Juuri
äskettäin avautuneessa, ultramodernissa nykytaiteen museossa Amos
Rexissä
kaikki on toisin: museo
herättää ihmisissä
niin paljon uteliaisuutta, että asiakasjono(!)
luikertelee talon
ulkopuolella. Aulassa
huomaa lipunmyyjien
erikoiset työvaatteet: kullankimaltavat(!)
tikkitakit. Kun museokorttia vilauttamalla saa pääsylipputarran,
aletaan laskeutua alaspäin hohtavanvalkoiseen maanalaiseen(!)
tilaan. Sieltä pujahdetaan mustaseinäiseen(!)
pimeään käytävään,
jonka varrella on ensimmäinen näyttelytila. Myrskyävä
digitaalinen meri Black
Waves
levittäytyy kaikille seinille ja heijastuu kiiltäväpintaiseen
kivilattiaan. Installaatio
ottaa katsojan kokonaisvaltaisesti haltuunsa. Digitaalinen
installaatio syleilee katsojaa ja viettelee meditatiiviseen tilaan.
teamLab: Black Waves (kuvat sivulta: Amos Rex) |
Normimuseossa
kävijä on tottunut siihen, että näyttelytilat ovat selkeitä,
vaaleita ja hyvin valaistuja. Yleensä
teokset sijaitsevat pelkästään seinillä omilla
rajatuilla alueillaan.
Katsojan oletetaan ottavan teoksiin etäisyyttä ja tarkastelevan
niitä kauempaa. Sen sijaan Amos Rexissä näyttelytila on
labyrinttimäinen(!),
eksyttävä, ja häkellyttävä. Seinät ja katot kaartuvat. Yhdessä
näyttelytilassa peilit(!)
moninkertaistavat
sekä teoksen että
katsojat. Tila kieppuu silmissä ja tasapaino heittää. Tuntuu kuin
olisi päätynyt huvipuiston vekkulaan tai hoipertelisi huojuvan
laivan käytävällä.
Voimakkaimmillaan
vekkulafiilis on interaktiivisessa ja digitaalisessa installaatiossa
Graffitti
Nature: Lost, Immersed
and Reborn. Teoksen
riemunkirjava digitaalinen metsä levittäytyy kokolattiamattoon,
seinille ja kattoon. Lattialla tallustaa liskoeläimiä
kasvillisuuden seassa, seinillä lentää perhosia, kukat kukkivat ja
leijailevat. Värit kieppuvat silmissä, maisema tuntuu heiluvan
kävelyn tahtiin, peilit laajentavat ja sekoittavat tilan aistimista.
Tunne eksymisestä voimistuu ja tasapainoaisti ei toimi kunnolla.
Pakko päästä pois, kunhan ensin löytää tien kaikkien mutkien,
pullistumien, peilien ja
ihmismassan keskeltä.
teamLab: Graffiti Nature |
Seuraavaksi
päädytään valtavaan, kaartuvakattoiseen, mustanpuhuvaan saliin,
jossa lukuisilla videotykeillä projisoitu digitaalinen installaatio
Vortex of Light
Particles ympäröi
katsojaa joka puolelta. Katsojana häkellyin: mihin oikein päädyin?
Olenko avaruudessa? Sateessa? Yön pimeydessä? Missä? Mikä on tämä
yliluonnollinen mutta luonnon inspiroima tila, jossa sateen
vesinauhat lentävät
ylöspäin ja nousevat
taivaalla kohti avaruuden mustaa aukkoa? Ja mistä ihmeestä tulee
voimakas puun haju? Olenko metsässä, leijunko avaruudessa?
(Oppaalta kysymällä selvisi, että puun haju johtuu lattian
rakennusmateriaalista eli ”mäntykuutioista”).
Avaruusvaikutelma
voimistui, kun olin käynyt lojumaan yhteen seinän reunustalla
olevista säkkituoleista. Kun yritin nousta ylös, alusta vain levisi
allani, maisema pyöri enkä meinannut päästä ylös. Mietin,
tältäkö tuntuu kuun pinnalle
kaatuneesta astronautista, joka taistelee painovoimattomassa tilassa.
teamLab: Vortex of Light Particles |
Viimeisessä
salissa esitettiin interaktiivista digitaalista installaatiota, jonka
tolkuttoman pitkä nimi kuuluu Crows
are Chased and the Chasing Crows are Destined to be Chased
as well, Transcending
Space (huh, olipa
kokemus). Lunttaan
näyttelyesitteestä avainsanoja teoksesta:
varisparvet, valopolut, kalligrafiset siveltimenvedot, myyttiset
linnut, aurinko, takaa-ajajat, takaa-ajetut, kukat, luonnon katoava
kauneus.
Teos
vaikutti minuun voimakkaasti, melkein euforisesti. Hengitykseni
syveni,
kasvojeni iholla
levisi kylmiä väreitä. Reagoin samalla tavalla kaikilla neljällä
katselukerralla. Tuntemuksiani
laukaisi aasialainen äänimaisema, mikä on Hideaki
Takahashin käsialaa.
Jos
vielä yritän kuvailla, miten Amos Rex eroaa muista museoista, voi
kiinnittää huomiota teosten tekijyyteen. Teokset eivät ole
yksittäisten taiteilijanerojen jumalallisia oivalluksia, mihin on
kai totuttu normimuseossa,
vaan laajan kollektiivin yhteistuumailun tulosta. Japanilaisen
Toshiyuki Inokon
perustamaan
teamLab-kollektiiviin
kuuluu 500(!) henkeä, jotka edustavat niinkin laajaa ammattikirjoa
kuin taiteilijat, koodarit, insinöörit, tietokoneanimaattorit,
matemaatikot ja arkkitehdit. Think about that!
Jos
yllä olevasta blogitekstistäni ei valjennut, niin korostan vielä,
että olen aivan valtavan innostunut Amos Rexin uudesta museosta. On
ilo olla helsinkiläinen (vaikkakin junan tuoma) ja on myös upeaa
olla museokortin ylpeä omistaja! Museokorttia vilauttamalla olen
päässyt Amos Rexiin haltioitumaan ja häkeltymään jo kolme(!)
kertaa. Kustannukset nolla euroa, muuten pääsylippu 18 euroa.
Näinköhän
tähän loppuun vielä lätkäisen Amos Rexiä kuvastavan
yli-ilmaisujen litanian: Tajunnanräjäyttävä! Huumaava!
Päänsekoittava! Innostava! (mutta samanaikaisesti yllättäen myös:
Rauhoittava. ) Pökerryttävä! Inspiroiva!
Linkki: kuvia ja videoita teamLab-taiteesta: https://www.teamlab.art/art/
TeamLab: Massless
Amos
Rex (Lasipalatsi, Helsinki)