Perusmurhat ja perusmurhaajat

(huomatkaa kartalla Sherlock Holmes Museum ja Baker Street)

KIRJALLISUUS  ---  Arthur Conan Doyle: Sherlock Holmesin seikkailut (WSOY, 2014)(englanninkieliset alkuteokset: The Adventures of Sherlock Holmes, 1892; The Memoirs of Sherlock Holmes, 1894; The Return of Sherlock Holmes, 1905)(Suomentanut O.E. Juurikorpi)

Hävettää tunnustaa, että luin Arthur Conan Doylen (1859-1930) Sherlock Holmes -salapoliisikertomuksia ensimmäisen kerran vasta nyt elämässäni. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Tässä blogitekstissäni vertailen Doylen salapoliisikertomuksia niihin nykydekkareihin, joita olen sattunut lukemaan. Toisin sanoen tästä blogitekstistäni tuskin on iloa ja hyötyä kenellekään muulle kuin minulle itselleni.

Täytyy sanoa, että suuni loksahti alas ja silmäni revähtivät auki, kun luin Holmesin rikostutkimuksia. Ensimmäinen hämmästelyn aiheeni oli, että läheskään kaikissa kertomuksissa ei edes kuollut ketään! Tai jos joku murhattiin tai tapettiin, uhrin tappamiseen ei käytetty kohtuutonta väkivaltaa. Lukemissani nykydekkareissa (Karen Slaughter, Nicci French, Patricia Cornwell) tilanne on päinvastainen. Nykydekkareissa ei riitä, että uhri kuolee, vaan sen pitää tapahtua mahdollisimman julmalla ja erikoisella tavalla.

Käsitykseni nykydekkarin "perusmurhasta" on jotain tällaista: ensin uhri on oveluudella siepattu, uhria on pidetty vankina valottomassa kopperossa ilman ruokaa päiväkausia. Uhria roikotetaan kettingeistä seinässä ja raiskataan kaikkiin mahdollisiin aukkoihin. Uhrin ihoa poltetaan, syövytetään hapoilla, ruoskitaan, viilletään ja raastetaan. Uhrin silmät kaivetaan päästä ja korviin kaadetaan sulaa metallia. Uhrin jäseniä venytetään, luita katkaistaan ja tikkuja työnnetään kynsien alle. Uhrin kädet upotetaan kiehuvaan veteen ja jalat jääkuutioita sisältävään ämpäriin. Uhrille syötetään lasimurskaa, nyljetään elävältä, aivot viipaloidaan ja paistetaan paistinpannulla, sisäelimet kaivetaan ulos ja säilötään formaliiniin lasipurkkeihin. Lopuksi ruumis paloitellaan moottorisahalla, ruumiinosat paketoidaan muovipusseihin ja heitetään pakastinarkkuun.

Eli monissa nykydekkareissa "perusmurha" sisältää tolkutonta väkivaltaa, sadismia ja kiduttamista. Murha on luonteeltaan täysin järjetön. Murhaajalla ei ole mitään motiivia murhata uhria. Uhrin murhaaminen ei hyödytä murhaajaa millään perinteisellä tavalla, kuten esimerkiksi taloudellinen hyöty. Murhaaminen on vain murhaajan tapa "toteuttaa itseään". Sanomattakin on selvää, että murhaaja on psyykkisesti poikkeava. Nykydekkareissa "perusmurhaaja" on vähintään narsisti, mutta yleisemmin sosiopaatti tai psykopaatti. Lisäksi murhaaja on erittäin älykäs ja kekseliäs. Ulkoisesti murhaaja näyttää monesti miellyttävältä, vaikka sisäisesti muistuttaa hirviötä.

Sen sijaan Arthur Conan Doylen salapoliisikertomuksissa ei voi puhua "perusmurhasta", vaan parempi ilmaisu on "perusrikos". En ole vielä lukenut aivan kaikkia kertomuksia, mutta lukemissani kertomuksissa rikokset ovat aina järkeviä tai motivoituja. Käyttäisin niistä myös luonnehdintaa hillitty, mikä ehkä kuvastaa viktoriaanisen ajan yleistä ilmapiiriä. Sherlock Holmesin ja tohtori Watsonin ratkaisemat keissit sisältävät varkauksia, henkilöiden katoamisia, pankkiryöstöjä, kaksoiselämää ja salattuja identiteettejä, sieppauksia, vääränrahantekemistä, huijauksia ja muutama murha tai murhayritys. Seksuaalirikoksia tai sarjamurhia ei esiinny.

Murhat ovat Doylen kertomuksissa luonteeltaan pikemminkin ovelia kuin julmia. Vain yhdessä kertomuksessa on brutaaleja piirteitä. Siinä murhaaja lävistää uhrinsa harppuunalla seinään. Muutamassa kertomuksessa murhan syynä on menneisyyden rikosten kostaminen. Doylella murhaajat ovat yleensä taviksia lukuun ottamatta superrikollista Moriartyä, joka on suunnattoman älykäs ja pirullisen kekseliäs.

Sen sijaan rikostutkijat muistattavat toisiaan sekä Doylen kertomuksissa että monissa nykydekkareissa. Yleispiirteenä rikostutkijalla lienevät jonkinasteinen eksentrisyys ja älykkyys. Sherlock Holmes on kuuluisa nimenomaan erinomaisesta huomiokyvystään ja päättelykyvystään. Muuten Holmes on ihmisenä melko kylmä ja tunteeton. Holmes kuvataan myös boheemina taiteilijasieluna, joka polttaa piippuaan ja satunnaisesti käyttää kokaiinia! Tohtori Watsonin koin lähinnä luonteettomana. Watsonin tehtävä on vain seurata Holmesia ja raportoida kertomuksissaan tämän tekemisistä.


Sherlock Holmesin seikkailuista on kirjoitettu mm. tässä blogissa:
P.S. Rakastan kirjoja (katso myös Saran valokuvat Sherlock Holmes museosta!)

Inspiraatiosta ja haasteista

(kuva ei liity tapaukseen)

Alun perin Leena Lumilta lähtenyt inspiraatiotunnustukset ovat liikkuneet blogeissa. Kirjavalaan Elegia ilmoitti, että minun blogini on inspannut häntä. Minä puolestani paljastan, että nämä kolme omaperäistä blogia ovat inspiroineet minua:

K-blogi - Koko lailla kissamaisesti
Peilikirjoitusta
SusuPetal

Ylläolevissa blogeissa pidän siitä, että bloggaajat kirjoittavat yleensä kaikesta muusta paitsi eivät kirjallisuudesta ja kulttuurista. Mutta monet muut blogit ovat heilauttaneet mittareitani, herättäneet tunteita, aktivoineet aivojani ja jättäneet muistijälkiä. Ehkä eniten etsin blogeista erikoisuutta ja erilaisuutta - myös suhteessa itseeni. Myös ärsyttävä blogi voi inspiroida!

Mutta haasteista. Apua. Hävettää ja ahdistaa. Vuoden 2014 aikana olen hairahtunut lähtemään mukaan kahteen haasteeseen:

Ihminen sodassa -lukuhaaste blogissa Eniten minua kiinnostaa tie
Hei, me lusitaan! -lukuhaaste blogissa Kirjavalas

Ihminen sodassa -haasteessa olen sentään saanut luettua muutaman tietokirjan, mutta vankilahaasteessa saldoni on pyöreä nolla! Vielähän tässä ehtisi kaltereita viilaamaan, mutta kun monet muut kirjat kirkuvat korvaani, että luelue, kuten rosaliksomit, arthurconandoylet ja ljudmilaulitskajat. Ja sitten on vielä lukuisia elokuvia, joita pitäisi katsoa uudelleen ja uudelleen ja niistäkin pitäisi päästä kirjoittamaan blogiini, kuten vertigot, hohdot, saksikäsiedwardit ja siihen päälle vielä leffateattereissa pyörivät leffat! Ja taidenäyttelyt! Ja museot! Ja oopperat ja baletit! Eli aika ei kerta kaikkiaan enää riitä lukuhaasteisiin. Vuonna 2015 yritän olla lähtemättä mukaan yhteenkään haasteeseen, koska huonosti käy kuitenkin.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!