BBC:n valeperijätär-podcast

Kuva: BBC

Fake Heiress

Podcast

BBC, 2019

Genre: draama, rikos, tositarina

Joskus nimi on enne. Venäjänkielinen sana sorokin tai sorokina tarkoittaa harakkaa. Harakat tunnetaan mieltymyksestään kiiltäviin esineisiin ja taipumuksestaan varastaa.

BBC:n uutistoimittaja Vicky Bakerin ja käsikirjoittaja Chloe Mossin toteuttama englanninkielinen podcast Fake Heiress kertoo venäläisen huijarin Anna Sorokinin skandaalinkäryisistä vaiheista. Valheita, petoksia, rikoksia.Valeidentiteettejä, luksushotelleja, megalomaanisia suunnitelmia.

Anna Sorokin syntyy Neuvostoliitossa tavalliseen työläisperheeseen, jossa isä työskentelee rekkakuskina ja äiti on töissä kaupassa. Neuvostoliiton hajottua perhe muuttaa Saksaan kapitalististen mahdollisuuksien perässä. Perheenisä haluaa hyödyntää bisnesyhteyksiään talonlämmitysfirmassa ja laajentaa toimintaa.

Jo entisessä kotimaassaan Anna herättää huomiota pukeutumalla näyttäviin muotivaatteisiin ja kanniskelematta mukanaan kiiltäväpintaisia muotilehtiä. Saksassa hän päättää toteuttaa unelmansa muodin parissa. Hän onnistuu soluttautumaan työharjoittelijaksi Purple Magazine -muotilehteen. Koska Anna on sosiaalisesti kömpelö, tyhmänoloinen ja kiusattu, hän kokee tarvetta kompensoida huonoa asemaansa panostamalla sosiaalisen median näyttäviin kuviin. Instagramissa hän paistattelee juhlissa julkkisten seurassa. Somen pinnallisen hohdokkaista valokuvista on myöhemmin hyötyä hänen huijariurallaan. Purple Magazinen aikana Sorokin alkaa ensimmäisen kerran käyttää tekaistua sukunimiä Delvey.

Kun Sorokin/Delvey pääsee ensimmäisen kerran New Yorkiin lyhyelle työmatkalle, avautuvat uudet mahdollisuudet omaksua itselleen valheellinen identiteetti ylhäisten vanhempien yltäkylläisyydessä eläneenä rikkaana perijänä, joka vain odottaa 26. syntymäpäivää, jolloin suunnaton 67 miljoonan dollarin varallisuus siirtyy hänen käytettäväkseen.

Sorokin/Delvey vetää valeperijättären roolia niin uskottavasti, että lankaan menevät hotellit, pankit, sijoittajat ja ystävätkin. Anna pääsee kalliisiin hotelleihin asumaan esittämällä eurooppalaista superrikasta. Jostain syystä tämä menee läpi eri hotelleissa kerta toisensa jälkeen. Hotelli tosin vaatii luottokortin numeron sisäänkirjautumisen yhteydessä, mutta ei ilmeisesti tarkista saldoa. Hotellissa Sorokin käyttää sumeilematta hyväkseen mahdollisuutta syödä kalliita illallisia ja juoda cocktaileja baarissa, ja siirtää kaiken huoneen laskuun maksettavaksi hamassa tulevaisuudessa. Hän haluaa myös tarjota ystävilleen ja tuttavilleen ylenpalttisia elämyksiä ravintolassa.

Oleskelusta hotellissa saattaa kertyä 30000 dollarin lasku. Kun maksusuoritusta tullaan kärttämään, Sorokin turvautuu shekkitemppuun. Hän kirjoittaa katteettoman shekin itselleen ja nostaa lyhyessä ajassa niin paljon käteistä kuin ehtii. Jenkkilässä shekit ovat yhä edelleen yleisesti käytössä. Rikollisuuteen taipuvainen ihminen pystyy hyödyntämään porsaanreikää, joka syntyy tiedonsiirron viiveestä kahden eri pankin välillä.

Sorokin/Delveyn huijaukset eskaloituvat megalomaanisiin mittoihin. Valeperijättären silmissä siintää unelma Anna Delvey Foundationista. Järjestöstä pitäisi muodostua perustajan nimeä kantava eksklusiivinen taidekeskus, joka sisältää taiteilijoiden studioita ja näyttelytiloja, fine dining -ravintoloita, cocktailbaareja ja kahviloita Manhattanin historiallisessa rakennuksessa. Näin suurisuuntaiseen projektiin Delvey/Sorokin tarvitsee pankilta lainaa ”vain” 21 miljoonaa dollaria.

Amerikkalaiset pankit harkitsevat lainahakemuksia vakavasti. Miksipä ei voisi myöntää hillitöntä lainaa eurooppalaiselle aristokraatille? Huijari onnistuu vedättämään jopa pankkeja väärennettyjen, sveitsiläisten pankkidokumenttien avulla, jotka kotona Saksassa käymässä ollut Anna rustailee omassa huoneessaan tekstinkäsittelyohjelmalla. Sveitsiläisen pankin edustajanakaan esiintyminen ei ole ongelma. Siihen ei tarvitse muuta kuin väärennetty sähköpostitili. Jos omatunto ei kolkuta, elämä näyttää olevan mutkatonta. Lainahakemus kaatuu kuitenkin lopulta siihen, että pankki vaatii fyysistä tapaamista sveitsiläisen pankkiirin kanssa.

Lopulta Sorokin/Delvey jää kiinni. Tätä ennen valeperijätär on ehtinyt huijata sekä pankkeja, hotelleja, instituutioita että yksityishenkilöitä. Vankilatuomio napsahtaa. Sorokin ehtii istua vankilassa vain muutaman vuoden. Tällä hetkellä hän on vapaalla jalalla.

Fake Heiress -podcast yhdistää nerokkaalla mutta ajoittain myös hengästyttävällä tavalla dokumentaarista tapahtumasarjojen läpikäyntiä, dramatisoituja kohtauksia ja todellisten ihmisten haastatteluja. Huijatuksi tulemisen kauhusta kertoo kuvatoimittaja Rachel Deloache Williams, joka erehtyy lähtemään mukaan Anna Sorokinin ja tämän seurueen kanssa lomamatkalle Marokon Marrakeshiin. Ennen matkalle lähtöä ”ystävä” Anna antaa ymmärtää maksavansa kaiken, mutta toimimattoman luottokortin takia koko roska eli 60000 dollaria kaatuu Rachelin niskaan. Jumpattuaan asiaa pari vuotta oikeudessa ja herättyään yöllä paniikkikohtauksiin Rachel vihdoin vapautettaan maksuvelvollisuudesta.

Podcastin dramatisoiduissa kohtauksissa Annaa esittää paksulla nasaaliäänellä, amerikkalaisella korostuksella puhuva näyttelijä, jonka nimeä en löytänyt. Käsikirjoitetut kohtaukset tiivistävät huijarin persoonaa niin osuvasti, että haksahdin pitkään pitämään niitä tosina. Marrakeshin uima-altaalla Anna juoksuttaa valokuvaajaan ympäriinsä salamavalojen räpsyessä. Tapaamisessa pankin edustajan kanssa valeperijätär muistaa aina esiintyä itsevarmasti ja hoputtaa lainankäsittelyn nopeuttamista. Kun hotellinomistaja juoksee kadulla perään ja tivaa maksua, Anna korostaa tärkeilevällä äänellä kiirehtivänsä bisnestapaamiseen. Kun huijari vihdoin joutuu oikeuteen, tärkeintä on tietysti näyttää hyvältä ja siksi oikeudenkäynnin aloitus viivästyy, koska syytetty kinastelee stylistin kanssa, missäköhän muotihepenissä menisi näyttäytymään oikeussaliin.

Tähän asti kuuntelemistani BBC:n podcasteista Fake Heiress on ehdottomasti vaikein. Monella tapaa vaikea. Sanastollisesti en meinannut pysyä kärryillä vieraskielisten nimien enkä myöskään pankkitermien kanssa. Temporary overdraft? Deposit? Flow period? Trust fund? Hunter Lee Soik? Aby Rosen? Olive Zehm? Giorgio Ciabaggio? Church Mission House? Eleven Howard Hotel? Fortness Investment Group?

Kaikkein vaikeinta on ymmärtää Anna Sorokinin persoonaa, josta käytetään podcastissa kuvausta ”narsistinen sosiopaattinen machiavellisti”. Kovin paljon minulla ei ole tähän lisättävää. 

Linkki BBC:n Fake Heiress -podcastiin