Hypnoosi.
Suggestio. Manipulaatio. Vankila. Natsit. Jooga. Meditaatio. Rikos. Murha.
Rakkaus. Petos. Juonittelu.
Arto Halosen elokuva The Guardian Angel perustuu tositapahtumiin. 1950-luvun Tanskassa hypnotisoitu
mies, Palle Hardrup (Cyron Melville),
syyllistyy pankkiryöstöön ja tappaa kaksi pankkivirkailijaa. Pankkiryöstäjä
pakenee paikalta ohikulkijalta varastamallaan polkupyörällä ja ehtii piilottaa rahasaaliin
kerrostaloon ennen kuin poliisit piirittivät rakennuksen. Poliisikuulusteluissa
rikollinen vaikuttaa poissaolevalta, hän puhuu kuin transsissa.
Kun
miehen menneisyyttä pengotaan, paljastuu että hän on istunut vankilassa
syytettynä natsikytköksistä. Hänen sellikaverinsa Nielsen (Josh Lucas) on onnistunut saamaan miehestä henkisen yliotteen
suggestiolla, manipulaatiolla ja hypnoosilla. Manipuloija om verhonnut
rikolliset aikeensa hämäräksi filosofis-uskonnolliseksi rakennelmaksi. Kuviota
hallinnoi jumalankaltainen olento, Suojelusenkeli.
Elokuva
on tunnelmaltaan intensiivinen trilleri. Anders Olsen (Pilou Asbaek) ja muut rikostutkijat yrittävät murtaa hypnoosin
voiman kuulusteltavalta, joka vaikuttaa poikkeuksellisen suggestioalttiilta. Heille
selviää, että hypnotisoija on asettunut lukon hypnotisoitavan mieleen. Sitä ei
voi murtaa, jos ei tiedä, mikä lukko on.
Samalla
kun pankkiryöstäjän mielen sisälle yritetään porautua, mestarillinen
manipuloija kylvää tuhoa rikostutkijoiden lähipiirissä. Nielsen yrittää kietoa
rikostutkijan vaimon (Sara Soulie)
verkkoonsa. Se melkein onnistuu. Manipuloija, jossa psykopaattisia piirteitä ei
todellakaan puutu, pompottelee ihmisiä mielensä mukaan. Lupaamalla kirjallisen
tunnustuksen hän onnistuu jopa hankkimaan vankilaan viinaa ja naisia – ja sen
jälkeen väittää, että tunnustus on tekaistu. Tutkimuksiin mukaan vedetty
puolalainen hypnoosin asiantuntijakin (Rade
Serbedzijan) on melkein neuvoton tässä juonittelun verkossa.
Ihailin
Arto Halosen elokuvassa sen taiteellisia ansioita. Äänisuunnittelussa kiinnitin
huomioita tyylikkäisiin ratkaisuihin. Kohtauksessa, jossa Olsenin mieli
palaa menneisyyden kauhunäkyihin (ruumis palavan auton sisällä), kuuluu
voimistuvaa moniäänistä kuiskausta. Tästä syntyy katsojalle tunne hulluuden
kuuloharhoista. Toinen kohtaus, jossa äänisuunnittelua oli käytetty taitavasti
hyväksi, oli kohtaus jossa Nielsen yrittää vajottaa rikostutkijan vaimoa
hypnoosin. Tässä hypnotisoijan puheääntä on ilmeisesti monistettu ja asetettu lomittain.
Monistettu ääni kuulostaa demoniselta. Pahantahtoisessa hypnoosissa rikolliset
ajatukset tunkeutuvat kohteen mieleen kuin demoni riivattuun.
Ihailin
myös nokkelaa kameratyöskentelyä, eräänlaista lentävää kameraa, kohtauksessa
jossa henkilön mieli harhailee arkitajunnan ja hypnoottisen tilan välillä.
Kamera huojuu puiston pensaskujalla ja lähtee lentoon. Kamera liitää ilmojen
halki ja lentää vankilan sellin ikkunasta sisälle. Samalla kyseisen ihmisen
mieli siirtyy nykyhetkestä toiseen aikaan ja paikkaan. (Kohtaukset tarttuivat
hyvin mieleeni, koska kävin katsomassa tämänkin elokuvan kahteen kertaan. Tästä
on tullut vakiokäytäntöni, jos todella pidän elokuvasta).
Jos yksi
taiteen tehtävistä on herättää kokijassaan ajatuksia, elokuvaa voi kutsua
onnistuneeksi myös tässä mielessä. Tulee mietittyä laajemminkin manipulaatiota
ja suggestiota. Kuinka helppoa tai vaikeaa ihmisiä on manipuloida tai
suggeroida? Elokuvan dialogissa sanotaan: ”Ketä tahansa voi manipuloida”. Minun
henkilökohtainen mielipiteeni on se, että kaikkein helpointa on manipuloida
sellaista ihmistä, joka väittää kivenkovaan, että juuri häntä ei missään
nimessä voi manipuloida. Tähän on yksinkertainen syy: kyseinen ihminen ei osaa
varautua. Uskon, että kaikissa ihmisissä on näkymättömiä naruja, joita
vetämällä altistuu manipuloinnille. Esimerkiksi vetoamalla kaikille ihmisille kuuluviin
psyykkisiin perustarpeisiin eli halulle olla rakastettu, hyväksytty ja arvostettu
tai tarve kuulua johonkin joukkoon. Ihmisillä on myös yhteisiä pelkoja, kuten
menettämisen pelko, sairastumisen pelko ja kuolemanpelko. Niitä sohimalla voi
nakertaa kenen tahansa psyykeen lujuutta.
Joku on
jossain sanonut, että jos ihmisiä ei voisi manipuloida (tai suggeroida),
mainonta lopetettaisiin. Ja varmaan myös vaalimainonta ja muu poliittinen
vaikuttaminen. Ja terveysvalistus tai terveyttä edistävien tuotteiden ja
palveluiden kaupittelu. Ja uskonto tai ateistisesta uskosta jauhaminen ja
kirkosta eroamisen joukkohysteria. Kaikkein pahimmalta ajatus manipulaatiosta
tuntuu ihmissuhteissa tai muissa ihmisten välisissä kohtaamisissa. Some, johon
blogit taitavat kuuluvat, tuskin on manipulaatiosta tai suggestiosta vapaaksi
julistettu vyöhyke.
Minulle The Guardian Angel oli täysosuma. Psykologian suuri osuus elokuvassa miellytti minua. Muutenkin olen kiinnostunut psykologian osa-alueista aika laaja-alaisesti: autismi(t), psykopaatit (eli narsistisen persoonallisuushäiriön vaikein muoto), psykoosit, temperamenttitutkimus (esim. sensitiivisyys), yliluonnolliset kokemukset (esim. kuolemanrajakokemukset, ruumiista irtautumiset), addiktiot, intuitio, introversio ja ekstroversio. Se, että olen kiinnostunut näistä jutuista, ei tietenkään tarkoita sitä, että minulla olisi näistä kaikista omakohtaista kokemusta, kuten kaikki normaaliälyiset ihmiset varmasti käsittävät.
Minulle The Guardian Angel oli täysosuma. Psykologian suuri osuus elokuvassa miellytti minua. Muutenkin olen kiinnostunut psykologian osa-alueista aika laaja-alaisesti: autismi(t), psykopaatit (eli narsistisen persoonallisuushäiriön vaikein muoto), psykoosit, temperamenttitutkimus (esim. sensitiivisyys), yliluonnolliset kokemukset (esim. kuolemanrajakokemukset, ruumiista irtautumiset), addiktiot, intuitio, introversio ja ekstroversio. Se, että olen kiinnostunut näistä jutuista, ei tietenkään tarkoita sitä, että minulla olisi näistä kaikista omakohtaista kokemusta, kuten kaikki normaaliälyiset ihmiset varmasti käsittävät.