/peruna+hovissa.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="593" data-original-width="794" height="299" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5-xZVIsPqYz6ev9IFSATEirnmQ62Svz4EKqqjiPw1baqdDV_chvqesZrnCxJJAJSAy-oqYpsTngCw7nOphBEn_TBgtmIaERJ5eSrfJjcE161V6hk2_e1KwZ3gIjUkUGI4pX9UXom2kEE/w400-h299/peruna+hovissa.JPG" width="400" /></a></div><p><br /><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;"> </span></p><p><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Vielä
pitäisi selvittää, mistä käsikirjoittaja Pekko Pesonen sai alun
perin idean perunanviljelyn päivittämisestä nykyajan markkinointijargoniin. Mistä tuli tarve
irvailla maanista ja yltiöoptimistista start-up-skeneä? Olisiko oma
lehmä ojassa? Aikaisemmin Pesonen on käsikirjoittanut elokuvat
<i>Napapiirin sankarit</i> ja <i>Jättiläinen</i>.</span></p><p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span face="Arial, sans-serif"><span style="font-size: medium;"><i>Peruna</i>-elokuvan huumori puri allekirjoittaneeseen. Jäi hyvä maku suuhun. </span></span><br /></p><p></p>
Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-77743357030386424652021-07-21T20:35:00.001+03:002021-07-21T20:35:32.734+03:00Hiipivän kauhun mestari<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"> <span style="font-family: Arial, sans-serif;"> </span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">H.P
Lovecraft:</span></span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">Varjo
Innsmouthin yllä, 2020</span></span></p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">Novelli</span></span></p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">The
Shadow Over Innsmouth, 1931</span></span></p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">Kauhu
on tunteena mielenkiintoinen. Kauhu muistuttaa pelon tunnetta mutta
poikkeaa siitä yhdellä olennaisella tavalla. Jos otan heti kärkeen
raskaan esimerkin: jos <i>tiedän</i> että joku aikoo tappaa minut,
tunnen pelkoa; jos <i>epäilen</i> että joku saattaa aikoa tappaa
minut, tunnen kauhua. Tulkintani mukaan kauhun ytimessä on
epämääräisen uhan kokemus, pelossa taas uhka on todellinen ja
välitön.</span></span></p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">Koko
aikuisikäni pahimmassa painajaisunessa olin naislääkärin
vastaanotolla. Lääkärin kirjoituspöydän takaa näkyi avonaisesta
ikkunasta huojuvien koivujen vihreitä lehtiä. Niiden liike vajotti
minut rauhalliseen olotilaan. Kun palauduin rentoutuneesta tilastani,
vilkaisin lääkäriä ja huomasin hänen kasvojensa vääristyneen
kammottavalla tavalla epäsymmetriseksi. Koko hänen kasvojen
luustonsa oli äkisti vääntynyt, toinen hänen silmistään oli
pullahtamaisillaan ulos, toinen työntymässä silmäkuoppaan.
Pahinta oli kuitenkin silmien pahatahtoinen välke, demoninen kiilto.
</span></span>
</p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">Unessa
sydämeni melkein pysähtyi, kun näin lääkärin muutoksen. Heti
kun hän huomasi pelästyneen reaktioni, hänen kasvonsa palautuivat
normaaliksi. Seuraavaksi hän alkoi luetella luonnottoman pitkää
listaa sairauksista, joita hänen mukaansa sairastin. Listassa oli
kaikkea mahdollista välilevynpullistumasta mustaan surmaan plus
parisenkymmentä muuta tautia. Lääkäri sanoi, että kaikki nämä
taudit voidaan parantaa, kunhan hän tökkää piikin korvani kautta
aivoihin. Kun kuulin tämän, sydämeni melkein pysähtyi. Eipä
aikaakaan kun lääkäri oli napannut injektioruiskeen
kirjoituspöytänsä vetolaatikosta, ja hän oli juuri työntämässä
piikkiä korvani kautta aivoihin, kun heräsin. Olin herättyänikin
yhä edelleen hillittömän kauhun vallassa. Onneksi silloin oli jo
valoisaa, joten pystyn vähitellen palautumaan valvetodellisuuteen.
Jos olisin herännyt tähän painajaiseen keskellä yötä, olisin
varmaan menettänyt järkeni ja päätynyt suljetulle osastolle. Niin
karmea uni oli.</span></span></p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">Vasta
tänä kesänä löytämäni klassikkokirjailija H.P. Lovecraft kuvaa
nerokkaasti epämääräisen, aavistuksenomaisen kauhun tunnelmaa
novellissaan Varjo Innsmouthin yllä. </span></span>
</p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;"></span></span><p style="text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">Novellin
alkuasetelma on arkipäiväinen ja samaistuttava. Nuori mies, joka on
kiinnostunut matkustelusta, arkkitehtuurista ja
antikvariaattiliikkeistä etsii pienellä budjetilla kulkuneuvoa
Arkhamin kaupunkiin. Selviää että junamatka Newburyportista maksaa
kohtuuttomasti, mutta tarjolla olisi myös halpa bussikyyti, mutta
silloin pitää matkata Innsmouthin kaupungin kautta, josta juuri
kellään ei ole mitään hyvää sanottavaa. </span></span></p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">Uteliaasti
ympäröivään todellisuuteen asennoituva mies kyselee muilta
ihmisiltä, minkälainen kaupunki Innsmouth oikein on ja miksi se
herättää monissa niin voimakasta vastenmielisyyttä. Vastaukset
ovat vältteleviä tai epämääräisen vihjailevia. Vastaajat
viljelevät ilmaisuja ”kuoleva ja puoliksi autioitunut”, ”huhujen
mustaama ja pahan varjostama kuoleman ja rienaavan luonnottomuuden
asuttama satamakaupunki”, joka on ”varjojen vainoama”.</span></span></p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">Muiden
kaupunkien asukkaat kavahtavat vaistomaisesti Innsmouthin asukkaita.
Heidän näkeminen herättää ”voimakasta inhon aaltoa”, joka
”nostattaa ihon kananlihalle” eikä mikään ihme, jos
tyypillinen paikallinen on varustettu omituisilla piirteillä:
”kummallisen kapea pää, latuska nenä ja ulkonevat tuijottavat
silmät, jotka eivät näytä koskaan sulkeutuvan” ja ihokin on
”karkea ja rupinen”. Kauhun vaikutelma syntyy inhimillisten ja
eläimellisten piirteiden sekoittamisesta, eräänlaisesta
matelijamaisuudesta. Mutta onko syynä outo ihosairaus vai
epämuodostuma?</span></span></p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">Ihmisiä
kauhistuttaa myös innsmouthilainen korutaide. Korut huokuvat uhkaa,
jota on hankala selittää: ”selittämätön vierauden tuntu”,
niiden ”kiehtovuudessa on jokin hämmentävä vivahde”,
”pahaenteisiä” ja ”karmivan groteskeja”. Korujen koristeita
ei voi määritellä tämän maailman sanoilla: ”kuviot tuntuivat
viittaavan kaukaisiin salaisuuksiin ja uskomattomiin kuiluihin ajassa
ja avaruudessa”. Vaikka niitä ei voi paikallistaa, katsojaa
häiritsee ”piinaava ja epämiellyttävä näennäisen muistamisen
tunne”. Mikä voisi olla pahempaa kuin ajatus tai tunne, joka
kieppuu juuri kosketusetäisyyden ulkopuolella?</span></span></p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">Novellissa
miestä piinaa kerta toisensa jälkeen alitajunnasta kumpuavat,
vaistonvaraiset pelko-, inho- ja kauhureaktiot. Reaktio vain tulee,
eikä tiedä mikä sen laukaisee. Syynä on jokin epämääräinen
aistimus, että jotain on jollain tavalla pielessä: ”vaistonvarainen
inhonpuistatus”, ”voimakas ja selittämätön kauhuntunne”,
”voimakas ja puistattava epämiellyttävä vaikutelma”. Kyseessä
on varmasti se, että ihmisen intuitio kykenee huomaamaan asioita jo
ennen kuin tietoinen mieli pystyy niitä analysoimaan. Lovecraftilla
on selvästi herkkyyttä kuvata ihmismielen hienovaraista
havainnointia. Sana herkkyys on tässä merkityksessä hyvä
havaintokyky, sen syvyys ja tarkkuus.</span></span></p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">Kun
novellissa mies vihdoin saapuu Innsmouthin kaupunkiin bussinrämällä,
melkein kaikki siellä on pielessä, päänsisäiset hälytyskellot
soivat visuaalisten havaintojen myötä: ”ruostunut ja ruohon
valloittama hylätty rautatie”, ”lahoamistiloissa olevia autioita
maataloja”, ”rikkinäiset ikkunat oli peitetty rievuilla ja
törkyiset pihat olivat simpukankuorten ja kuolleiden kalojen
peitossa”, ”kuihtuneet puutarha”, ”mädäntyneiden
laitureiden jäännöksiä”, ”likaisia, apinamaisia lapsilaumoja
leikkimässä rikkaruohojen peittämillä porrasaskelmilla”,
”synkkyyttä huokuvia taloja asuttivat vain hämähäkin verkot,
muistot ja ikuinen pimeys”. Voiko rappio tästä enää syvetä?
Kyllä voi, kun tähän vielä lisätään tyhjät kadut, joissa ei
näy ristin sielua. Missä paikalliset piileksivät, väijyvätkö he
vierailijaa?</span></span></p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">Näin
kolkkoa kaupunkia jaksaa päivän valoisat tunnit, kunhan sen jälkeen
pääsee takaisin bussiin jatkamaan matkaa kohti alkuperäistä
kohdetta, Arkhamia. Kun mies palaa bussiasemalla, selviää
että rämä bussi on hajonnut. Ei auta muu kuin jäädä yöksi
Innsmouthin iljettävään hotelliin. </span></span>
</p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">Mies
yrittää lukittautua turvaan hotellihuoneeseen, mutta jostain syystä
ovesta puuttuu salpa. Eivätkö vastoinkäymiset koskaan lopu? Mies
onnistuu itse kyhäämään salvan korvikkeen, ja tuntee olonsa
turvallisemmaksi, ainakin hetkellisesti. Jonkin ajan kuluttua
hotellin käytävältä alkaa kuuluu omituista narinaa, laahausääniä
ja puheenpätkiä. Ei saa selvää, mitä kieltä puhutaan tai onko
se edes ihmisten käyttämä kieli. Kurnutus ja haukahtelu yltyy.
Kohta ovea yritetään nykiä auki. Lukiessani novellista tätä
lukua jännitykseni syveni niin, että tuskin muistin hengittää.</span></span></p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">Novellin
loppua en kerro, mutta onnelliseksi en sitä luonnehdi. Mies selviää
tosin hotellista elävänä, mutta sen jälkeen mikään ei ole
ennallaan.</span></span></p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">Olen
tässä blogitekstissäni yrittänyt analysoida ja purkaa osiin
kauhun rakentamista kirjallisuudessa. En tiedä, olenko onnistunut.
Ehkä lirvahti enemmän fiilistelyn puolella. Siteerasin Lovecraftia
ehkä liikaakin, mutta se johtui vain siitä että ihailen
suunnattomasti hänen kirjoitustyyliään. Hullaannuin tästä
kauhukirjailijasta jopa niin paljon, että ostin yhden pokkarin
englanniksi. Alun perin vinkin kimmokkeen lukea Lovecraftia sain
Irene Vallejon huikeasta tietokirjasta Papyrus – Kirjan katkeamaton
tarina. Vauhkoonnuin siitäkin kirjasta niin paljon, että ostin
oman kappaleen. </span></span>
</p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: large;">Vielä
yritän hakata päätäni seinään ja saada vastauksen kysymykseen,
mistä syntyy kauhu? Ainakin näistä: epämääräisyys, epäily,
epätietoisuus, epävarmuus. Jos vielä palaan uneeni, siinä kauhu
syntyi epävarmuudesta ja epäilystä: vääristyivätkö lääkärin
kasvot todella, näinkö väärin, kuvittelinko, olenko hullu? Sama
kasvojen muodonmuutos tapahtui kaksi kertaa, molemmilla kerroilla epäilin:
onko tämä totta (unen todellisuudessa), voinko luottaa omiin
aisteihini, voinko luottaa omiin tulkintoihini, voiko luottaa toiseen
ihmiseen, onko se edes ihminen?</span></span></p>
Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-36698618446321439752021-06-21T18:45:00.005+03:002021-06-22T15:34:47.351+03:00LEFFAAN?!?<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Kun
avasin tietokoneen, näytön alapalkkiin oli ilmaantunut keltainen
pallero, jonka vieressä on teksti: 29°C
Varoitus. Tarkistin saman tien älypuhelimeni, siihen ei ilmaantunut
varoitusta tukalasta helteestä. Tukalalta tämä tuntuukin: ei auta
kevyt ilmavirta raollaan olevasta ikkunasta, läpiveto ei viilennä
asuntoa tarpeeksi, hikeä puskee iholle, sydän takoo, hengitys
muuttuu pinnalliseksi, tiuhaan toistuva vedenjuonti ei tehoa. </span></span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Onneksi
sentään voin olla sisällä, ulos en halua lähteä hortoilemaan,
olen ruvennut kammoamaan äärisäitä. Talvinen paukkupakkanen ja
hyytävä viima pelottavat minua yhtä paljon kuin tämänhetkinen
helleaalto, mikä saattaa pahimmassa tapauksessa jysähtää
paikoilleen viikkokausiksi kuten kävi muutama vuosi sitten. Kun
aurinko paahtoi täysin ulkona, olo oli melkein vainoharhainen, mihin
tahansa yritti paeta, helvetillisen kuuma ilmamassa seurasi perässä
kuin jokin näkymätön vainooja. Väsytti ja tuskastutti. Yölläkään
ei saanut olla rauhassa, jännitti mennä nukkumaan, kuinka pitkään
pitää taas kieriä sängyssä ennen kuin uni tulee silmään. </span></span>
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: large;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGmOI0rJgwW3EvXApA6R7MJC7Ew5EvuqQsvZc3PIm9RKsdeh7q4vXbtvf-FwZfGMbPMSDAdAvUcVCPQbs-pwvvuOeHn89dMRb6hRbtutidWPG31bcubBVZpVQ9Wnkkz6jnyTkyhnYg7mA/s575/finnkino+peruna.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="575" data-original-width="410" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjGmOI0rJgwW3EvXApA6R7MJC7Ew5EvuqQsvZc3PIm9RKsdeh7q4vXbtvf-FwZfGMbPMSDAdAvUcVCPQbs-pwvvuOeHn89dMRb6hRbtutidWPG31bcubBVZpVQ9Wnkkz6jnyTkyhnYg7mA/s320/finnkino+peruna.JPG" /></a></span></div><span style="font-size: large;"><br /></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Kun
ostin leffateatterin sarjaliput arkipäivän päivänäytöksiin, oli
viime vuoden marraskuu. En edes muista, millainen ilma silloin oli,
varmaankin harmaata ja koleaa. En ehtinyt käyttää yhtä ainutta
leffalippua. Koronatilanteen synkkenemisen takia leffateatterit
päätettiin sulkea nokkani edestä. Leffa, jota olisin välttämättä
halunnut mennä katsomaan olisi ollut suomalainen komedia <i>Peruna</i>.
Trailerin mukaan <i>Peruna</i> yhdistää hassulla tavalla historiallista
faktaa uuden juureksen saapumiseen Suomeen ja tahallisen
epähistoriallista markkinointijargonia ja
sivistyssanoilla brassailua.</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Nyt
kun leffateatterit vihdoin avasivat ovensa, kiljaisin riemusta. Ou
jes, vihdoin pääsen näkemään tuon viihdyttävän komedian,
mutta pettymys iski. Ei ole todellista, sehän tulee ensi-iltaan
vasta elokuussa. Miksi, oi miksi? Miksi yleisöä lannistetaan
panttaamalla tätä kepeää komediaa? Eikö <i>Peruna</i> olisi täydellinen
kesäleffa, jota ihmiset ryntäävät katsomaan helleaallosta
huolimatta?</span></span></p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: large;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNGGdw4ymqNsFQlXzs99y7SVXjYZZxrGwm1C9hAmO2cnpNUdYhRnOv0GVjUHeoan378XbrcKVFHpcIT6PvQB4wyRTsAfKKIHrS6CO69RM2yZ9NsDOMkL0CCN6eqrCGHaI-9H2-qMLH26M/s433/finnkino+cruella.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="433" data-original-width="289" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNGGdw4ymqNsFQlXzs99y7SVXjYZZxrGwm1C9hAmO2cnpNUdYhRnOv0GVjUHeoan378XbrcKVFHpcIT6PvQB4wyRTsAfKKIHrS6CO69RM2yZ9NsDOMkL0CCN6eqrCGHaI-9H2-qMLH26M/s320/finnkino+cruella.JPG" /></a></span></div><span style="font-size: large;"><br /><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
<p></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Toinen
elokuva, jonka olisin halunnut käydä vilkaisemassa, on Disney-leffa
<i>Cruella</i>. Se kertoo naispuolisesta, mustavalkoisiin vaatteisiin
pukeutuvasta pahattaresta. Mutta jostain syystä Finnkino on suuressa
viisaudessaan päättänyt tehdä leffaan pääsemisen todella
vaikeaksi. Joko <i>Cruellan</i> näytösajat ovat aamupäivällä – kuka
muka haluaa mennä elokuviin ennen kahtatoista – tai sitten pitäisi
jaksaa raahautua Espooseen tai Vantaalle täältä Helsingistä.
Miksi, oi miksi?</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Kun
kerran olin päättänyt mennä elokuviin, niin minähän menen
katsomaan melkein mitä hyvänsä. Sarjalippua lippuautomaatilla
vilauttamalla päädyin täysin eri genrejä edustaviin elokuviin:
amerikkalainen kauhuelokuva <i>Kirottu 3 – Paholaisen vallassa (The
conjuring 3: The Devil Made Me Do It</i>), amerikkalainen toimintaelokuva
<i>Godzilla vs Kong</i> ja suomalainen komedia <i>Fucking</i> <i>with Nobody</i>.</span></span></p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: large;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_zgX7jZPjGbblP-m9poxBsrz0s4M832Cqeanyvp29cZFmOzErfGU_2GQr4VpHw18ZDcnCn44KLp7xMFlN-3748NdWnhFJFDbrxUU7U-0X9eQjMA_LMq1RzJwsl_iu6KMlIryvzNd_eq0/s424/finnkino+kirottu+3.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="424" data-original-width="289" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh_zgX7jZPjGbblP-m9poxBsrz0s4M832Cqeanyvp29cZFmOzErfGU_2GQr4VpHw18ZDcnCn44KLp7xMFlN-3748NdWnhFJFDbrxUU7U-0X9eQjMA_LMq1RzJwsl_iu6KMlIryvzNd_eq0/s320/finnkino+kirottu+3.JPG" /></a></span></div><span style="font-size: large;"><br /><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
<p></p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Koska
katsoin eri genreihin kuuluvia peräkkäin, lajityyppien piirteet
hahmottuivat selkeämmin. Kauhuelokuva käsittelee epämiellyttäviä
tai pelottavia aiheita, kuten yliluonnollisuutta, okkultismia,
rikollisuutta ja hulluutta. Ihmissuhteet perheissä ja yhteisössä
ovat usein vääntyneet solmuun. Teemat siirtyvät visuaaliseen ilmaisuun
suttuisuutena ja hämäryytenä. Kamera huojuu siinä missä ihmisten
mielikin. Äänimaisemassa kiinnittää huomiota epämiellyttävän
raastava musiikki, jonka äänenvoimakkuus vaihtelee huomattavasti.</span></span></p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Juonen
tasolla <i>The conjuring 3</i> väittää kertovan tositarinan
amerikkalaisen miehen murhasta. Oikeudessa se onnistutaan
lieventämään tapoksi, koska tekijä puolustusasianajajineen saa
valamiehistön vakuuttumaan olleensa murhan tekohetkellä saatanan
riivaama! Näppärää. Demonisuus on sitten ilmeisesti lieventävä
asianhaara. Näinköhän sama toimisi Suomessa?<br /></span></span></p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Kauhuleffa
<i>Conjuring 3 </i>ei toiminut kohdallani, eivätkä siihen suhtautunut
vakavasti myöskään ne kaksi nuorta naista, jotka istuivat samalla
penkkirivillä kanssani. He räjähtivät nauramaan ainakin
kohtauksessa, jossa paranormaaleihin ilmiöihin erikoistunut
tutkijapariskunta murtautuu yöllä hautajaisurakoitsijan
ruumishuoneelle. Ruumispaarin muovipeiton alta paljastuu hukkuneen
ihmisen pöhöttynyt, sävyltään sinertävä ja jotenkin limaisen näköinen ruumis.
Maskeerauksessa olisi ehkä ollut korjaamisen varaa. </span></span>
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Leffaelämykseen
kuuluu olennaisena osana yleisön reaktioiden aistiminen.
Kauhuelokuva saattaa muuttuu tahattomaksi komiikaksi, jos yleisö
niin reagoi. Toinen asia, mitä rakastan elokuvissa, on popcornien
rouskutus ja karkkipapereiden rapistelu. Tässä asiassa ihmiset
jakautuvat kahteen koulukuntaan: osa olisi valmis lynkkaamaan
rapistelijat, osa kokee sen rentouttavana.</span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;"> </span></span></p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: large;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4uHdIqDsJv7cbabe-k6X201sLpvNbSK2RdQN9BCO-3JD7OrX7Gart1_U5hB4f0KaxNzhbu1d8ibarrK5D9TA4QTltnNxR_V6q8N1wZrR7hakAEBT-NxSFIsx3Fd7sRcVcLit1QXECJIw/s434/finnkino+godzilla+vs+kong.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="434" data-original-width="291" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4uHdIqDsJv7cbabe-k6X201sLpvNbSK2RdQN9BCO-3JD7OrX7Gart1_U5hB4f0KaxNzhbu1d8ibarrK5D9TA4QTltnNxR_V6q8N1wZrR7hakAEBT-NxSFIsx3Fd7sRcVcLit1QXECJIw/s320/finnkino+godzilla+vs+kong.JPG" /></a></span></div><span style="font-size: large;"><br /><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
<p></p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Toimintaelokuva
<i>Godzilla vs Kong </i>ei myöskään osunut makuhermooni, mutta elämysten
nälkäni oli niin suuri, että kelpuutin sen. Jouduin toteamaan, että
minua ärsyttää toimintaelokuvissa samat piirteet kuin aina
aikaisemminkin eli lähes taukoamatta pauhaava musiikki, visuaalisten
ärsykkeiden tulva, stereotyyppiset henkilöhahmot ja jatkuva
paikasta toiseen säntääminen, sähellys ja taistelukohtaukset,
joiden lopputuloksen arvaa etukäteen. Mitä enemmän action-tykitystä, sitä
enemmän pitkästyn. Toimintaelokuvien fanit varmaankin kokevat
taistelukohtaukset energisoivina ja samaistuttavina. </span></span>
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Tästä
kolmen elokuvan kattauksesta pidin eniten <b>Hannaleena Haurun</b>
käsikirjoittamasta, ohjaamasta ja näyttelemästä komediasta
<i>Fucking with Nodody</i>. Finnkinon nettisivulla elokuva on luokiteltu
satiiriseksi draamakomediaksi. Se kertoo ikisinkku Hannasta ja
näyttelijäystävästä Ekusta. Yhdessä he päättävät aloittaa
feikkiromanssin. Instagramissa he julkaisevat tarkkaan laskelmoituja
valokuvia rakkaudesta ja läheisyydestä. Someen pyritään
tarkoituksella valitsemaan kaikkein kliseisintä kuvastoa
parisuhteesta. Alkaen imelistä kuvista päättyen rohkeisiin (vrt. leffajuliste).</span></span>
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"></span></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><span style="font-size: large;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2GR7ZWUiy0nevhXsK7FtYATVqv6CcgoDpt2lUWU-b8LSqDjMHdirw6sfy1LBTMw_3dg6PrFRInDqhEN3o15OXZr1d6bA5hLR68r6uMAczbKQcScAAq2W-t1rX65ZRfQI5-KEBdlVeZ2M/s432/finnkino+fucking+with+nobody.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="432" data-original-width="289" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj2GR7ZWUiy0nevhXsK7FtYATVqv6CcgoDpt2lUWU-b8LSqDjMHdirw6sfy1LBTMw_3dg6PrFRInDqhEN3o15OXZr1d6bA5hLR68r6uMAczbKQcScAAq2W-t1rX65ZRfQI5-KEBdlVeZ2M/s320/finnkino+fucking+with+nobody.JPG" /></a></span></div><span style="font-size: large;"><br /><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
<p></p><p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Yhtenä
kuvien tarkoituksena on testata ihmisten medialukutaitoa: pystyvätkö
sometilin seuraajat erottamaan toisistaan aidon ja liioittellun? Eivät pysty - tai halua.
Seuraajat lähtevät täysillä mukaan kulissisuhteeseen, eikä
kukaan kyseenalaista mitään. Yleisön rakkaudennälkä vain kasvaa,
ja kohta feikkiromanssia on pyörittämässä kokonainen
tuotantotiimi käsikirjoittajineen ja ohjaajineen.</span></span><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Katsomossa
samanaikaisesti sekä pidin elokuvan oivaltavasta huumorista, mutta
myös häkellyin ja kiusaannuin. Tunsin itseni tirkistelijäksi.
Vaikutelma katsojan voyerismista on ehkä saatu aikaan tietoisilla
valinnoilla, kuten käsivarakuvauksella. Huojuva kuva synnyttää
tunteen, kuin olisin luvatta vakoilemassa jonkun yksityisvideoita.</span></span></p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Elokuva
sekoittaa myös vaikutelmaa dokumentaarisuudesta ja fiktiota. Mitä
pidemmälle valheen syövereihin uppoudutaan, sitä vaikeampaa on erottaa,
missä tarinalinjassa ollaan. Ilmeisesti elokuva toistaa samaa
asetelmaa kuin sosiaalinen media: voiko siellä julkaistuja valokuvia
pitää totuutena ihmisen elämästä vai puolitotuuksina tai valheina
merkityksessä siloteltu, liioiteltu tai keinotekoisesti valikoitu.</span></span></p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">Näistä
näkemistäni elokuvista Hannaleena Haurun elokuva on ainoa, jonka
voisin mennä katsomaan vaikka uudestaan. Tietysti edelleen odotan, että <i>Perunan</i> ensi-iltaa voisi aikaistaa. Mistäpä sen tietää, milloin seuraava pandemia taas alkaa. Jos leffateatterit suljetaan taas nenäni edestä.</span></span>
</p><span style="font-size: large;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-82230298518356549252021-04-26T19:02:00.012+03:002021-04-28T10:34:15.362+03:00BBC:n valeperijätär-podcast<p>
</p>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz3mD5H-svDhi2eyN5180UIr5Xz1sNlGCvM65YjLS1yWxJkILRU3Dfab4SOPJx0i4kcYFUxKbyjy9KqJNWScwtKup3eOl49tNjLSeAoG267DDgw6MqcfukiY8-shpB39s3u0RpputrWIw/s618/Fake+Heiress.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="343" data-original-width="618" height="223" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgz3mD5H-svDhi2eyN5180UIr5Xz1sNlGCvM65YjLS1yWxJkILRU3Dfab4SOPJx0i4kcYFUxKbyjy9KqJNWScwtKup3eOl49tNjLSeAoG267DDgw6MqcfukiY8-shpB39s3u0RpputrWIw/w400-h223/Fake+Heiress.JPG" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: BBC<br /></td></tr></tbody></table><br /><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: large;"><b><i><span style="font-family: times;"><span>Fake
Heiress</span></span></i></b></span></p><h3 style="text-align: left;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span></h3><h3 style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>Podcast</span></span></h3><h3 style="text-align: left;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span></h3><h3 style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>BBC,
2019</span></span></h3><h3 style="text-align: left;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span></h3><h3 style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>Genre:
draama, rikos, tositarina</span></span></h3><span style="font-family: times;"><span style="font-size: medium;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times;"><span style="font-size: medium;"><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: medium;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>Joskus
nimi on enne. Venäjänkielinen sana <i>sorokin</i> tai <i>sorokina </i>tarkoittaa
harakkaa. Harakat tunnetaan mieltymyksestään kiiltäviin esineisiin
ja taipumuksestaan varastaa. </span></span>
<span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>BBC:n
uutistoimittaja <b>Vicky Bakerin </b>ja käsikirjoittaja <b>Chloe Mossin</b>
toteuttama englanninkielinen podcast <i>Fake Heiress</i> kertoo venäläisen
huijarin <b>Anna Sorokinin</b> skandaalinkäryisistä vaiheista. Valheita,
petoksia, rikoksia.Valeidentiteettejä, luksushotelleja, megalomaanisia suunnitelmia.</span></span>
</p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>Anna
Sorokin syntyy Neuvostoliitossa tavalliseen työläisperheeseen,
jossa isä työskentelee rekkakuskina ja äiti on töissä kaupassa.
Neuvostoliiton hajottua perhe muuttaa Saksaan kapitalististen
mahdollisuuksien perässä. Perheenisä haluaa hyödyntää
bisnesyhteyksiään talonlämmitysfirmassa ja laajentaa toimintaa.</span></span></p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>Jo
entisessä kotimaassaan Anna herättää huomiota pukeutumalla
näyttäviin muotivaatteisiin ja kanniskelematta mukanaan
kiiltäväpintaisia muotilehtiä. Saksassa hän päättää toteuttaa
unelmansa muodin parissa. Hän onnistuu soluttautumaan
työharjoittelijaksi Purple Magazine -muotilehteen. Koska Anna on
sosiaalisesti kömpelö, tyhmänoloinen ja kiusattu, hän kokee
tarvetta kompensoida huonoa asemaansa panostamalla sosiaalisen median
näyttäviin kuviin. Instagramissa hän paistattelee juhlissa
julkkisten seurassa. Somen pinnallisen hohdokkaista valokuvista on
myöhemmin hyötyä hänen huijariurallaan. Purple Magazinen aikana
Sorokin alkaa ensimmäisen kerran käyttää tekaistua sukunimiä
<b>Delvey</b>.</span></span></p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>Kun
Sorokin/Delvey pääsee ensimmäisen kerran New Yorkiin lyhyelle
työmatkalle, avautuvat uudet mahdollisuudet omaksua itselleen
valheellinen identiteetti ylhäisten vanhempien yltäkylläisyydessä
eläneenä rikkaana perijänä, joka vain odottaa 26. syntymäpäivää,
jolloin suunnaton 67 miljoonan dollarin varallisuus siirtyy hänen
käytettäväkseen. </span></span>
</p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>Sorokin/Delvey
vetää valeperijättären roolia niin uskottavasti, että lankaan
menevät hotellit, pankit, sijoittajat ja ystävätkin. Anna pääsee
kalliisiin hotelleihin asumaan esittämällä eurooppalaista
superrikasta. Jostain syystä tämä menee läpi eri hotelleissa
kerta toisensa jälkeen. Hotelli tosin vaatii luottokortin numeron
sisäänkirjautumisen yhteydessä, mutta ei ilmeisesti tarkista
saldoa. Hotellissa Sorokin käyttää sumeilematta hyväkseen
mahdollisuutta syödä kalliita illallisia ja juoda cocktaileja
baarissa, ja siirtää kaiken huoneen laskuun maksettavaksi hamassa
tulevaisuudessa. Hän haluaa myös tarjota ystävilleen ja
tuttavilleen ylenpalttisia elämyksiä ravintolassa. </span></span>
</p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>Oleskelusta
hotellissa saattaa kertyä 30000 dollarin lasku. Kun maksusuoritusta
tullaan kärttämään, Sorokin turvautuu shekkitemppuun. Hän
kirjoittaa katteettoman shekin itselleen ja nostaa lyhyessä ajassa
niin paljon käteistä kuin ehtii. Jenkkilässä shekit ovat yhä
edelleen yleisesti käytössä. Rikollisuuteen taipuvainen ihminen
pystyy hyödyntämään porsaanreikää, joka syntyy tiedonsiirron
viiveestä kahden eri pankin välillä.</span></span></p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>Sorokin/Delveyn
huijaukset eskaloituvat megalomaanisiin mittoihin. Valeperijättären
silmissä siintää unelma Anna Delvey Foundationista. Järjestöstä
pitäisi muodostua perustajan nimeä kantava eksklusiivinen
taidekeskus, joka sisältää taiteilijoiden studioita ja
näyttelytiloja, <i>fine dining -</i>ravintoloita, cocktailbaareja ja
kahviloita Manhattanin historiallisessa rakennuksessa. Näin
suurisuuntaiseen projektiin Delvey/Sorokin tarvitsee pankilta lainaa
”vain” 21 miljoonaa dollaria. </span></span>
</p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>Amerikkalaiset
pankit harkitsevat lainahakemuksia vakavasti. Miksipä ei voisi
myöntää hillitöntä lainaa eurooppalaiselle aristokraatille?
Huijari onnistuu vedättämään jopa pankkeja väärennettyjen,
sveitsiläisten pankkidokumenttien avulla, jotka kotona Saksassa
käymässä ollut Anna rustailee omassa huoneessaan
tekstinkäsittelyohjelmalla. Sveitsiläisen pankin edustajanakaan
esiintyminen ei ole ongelma. Siihen ei tarvitse muuta kuin
väärennetty sähköpostitili. Jos omatunto ei kolkuta, elämä
näyttää olevan mutkatonta. Lainahakemus kaatuu kuitenkin lopulta
siihen, että pankki vaatii fyysistä tapaamista sveitsiläisen pankkiirin kanssa.<br /></span></span></p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>Lopulta
Sorokin/Delvey jää kiinni. Tätä ennen valeperijätär on ehtinyt
huijata sekä pankkeja, hotelleja, instituutioita että
yksityishenkilöitä. Vankilatuomio napsahtaa. Sorokin ehtii istua
vankilassa vain muutaman vuoden. Tällä hetkellä hän on vapaalla
jalalla. </span></span>
</p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span><i>Fake
Heiress -</i>podcast yhdistää nerokkaalla mutta ajoittain myös
hengästyttävällä tavalla dokumentaarista tapahtumasarjojen
läpikäyntiä, dramatisoituja kohtauksia ja todellisten ihmisten
haastatteluja. Huijatuksi tulemisen kauhusta kertoo kuvatoimittaja<b>
Rachel Deloache Williams</b>, joka erehtyy lähtemään mukaan Anna
Sorokinin ja tämän seurueen kanssa lomamatkalle Marokon
Marrakeshiin. Ennen matkalle lähtöä ”ystävä” Anna antaa
ymmärtää maksavansa kaiken, mutta toimimattoman luottokortin
takia koko roska eli 60000 dollaria kaatuu Rachelin niskaan.
Jumpattuaan asiaa pari vuotta oikeudessa ja herättyään yöllä
paniikkikohtauksiin Rachel vihdoin vapautettaan
maksuvelvollisuudesta. </span></span>
</p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>Podcastin
dramatisoiduissa kohtauksissa Annaa esittää paksulla
nasaaliäänellä, amerikkalaisella korostuksella puhuva näyttelijä,
jonka nimeä en löytänyt. Käsikirjoitetut kohtaukset tiivistävät
huijarin persoonaa niin osuvasti, että haksahdin pitkään pitämään
niitä tosina. Marrakeshin uima-altaalla Anna juoksuttaa
valokuvaajaan ympäriinsä salamavalojen räpsyessä. Tapaamisessa
pankin edustajan kanssa valeperijätär muistaa aina esiintyä
itsevarmasti ja hoputtaa lainankäsittelyn nopeuttamista. Kun
hotellinomistaja juoksee kadulla perään ja tivaa maksua, Anna
korostaa tärkeilevällä äänellä kiirehtivänsä
bisnestapaamiseen. Kun huijari vihdoin joutuu oikeuteen, tärkeintä
on tietysti näyttää hyvältä ja siksi oikeudenkäynnin aloitus
viivästyy, koska syytetty kinastelee stylistin kanssa, missäköhän
muotihepenissä menisi näyttäytymään oikeussaliin.</span></span></p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>Tähän
asti kuuntelemistani BBC:n podcasteista <i>Fake Heiress </i>on ehdottomasti
vaikein. Monella tapaa vaikea. Sanastollisesti en meinannut pysyä
kärryillä vieraskielisten nimien enkä myöskään pankkitermien
kanssa. <i>Temporary overdraft</i>? <i>Deposit</i>? <i>Flow period</i>? <i>Trust</i> <i>fund</i>?<b> Hunter
Lee Soik</b>? <b>Aby Rosen</b>? <b>Olive Zehm</b>? <b>Giorgio Ciabaggio</b>? Church Mission
House? Eleven Howard Hotel? Fortness Investment Group?</span></span></p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span><br /></span></span>
</p><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span>Kaikkein
vaikeinta on ymmärtää Anna Sorokinin persoonaa, josta käytetään
podcastissa kuvausta ”narsistinen sosiopaattinen machiavellisti”.
Kovin paljon minulla ei ole tähän lisättävää. </span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span><br /></span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: times; font-size: large;"><span><a href="https://www.bbc.co.uk/programmes/m000c9mb/episodes/downloads">Linkki BBC:n Fake Heiress -podcastiin</a><br /></span></span></p><span style="font-family: times;"><span style="font-size: medium;">
</span></span><span style="font-family: times;"><span style="font-size: medium;">
</span></span>Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-25544496528873827482021-04-11T21:04:00.007+03:002021-04-13T14:22:56.770+03:00BBC:n dystopia-podcast<p> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4IaUh1Pu9oWMqs6VrChoZDWxmIZ5JeMqmP5_5eovvFitMFjrBGYKEWxwjVIKFPsmuRaf6Wpt-5YnyH8eFIpo9s9ounQ2imk6qbEKHbohjGbXmMSBjbQNpYdBHdsAsDgA_VOwrZiyAMIw/s826/Body+Horror.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="463" data-original-width="826" height="224" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4IaUh1Pu9oWMqs6VrChoZDWxmIZ5JeMqmP5_5eovvFitMFjrBGYKEWxwjVIKFPsmuRaf6Wpt-5YnyH8eFIpo9s9ounQ2imk6qbEKHbohjGbXmMSBjbQNpYdBHdsAsDgA_VOwrZiyAMIw/w400-h224/Body+Horror.JPG" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: BBC<br /></td></tr></tbody></table><p></p><h4 style="text-align: left;">Body Horror</h4><h4 style="text-align: left;">BBC Podcast, 2020</h4><h4 style="text-align: left;">6 episodia</h4><h4 style="text-align: left;">Genre: draama, scifi, fantasia<br />
</h4>
<p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"> </span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">Veltostuuko
vartalosi? Roikkuuko lihasi? Näkyvätkö ikääntymisen merkit
ihollasi? Rypyt, juonteet, mustat silmänaluset, silmien samentunut
väri. Eivätkö päät enää käänny, kun astut huoneeseen?
Tunnetko olevasi näkymätön? Mitätön. Yhdentekevä. Eikö
saavutuksiasi arvosteta? Kiilaavatko nuoremmat ja kauniimmat ohitsesi
työpaikkasi arvoasteikossa? Eikö kukaan enää arvosta
kognitiivisia kykyjäsi, nopeaa älyäsi ja ongelmanratkaisukykyäsi?
Tuntuuko, että nuorekas ulkonäkö on tärkeämpi kuin henkiset
kyvyt?</span></span></p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">Oletko
harkinnut kauneuskirurgiaa? No, oletpa tietysti. Botoxia ja muita
fillereitä, rasvaimuja ja implantteja. Kauhea, loputon urakka. Rahaa
palaa eikä lopputulos kuin kestä kuin kuukausia tai vuosia. Taas
sama rumba alusta. Mitäpä jos voisit korvata koko rapistuvan ruhosi
nuoren kauniin naisen vartalolla? 2020-luvun reaalimaailmassa tämä
ei vielä valitettavasti ole mahdollista, mutta jospa siirrymme
2050-luvulle dystooppiseen, brittiläiseen podcastiin <i>Body Horror</i>,
jonka bongasin BBC:n sivulta.</span></span></p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><b>Lucy
Catherinen</b> käsikirjoittamassa fiktiivisessä podcastissa 40-vuotias
päähenkilö Caroline Dorothy McAleese (<b>Jill Halfpenny</b>) asuu
rahtilaivan kuljetuskonteista kyhätyssä, valtavaa ruumisarkkua
muistuttavassa urbaanissa kodissaan. Hän asuu yksin. Juttuseurana
hänellä on kaikkitietävä tietokone, joka toteuttaa hänen kaikki
käskyt ja tietää kaiken, mutta ei kykene tunneilmaisuun. Työssä hän
käy Beyond Life Corporation -yhtiössä, jonka erikoisalaa on <i>post
life industry </i>eli kuolemanjälkeiseen elämään liittyvät palvelut,
kuten ruumiiden säilytys, maskeeraus ja hautajaisten järjestäminen.
Yhtiö tarjoaa myös uutta mullistavaa palvelua, <i>body exchange</i> -operaatiota, jossa asiakkaalta säilytetään vain pää ja koko
alaruumis vaihdetaan nuoren ja verevän kuolleen naisen vartaloon. Uusi teknologia pystyy liittämään osat yhteen ja herättämään kuolleen eloon.</span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">Caroline
Dorothy McAleesella käy hyvä tuuri. Tietokoneääni ilmoittaa
hänelle puhelimessa, että hän on voittanut 30 miljoonaa dollaria
kansalaisarvonnassa, jossa voittaja arvotaan sosiaaliturvatunnuksen
perusteella. Nyt Carolinen ei enää tarvitse murehtia sitä, että
algoritmipohjainen digitaalinen ääni on luokitellut hänen
ulkonäkönsä arvosanaksi <i>F </i>eli <i>failed</i>, hylätty. Kliininen ylipaino ja ikääntymisen merkit eivät enää haittaa. Caroline päättää
sijoittaa seitsemän miljoonaa dollaria
lahjoittajaruumiiseen. Ruumis on peräisin pyöräilyonnettomuudessa
menehtyneeltä, juuri 18 vuotta täyttäneeltä naiselta, joka on ennen kuolemaansa päättänyt
lahjoittaa ruumiinsa tieteelle, kuinkas ollakaan.</span></span></p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><i>Body
exchange </i>-leikkauksen toteuttaa 96-vuotias kirurgian
professori Griffiths, jolla on 34- vuotiaan vartalo. Operaatio on
pitkälle automatisoitu robottikirurgien avulla. Leikkauksen jälkeen
potilasta pidetään keinotekoisessa koomassa 160 päivää. Tämän
jälkeen alkaa sopeuttaminen uuteen kehoon. Prosessi on sekä henkinen että fyysinen.</span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">Kun
Caroline vihdoin pääsee baanalle uusine uljaine kehoineen, hän saa
osakseen paljon huomiota ja ihailua. Miehet parveilevat hänen
ympärillään ja hän muuttuu seksuaalisesti yliaktiiviseksi. Uuden
energisyytensä ja itseluottamuksensa turvin hän päättää palata
takaisin yhtiön myyntityöhön. Aikaisempi työ ruumiiden maskeerajan saa jäädä. Uusi, fressi ulkonäkö takaa menestyksen myyntityössä.<br /></span></span></p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">Lyhyen
nousukiidon jälkeen alkavat ongelmat. Caroline huomaa
persoonallisuutensa muuttuneen. Kävellessään puistossa hän saa
äkillisen raivokohtauksen ja potkaisee pientä, söpöä koiraa.
Ennen vartalonvaihto-operaatiota hän oli aina suhtautunut koiriin
hellyydellä. Illallisella lähentelevän myyntijohtajan kanssa,
Caroline tökkää haarukan miehen reiteen. Ennen väkivaltaista
impulssia hän kuulee päässään vieraan äänen: <i>Stab the dirty
bastard!</i></span></span></p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">Muuntunut
persoonallisuus häiritsee naista niin paljon, että hän päättää
hakeutua psykoanalyysiin. Psykoanalyytikko Mendez arvelee, että
Carolinen ”vaihtovartalon” soluihin on säilöytynyt edellisen
omistajan ”kaikuja”. Ne säteilevät mieleen, aivan kuin
amputoitu ruumiinosa kummittelee aavesärkynä aivojen muistissa.</span></span></p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">Ongelmat
vain yltyvät, kun keho alkaa hyljeksiä itseään. Caroline päätyy
sairaalaan, jossa hän alkaa epäillä, onko kyseisen firman toiminta
eettisellä pohjalla. Ovatko vaihtovartalot kuolleet luonnollisen
kuoleman? Onko heidän ”vartalonluovutustestamentti” aito vai
väärennös? Podcastin loppua kohden kuviot muuttuvat entistä
hämärimmiksi. Vyyhtiin on sotkeutunut vartalonvaihdon
itsehoitoryhmän Mel, jonka omissa tutkimuksissa sairaalan
toiminnasta löytyy kaikenlaista, mikä ei kestä päivänvaloa.</span></span></p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><i>Body
Horror </i>-podcast kritisoi nykyajan ulkonäköpainotteista elämäntapaa.
Siinä on viety äärimmilleen ajattelutapa, että ulkokuori
ratkaisee eikä sisuksilla ole mitään merkitystä. Moni kakku
päältä kaunis, ja se riittää. Olkoonpa sisukset täynnä mätää
ja kuolleiden luita, kirjaimellisesti. </span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">Podcast
pyrkii fiktion keinoin selvittämään, tuleeko ulkonäön
muokkauksessa raja vastaan missään vaiheessa. Jos et pidä hiustesi
väristä, värjää ne. Jos ihosi on epätasaisen tai elottoman
värinen, turvaudu meikkeihin. Jos läski löllyy, mene rasvaimuun.
Jos muodot eivät miellytä, asennuta implantit rintoihin ja
pakaroihin. Jos sääresi ovat liian
lyhyet, napsauta luut poikki ja venytä jalkasi sopiviin mittoihin.
Jos tavoittelet extreme-ulkonäköä, asennuta kallosi ihon alle
metallilevy ja kiinnitä siihen sarvet magneetilla. Jos haluat
silmäsi valkuaisen tummaksi, ruiskuta silmämunaan mustetta. Jos
näkökykysi tuhoutuu, ehkä se on riskin arvoinen. Jos haluat
kaksihaaraisen kielen, maksa siitä että joku halkaisee kielesi. Jne
jne.</span></span></p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">Ei
menneinä vuosisatoina sen fiksumpia oltu. Jos avioon haluat, panosta pieniin jalkoihin, estä jalkaterisi kasvu typistetyillä,
kiinalaisilla lootusjaloilla. Jos et meinaa mahtua kureliiviin,
sahauta alimmat kylkiluut poikki. Jos olet
vähällä pyörtyä tiukasti nyöritetyssä korsetissa, älä välitä, näytäthän
muodikkaalta. Jos haluat vaalentaa ihoasi, syövytä ihosi lyijynvalkoisella puuterilla. Ja niin edelleen. Lista ei lopu
koskaan. </span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><i>Body
Horror </i>-podcast ottaa kantaa myös lääketieteen mahdollisuuksiin.
Kuinka pitkälle terveyttä ja nuorekkuutta voi edistää? Painopiste
podcastissa on kuitenkin sanalla <i>horror</i>, kauhu. Urbaanilegendoissa
väitetään, että esimerkiksi sydämen elinsiirron kokeneista
potilaista osa saa leikkauksessa kylkiäisenä myös lahjoittajan
muistoja. Eihän sen pitäisi olla mahdollista. Muistot tallentuvat
aivojen hermosoluihin, eivät sydämeen. Entäpä tapaus jossa silmän
verkkokalvo siirrettiin uudelle potilaalle ja tämä alkoi nähdä
kuvavälähdyksiä murhasta. Potilas vaati lääkäriä kertomaan,
kenen verkkokalvon hän on saanut. Selvisi, että
väkivaltarikollisen. Potilas vaati vaihtamaan verkkokalvon uusiin.
Samalla hänen toinen hänen silmistään sokeutui. Mutta myös
murhavisiot loppuivat.</span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"> </span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">Linkki BBC:n <i>Body Horror</i> -podcastin episodeihin: <br /></span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"> <a href="https://www.bbc.co.uk/programmes/p086934c/episodes/player">https://www.bbc.co.uk/programmes/p086934c/episodes/player</a></span></span></p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span>Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-52349476662332035102021-03-09T19:20:00.004+02:002021-04-13T14:12:42.483+03:00BBC: n poltergeist-podcast<p> </p><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgChrt-yX_BUhbiTIE74y2GCwGbmoqDuNmDEUFGIY-EYdGGztRo9eR1tH8wSF9gsyyCl_VrbsgXTvCALmXDUXR95785fcEBbdI6D6POR_nDCphKnnNXb_3OkwWqJY6IJQpo_KxHlB3UMRU/s831/battersea+poltergeist+juliste.JPG" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="466" data-original-width="831" height="224" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgChrt-yX_BUhbiTIE74y2GCwGbmoqDuNmDEUFGIY-EYdGGztRo9eR1tH8wSF9gsyyCl_VrbsgXTvCALmXDUXR95785fcEBbdI6D6POR_nDCphKnnNXb_3OkwWqJY6IJQpo_KxHlB3UMRU/w400-h224/battersea+poltergeist+juliste.JPG" width="400" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuva: BBC Podcasts<br /></td></tr></tbody></table><br /><h3 style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><b><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">The Battersea Poltergeist</span></span></b></h3><h3 style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><b><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">Podcast, 8-osainen (yksi osa tulossa?)<br /></span></span></b></h3><h3 style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><b>BBC, 2021 </b><br /></span></span></h3><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"> </span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">1956,
Lontoo. Battersean kaupunginosassa osoitteessa Wycliffe Road 63 asuu
tavallinen työläisperhe kaupungin vuokra-asunnossa. Isä Wally
Hitchings on vaununkuljettaja Lontoon metrossa, äiti Kitty
työskentelee toimistossa kunnes vaikea reuma pakottaa hänet
sairaseläkkeelle ja pyörätuoliin. Isoäiti Ethel on entinen
sairaanhoitaja. 15-vuotias Shirley käy koulua ja harrastaa
tanssimista. 20-adoptioveli John on muuttanut omilleen.
</span></span></p><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">Outojen
tapahtumien sarja alkaa viattomasta: Shirley löytää huoneestaan
tyynyn päältä hopeanvärisen, koristeellisen avaimen. Avainta
kokeillaan talon kaikkiin lukkoihin, mutta se ei sovi mihinkään.
Samana yönä alkaa kuulua selittämättömiä ääniä: voimakasta
pauketta, raapimisääniä ja naputuksia. Äänien lähdettä ei
voida paikallistaa, ne tuntuvat kuuluvat seinien tai huonekalujen
sisältä tai talon ulkopuolelta. Perhe ei pysty nukkumaan metelissä,
naapurit hermostuvat ja valittavat, ja satunnaiset ohikulkijatkin
huomaavat paukkeen.</span></span></p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">Sen
jälkeen esineet alkavat liikkua itsestään. Useampi ihminen
todistaa, kuinka raskaat huonekalut siirtyvät paikalta toiseen kuin näkymättömät kädet työntäisivät niitä. Kengät kulkevat lattialla itsekseen ilman
jalkoja. Keittiössä kattilat ja pannut lentävät ilman halki.
Huoneessa, joka on lukittu ulkoapäin, tavarat siirtyvät eri
järjestykseen. Lamppujen valot välkkyvät. Tulipaloja syttyy ilman
näkyvää syytä. Seinille ilmaantuu vaappuvaa kirjoitusta, kuin
haamu olisi sen kirjoittanut. Paperilapuissa aavemainen, huojuva
teksti ilmoittaa olevansa rakastunut Shirley-teiniin. Tyttö ei pysty
nukkumaan, koska haamu näyttää vainoavan häntä. Yöllä
nukkuvan päältä kiskaistaan lakanat, sänkyä huojutetaan ja
tärisytetään. Shirley levitoi eli lentää ilmassa vaakatasossa.</span></span></p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">Kovaääninen
paukutus, raapimisäänet ja naputus jatkuu viikkokausia. Perhe alkaa
vakuuttua, että kaiken takana on yliluonnollinen poltergeist-henki,
joka pyrkii kommunikoimaan perheen kanssa. Henkeä kanavoi Shirley,
joka on nimennyt poltergeistin arkisesti Donaldiksi. Shirley esittää
kysymyksiä, joihin poltergeist vastaa yhdellä tai kahdella
naputuksella. </span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">Battersea
poltergeistin maine kiirii ympäri Lontoota. Lehdistö julkaisee
artikkeleita ja haastatteluja aiheesta. Toimittajat ja valokuvat
parveilevat talon ulkopuolella. Paranormaaleiden ilmiöiden tutkija
Harold Chibbett ryntää paikalle. Päiväsaikaan ”Chib”
työskentelee verotarkastajana ja sota-aikana hän on palvellut
sotalentäjänä. Chib asuu pitkiä aikoja perheen luona voidakseen
paneutua tutkimuksiinsa. Eikä tässä vielä kaikki. Perheessä
vierailee myös eksorkisti Harry Hank, joka yrittää manata
demonista henkeä pois Shirleystä. </span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">Näistä
aineksista BBC on toteuttanut 8-osaisen podcast-sarjan nimeltä <i>The
Battersea Poltergeist</i>. Podcastia juontaa toimittaja ja kirjoittaja
<b>Danny Robins</b>. Ohjelma sisältää dramatisoituja osuuksia,
vertahyytävää musiikkia ja haastatteluja. Podcastissa
haastatellaan todellista<b> Shirley Hitchingsiä</b>, joka on nykyään yli
80-vuotias. </span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">Asiantuntijoina
haastatellaan kahta psykologia, jotka edustavat kahta ääripäätä.
Parapsykologisten ilmiöiden yliopistotutkija <b>Ciarán O`Keeffe </b>on
skeptikko, joka pyrkii löytämään yliluonnolliselta vaikuttaville
tapahtumille luonnollisen selityksen. Kelttiläis-pakanallisen
uskomusmaailman omaksunut kirjailija <b>Evelyn Hollow</b> uskoo, että
parapsykologiset ilmiöt ovat todellisia. Juontaja haastaa
kuuntelijan valitsemaan oman leirinsä: <i>sceptic or believer?</i></span></span></p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">Podcastissa
käydään läpi Wycliffe Roadin outoja ilmiöitä ja etsitään
niille mahdollisia selityksiä. Ohjelmassa spekuloidaan, voisiko
pauke johtua maanalaisesta rakennustyömaasta, esimerkiksi
metrotunneleista. Voiko pauke kantautua samalla alueella
sijaitsevasta sähkölaitoksesta? Selitystä ei löydy tutkailemalla
50-luvun karttoja. Voiko vika piillä talon lämmitysjärjestelmässä
tai vesiputkissa? Voisiko esimerkiksi hajonnut boileri aiheuttaa koko
naapurustoa terrorisoivaa meteliä? Johtuuko meteli ilkivallasta?
Hyppiikö joku katolla? Itse epäilen sitä, että joku ihminen on
saattanut tunkeutua talon kellariin tai vintille ja paukuttaa putkia
tai seiniä sieltä käsin? Mitään järjellistä selitystä
metelille ei podcastissa löydetä.</span></span></p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">Entäpä
raapimisäänet? Itse epäilisin hiiriä tai rottia, jotka
yöaktiivisina eläiminä kaivavat tunneleita ja tonkivat jätteitä?
Mutta jos raapimisäänen epäillään kuuluvat huonekalujen sisältä
ja seinien sisältä, selitys ontuu. Mitä naputusäänistä pitäisi
ajatella? Ohjelmassa käydään läpi teoriaa, jonka mukaan
epämuodostunut, vasaramainen varpaanluu voisi aiheuttaa naputusta.
Henkilö ei välttämättä edes itse olisi tietoinen ongelmasta.
Mystinen naputus vain seuraa ihmistä kaikkialle. Mitään varmuutta
ei löydy. Entäpä naputus poltergeistin kommunikaatiomuotona? Voiko
ihminen alitajuisesti tai tahallisesti naputtaa vastauksena omiin
kysymyksiinsä? Mitä tämä kaikki tarkoittaa? Vai onko talon
asukkailla kuuloharhoja? Ovatko he kaikki hulluja? Valehtelevatko he
kaikki julkisuuden toivossa?</span></span></p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">Kuinka
luotettava tai epäluotettava ihmisen havaintokyky ylipäänsä on?
Kuinka helppo tai vaikea ihmisen havaintoja on vääristää?
Juontaja Danny Robins osallistuu <b>Ciarán</b> <b>O´Keeffen</b> järjestämään
tutkimukseen, jossa koehenkilö altistetaan virtuaalitodellisuudessa
voimakkaille pelkoelämyksille. Sen koehenkilö siirretään
tutkimushuoneeseen, jonka sisustus on lavastettu muistuttamaan
50-luvun keittiötä, samantyylisesti kuin Hitchingsien perheellä.</span></span></p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">Tutkimuksessa
selviää, että voimakkaassa pelkotilassa tutkittava alkaa
havainnoida ympäröivää todellisuutta oudolla tavalla. Koehenkilö
eli Danny Robins alkaa kuvitella, että pöydällä oleva muki
liikkuu itsekseen, että valot himmenevät ja että jokin
yliluonnollinen olio tarkkailee häntä. Lopulta tutkija kertoo, että
huoneessa ei oikeasti tapahdu mitään outoa. Eli käytännössä koe
osoittaa, että kenen tahansa havaintokyky ja todellisuudentaju voi
vääristyä voimakkaassa pelkotilassa. Jos tähän vielä lisätään
unideprivaatio, mikä tunnetusti voi laukaista psykoottisia harhoja,
kuvio vain syvenee.</span></span></p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">Mutta
voisiko ”haamukirjoitus” tai spontaanisti syttyneet tulipalot
edes olla yliluonnollisia? Podcastissa haastatellaan käsialatutkija
<b>Emma Batesia</b>. Hänelle lähetetään sekä Shirleyn kirjoittamia
kirjeitä että Donaldin kirjoittamiksi väitettyjä paperilappusia,
joita ilmestyi taloon 12 vuoden aikana jopa 3000-4000! Enimmillään
Donald saattoi raapustella jopa 60 viestiä päivässä. </span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">Käsialatutkija
arvioi, että sekä Shirleyn että Donaldin käsialoissa näkyy
samoja piirteitä: kallistuminen vasemmalla, pitkä välimatka
sanojen välillä ja yletön koristeellisuus. Koristeellisuus on kuin
nätti fasadi, jonka taakse kirjoittaja piilottaa todellisen
luonteensa. Bates arvioi, että kirjoittaja on sama. Kun kuulin
tämän, kaikelta raflaavilta yliluonnollisilta tulkinnoilta putosi
pohja. Kieltämättä hieman petyin. Podcastin kiehtova maailma oli
imaissut minut mukaansa. Jakso jaksolta odotin aina vain rankempia ja
rankempia käänteitä, mitä myös lupailtiin koko ajan ja niitä
tarjottiin, ja nyt sitten tämä. Plääh.</span></span></p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">Eli
Shirley ei olekaan poltergeistin uhri, vaan sen pääarkkitehti.
Mutta miksi ihmeessä? Kun juontaja kertoi Shirleylle käsialatutkijan
näkemyksen, 80-vuotias Shirley kiljaisi korkealla
brittiaksentillaan: <i>Who? Me?</i> Onko hän tosiaan 65 vuoden ajan
elämästään uskotellut itselleen ja muille, että hän ei ole osaa
eikä arpaa koko tapauksen kanssa? Nyt menee jännäks. Minkälaisesta
psykiatrisesta ongelmasta oikein puhumme? Onko tässä taustalla
jakautunut persoonallisuus, patologinen valehtelu, huomionhakuinen
persoonallisuushäiriö, sadistinen persoonallisuushäiriö,
empatiakyvyttömyys, psykopatia, skitsofrenia vai teini-iän angsti,
joka on venähtänyt koko elämän mittaiseksi? En todellakaan
ymmärrä. Tuleeko tähän hommaan ikinä mitään selvyyttä? Joskus
olen väittänyt rakastavani monitulkintaisuutta ja mysteerejä,
mutta nyt tuli kyllä raja vastaan.</span></span></p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">Podcastissa
on väläytelty myös mahdollisuutta, että adoptioveli-Johnilla
saattaa olla näppinsä pelissä. John koki elämässä järkytyksen,
kun hänelle selvisi vasta 18-vuotiaana , että hänen todellinen
äitinsä on Kitty, eikä Ethel kuten hänelle on annettu ymmärtää.
Mutta johtiko pettymyksensekainen raivo koko perheen terrorisointiin,
sitä ei voi tietää. Itse voin melkein nähdä turhautuneen Johnin
piiloutuneena kellariin ja paukuttamassa seiniä ja putkistoja. Mutta
miten hän olisi voinut jatkaa toimintaansa vuosikausien ajan
jäämättä koskaan kiinni, on asia erikseen.</span></span></p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;"><br /></span></span>
</p><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">
</span></span><p style="line-height: 150%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-size: medium;"><span style="font-family: times;">BBC:n <i>The
Battersea Poltergeist</i> -podcastista on tulossa vielä yksi jakso,
jossa vastataan kuuntelijoiden lähettämiin kysymyksiin ja kaikkeen
saadaan lopullinen vastaus. Tai sitten ei. Pessimistinä varaudun
jälkimmäiseen vaihtoehtoon.<br /></span></span></p>
Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-13231200300217430212021-02-24T18:06:00.002+02:002021-02-24T18:19:11.434+02:00Napolilainen painajainen<p> </p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrAgs3B7TSuIZqOMnXar5ImbGpV8u3i7Tg34A74t1bL40viJ9Itq_sVdzoYwW6IXS-DfMv1yZ9M7U1Ae8Xeh17A6BIyr3NIoxLzX2D8oO7jURcTtcHZ3roP16Xt71C_LXNfeDqo-9w0Kk/s601/elena+ferrante+amalian+rakkaus.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="601" data-original-width="373" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhrAgs3B7TSuIZqOMnXar5ImbGpV8u3i7Tg34A74t1bL40viJ9Itq_sVdzoYwW6IXS-DfMv1yZ9M7U1Ae8Xeh17A6BIyr3NIoxLzX2D8oO7jURcTtcHZ3roP16Xt71C_LXNfeDqo-9w0Kk/s320/elena+ferrante+amalian+rakkaus.JPG" /></a></div><br />
<p></p><span face="Arial, sans-serif"> </span><h4 style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span face="Arial, sans-serif">Elena
Ferrante: Amalian rakkaus</span></h4><h4 style="text-align: left;"><span face="Arial, sans-serif">Italiankielinen
alkuteos: L´amore molesto (2005)</span></h4>
<h4 style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span face="Arial, sans-serif">Suomentanut:
Taru Nyström</span></h4>
<h4 style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span face="Arial, sans-serif">WSOY,
2019</span></h4>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><br />
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Kerran
elämässäni olen ostanut napolilaista kahvimerkkiä Paská eräästä
helsinkiläisestä erikoiskaupasta. Kahvimerkin nimi huvitti niin
paljon, että uteliaisuuteni voitti ja ostin lopulta
kahvipapupaketin. Jauhoin kahvin käsikäyttöisellä kahvimyllylläni
ja keitin kahvin italialaisella, ruostumattomasta teräksestä
valmistetulla mutteripannullani. Valmis kahvi maistui todella
voimakkaalta. Luonnehtisin makuprofiilia maanläheiseksi ja
savuiseksi. Asiantuntevalta myyjältä sain tietää, että Paskán täyteläinen maku syntyy robusta-papujen suuresta osuudesta verrattuna
arabica-papuihin. Pakko myöntää, että seuraavalla kerralla
palasin takaisin tuttuihin Lavazza- ja Segafredo-suosikkeihini.</span><span style="font-size: medium;">
</span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Maanläheinen,
voimakas, läpitunkeva. Ehkä jotain samaa on Elena Ferranten
esikoisromaanissa Amalian rakkaus. Aikaisemmin olen lukenut samalta
kirjailijalta muutaman romaanin. Pidän Ferranten sujuvasta
kerronnasta, rikkaasta kielestä, psykologisen kuvauksen syvyydestä
ja tarkoista havainnoista yhteiskunnasta ja sosiaalisista suhteista.
Samalla minua kauhistuttaa eteläisen Italian elämänmenon köyhyys
ja raakuus. Ihmiset puhuvat toisilleen räävittömästi ja väkivalta
rehottaa. Mutta jos se on tosiasia, mitä sitä peittelemään? </span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Romaani
alkaa rajusti: minäkertoja Delian äiti Amalia on kuollut. Hänen
ruumiinsa on löytynyt merenrannalta puolialastomana. Ei ole selvää,
onko kyseessä tahallinen hukuttautuminen vai henkirikos. Hautajaisia
varten Delia matkustaa pohjoisen Italian vauraasta ja sivistyneestä
ilmapiiristä takaisin synnyinseudulleen Napoliin. Hautajaisissa hän
kohtaa etääntyneet sisaruksensa, jotka luikkivat tiehensä heti
tilaisuuden tulleen.</span></p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Kuolleen
äitinsä asunnolle Delia menee hoitamaan käytännön asioita.
Rappukäytävässä hän kohtaa naapurin naisen De Rison, joka
puheillaan vihjaa Amalian salaisesta suhteesta komeaan mutta
hämäräperäiseen mieheen. Asunnolla Delia ei näe aaveita, mutta
aistii että jotain on vialla. Miksi vesihana on jätetty valumaan,
onko joku käynyt asunnolla? Vaatekaappeja ja likapyykkikoria
setviessään hän huomaa, että jotain puuttuu. Mutta miksi kukaan
varastaisi alusvaatteita?</span></p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Kiinnitin
huomiota, miten ruumiillisuus toistuu romaanissa eri muodoissaan.
Delian molemmat vanhemmat työskentelevät ruumiillisuuden tai
kehollisuuden parissa. Amalia ompelee hansikkaita ja pukuja
varakkaille naisille. Hän katsoo ihmiskehoa kylmän ammatillisesti,
arvioi sen mittoja ja mittasuhteita ja laskelmoi, miten ne kääntyivät
vaatekappaleiksi. Hänelle ihmiset ovat kuin eläviä telineitä
ompeluksille. </span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Delian
tusinataidemaalirina työskentelevä isä rahastaa ihmiskeholla eri
tavalla. Hän käyttää vaimoaan mallina mustalaistyttömaalauksille,
joita hän kaupittelee toreilla. Hän muuntaa vaimonsa vartalon
myyntiartikkeliksi ja monistaa sitä rahaa vastaan lukuisiksi
samankaltaisiksi versioiksi. Mies kokee omistavansa naisen
machokulttuurin ajattelumallin sisäistäneensä. Hän kyttää
Amalian jokaista silmänliikettä, hymyä ja elettä ja hakkaa
naisen, jos kuvittelee tämän mielistelevän muita miehiä. </span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Romaanissa
korostuu kerta toisensa jälkeen, kuinka ihmisen – erityisesti
naisen – ruumiillisia rajoja ei kunnioiteta, vaan niitä rikotaan
järjestelmällisesti joka paikassa. Julkisissa kulkuvälineissä
miehillä on tapana painaa elimensä naismatkustajien vartaloita
vasten. Yleistä tapaa voi kai kutsua rakenteelliseksi väkivallaksi,
mitä ei juurikaan edes kyseenalaisteta. </span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Delia
puolestaan on hedelmällisen kehonsa eritteiden vanki. Kuukautisveren
tahraamat alushousut mainitaan usein. Kuukautissuojia ollaan
vaihtamassa säännöllisesti. Satunnaisessa seksuaalisessa
kohtaamisessa naisen halukkuus tai sen puute ei näytä olevan
prioriteettilistalla kovin korkealla. Machokulttuurissa on tietysti
tärkeintä miehen tarpeet. Lisäksi Delian menneisyydestä kumpuaa
jokin kammottava kokemus, niin kammottava, että sen muistaminen jää
huterien ja katkonaisten muistikuvien varaan.</span></p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Romaanin
ristiriitaisin hahmo on Amalian rakastettu Caserta. Alkuperin mies
oli torimaalarin liikekumppani, mutta luottamuksen tuhouduttua välit
rikkoutuvat ja vihanpito alkaa. Casertan häikäilemätön ja julma
luonne vaikuttaa tyypilliseltä Ferranten romaaneissa, samankaltaiset
ilkimykset toistuvat myöhemmässä tuotannossa. Casertassa on
hankala kaksijakoinen piirre: hän hukuttaa ihailemansa naisen
lahjoihin, vaikka hyvin tietää että se laukaisee aviomiehessä
mustasukkaista raivoa ja väkivallan purkauksia. </span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Napolin
murre on romaanissa kuvattu fyysisenä ja psyykkisenä kokemuksena.
Näin asian tulkitsen. Aivan kuin jokin loinen, joka kerran
elimistöön tunkeuduttuaan ei lähde sieltä enää pois millään
tehokuurilla. Delia yrittää katkaista siteen murteeseen ja siirtyä
italian yleiskieleen, mutta karkeat murreilmaisut ja niihin
sisältyvät ikävät muistot luikertelevat aina takaisin:</span></p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><i>”<span face="Arial, sans-serif">Napolin
murre oli äidinkieleni jonka olin turhaan yrittänyt unohtaa yhdessä
monien muiden äitini asioiden kanssa. Kun tapasimme minun luonani
tai kun tulin Napoliin puoli päivää kestäville pikavierailuille,
äitini yritti käyttää haparoivaa kirjakieltä ja minä liuin
kiusaantuneena murreilmaisuihin häntä auttaakseni. Käyttämäni
murre ei ollut iloista tai nostalgista vaan luonnotonta ja pakotettua,
epäröiden äännettyä kuin huonosti osattu vieras kieli. Sanoissa,
jotka äänsin epävarmasti, kaikuvat rajut riidat joita Amalia oli
käynyt isäni kanssa, isäni hänen sukulaistensa kanssa ja hän
isäni sukulaisten kanssa.”</span></i></span></p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span style="font-size: medium;"><br /></span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><span face="Arial, sans-serif" style="font-size: medium;">Vaikka
romaanin Amalian rakkaus maailman on raju ja raaka, pidin kirjasta.
Romaanissa sekoittuu eri genrejä, jännityskirjallisuuden
kihelmöintiä, psykologista tutkielmaa muistin ja havaintojen
luotettavuudesta, yhteiskuntakritiikkiä, kaupunkiviidakon kuvausta
ja ihmissuhteiden vaikeuksien perkaamista. </span>
</p><span style="font-size: medium;">
</span><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm; text-align: left;"><br />
</p>
Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-46599217177954693822021-01-10T21:36:00.011+02:002021-01-11T12:50:18.361+02:00Miksi kuuntelen Yle Areena audiota?<p></p><table cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody><tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZD4wbRBvJ_u2BDPTF2j8RTfxzvdQZe3C2GgcAg25lX1qUjiCBVWYzFJIC7t395F7jRfBh9EtFLanqyzgwa9PYV6_tu5v67pJ7k0HbZUv0PyZilDqr6KaOHR4Atp9dvv-ZybzEmjPpm7g/s306/yle+areena+juurakon+hulda.JPG" style="clear: left; margin-bottom: 1em; margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="304" data-original-width="306" height="199" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhZD4wbRBvJ_u2BDPTF2j8RTfxzvdQZe3C2GgcAg25lX1qUjiCBVWYzFJIC7t395F7jRfBh9EtFLanqyzgwa9PYV6_tu5v67pJ7k0HbZUv0PyZilDqr6KaOHR4Atp9dvv-ZybzEmjPpm7g/w200-h199/yle+areena+juurakon+hulda.JPG" width="200" /></a></td></tr><tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kuvat: Yle Areena audio</td><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><br /></td></tr></tbody></table>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Kun
muutama vuosi sitten hankin älypuhelimen, sillä on ollut yllättäviä
vaikutuksia. Pahimmillaan se on tarkoittanut googlausaddiktioni
syvenemistä. Jostain syystä minuun iskee aika ajoin pakonomainen
tarve hakea googlen kuvahakuina äärimmäisen kuvottavia kuvia.
Ilmeisesti tavoittelen voimakkaita inhoelämyksiä tai kauhun
väristyksiä </span></span>
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Inhokkikuvia
googlaan pelkästään englanniksi, koska silloin pääsee nopeasti
käsiksi laajaan kuvavalikoimaan. Säväreitä olen saanut
plaraamalla kuvia kammottavista rokkopaiseista, rakennekynsien alla
muhivista sieni-infektioista, myrkyllisten tatuointivärien
syövyttämästä ihosta, huumeidenkäytön rapauttavasta
vaikutuksesta ulkonäköön, epäonnistuneista kauneusleikkauksista
ja vaikkapa rikollisten pidätyskuvista. Epäilen, että en
todellakaan ole ainoa, jota kiehtoo inhoelämykset. Sen voi päätellä
siitä, että google ehdottaa automaattisesti toisen toistaan
karmeimpia hakuja. Sen verran minulla on onneksi tyylitajua, että
tajuan olla listaamatta tähän hakusanojani.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">No
niin, tulipahan tämäkin <i>dirty </i><i>little</i><i> secret</i>
paljastettua. Kaikilla meillä on varmasti omat salaiset paheemme.
No, ainakaan en ole keskustelupalstoilla trollaamassa, tilaamassa
laitonta materiaalia pimeästä verkosta enkä levittele älyvapaita
salaliittoteorioita missään foorumissa. Vieläkin huonommin voisi
aikansa käyttää, kuten eräs väistyvä valtionjohtaja joka
yllytti kannattajiaan väkivaltaan ja jopa onnistui siinä, kuten
uutisissa on kerrottu.</span></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"> </span></span></p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB932luCc-YDVFiQDjbZ7LOMG_wrji5iU0qgxkkmEW3z4xj0wqaPZ0A0wtbK6Xzlcfm3VAIxBGeGJGmoY6rFcTiNeQEFZdYEaM1bV1Tz1fEVonDAospJCHCE8YGXLV6PcRybqsgGirwaU/s306/yle+areena+outolaakso.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="306" data-original-width="304" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgB932luCc-YDVFiQDjbZ7LOMG_wrji5iU0qgxkkmEW3z4xj0wqaPZ0A0wtbK6Xzlcfm3VAIxBGeGJGmoY6rFcTiNeQEFZdYEaM1bV1Tz1fEVonDAospJCHCE8YGXLV6PcRybqsgGirwaU/w199-h200/yle+areena+outolaakso.JPG" width="199" /></a></div><br /><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Jos
en ole levottoman tuskaisuuden tai sairaalloisen uteliaisuuden
vallassa, päädyn usein silmäilemään Yle Areenan loputonta
ohjelmatarjontaa netistä. Haahuilen enemmän Yle Areenan audion
puolella kuin televisiopuolella. Saattaisin kuluttaa enemmänkin
visuaalista puolta, jos omistaisin älytelevision. Tietokoneen
näytöltä ei vain jaksa kytätä pitkiä elokuvia tai edes sarjoja.</span></span>
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Sen
sijaan käytän älypuhelinta kuin miniradiota, jonka on siirtää
mukanaan minne tahansa. Jos haluan oikein rentoutua ja keskittyä
ohjelmaan, käyn sängylle pötköttelemään villahuopiin
kääriytyneenä. Villasta leviää ihanan tasaisen lämmön aalto,
mikä tuo turvallisuuden tunteen. Kattovalon tietysti sammutan ja
annan pöytävalon luoda miellyttävän himmeän valaistuksen. </span></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"> </span></span>
</p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjc7CjPd4dvVNu5-8s0Ovmuhqx77Nni0ZT3BNEYgrgWMUzVZDpR0xsPtgfHwnXeFyA9B5Ex3YYeo_Zj49YUXF-fJHS0U6_gXoNBsqq_nLaeupNKFrnNX3A0BPHSfojulcZ1o3YqpOfLUuw/s305/yle+areena+naisen+kosto.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="305" data-original-width="304" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjc7CjPd4dvVNu5-8s0Ovmuhqx77Nni0ZT3BNEYgrgWMUzVZDpR0xsPtgfHwnXeFyA9B5Ex3YYeo_Zj49YUXF-fJHS0U6_gXoNBsqq_nLaeupNKFrnNX3A0BPHSfojulcZ1o3YqpOfLUuw/w199-h200/yle+areena+naisen+kosto.JPG" width="199" /></a></div><br /><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Yle
Areenan kuuntelussa rakastan ominaisuutta, mitä ei ole radiosta
uupuu eli nettiohjelman voi käynnistää ihan milloin sattuu
huvittamaan, sen voi keskeyttää milloin tahansa ja sitä voi jatkaa
milloin hyvänsä. Podcasteja ja muita nettiohjelmia voi näppärästi
kuunnella missä huvittaa, sisällä tai ulkona.</span></span>
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Tunnen
kiusausta yrittää vertailla radio-ohjelmia ja Yle Areena audion
nettiohjelmia. Vertailua hankaloittaa se tosiasia, että olen
lopettanut radion kuuntelun jo vuosikausia sitten. Hermoni menivät
pilalle, kun ehdin kuulla liian monta kertaa rasittavia tunnareita,
typerää lässytystä tai tarpeetonta informaatiota esimerkiksi
siitä, mikä tie on juuri parhaillaan tukossa. Mihin ihmeeseen
tarvitsisin kyseistä tietoa, jos istun kotona tuolilla enkä ole
menossa mihinkään? </span></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"> </span></span>
</p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikabv0I9SxVL8hyTtz8YA6GdtEhza5nIW5vGmyeKk_zRO9Ys1xwvygAgwLflTIAsec9HjX-94SuEyOyMKmZVV2J5EBY2eYeVkxh0UYTYZxff7u-hKnJVEVKkuHbSRlpfqizEzDidR0xyg/s304/yle+areena+jekyll+ja+hyde.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="304" data-original-width="303" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikabv0I9SxVL8hyTtz8YA6GdtEhza5nIW5vGmyeKk_zRO9Ys1xwvygAgwLflTIAsec9HjX-94SuEyOyMKmZVV2J5EBY2eYeVkxh0UYTYZxff7u-hKnJVEVKkuHbSRlpfqizEzDidR0xyg/w199-h200/yle+areena+jekyll+ja+hyde.JPG" width="199" /></a></div><br /><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Oletan,
että podcasteissa voi irrotella ja
kokeilla enemmän kuin varsinaisissa radio-ohjelmissa. Aihepiirit
saattavat olla moninaisempia. Kielenkäyttö tuntuu vapautuneemmalta.
Jos muistan oikein historian ilmiöitä pohdiskelevassa podcastissa
<i>Pieleen mennyt historia</i> kysytään: Missä vaiheessa kaikki
alkoi mennä persettä? Hauska kysymyksen asettelu, mitä tuskin
sallittaisiin ”virallisessa” ohjelmassa tai muuten alkaisivat
palautepuhelimet piristä. </span></span>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Vaikuttaa
siltä, että äänen käsittely voidaan viedä nettiohjelmissa
pidemmälle. Näin tapahtuu ainakin puolidokumentaarisissa
<span style="font-style: normal;">feature</span>-ohjelmissa ja
äänitaiteessa, jossa voidaan ottaa kaikki ilo irti <span style="font-style: normal;">äänimateriaalin
</span><span style="font-style: normal;">muokkauksesta</span>. Tästä
muistan ainakin Radio Variaaton feature-ohjelman <i>Suo soi</i>.</span></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"> </span></span></p><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Alun
perin Yle Areena audion kuuntelu lähti minulla käyntiin <b>Antti
Holman </b>käsikirjoittamasta ja näyttelemästä huumoripläjäyksestä<i>
Radio Sodoma</i>. Olin nähnyt siitä värikkään mainoksen televisiossa
ja pakkohan se oli selvittää. Toinen vähintään yhtä mustaa
huumoria sisältä podari on <b>Jari Salmen </b><i>Tapporadio</i>. Fiktiivisessä
radio-ohjelmassa rautahermoinen juontaja Kaino Kaipainen vastaa
soittajien kinkkisiin tilanteisiin. Tappotilanteet ovat lähteneet
käyntiin naurettavistakin syistä: pyykkejä narulle ripustavan
naapurin pyllistely häiritsee niin pahasti, että haulikkoon on
tartuttava!</span></span>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Huumori-podcast
<i>Naisen kosto</i> herätti ristiriitaisia tunteita. Ei siksi ettenkö
hyväksyisi naisille vihan ja kostonhalun tunteita, vaan oliko pakko
tunkea psykoanalyysiä tähän ohjelmaan? Jos sen onnistuu
sivuuttamaan, voi ihailla tekijöiden kykyä löytää
tapausesimerkkejä kostosta sekä kaunokirjallisuudesta että
todellisesta elämästä ja paketoida nämä vetäväksi
kokonaisuudeksi. Tässä podcastissa kuten myös Tapporadiossa pidin
myös foley- ja ambience-äänten taitavasta käytöstä. </span></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"> </span></span>
</p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNB7MeYfqlMsmCU9053KKmvvYgTURkwUJ740TEG7eOX12owyPGKYUdBQv5JwtqHFyKBawJy4MbWMYiC8vZzmN_oKI0XlH6SrnLoCmc4dzEP6ecZTDhmdu951Vl-8Ms8FdATcmFp-wPzMo/s306/yle+areena+t%25C3%25A4htisarja.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="306" data-original-width="306" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNB7MeYfqlMsmCU9053KKmvvYgTURkwUJ740TEG7eOX12owyPGKYUdBQv5JwtqHFyKBawJy4MbWMYiC8vZzmN_oKI0XlH6SrnLoCmc4dzEP6ecZTDhmdu951Vl-8Ms8FdATcmFp-wPzMo/w200-h200/yle+areena+t%25C3%25A4htisarja.JPG" width="200" /></a></div><br /><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Nyt
talven pimeydessä olen innostunut tutustumaan kuunnelmiin.
Uteliaisuudesta päätin kuunnella <b>Hella Vuolijoen </b><i>Juurakon Huldan.</i>
Kuunnelman loppuratkaisu ällistytti. Vaikka kuunnelman
psykologinen taso ei vakuuttanutkaan, tulipahan tutustuttua vanhaan
puhekieleen tyyliin: Mitäs se Hulda siellä keittiössä niin
nyreissään murjottaa? Enemmän pidin <b>Maria Jotunin</b> kuunnelmasta
<i>Tohvelisankarin vaimo</i>. </span></span>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Osan
kuunnelmista olen lukenut myös kirjana. Ymmärrän, että
kuunnelmissa tai näytelmissä joudutaan rajaamaan jotain pois
alkuperäisestä teoksesta ja valitsemaan painotuksia. Aina en
pitänyt valintoja onnistuneina. <b>Maria Jotunin</b> perhehelvettiä
kuvaavasta kirjasta <i>Huojuva talo</i> oli mielestäni tehty liian pliisu kuunnelma.
Naisnäyttelijän liian rauhallinen ja lässyttävä puhetyyli alkoi
käydä hermoon. Miesroolista puuttui kierroksia. Käsikirjoitus oli
lytistetty.</span></span></p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Oudoksuin
myös, miksi kuunnelmassa<b> Franz Kafkan</b> <i>Oikeusjutusta </i>ja kuunnelmassa <b>Nikolai Gogolin</b>
<i>Mielipuolen</i> <i>päiväkirjasta</i> oli häivytetty kaikki huumori.
Alkutekstejä pidän tragikoomisina. Mielipuolen päiväkirjasta olen
muistavina, kuinka virastossa turhautuva virkamies alkaa vähitellen
menettää järkensä. Päiväkirjaansa hän raportoi koirien
välisistä keskusteluista. Asteittain yhä oudommiksi muuttuvista
päivämäärämerkinnöistä näkee, että järjenvalo alkaa sammua:
45. päivä maaliskuuta, 97. päivä toukomarraskuuta … ja sitä
rataa.</span></span></p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;"> </span></span></p>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQSE1a4vADXLwH_ZULYJw7-v7LpRJugEdurk5mOZC9Bh_I0ZfXWXIv6DISE-nJN3cnm1nQBmE61GwoR0K5gCxCI8l5RFpCA-Pfo2HRAM_RkX8VdAzYQR0YqrSVj4JAxcRB_KtyBWwMjQE/s301/yle+areena+huostassa.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="301" data-original-width="300" height="200" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhQSE1a4vADXLwH_ZULYJw7-v7LpRJugEdurk5mOZC9Bh_I0ZfXWXIv6DISE-nJN3cnm1nQBmE61GwoR0K5gCxCI8l5RFpCA-Pfo2HRAM_RkX8VdAzYQR0YqrSVj4JAxcRB_KtyBWwMjQE/w199-h200/yle+areena+huostassa.JPG" width="199" /></a></div><br /><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Kauhukuunnelmista
tykästyin <i>Jekyll ja Hydeen</i> sekä jo poistuneeseen <i>Manaajaan.</i> Jekyll
ja Hydeä en ole lukenut kirjana, mutta olen nähnyt puistattavan
elokuvaversion.</span></span>
</p><p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Tietopohjaisia
podcasteja olen myös kuunnellut ja innostunut niistä. Kauhuelokuvia
analysoidaan podcastissa <i>Outolaakso</i>. Taloudenpitoaan saa vinkkejä
kuuntelemalla podari <i>Melkein kaikki rahasta</i>. Tähtitiedettä voi
yrittää ottaa haltuun kuuntelemalla podcast <i>Tähtisarja.</i> </span></span>
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><br />
</p>
<p style="line-height: 100%; margin-bottom: 0cm;"><span style="font-family: Times New Roman, serif;"><span style="font-size: medium;">Viime aikoina
olen kuunnellut synkkiä rikosaiheisia podcasteja. <i>Viimeinen
johtolanka</i> käsittelee Tampereella kadonneen nuoren
koripalloilijatytön tapausta, jota ei vieläkään saatu
selvitettyä. Virolaiseen kannibalistiseen sarjamurhaaja
mielenmaisemaan ja tekoihin pureudutaan podarissa <i>Ihmissyöjä</i>. Aika
hyytävää kuultavaa, mutta ei kuitenkaan niin karmeaa kuin
suomalaisten lastenkotien törkeistä väärinkäytöksistä ja
väkivallasta kertova <i>Huostassa</i>. Ohjelmassa oli muutama kohta, joka
sai vereni hyytymään. On kuitenkin hyvä, että niinkin karmeista
asioista kerrotaan suoraan. Eivät virkavallan väärinkäytökset ainakaan
vaikenemalla katoa. <i>Huostassa </i>on hyvin toteutettu podcast. Ainoa, mikä meni
mönkään, oli ajoitukseni eli keskiyö. Sen jälkeen ei meinannut
tulla uni silmään.</span></span></p> <br /><p></p><div class="separator" style="clear: both; text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQaS7tsch-rddSJE8OAa7bAg4MUvMp9KH97dC91d81pW7WQvhBT-sTM9VpOXSYJd6Xq69ky_JiDplARtqshzUqk2c5ejr6NCp48xCA9nzi-CmS_kcPT064VEeH8VDXud7G8iDTd4ImuxQ/s303/yle+areena+pieleen+mennyt+historia.JPG" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="300" data-original-width="303" height="198" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiQaS7tsch-rddSJE8OAa7bAg4MUvMp9KH97dC91d81pW7WQvhBT-sTM9VpOXSYJd6Xq69ky_JiDplARtqshzUqk2c5ejr6NCp48xCA9nzi-CmS_kcPT064VEeH8VDXud7G8iDTd4ImuxQ/w200-h198/yle+areena+pieleen+mennyt+historia.JPG" width="200" /></a></div>Tuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.com0