Sivut

maanantai 26. huhtikuuta 2021

BBC:n valeperijätär-podcast

Kuva: BBC

Fake Heiress

Podcast

BBC, 2019

Genre: draama, rikos, tositarina


Joskus nimi on enne. Venäjänkielinen sana sorokin tai sorokina tarkoittaa harakkaa. Harakat tunnetaan mieltymyksestään kiiltäviin esineisiin ja taipumuksestaan varastaa.


BBC:n uutistoimittaja Vicky Bakerin ja käsikirjoittaja Chloe Mossin toteuttama englanninkielinen podcast Fake Heiress kertoo venäläisen huijarin Anna Sorokinin skandaalinkäryisistä vaiheista. Valheita, petoksia, rikoksia.Valeidentiteettejä, luksushotelleja, megalomaanisia suunnitelmia.


Anna Sorokin syntyy Neuvostoliitossa tavalliseen työläisperheeseen, jossa isä työskentelee rekkakuskina ja äiti on töissä kaupassa. Neuvostoliiton hajottua perhe muuttaa Saksaan kapitalististen mahdollisuuksien perässä. Perheenisä haluaa hyödyntää bisnesyhteyksiään talonlämmitysfirmassa ja laajentaa toimintaa.


Jo entisessä kotimaassaan Anna herättää huomiota pukeutumalla näyttäviin muotivaatteisiin ja kanniskelematta mukanaan kiiltäväpintaisia muotilehtiä. Saksassa hän päättää toteuttaa unelmansa muodin parissa. Hän onnistuu soluttautumaan työharjoittelijaksi Purple Magazine -muotilehteen. Koska Anna on sosiaalisesti kömpelö, tyhmänoloinen ja kiusattu, hän kokee tarvetta kompensoida huonoa asemaansa panostamalla sosiaalisen median näyttäviin kuviin. Instagramissa hän paistattelee juhlissa julkkisten seurassa. Somen pinnallisen hohdokkaista valokuvista on myöhemmin hyötyä hänen huijariurallaan. Purple Magazinen aikana Sorokin alkaa ensimmäisen kerran käyttää tekaistua sukunimiä Delvey.


Kun Sorokin/Delvey pääsee ensimmäisen kerran New Yorkiin lyhyelle työmatkalle, avautuvat uudet mahdollisuudet omaksua itselleen valheellinen identiteetti ylhäisten vanhempien yltäkylläisyydessä eläneenä rikkaana perijänä, joka vain odottaa 26. syntymäpäivää, jolloin suunnaton 67 miljoonan dollarin varallisuus siirtyy hänen käytettäväkseen.


Sorokin/Delvey vetää valeperijättären roolia niin uskottavasti, että lankaan menevät hotellit, pankit, sijoittajat ja ystävätkin. Anna pääsee kalliisiin hotelleihin asumaan esittämällä eurooppalaista superrikasta. Jostain syystä tämä menee läpi eri hotelleissa kerta toisensa jälkeen. Hotelli tosin vaatii luottokortin numeron sisäänkirjautumisen yhteydessä, mutta ei ilmeisesti tarkista saldoa. Hotellissa Sorokin käyttää sumeilematta hyväkseen mahdollisuutta syödä kalliita illallisia ja juoda cocktaileja baarissa, ja siirtää kaiken huoneen laskuun maksettavaksi hamassa tulevaisuudessa. Hän haluaa myös tarjota ystävilleen ja tuttavilleen ylenpalttisia elämyksiä ravintolassa.


Oleskelusta hotellissa saattaa kertyä 30000 dollarin lasku. Kun maksusuoritusta tullaan kärttämään, Sorokin turvautuu shekkitemppuun. Hän kirjoittaa katteettoman shekin itselleen ja nostaa lyhyessä ajassa niin paljon käteistä kuin ehtii. Jenkkilässä shekit ovat yhä edelleen yleisesti käytössä. Rikollisuuteen taipuvainen ihminen pystyy hyödyntämään porsaanreikää, joka syntyy tiedonsiirron viiveestä kahden eri pankin välillä.


Sorokin/Delveyn huijaukset eskaloituvat megalomaanisiin mittoihin. Valeperijättären silmissä siintää unelma Anna Delvey Foundationista. Järjestöstä pitäisi muodostua perustajan nimeä kantava eksklusiivinen taidekeskus, joka sisältää taiteilijoiden studioita ja näyttelytiloja, fine dining -ravintoloita, cocktailbaareja ja kahviloita Manhattanin historiallisessa rakennuksessa. Näin suurisuuntaiseen projektiin Delvey/Sorokin tarvitsee pankilta lainaa ”vain” 21 miljoonaa dollaria.


Amerikkalaiset pankit harkitsevat lainahakemuksia vakavasti. Miksipä ei voisi myöntää hillitöntä lainaa eurooppalaiselle aristokraatille? Huijari onnistuu vedättämään jopa pankkeja väärennettyjen, sveitsiläisten pankkidokumenttien avulla, jotka kotona Saksassa käymässä ollut Anna rustailee omassa huoneessaan tekstinkäsittelyohjelmalla. Sveitsiläisen pankin edustajanakaan esiintyminen ei ole ongelma. Siihen ei tarvitse muuta kuin väärennetty sähköpostitili. Jos omatunto ei kolkuta, elämä näyttää olevan mutkatonta. Lainahakemus kaatuu kuitenkin lopulta siihen, että pankki vaatii fyysistä tapaamista sveitsiläisen pankkiirin kanssa.


Lopulta Sorokin/Delvey jää kiinni. Tätä ennen valeperijätär on ehtinyt huijata sekä pankkeja, hotelleja, instituutioita että yksityishenkilöitä. Vankilatuomio napsahtaa. Sorokin ehtii istua vankilassa vain muutaman vuoden. Tällä hetkellä hän on vapaalla jalalla.


Fake Heiress -podcast yhdistää nerokkaalla mutta ajoittain myös hengästyttävällä tavalla dokumentaarista tapahtumasarjojen läpikäyntiä, dramatisoituja kohtauksia ja todellisten ihmisten haastatteluja. Huijatuksi tulemisen kauhusta kertoo kuvatoimittaja Rachel Deloache Williams, joka erehtyy lähtemään mukaan Anna Sorokinin ja tämän seurueen kanssa lomamatkalle Marokon Marrakeshiin. Ennen matkalle lähtöä ”ystävä” Anna antaa ymmärtää maksavansa kaiken, mutta toimimattoman luottokortin takia koko roska eli 60000 dollaria kaatuu Rachelin niskaan. Jumpattuaan asiaa pari vuotta oikeudessa ja herättyään yöllä paniikkikohtauksiin Rachel vihdoin vapautettaan maksuvelvollisuudesta.


Podcastin dramatisoiduissa kohtauksissa Annaa esittää paksulla nasaaliäänellä, amerikkalaisella korostuksella puhuva näyttelijä, jonka nimeä en löytänyt. Käsikirjoitetut kohtaukset tiivistävät huijarin persoonaa niin osuvasti, että haksahdin pitkään pitämään niitä tosina. Marrakeshin uima-altaalla Anna juoksuttaa valokuvaajaan ympäriinsä salamavalojen räpsyessä. Tapaamisessa pankin edustajan kanssa valeperijätär muistaa aina esiintyä itsevarmasti ja hoputtaa lainankäsittelyn nopeuttamista. Kun hotellinomistaja juoksee kadulla perään ja tivaa maksua, Anna korostaa tärkeilevällä äänellä kiirehtivänsä bisnestapaamiseen. Kun huijari vihdoin joutuu oikeuteen, tärkeintä on tietysti näyttää hyvältä ja siksi oikeudenkäynnin aloitus viivästyy, koska syytetty kinastelee stylistin kanssa, missäköhän muotihepenissä menisi näyttäytymään oikeussaliin.


Tähän asti kuuntelemistani BBC:n podcasteista Fake Heiress on ehdottomasti vaikein. Monella tapaa vaikea. Sanastollisesti en meinannut pysyä kärryillä vieraskielisten nimien enkä myöskään pankkitermien kanssa. Temporary overdraft? Deposit? Flow period? Trust fund? Hunter Lee Soik? Aby Rosen? Olive Zehm? Giorgio Ciabaggio? Church Mission House? Eleven Howard Hotel? Fortness Investment Group?


Kaikkein vaikeinta on ymmärtää Anna Sorokinin persoonaa, josta käytetään podcastissa kuvausta ”narsistinen sosiopaattinen machiavellisti”. Kovin paljon minulla ei ole tähän lisättävää. 


Linkki BBC:n Fake Heiress -podcastiin

sunnuntai 11. huhtikuuta 2021

BBC:n dystopia-podcast

 

Kuva: BBC

Body Horror

BBC Podcast, 2020

6 episodia

Genre: draama, scifi, fantasia

 

Veltostuuko vartalosi? Roikkuuko lihasi? Näkyvätkö ikääntymisen merkit ihollasi? Rypyt, juonteet, mustat silmänaluset, silmien samentunut väri. Eivätkö päät enää käänny, kun astut huoneeseen? Tunnetko olevasi näkymätön? Mitätön. Yhdentekevä. Eikö saavutuksiasi arvosteta? Kiilaavatko nuoremmat ja kauniimmat ohitsesi työpaikkasi arvoasteikossa? Eikö kukaan enää arvosta kognitiivisia kykyjäsi, nopeaa älyäsi ja ongelmanratkaisukykyäsi? Tuntuuko, että nuorekas ulkonäkö on tärkeämpi kuin henkiset kyvyt?


Oletko harkinnut kauneuskirurgiaa? No, oletpa tietysti. Botoxia ja muita fillereitä, rasvaimuja ja implantteja. Kauhea, loputon urakka. Rahaa palaa eikä lopputulos kuin kestä kuin kuukausia tai vuosia. Taas sama rumba alusta. Mitäpä jos voisit korvata koko rapistuvan ruhosi nuoren kauniin naisen vartalolla? 2020-luvun reaalimaailmassa tämä ei vielä valitettavasti ole mahdollista, mutta jospa siirrymme 2050-luvulle dystooppiseen, brittiläiseen podcastiin Body Horror, jonka bongasin BBC:n sivulta.


Lucy Catherinen käsikirjoittamassa fiktiivisessä podcastissa 40-vuotias päähenkilö Caroline Dorothy McAleese (Jill Halfpenny) asuu rahtilaivan kuljetuskonteista kyhätyssä, valtavaa ruumisarkkua muistuttavassa urbaanissa kodissaan. Hän asuu yksin. Juttuseurana hänellä on kaikkitietävä tietokone, joka toteuttaa hänen kaikki käskyt ja tietää kaiken, mutta ei kykene tunneilmaisuun. Työssä hän käy Beyond Life Corporation -yhtiössä, jonka erikoisalaa on post life industry eli kuolemanjälkeiseen elämään liittyvät palvelut, kuten ruumiiden säilytys, maskeeraus ja hautajaisten järjestäminen. Yhtiö tarjoaa myös uutta mullistavaa palvelua, body exchange -operaatiota, jossa asiakkaalta säilytetään vain pää ja koko alaruumis vaihdetaan nuoren ja verevän kuolleen naisen vartaloon. Uusi teknologia pystyy liittämään osat yhteen ja herättämään kuolleen eloon.


Caroline Dorothy McAleesella käy hyvä tuuri. Tietokoneääni ilmoittaa hänelle puhelimessa, että hän on voittanut 30 miljoonaa dollaria kansalaisarvonnassa, jossa voittaja arvotaan sosiaaliturvatunnuksen perusteella. Nyt Carolinen ei enää tarvitse murehtia sitä, että algoritmipohjainen digitaalinen ääni on luokitellut hänen ulkonäkönsä arvosanaksi F eli failed, hylätty. Kliininen ylipaino ja ikääntymisen merkit eivät enää haittaa. Caroline päättää sijoittaa seitsemän miljoonaa dollaria lahjoittajaruumiiseen. Ruumis on peräisin pyöräilyonnettomuudessa menehtyneeltä, juuri 18 vuotta täyttäneeltä naiselta, joka on ennen kuolemaansa päättänyt lahjoittaa ruumiinsa tieteelle, kuinkas ollakaan.


Body exchange -leikkauksen toteuttaa 96-vuotias kirurgian professori Griffiths, jolla on 34- vuotiaan vartalo. Operaatio on pitkälle automatisoitu robottikirurgien avulla. Leikkauksen jälkeen potilasta pidetään keinotekoisessa koomassa 160 päivää. Tämän jälkeen alkaa sopeuttaminen uuteen kehoon. Prosessi on sekä henkinen että fyysinen.


Kun Caroline vihdoin pääsee baanalle uusine uljaine kehoineen, hän saa osakseen paljon huomiota ja ihailua. Miehet parveilevat hänen ympärillään ja hän muuttuu seksuaalisesti yliaktiiviseksi. Uuden energisyytensä ja itseluottamuksensa turvin hän päättää palata takaisin yhtiön myyntityöhön. Aikaisempi työ ruumiiden maskeerajan saa jäädä. Uusi, fressi ulkonäkö takaa menestyksen myyntityössä.


Lyhyen nousukiidon jälkeen alkavat ongelmat. Caroline huomaa persoonallisuutensa muuttuneen. Kävellessään puistossa hän saa äkillisen raivokohtauksen ja potkaisee pientä, söpöä koiraa. Ennen vartalonvaihto-operaatiota hän oli aina suhtautunut koiriin hellyydellä. Illallisella lähentelevän myyntijohtajan kanssa, Caroline tökkää haarukan miehen reiteen. Ennen väkivaltaista impulssia hän kuulee päässään vieraan äänen: Stab the dirty bastard!


Muuntunut persoonallisuus häiritsee naista niin paljon, että hän päättää hakeutua psykoanalyysiin. Psykoanalyytikko Mendez arvelee, että Carolinen ”vaihtovartalon” soluihin on säilöytynyt edellisen omistajan ”kaikuja”. Ne säteilevät mieleen, aivan kuin amputoitu ruumiinosa kummittelee aavesärkynä aivojen muistissa.


Ongelmat vain yltyvät, kun keho alkaa hyljeksiä itseään. Caroline päätyy sairaalaan, jossa hän alkaa epäillä, onko kyseisen firman toiminta eettisellä pohjalla. Ovatko vaihtovartalot kuolleet luonnollisen kuoleman? Onko heidän ”vartalonluovutustestamentti” aito vai väärennös? Podcastin loppua kohden kuviot muuttuvat entistä hämärimmiksi. Vyyhtiin on sotkeutunut vartalonvaihdon itsehoitoryhmän Mel, jonka omissa tutkimuksissa sairaalan toiminnasta löytyy kaikenlaista, mikä ei kestä päivänvaloa.


Body Horror -podcast kritisoi nykyajan ulkonäköpainotteista elämäntapaa. Siinä on viety äärimmilleen ajattelutapa, että ulkokuori ratkaisee eikä sisuksilla ole mitään merkitystä. Moni kakku päältä kaunis, ja se riittää. Olkoonpa sisukset täynnä mätää ja kuolleiden luita, kirjaimellisesti.


Podcast pyrkii fiktion keinoin selvittämään, tuleeko ulkonäön muokkauksessa raja vastaan missään vaiheessa. Jos et pidä hiustesi väristä, värjää ne. Jos ihosi on epätasaisen tai elottoman värinen, turvaudu meikkeihin. Jos läski löllyy, mene rasvaimuun. Jos muodot eivät miellytä, asennuta implantit rintoihin ja pakaroihin. Jos sääresi ovat liian lyhyet, napsauta luut poikki ja venytä jalkasi sopiviin mittoihin. Jos tavoittelet extreme-ulkonäköä, asennuta kallosi ihon alle metallilevy ja kiinnitä siihen sarvet magneetilla. Jos haluat silmäsi valkuaisen tummaksi, ruiskuta silmämunaan mustetta. Jos näkökykysi tuhoutuu, ehkä se on riskin arvoinen. Jos haluat kaksihaaraisen kielen, maksa siitä että joku halkaisee kielesi. Jne jne.


Ei menneinä vuosisatoina sen fiksumpia oltu. Jos avioon haluat, panosta pieniin jalkoihin, estä jalkaterisi kasvu typistetyillä, kiinalaisilla lootusjaloilla. Jos et meinaa mahtua kureliiviin, sahauta alimmat kylkiluut poikki. Jos olet vähällä pyörtyä tiukasti nyöritetyssä korsetissa, älä välitä, näytäthän muodikkaalta. Jos haluat vaalentaa ihoasi, syövytä ihosi lyijynvalkoisella puuterilla. Ja niin edelleen. Lista ei lopu koskaan.


Body Horror -podcast ottaa kantaa myös lääketieteen mahdollisuuksiin. Kuinka pitkälle terveyttä ja nuorekkuutta voi edistää? Painopiste podcastissa on kuitenkin sanalla horror, kauhu. Urbaanilegendoissa väitetään, että esimerkiksi sydämen elinsiirron kokeneista potilaista osa saa leikkauksessa kylkiäisenä myös lahjoittajan muistoja. Eihän sen pitäisi olla mahdollista. Muistot tallentuvat aivojen hermosoluihin, eivät sydämeen. Entäpä tapaus jossa silmän verkkokalvo siirrettiin uudelle potilaalle ja tämä alkoi nähdä kuvavälähdyksiä murhasta. Potilas vaati lääkäriä kertomaan, kenen verkkokalvon hän on saanut. Selvisi, että väkivaltarikollisen. Potilas vaati vaihtamaan verkkokalvon uusiin. Samalla hänen toinen hänen silmistään sokeutui. Mutta myös murhavisiot loppuivat.

 

Linkki BBC:n Body Horror -podcastin episodeihin:

 https://www.bbc.co.uk/programmes/p086934c/episodes/player