tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post5472231946891877745..comments2023-03-18T11:23:40.834+02:00Comments on Pikkurilli : Vihoviimeinen(?) blogitekstini herkkyydestä/sensitiivisyydestäTuija http://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.comBlogger2125tag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-49513237784084393342016-10-11T15:53:23.293+03:002016-10-11T15:53:23.293+03:00Olen itsekin lukenut herkkyysaiheisia kirjoja. Aro...Olen itsekin lukenut herkkyysaiheisia kirjoja. Aronin kirja ei ihan sytyttänyt ainakaan ensimmäisellä lukukerralla. Olin silloin niin hermostunut ja ahdistunut, että se saattoi vaikuttaa lukukokemukseeni. Sen sijaan tykkäsin suomalaisen Janna Satrin kirjasta noin miljoona kertaa enemmän. En tosin innostunut siitäkään ekalla lukukerralla, vaan pikemminkin ahdistuin. Toisella lukukerralla huomasin, että kirja on todella hyvä.<br /><br />Herkkyyteni tajuaminen on minulle aika uusi juttu. Tämä on varmasti yksi aikuisikäni pahimmista shokeista. Vaikka herkkyys on järkyttänyt minua niin, että koko terveyteni on ollut vaakaalaudalla, minusta on kuitenkin hyvä, että asia on tullut tietoisuuteeni. Nyt ymmärrän paremmin toistuvia ylireagointejani milloin mihinkin asiaan. Ymmärrän myös paremmin niin sanottua pessimismiäni, joka mielestäni kytkeytyy herkkyyteen kuuluvaan vaarojen välttelyyn.<br /><br />Minua helpottaa sellainen juttu, että erityisherkkyys (arvion mukaan 15-20 % väestöstä) ei loppujen lopuksi edes ole kovin harvinainen ominaisuus. Jos jopa joka viides suomalainen on erittäin sensitiivinen, sehän tarkoittaa miljoonaa suomalaista! Sehän on hillitöntä! Se on myös helpottavaa, koska se ei olekaan niin outoa ja harvinaista. <br /><br />Olen myös ajatellut sellaista, että on varmasti hyvä, että osa ihmis(ja eläin)populaatiosta on herkkiä ja havainnoivat ympäristöään liiallisella tarkkuudella. Kaikkihan eivät voi olla pelottomia "suoran toiminnan" ihmisiä, vaikka heistäkin on paljon hyötyä. Kaikki eivät voi myöskään olla stressiherkkiä ja pelokkaita tarkkailijoita (tarkoitan lähinnä itseäni). Eli olisi hyvä, jos kaikki voisivat olla oma itsensä. Tuija https://www.blogger.com/profile/06174683948335272869noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-5405735404588144367.post-91083156643276582092016-10-11T15:30:22.780+03:002016-10-11T15:30:22.780+03:00Kommentoiko viimeksi jotain...en muista. Tämä erit...Kommentoiko viimeksi jotain...en muista. Tämä erityisherkkyys on minulle tärkeä aihe ja olen mielettömän iloinen, että olen lukenut Elaine N. Aronin kirjan HSA Erityishekkä, sillä muuten en olisi tajunnut: 1) Miksi minulla oli niin hankalaa muutamien ihmisten seurassa vuodesta toiseen, vaikka normisti seurassa kuin seurassa ei-ujona ja keskustelevana pärjään hyvin 2) Miksi en vain jaksa lähteä kaikkiin kissanristiäisiin, vaan pidän tarkan vaarin, että kalneterissani on myös luolanainen aikaa riittävästi 3)Miksi joistain asioista vähemmän herkkien kanssa tulee ikäviä pattitilanteita, joissa vuosikymmeniä sitten riitaa karttaen vetäydyin enkä jaksanut inttää oman kantani puolesta. Koin usein uupumusta, jota en koe enää. Jouduin suorastaan saneeraamaan lähipiirissäni, sillä eräskin suuttui, kun en lähtenyt aina sinne ja sinne avajasiin tai kokoontumisiin, joita en kokenut itselleni kiinnostaviksi. Nyt on harmonia. Lähipiirini ovat kaikki erityisherkkiä. Testasin jopa parhaan ystäväni, jonka kanssa on menty yhdessä lämpimästi jo 30 vuotta, eikä ihme, sillä hän sai just samat pisteet kuin minäkin!<br /><br />Jokainen tavallaan! Minä päädyin tähän ja hengitän paremmin. Ei ole mitään tylsää samanmielisyyttä, mutta nyt olen ympäristössä, jossa saan olla oma itseni kera luovuuteni, kera suuren tilan tarpeeni ja silti pöytäni on välillä täynnä ruokailijoita ja menossa on mukavia keskusteluja, joissa ollaan eri mieltä, mutta toista ymmärtäen.Leena Lumihttps://www.blogger.com/profile/09279406286758103999noreply@blogger.com