Sisäinen painekattilani kiehuu taas siihen malliin, että päästän höyryjä pihalle raapustelemalla tämän blogitekstin. Aiheeni on edelleen herkkyys/sensitiivisyys. Ymmärrän täysin, että aihevalintani ei välttämättä kiinnosta paskan vertaa ei-herkkää ja ei-sensitiivistä enemmistöä (60 % naisista ja miehistä). Tämä on kuitenkin minun blogini ja kirjoittelen tähän mitä huvittaa (Suomen lakien puitteissa).
Toivon, että tämä tekstini ei riko tekijänoikeuslakeja, koska se sisältää paljon suoria sitaatteja Janna Satrin kirjasta Sisäinen lepatus - Herkän ihmisen tietokirja. Jos olen kuitenkin tahtomattani rikkonut lakeja, voisiko joku ilmoittaa niistä minulle, niin poistan tai muokkaan tekstiä. Ostin Satrin kirjan itselleni, koska haluan lukea tekstin uudestaan. Toisella lukukerralla huomasin, että kirja on asiallinen ja selkeä (eikä pessimistinen kuten ensimmäisellä lukukerralla ajattelin).
Suorat sitaatit (=omat alleviivaukseni kirjaan minulle tärkeistä kohdista):
"herkkyys, herkkä, sensitiivisyys, erityisherkkyys, hermostollinen herkkyys
Herkkyys eli sensitiivisyys on synnynnäinen psykofyysinen ominaisuus, jonka perusta on hermojärjestelmän reagoivuudessa. Herkkä, sensitiivinen ihminen on erityisen herkkä ympäristölleen ja sen ärsykkeille ja myös sisäisille vaikutteilleen. (--) Hermojärjestelmän herkkyys luo perustan herkän ihmisen kokemis- ja reagointitavoille.
ujoutena, estyneisyytenä, reaktiivisuutena
autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston reagointiherkkyys
aistien herkkyys, hienovaraisten vivahteiden havaitseminen ja liiallisista virikkeistä rasittuminen
Synnynnäisenä ominaisuutena herkkyyttä ei saa poistettua ihmisestä, vaikka sen ilmaisemista rajoitettaisiin.
aistiherkkyys, kipuherkkyys, tuntoaistin herkkyys, psyykkinen herkkyys, sosiaalinen herkkyys, tunneherkkyys
intuitio
ylivirittyminen, kuormittuminen, ylikierrokset
Herkkien ihmisten kokemis- ja reagointitavat ovat voimakkaita, kokonaisvaltaisia ja emotionaalisia.
Herkän ihmisen kokemis- ja reagointitapoihin kuuluu myös loukkaantuminen ja syvä sisäinen haavoittuminen.
Osa herkistä ihmisistä on hyvin herkkiä itkemään, mutta itkuherkkyyttä ei voida yleistää kaikkien herkkien ominaisuudeksi.
Herkillä on keskimäärin muita heikompi itsetunto. (--) Perussyy itsetunnon heikkouteen löytyy erilaisuudesta: herkkä vertaa itseään helposti enemmistönä oleviin vähemmän herkkiin ja päättelee erilaisuudessaan itsensä jotenkin vääränlaiseksi.
Herkät yksilöt ovat yksilöinä ja persoonallisuuksina varsin monenlaisia. Yksi selitys tälle löytyy muista temperamenttipiirteistä. Temperamentti on sitä biologista perustaa, jonka ihminen saa syntymässään. (--) Sensitiivisyyden lisäksi ihmiset ovat erilaisia esimerkiksi joustavuudeltaan, häirittävyydeltään, intensiivisyydeltään ja rytmisyydeltään.
Temperamentti ei koskaan ole sinänsä hyvä tai huono, mutta se voi olla ympäristöön nähden sopiva tai epäsopiva, helppo tai haastava.
Herkkyyttä on alkujaan tulkittu temperamentin estyneisyytenä. (--) Temperamentiltaan estyneiden - tai reagointiherkkien - yksilöiden hermojärjestelmä on synnynnäisesti herkkä, mikä ilmenee autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston voimakkaana reagointina.
Estyneisyydessä eli inhibitiossa ei lähtökohtaisesti ole kyse sosiaalisten tilanteiden välttämisestä, vaan sitä voisi kuvata jarrutinsysteemiksi, joka reagoi kaikkeen uuteen ja mahdollisesti vaaralliseen. (--) Synnynnäisesti herkällä fysiologisella stressijärjestelmällä varustetun yksilön sisäiset reaktiot tasaantuvat, kun hän saa aikaa tottua vieraaseen ympäristöön ja ihmisiin. (--) Synnynnäisesti herkkä yksilö voi kuitenkin joutua koko ikänsä kohtaamaan pidättyvän ja varautuneen alkureaktionsa aina uusissa tilanteissa.
pysähtymiseksi ja varmistamiseksi (engl. automatic pause-to-check system)
Herkän yksiön pysähtymiseen ja varmistamiseen liittyy olennaisesti vaihtoehtojen läpikäyminen, joka tapahtuu aivoissa osittain tiedostamattomasti. Hermostoltaan herkälle yksilölle on ominaista "pysähtyä" valitsemaan toimiva ja turvallinen vaihtoehto sellaisissakin tilanteissa, jotka eivät liity vuorovaikutukseen. Herkät yksilöt käyvät läpi vaihtoehtoja etukäteen ja kertaavat tilanteita jälkikäteen. "
Sitaatit poikki.
Omaa tekstiä: Yllä oleva teksti kuvastaa tapaa, miten herkkyydestä/sensitiivisyydestä kirjoitetaan tietokirjassa. Sen sijaan on aivan eri asia, minkälaisia stereotypioita, väärinkäsityksiä, ennakkoluuloja, virhetulkintoja, virhepäätelmiä ja toiveajattelua esiintyy maallikoiden keittiöpsykologisissa keskusteluissa. Olen huomannut, että eräillä ihmisillä myös oma (tietoinen tai tiedostamaton) arvomaailma saattaa värittää tulkintoja herkkyydestä/sensitiivisyydestä. Jos itse on ei-herkkä ja ei-sensitiivinen (tiedostipa sen tai ei) saattaa ajatella, että omat havainto- ja reagointitavat ovat "normaaleja" ja "terveitä" ja aivoitella, että herkkien yksilöiden erilaisten havainto- ja reagointitapojen täytyy olla "epänormaaleja" ja "sairaita". Tästä on lyhyt matka siihen, että joko pyritään kieltämään herkkyyden/sensitiivisyyden olemassaolo tai tulkitaan herkkyys pelkäksi diagnoosiksi ja syndroomaksi, vaikka lukemissani tietokirjoissa on nimenomaan korostettu, että herkkyys/sensitiivisyys ei ole sairaus, vaan ominaisuus ja ominaisuutena neutraali. Tätä yksinkertaista tosiasiaa saattaa olla yllättävän vaikea käsittää, jos päähän ovat liimautuneet ties minkäväriset silmälasit.
En väitä, että itsekään olisin vapaa herkkyyteen liittyvistä ennakkoluuloista ja stereotypioista. Minun ikioma, henkilökohtainen stereotypiani on, että herkkyys on pääsääntöisesti haitallinen ominaisuus, joka tuhoaa herkän yksilön elämän. Herkkyyden synonyymeinä olen käyttänyt sanoja hullu, hauras, heikko, hermostunut, haavoittuva. Tiedän, että joudun tekemään paljon työtä, jotta vapautuisin näistä pessimistisistä ja negatiivisista painotuksistani, ja pystyisin sisäistämään herkkyyden hyvät puolet. Teoreettisesti tiedän, herkkyyden hyviä puolia ovat mm. havaintojen hienovaraisuus ja syvällinen prosessointi. Järjen tasolla käsitän tämän, mutta tunteen tasolla en.
PS. Jos joku on jaksanut lukea tämän tekstin, tehkää minulle palvelus, älkääkä kommentoiko. En halua "keskustella". Haluan vain kirjoittaa ja märehtiä asiaa itsekseni (tai julkisesti). (Mahdolliset ilmoitukset tekijänoikeusrikkomuksista(?) sähköpostiini. En todellakaan tiedä, mikä määrä sitaatteja on laillista ja mikä on laitonta. Parhaani mukaan yritän aina noudattaa lakeja).
PPS. Huomasin, että joku lopetti blogini seuraamisen heti tämän tekstin julkaisemisen jälkeen. No, enpä voi asialle mitään, jos ko. henkilö tuli finaaliin blogini suhteen. Aion joka tapauksessa kirjoittaa omalla tyylilläni ja minulle tärkeistä aiheista. Juuri tällä hetkellä (tai tarkemmin sanottuna jo kolmisen kuukautta) herkkyys/sensitiivisyys on minulle tärkeä. Saatan vielä tämän raapustuksen jälkeen kirjoittaa tekstit "Kaappiherkkä kaupungilla" ja muuta saman aihepiirin jankutusta. Elokuvista ja kirjoista aion kirjoittaa myös. Jatkan herkkyysaiheen käsittelyä niin kauan, kunnes olen käsittellyt sen loppuun. Siinä menee niin kauan kun siinä menee.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste painekattilat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste painekattilat. Näytä kaikki tekstit
tiistai 4. lokakuuta 2016
torstai 22. syyskuuta 2016
Herkkyys, herkkyys, herkkyys, herkkyys, herkkyys...
Sisälläni taistelee eri suuntiin vetäviä voimia. Itsesuojeluvaistoni sanoo: Älä IKINÄ kirjoita mitään herkkyydestä/sensitiivisyydestä blogiisi. Sisäinen painekattilani sanoo: v¤#&u mun pakko päästä kirjoittamaan tästä aiheesta tai mä räjähdän. Uteliaisuuteni sanoo: kirjoita ihmeessä ja katso millaista palautetta tulee. Tähän itsesuojeluvaistoni sanoo: Sehän on sama kuin kerjäisit verta nenästäsi. Lopulta käy niin, että sisäinen painekattilani vaientaa itsesuojeluvaistoni äänen. Päätän ottaa riskin ja kirjoittaa aiheesta, jota olen vatvonut jo kohta kaksi kuukautta.
Kun sanat herkkyys, erityisherkkyys ja sensitivisyys tulivat tietoisuuteeni noin kaksi kuukautta sitten, reagoin niihin todella voimakkaasti. Kuten olen aikaisemmassa yhteydessä maininnut, viisi (5) päivää kestävä ylireagointini eteni näin: kieltäminen, torjunta, järkytys, raivo, sanallinen hyökkääminen, lamaantuminen, keskittymiskyvyn tuhoutuminen, asiasta lukeminen paniikissa netistä, asian pakonomainen käsittely koko valveillaoloaika, erilaisten palasten yhdistyminen mielessä, äärimmäinen stressitila, jonkinlainen shokkitila, ripulointi, levottomuus, epätodellinen olo, pelko sekoamisesta... Viidentenä päivänä ajattelin, että jos en saa ylireagointiani hyvin pian loppumaan, päädyn kohta pakkopaidassa suljetulle osastolle. Onnistuin lopulta palautumaan ns. normaalitilaani (mikä olisi jollekulle muulle vakava häiriötila), kun ensin kuuntelin musiikkia kaksi tuntia sohvalla lojuen aivot narikassa.
Stressitilani ei ole vieläkään kokonaan väistynyt, mutta sentään lievittynyt. Yhä edelleen vatvon asiaa pakonomaisesti. Stressitilani on sitä luokkaa, että olen kahden kuukauden aikana sairastunut flunssaan jo kahdesti. Yleensä olen flunssassa 0-1 kertaa vuodessa.
Eli sanat herkkyys, sensitiivisyys, erityisherkkyys ja erittäin sensitiivisyys (highly sensitive) eivät ole minulle yhdentekevää sanahelinää, vaan kyse on pikemminkin elämästä ja kuolemasta, terveydestä ja sairaudesta - tai ainakin persoonallisuuden ja temperamentin ytimestä sekä henkilökohtaisesta havainto- ja kokemusmaailmasta.
Ehkä on vihdoin aiheellista määritellä, mitä sensitiivisyys tarkoittaa. Nämä määritelmät ovat peräisin sivustolta Suhdesoppa. Yläotsikkona on temperamentti.
Korkea sensitiivisyys eli aistiherkkyys
Korkeasti sensitiivinen henkilö reagoi vahvasti ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin. Hän huomaa pienimmätkin äänet, hajuerot ja makuvivahteet. Hänelle tulee helposti kylmä ja kuuma. Korkeaan sensitiivisyyteen liittyy usein sosiaalinen herkkyys, jolloin henkilö pystyy aistimaan nopeasti toisten ihmisten tunnetilat. (ei ole suora sitaatti sivustolta)
Matala sensitiivisyys
Matalasti sensitiivistä henkilöä ei häiritse, jos hänellä on kylmä tai kuuma. Vaikka hänellä olisi kovakin nälkä, hän pystyy hoitamaan hommansa loppuun. Hän ei häiriinny ympärillä olevasta metelistä, vaan voi syventyä tekemään omaa juttuaan. Matalasti sensitiivinen henkilö ei aisti helposti toisten tunnetiloja. Hänen voi olla vaikea ymmärtää toisten voimakasta reagointia. (ei suora sitaatti)
Sensitiivisyys ei tietenkään ole ainoa temperamentin piirre. Muita piirteitä ovat sivuston mukaan aktiivisuus, sopeutuvuus, sinnikkyys, häirittävyys, rytmisyys, lähestyminen, intensiivisyys ja mieliala.
Olen käynyt myös HSP Suomen erityisherkät -sivustolla lukemassa tietoa, mitä puolestaan on erittäin sensitiivisyys (highly sensitive). En kopioi tekstejä tähän, vaan suosittelen menemään sivustolle, jos aihepiiri kiinnostaa.
Olen lukenut tietokirjoja aiheesta herkkyys/sensitiivisyys. Mikään niistä ei ole ollut täysosuma itselleni. Maallikkona olisin toivonut kansantajuista selvitystä sensitiivisyyden hermostollisesta taustoista (autonomisen hermoston ei-tahdonalaiset reaktiot). Janna Satrin kirjassa Sisäinen lepatus - Herkän ihmisen tietokirja korostui makuuni liikaa introversio. Miksei sen sijaan olisi voinut kirjoittaa aistiherkkyydestä, tunneherkkyydestä ja reaktioherkkyydestä (reaktiivisuus?). Ehkä johtuen lukuajankohtani hermoraunio-olotilastani, koin kirjan pessimistisenä tyyliin meneepä erityisherkkä minne tahansa tai tekeepä erityisherkkä mitä hyvänsä, kaikki menee kuitenkin päin persettä. Jos lukisin kirjan uudestaan, kirjan perussanoma saattaisi hahmottua huomattavasti valoisampana.
Seuraavaksi luin Elaine N. Aronin tieto(?)kirjan Erityisherkkä ihminen. Odotin jälleen järeää tietopainotteista esitystä, mutta petyin raskaasti. Hermojani kiristivät kirjan epämääräisyys ja epätieteellisyys, lässyttävä ja lepertelevä kirjoitustyyli, järjettömät esimerkkitapaukset sekopäisistä/mielisairaista ihmisistä ja nöyryyttävät harjoitukset tyyliin käperry sikiöasentoon sängylle ja odota että joku tulee ruokkimaan sinut. Not for me. Uskon, että kirja on tärkeä pioneeriteos, mutta lopulliseksi totuudeksi siitä ei ole.
Juhani Mattilan tietokirjassa Herkkyys ja sosiaaliset pelot kirjoitustyyli oli ja on asiallinen. En olisi jaksanut peräkkäin kahta lässytyskirjaa. Jälleen odotin neurologista tietoiskua, mutta sentään lääketiede vilahteli siellä täällä (kirjoittaja on lääkäri). Tällä hetkellä luen neurotieteeseen perustuvaa kirjaa Buddhan aivot. Pakkohan minun on lukea myös Anja Snellmanin omaelämäkerrallinen romaani Antautuminen. Jossain vaiheessa luen myös Ted Zeffin ja Ilse Sandin "hengissäselviämisoppaat" sensitiivisille ihmisille, jotka yrittävät pärjätä ei-sensitiivisen enemmistön (60 % ?) luomassa maailmassa. (Jos sensitiivisiä ja erittäin sensitiivisiä ihmisiä on yhteensä jopa 40 % väestöstä, kauhean pienestä vähemmistöstä ja marginaali-ilmiöstä ei taida olla kyse???)
Eli: mitä minulle on tähän mennessä selvinnyt aiheesta herkkyys/sensitiivisyys:
1. sensitiivisyys (kuten myös ei-sensitiivisyys) on SYNNYNNÄINEN JA PYSYVÄ HERMOSTOLLINEN OMINAISUUS
2. sensitiivisyys (ja ei-sensitiivisyys) on usein PERINNÖLLINEN OMINAISUUS
3. herkkyyttä ei voi poistaa pakkoreipastamalla ja pakkokaraisulla; ei-sensitiivisyyttä ei voi poistaa pakkoherkistämällä
4. herkkyys on SUKUPUOLINEUTRAALI OMINAISUUS
5. sekä herkkyys että ei-herkkyys ovat sinänsä NEUTRAALEJA OMINAISUUKSIA (mutta tietyissä olosuhteissa sekä herkkyydestä että ei-herkkyydestä voi olla hyötyä tai haittaa)
Minulle on tärkeää myös, mitä herkkyys EI ole:
1. herkkyys EI ole sentimentaalisuutta, imelyyttä, tunteen teeskentelyä
2. herkkyys EI ole naisellisuutta eikä epämiehekkyyttä
3. herkkyys EI ole Ihan V¤#&nmoista Ihanuutta 24/7 (tämä oletus ärsyttää minua erityisesti)
4. herkkyys EI ole huonommuutta mutta ei myöskään paremmuutta (vaikkakin herkkyys voi olla olosuhteista riippuen sekä rikkaus että rasite)
Jos joku on jaksanut lukea tekstini loppuun saakka, toivottavasti myös huomaa, etten ole itse väittänyt olevani yhtään mitään. Jos asia tosiaan on niin, että puolet naisista on jo ehtinyt huutaa megafoniin olevansa erityisherkkiä, minä en sitä virhettä tee. Ihan niin tyhmä en ole.
Kun sanat herkkyys, erityisherkkyys ja sensitivisyys tulivat tietoisuuteeni noin kaksi kuukautta sitten, reagoin niihin todella voimakkaasti. Kuten olen aikaisemmassa yhteydessä maininnut, viisi (5) päivää kestävä ylireagointini eteni näin: kieltäminen, torjunta, järkytys, raivo, sanallinen hyökkääminen, lamaantuminen, keskittymiskyvyn tuhoutuminen, asiasta lukeminen paniikissa netistä, asian pakonomainen käsittely koko valveillaoloaika, erilaisten palasten yhdistyminen mielessä, äärimmäinen stressitila, jonkinlainen shokkitila, ripulointi, levottomuus, epätodellinen olo, pelko sekoamisesta... Viidentenä päivänä ajattelin, että jos en saa ylireagointiani hyvin pian loppumaan, päädyn kohta pakkopaidassa suljetulle osastolle. Onnistuin lopulta palautumaan ns. normaalitilaani (mikä olisi jollekulle muulle vakava häiriötila), kun ensin kuuntelin musiikkia kaksi tuntia sohvalla lojuen aivot narikassa.
Stressitilani ei ole vieläkään kokonaan väistynyt, mutta sentään lievittynyt. Yhä edelleen vatvon asiaa pakonomaisesti. Stressitilani on sitä luokkaa, että olen kahden kuukauden aikana sairastunut flunssaan jo kahdesti. Yleensä olen flunssassa 0-1 kertaa vuodessa.
Eli sanat herkkyys, sensitiivisyys, erityisherkkyys ja erittäin sensitiivisyys (highly sensitive) eivät ole minulle yhdentekevää sanahelinää, vaan kyse on pikemminkin elämästä ja kuolemasta, terveydestä ja sairaudesta - tai ainakin persoonallisuuden ja temperamentin ytimestä sekä henkilökohtaisesta havainto- ja kokemusmaailmasta.
Ehkä on vihdoin aiheellista määritellä, mitä sensitiivisyys tarkoittaa. Nämä määritelmät ovat peräisin sivustolta Suhdesoppa. Yläotsikkona on temperamentti.
Korkea sensitiivisyys eli aistiherkkyys
Korkeasti sensitiivinen henkilö reagoi vahvasti ulkoisiin ja sisäisiin ärsykkeisiin. Hän huomaa pienimmätkin äänet, hajuerot ja makuvivahteet. Hänelle tulee helposti kylmä ja kuuma. Korkeaan sensitiivisyyteen liittyy usein sosiaalinen herkkyys, jolloin henkilö pystyy aistimaan nopeasti toisten ihmisten tunnetilat. (ei ole suora sitaatti sivustolta)
Matala sensitiivisyys
Matalasti sensitiivistä henkilöä ei häiritse, jos hänellä on kylmä tai kuuma. Vaikka hänellä olisi kovakin nälkä, hän pystyy hoitamaan hommansa loppuun. Hän ei häiriinny ympärillä olevasta metelistä, vaan voi syventyä tekemään omaa juttuaan. Matalasti sensitiivinen henkilö ei aisti helposti toisten tunnetiloja. Hänen voi olla vaikea ymmärtää toisten voimakasta reagointia. (ei suora sitaatti)
Sensitiivisyys ei tietenkään ole ainoa temperamentin piirre. Muita piirteitä ovat sivuston mukaan aktiivisuus, sopeutuvuus, sinnikkyys, häirittävyys, rytmisyys, lähestyminen, intensiivisyys ja mieliala.
Olen käynyt myös HSP Suomen erityisherkät -sivustolla lukemassa tietoa, mitä puolestaan on erittäin sensitiivisyys (highly sensitive). En kopioi tekstejä tähän, vaan suosittelen menemään sivustolle, jos aihepiiri kiinnostaa.
Olen lukenut tietokirjoja aiheesta herkkyys/sensitiivisyys. Mikään niistä ei ole ollut täysosuma itselleni. Maallikkona olisin toivonut kansantajuista selvitystä sensitiivisyyden hermostollisesta taustoista (autonomisen hermoston ei-tahdonalaiset reaktiot). Janna Satrin kirjassa Sisäinen lepatus - Herkän ihmisen tietokirja korostui makuuni liikaa introversio. Miksei sen sijaan olisi voinut kirjoittaa aistiherkkyydestä, tunneherkkyydestä ja reaktioherkkyydestä (reaktiivisuus?). Ehkä johtuen lukuajankohtani hermoraunio-olotilastani, koin kirjan pessimistisenä tyyliin meneepä erityisherkkä minne tahansa tai tekeepä erityisherkkä mitä hyvänsä, kaikki menee kuitenkin päin persettä. Jos lukisin kirjan uudestaan, kirjan perussanoma saattaisi hahmottua huomattavasti valoisampana.
Seuraavaksi luin Elaine N. Aronin tieto(?)kirjan Erityisherkkä ihminen. Odotin jälleen järeää tietopainotteista esitystä, mutta petyin raskaasti. Hermojani kiristivät kirjan epämääräisyys ja epätieteellisyys, lässyttävä ja lepertelevä kirjoitustyyli, järjettömät esimerkkitapaukset sekopäisistä/mielisairaista ihmisistä ja nöyryyttävät harjoitukset tyyliin käperry sikiöasentoon sängylle ja odota että joku tulee ruokkimaan sinut. Not for me. Uskon, että kirja on tärkeä pioneeriteos, mutta lopulliseksi totuudeksi siitä ei ole.
Juhani Mattilan tietokirjassa Herkkyys ja sosiaaliset pelot kirjoitustyyli oli ja on asiallinen. En olisi jaksanut peräkkäin kahta lässytyskirjaa. Jälleen odotin neurologista tietoiskua, mutta sentään lääketiede vilahteli siellä täällä (kirjoittaja on lääkäri). Tällä hetkellä luen neurotieteeseen perustuvaa kirjaa Buddhan aivot. Pakkohan minun on lukea myös Anja Snellmanin omaelämäkerrallinen romaani Antautuminen. Jossain vaiheessa luen myös Ted Zeffin ja Ilse Sandin "hengissäselviämisoppaat" sensitiivisille ihmisille, jotka yrittävät pärjätä ei-sensitiivisen enemmistön (60 % ?) luomassa maailmassa. (Jos sensitiivisiä ja erittäin sensitiivisiä ihmisiä on yhteensä jopa 40 % väestöstä, kauhean pienestä vähemmistöstä ja marginaali-ilmiöstä ei taida olla kyse???)
Eli: mitä minulle on tähän mennessä selvinnyt aiheesta herkkyys/sensitiivisyys:
1. sensitiivisyys (kuten myös ei-sensitiivisyys) on SYNNYNNÄINEN JA PYSYVÄ HERMOSTOLLINEN OMINAISUUS
2. sensitiivisyys (ja ei-sensitiivisyys) on usein PERINNÖLLINEN OMINAISUUS
3. herkkyyttä ei voi poistaa pakkoreipastamalla ja pakkokaraisulla; ei-sensitiivisyyttä ei voi poistaa pakkoherkistämällä
4. herkkyys on SUKUPUOLINEUTRAALI OMINAISUUS
5. sekä herkkyys että ei-herkkyys ovat sinänsä NEUTRAALEJA OMINAISUUKSIA (mutta tietyissä olosuhteissa sekä herkkyydestä että ei-herkkyydestä voi olla hyötyä tai haittaa)
Minulle on tärkeää myös, mitä herkkyys EI ole:
1. herkkyys EI ole sentimentaalisuutta, imelyyttä, tunteen teeskentelyä
2. herkkyys EI ole naisellisuutta eikä epämiehekkyyttä
3. herkkyys EI ole Ihan V¤#&nmoista Ihanuutta 24/7 (tämä oletus ärsyttää minua erityisesti)
4. herkkyys EI ole huonommuutta mutta ei myöskään paremmuutta (vaikkakin herkkyys voi olla olosuhteista riippuen sekä rikkaus että rasite)
Jos joku on jaksanut lukea tekstini loppuun saakka, toivottavasti myös huomaa, etten ole itse väittänyt olevani yhtään mitään. Jos asia tosiaan on niin, että puolet naisista on jo ehtinyt huutaa megafoniin olevansa erityisherkkiä, minä en sitä virhettä tee. Ihan niin tyhmä en ole.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)