Kulttuuribloggaajana tunnen pakonomaista tarvetta kirjoittaa tämän terveysaiheisen blogitekstin. Olen mitä ilmeisemmin saanut koronaviruksen (COVID-19 eli SARS-CoV-2) tartunnan. Koska en pääse laboratoriotesteihin, en voi tietää sitä varmuudella. Toinen vaihtoehto on influenssa. Pidän koronaa todennäköisempänä seuraavista syistä. Paikka: Helsinki. Aika: maaliskuu 2020 (uutisten mukaan Uudenmaanläänissä esiintyy tänä aika paljon koronatartuntoja). Oireet: maallikkoarvioni mukaan viittaavat enemmän koronaan kuin influenssaan. Flunssa eli nuhakuume tämä ei ainakaan ole, koska minulla ei ole nuhaa eikä kuumetta.
Onpa sairauteni sitten korona tai influenssa, molemmat ovat hankalia tartuntatauteja, ja niiden tarttumista pitää välttää kaikin keinoin. Eli jos joku ei ole vielä sisäistänyt THL:n ja valtiovallan ohjeita ja määräyksiä, viimeistään nyt olisi aika. Itsekin tietysti yritin huolehtia käsihygieniastani lähes hysteerisesti, mutta ilmeisesti sain tartuntatautini pisaratartuntana. Epäilen paikoiksi joko bussia, ruokakauppaa tai kahvilaa.
Haluan kertoa oireistani varottaakseni muita. Jos et ota poikkeusoloja tosissaan, sairastumisen riski kasvaa. Voi tietysti sairastua kaikista varotoimista huolimatta. Yrittäkää parhaanne välttääksenne tartuntatauteja.
Seuraavaksi raportoin omasta sairastumiskokemuksestani seikkaperäisten muistiinpanojeni perusteella. Toivon, että edes yksi ihminen voisi hyötyä tästä tekstistä. Hei sinä siellä jossain!
Ennakko-oireita:
-aivastelu, yskähtely
-pistävää kipua (kuin pistoksia) eri puolella kehoa, erikoisin kipuaistimus: kuin neulalla olisi pistetty pään sisälle
-asentoaistin katkokset (alle sekunti)
-paikantajun katkokset (alle sekunti)
-tunne että jalat eivät toimi kunnolla; pelko että jalat saattavat pettää alta
17.3.
-pistävää kipua kuin pistoksia, eri puolella kipua
18.3.
-voimakas väsymys (ei jaksa pitää silmiä auki, haluaa levätä tuntikausia liikkumatta sängyllä)
-pistoksia
-kova päänsärky, kova silmäsärky
-jalkalihakset oudot, etureisilihaksissa jotain ylimääräistä
19.3.
-jalkalihakset oudot, hutera olo seisoessa, epävarma kävely, tasapaino huonontunut
-kylkikipua, pistoksia
-olkapää kipeä
-voimakas väsymys
-ruoansulatus hidastunut, melkein ummetus
-lievää silmäsärkyä, lievää niskasärkyä, niskojen jäykkyyttä
-lievää huimausta ja pahoinvointisuutta
-jano
20.3.
-silmäsärky, päänsärky
-jalat oudot, pistoksia reidessä ja sääressä, reisi- ja pohjelihasten jäykkyys, hutera olo seisoessa
-voimakas väsymys
-huimaus, huojuminen
-illalla ripulointi, migreenin auraa muistuttavia näköhäiriöitä, pakokauhu, pelko pyörtymisestä, pakko lojua puolialastomana kylpyhuoneen kylmällä kaakelilattialla, hikipisaroita kasvoilla, tihentynyt hengitys, verenkierron kohina kuuluu päässä, epäily pitääkö soittaa ambulanssi vaikkei pysty liikkumaan, epäily että saatan kuolla, kohtaus menee ohi
21.3. (oireet kirjoitushetkeen mennessä, aamuysiltä)
- jalat oudot
-lievää päänsärkyä, silmäsärkyä
-huimausta, väsymystä
-toispuoleinen tai molemminpuoleinen kylkikipu, lieviä hengitysvaikeuksia
Kun olen julkaissut tämän tekstin blogissani, menen tietysti pian takaisin lepäilemään. Oletan, että olen menossa parempaan suuntaa. Kannattaa muistaa, että jos sairastan koronaa (enkä influenssaa), oireeni luokitellaan LIEVIKSI, koska sentään pärjään kotona. Jos sairastaa vakavan koronavirustartunnan, joutuu/pääsee sairaalaan (olettaen että sairaaloiden kapasiteetti riittää).
Eli hyvät ihmiset, onpa kyseessä korona tai influenssa tai muu tartuntatauti, yrittäkää nyt kaikin keinoin välttää sairastumista. Jos kaikesta varovaisuudesta huolimatta sairastuu koronaan (tai influenssaan), siitä on mahdollista selviä. Olo on epämukava mutta siedettävyyden rajoissa.
Suojelkaa omaa ja muiden terveyttä ja elämää.
Lisäys seuraavana päivänä:
Jatkan toistaiseksi tämän tekstin päivittämistä, koska epidemian ja pandemian aikana aihepiiri näyttää kiinnostavan ihmisiä. Täsmennän oireitteni kirjaamista.
21.3. (jatkuu)
-voimakas väsymys
-raskas, keskittynyt hengitys
-kylkikipua, pistoksia
-tunne että kurkussa on jotain ylimääräistä
-satunnaista piristymistä, sen jälkeen voimakas väsymys
-sormien ja varpaiden luiden vihlontaa
22.3.
-heti aamulla jalat edelleen oudot, etureisien lihakset tönköt
-turhautuminen ja kyllästyminen sairauteen, hermostuttaa kun ei jaksa/pysty/uskalla tehdä mitään, sairastelupäivän huippusaavutuksena voi pitää, jos uskaltaa mennä suihkuun (leveä haara-asento, niin tasapaino pysyy), roskia en uskalla mennä viemään ulos varmaan tänäänkään, tällaista tilannetta en olisi osannut kuvitella koska olen keski-ikäinen perusterve
-kirjoitushetkellä alkaa lievä huimaus, pakko keskeyttää toistaiseksi
(yli viikon tauko kirjoittamisessa, jolloin keskityn sairastamiseen)
Lyhyt päivitys 29.3.
Ilmeisesti sairauden pahin vaihe on takana ja paranemisprosessi on alkanut. Heti kun kynnelle kykenen, aion jatkaa tämän blogitekstin kirjoittamista. Ainakin itse halusin lukea ennen sairastumistani paljon erilaisia kuvauksia koronan oireista. Koska kyseessä on uusi ja tuntematon uhka, mielestäni on parempi, jos pystyy etukäteen ennakoimaan, mitä saattaa olla tulossa. Pelotella en tietenkään halua, mutta vakavaa suhtautumista todellakin suosittelen.
Jatkan ja viimeisten tämän blogitekstin kirjoittamista tänään 31.3. Tällä hetkellä tuntuu vahvasti siltä, että olen paranemassa. Jatkan oireitteni kirjaamista. Varoitus: ällöttäviä yksityiskohtia.
23.3.
-jalat paremmat, tasapaino hyvä
-aamulla pirteä ja toiveikas olo
-lievää ummetusta
-oireet palaavat, samalla palaa voimakas väsymys, pistely oikeassa kyljessä, rannekipu, sydämen tykytys, reisissä outoja tuntemuksia: säkenöi, "kiertää", "pulppuaa", "kuplii"
-raskas hengitys
24.4.
-kova kylkikipu: kuin pistoksia ja nipistystä
-lievä päänsärky
-lieviä hengitysvaikeuksia
-etureisissä kihelmöintiä, pistelyä ja polttelua
-sormien luiden vihlontaa
-lievää ummetusta
-sydämen syke tuntuu päässä (leposyke 120-160?)
25.5.
-lievä ummetus
-hetkellistä pirteyttä, sitten oireet palaavat ja väsymys alkaa, oireita: reisien kihelmöinti, kylkikipu, verenkierron kohina kuuluu päässä, korvat soi, pistoksia korvassa, pistävää kipua olkapäässä ja reidessä
-äkillinen karkkihimo
26.3.
-aamulla pistelyä kyljissä, silmissä, reisissä
-reidet kuin jalkaprässin jäljiltä, selkälihakset jumissa
-lievästi oksettava olo
-voimakas väsymys, päässä kohisee, sormien luita vihloo, reisien kihelmöinti
-epätoivo, kyllästyminen sairasteluun, itkukohtauksia
27.3.
-aamuseiskalta pakonomainen ulostustarve, ripulointi, migreenin auran näköhäiriöitä, pelko pyörtymisestä, pakokauhu, kuolemanpelko, en pysty istumaan pöntöllä, lojun vessan lattialla, ulostan lattialle (ironinen sivuhuomautus: kyllä, juuri tästä olenkin aina halunnut kertoa kulttuuriblogissani)
-lievä kylkikipu, raskas hengitys, etureidet edelleen paskana, voimakas väsymys, sydämen tykytys, selkälihakset jumissa
-muutama oireeton tunti, sitten oireet palaavat: kihelmöinti, pistokset
-ruokahalu palaa, ateriointi alkaa kiinnostaa
28.3.
-verenkierron kohina tuntuu päässä, lievää ummetusta, väsymys, lievä kylkikipu
29.3.
-ruoansulatus alkaa normalisoitua
-väsymys, veri kohisee päässä, lievä kylkikipu, hengitysvaikeuksia, sydämen tykytys
-aivastelu, yskähtely, epäily että virus yrittää aktivoitua uudestaan, päätän juoda paljon vettä
30.3.
-väsymys, lievä kylkikipu
31.3.
-yllättävän energinen ja innostunut olo
Eli rankka kokemus oli. Tuntui pelottavalta sairastua sairauteen, johon ei ainakaan vielä ole olemassa parantavaa lääkettä. Ei voinut luottaa muuhun kuin kehon omaan kykyyn parantaa itse itsensä. Kiitos immuunipuolustus, itsesuojeluvaisto, hengissäselviämisvaisto, maalaisjärki, epätietoisuuden sietokyky sekä muiden ihmisten tuki ja apu.
Jos joku haluaa tietää, oliko tämä pahin sairastamani sairaus, vastaus on: ei ollut. Kaikkein pahin oli ehdottomasti vaikea vyöruusu, jonka aikana koin kammottavaa hermosärkyä. Kipuasteikolla 0-100 kokemani kipu oli 100. Tämän sairauden (korona?) yhteydessä kipukokemukseni oli 80. Pahinta tässä sairaudessa ei edes ollut kova kipu ja voimakas väsymys, vaan epätietoisuus siitä, mihin sairauteen on ylipäänsä sairastunut, mitä oireita on tulossa, kauan sairaus kestää, missä vaiheessa on, onko menossa parempaan vai huonompaan suuntaan, milloin paraneminen alkaa vai alkaako milloinkaan, kuoleeko vai jääkö eloon. Sama epätietoisuus jatkuu yhä, vaikka koen parantuneeni melkein kokonaan. Jatkossa epätietoisuus jatkuu lähipiirin, yhteiskunnan ja koko maapallon kohtalosta. Ei voi ennakoida, miten tässä vielä käy.
Harmittaa, etten vieläkään tiedä varmuudella, oliko tämä edes korona (COVID-19 eli SARS-CoV-2). Lopullinen totuus selviää vasta, jos jonain päivänä pääsen vasta-ainetestiin. Jos tämä oli pandemian aiheuttanut koronavirus, ainoa ilon aihe tässä keississä taitaa olla immuniteetti. Jos se nyt on edes pysyvä. Väliaikainenkin immuniteetti kelpaisi.
Tsemppiä, hyvää terveyttä, kärsivällisyyttä ja yhteishenkeä!
Vielä yksi lisäys 2.4.
Paranemiseni etenee, mutta lievää oireilua ilmenee edelleen. Aion pelata varman päälle, ja siksi päätin jatkaa vielä kokonaisen viikon kotona kökkimistä. Mieleeni palautui, että mitä tahansa tartuntatautia voi seurata jälkitauti. En siis halua ottaa yhtään ylimääräistä riskiä, että saattaisin sairastua tämän karmean virusinfektion jälkeen johonkin bakteeri-infektioon (esim. keuhkokuume?) tai jonkun toisen viruksen aiheuttamaan infektioon (esim. influenssa). Pitää antaa omalle vastustuskyvylle aikaa toipua tästä kovasta kolauksesta. Suosittelen muillekin äärimmäistä varovaisuutta tämän sairauden suhteen.
Ja vielä yksi lisäys 8.4.
Paranemiseni etenee, mutta täysin oireetonta päivää ei ole ollut vieläkään. Suolisto ei meinaa palautua normaaliksi. Ajoittain virus ilmoittelee itsestään, kun huomaan satunnaista pistelyä kyljissä. Lieviä hengitysvaikeuksia on ilmennyt, kyljissä tuntuu puristavalta. Eilen oli tähänastisen sairastelun huippupäivä: energiatasoni riitti kirjan lukemiseen. Ehkä ensi viikolla uskallan lähteä ensimmäistä kertaa ulos kämpästä. Olen edelleen todella varovainen ja tarkkailen vointiani.
Tilanne 11.5.
Olen elossa mutta en ole vieläkään täysin parantunut. Satunnaisesti kylkiä pistelee, sydän muljahtelee oudosti ja alkaa äkisti tykyttää. Viime päivinä on vaivannut toispuoleinen päänsärky ja silmäsärky. Missään aikaisemmassa tartuntataudissa paraneminen ei ole kestänyt näin pitkään. Tuskastuttaa mutta aina voisi olla asiat huonomminkin. Jos tämä ei ollut korona, ei voi muuta kuin ällistyä, että mikä ihme tämä sitten oikein oli.
Jos joku haluaa kommentoida tätä tekstiä, se ei valitettavasti onnistu anonyymina, vaan pitää olla kirjautunut johonkin sometilille.
lauantai 21. maaliskuuta 2020
maanantai 9. maaliskuuta 2020
Mitä tarkoittaa alter ego?
Venla Pystynen, Linda-Maria Roine:
Mercedes
Bentso - Ei koira muttei mieskään
Johnny
Kniga, 2019
"Tänään voi kaiken päättää
kunhan malttaa irti päästää
näitä palasii lattialta kerään
ei koskaan enää"
(Mercedes Bentso: Ei koskaan enää)
"Tänään voi kaiken päättää
kunhan malttaa irti päästää
näitä palasii lattialta kerään
ei koskaan enää"
(Mercedes Bentso: Ei koskaan enää)
Mercedes
Bentso on räppärinä tunnetun Linda-Maria Roineen alter ego.
Siinä missä Linda-Maria on kaltoinkohdeltu ja haavoittunut, hänen
alter egonsa Mercedes Bentso on sanavalmis, itsevarma, ylimielinen,
rohkea ja hyökkääväkin. Artistin muita alter egoja ovat seksihullu agentti
Anastasia Eutasia, huumehuuruinen Pami Pamela ja Maria Magdalena,
joka rukoilee vaaleanpunaisen ristin äärellä. Viola Violencia
-alter ego sahaa kylpyammeessa miehen ruumista. Asukokonaisuudeksi
nainen on valinnut mustan iltapuvun. Välillä hän imaisee savut
tupakastaan.
Mutta
mikä on alter ego? Kirjaimellisesti suomennettuna se on ”toinen
minä”? Tarkoittaako ”toinen” järjestyslukua vai pitääkö
sana ”toinen” suomentaa merkityksessä eri, erilainen,
ulkopuolinen, vaihtoehtoinen, toissijainen tai salainen? Entä miten
alter ego syntyy? Oletan, että taiteilija kanavoi alter egoonsa
niitä negatiivisia puolia itsestään, joita häpeää tai pelkää
ja epäilee, ettei yhteiskunta hyväksy niitä. Toinen mahdollisuus
alter egon syntyyn on ehkä se, että taiteilija haluaa ilmaista
niitä positiivisia (todellisia tai kuvitteellisia)
luonteenpiirteitä, joiden toivoisi korostuvan, kuten esimerkiksi
rohkeus. Kolmantena vaihtoehtona olisi, että alter ego kumpuaa
taiteilijan mielikuvituksesta eikä se liity kumpaankaan ääripäähän.
Netistä
löysin runsaasti esimerkkejä taiteilijoiden alter egoista.
Kirjallisuudesta tunnetaan Robert Louis Stevensonin romaani
The Strange Case of Doctor Jekyll and Mr. Hyde , jossa
vuorottelevat hyväntahtoinen ja kunniallinen Jekyll ja tämän
pirullisen ilkeä alter ego Hyde. Populaarikulttuurista muistetaan
sarjakuva Supermies, jossa Clark Kent on kuiva ja säntillinen
toimistorotta ja tätä vastapainottaa supersankari alter ego.
Musiikissa
esiintyi David Bowien alter ego Ziggy Stardust, jonka
eliminoinnin jälkeen kova ja ilkeä Aladdin Sane astuu valtaan ja
tämän jälkeen vielä hullu aristoraatti Thin White Duke. Räppäri
Eminemin alter ego on nopeasti puhuva, sadistinen ja mustan
huumorin kyllästämä hahmo Slim Shady. Nicki Minajilla on
alter egona brittiläinen homomies Roman Zolanski. Beoncella
alter egona loistaa Sasha Fierce. En tiedä, pitäisikö Madonnan
Madame X -hahmo tulkita alter egoksi. Madame X:n olemus on
pirstoutunut moneksi. Hän on samanaikaisesti sekä salainen agentti,
tanssija, professori, opettaja, nunna, huora ja vakooja. Ei ehkä
ihan alter egojen peruskauraa.
Olen
vatvonut kysymystä, miten alter ego eroaa kaunokirjallisuuden
kertojasta. Romaanissa kirjailija ei yleensä kirjoita fiktiota omana
itsenään, vaan kertojan roolin taakse piiloutuneena. Ilmeisesti
fiktion kertojaa ei yleensä tulkita kirjailijan alter egoksi mutta
sen sijaan romaanihenkilö voi olla, kuten J.K. Rowlingin sanotaan
sijoittaneet Harry Potter -kirjasarjan Hermione-hahmoon
piirteitä itsestään.
Alter
ego muistuttaa mielestäni näyttelijän esittämää roolia
näyttämöllä. Erottavana tekijöinä on ainakin se, että
näyttämörooli noudattaa käsikirjoitetusta. Näyttelijä uppoaa
johonkin valmiiseen rooliin. Tulkitsen esittävän taiteilijan alter
egon rooliksi, jonka artisti on itse käsikirjoittanut, lavastanut,
maskeerannut, puvustanut ja jota hän itse esittää.
Pohdin
myös kysymystä, muistuttaako alter ego millään tavalla
karikatyyriä. Mielestäni sekä karikatyyrissä että alter egossa
hahmojen luonteenpiirteet ja ominaisuudet on rajattu suppeiksi.
Ihmisyyteen yleensä kuuluva moninaisuus ja ristiriitaisuus on
haihdutettu pois. Alter ego kuitenkin eroaa karikatyyristä monella
tapaa. Karikatyyrit ovat usein koomisia ja niiden tarkoitus on
hauskuttaa. Käsittääkseni alter egot ovat pääsääntöisesti vakavia.
Tuntuu,
että alter egossa on myös jotain samaa kuin sivupersoonassa.
Erojakin tietysti löytyy. Sivupersoona syntyy spontaanisti yleensä
vakavan trauman jäljiltä. Sivupersoonan ominaisuuksia ei voi valita
eikä sen ilmaantumista pysty kontrolloimaan, ainakaan jos henkilö
kärsii sivupersoonahäiriöstä, jossa eri sivupersoonat voivat
hetkellisesti syrjäyttää henkilön varsinaisen persoonallisuuden.
Jostain psykologisesta tietokirjasta muistan lukeneeni, että
sivupersoonahäiriöön kuuluu myös muistihäiriöstä: yksi
sivupersoona ei muista mitä toinen sivupersoona on tehnyt ja siksi
sivupersoonahäiriöinen henkilö voi nopeasti ajautua kaaokseen. Sen
sijaan alter ego kehittyy tietoisen harkinnan ja kokeilun
perusteella, luulisin. Henkilö voi itse valita, milloin alter ego
napsautetaan päälle ja milloin se sammutetaan. Ennen alter egon
rooliin astumista edeltää hahmon vaatteisiin ja
asusteisiin pukeutuminen. Alter ego ei siis edusta kaaosta, vaan
kontrollia.
Googlaamalla
selvisi, että alter ego sivuaa pseudonyymien ja avattarien
käsitteitä. Pseudonyymi tarkoittaa salanimeä, jonka taakse
kirjailija voi kätkeytyä. Tämän hetken kuumin pseudonyymi taitaa
olla Elena Ferrante. Pseudonyymin käyttö ei edellytä
rinnakkaisidentiteettiä. Kirjailija voi kirjoittaa pseudonyyminä
ikään kuin omana itsenään. Avatar tunnetaan peleistä ja
sosiaalisen median sovelluksista.
Palaan varsinaiseen aiheeseeni eli lukemaani elämänkertakirjaan.
Palaan varsinaiseen aiheeseeni eli lukemaani elämänkertakirjaan.
"Nään vaan sinistä valoa päin lennelleit
väkisinmaattuja ja myrkytettyi enkeleit
herätysliikkeissä palvottuja perkeleit
ja kansanmurhia subutexil tekeviä mengeleit"
(Tallinnanaukion kirkko)
väkisinmaattuja ja myrkytettyi enkeleit
herätysliikkeissä palvottuja perkeleit
ja kansanmurhia subutexil tekeviä mengeleit"
(Tallinnanaukion kirkko)
Linda-Maria
Roineen alter egoista kaikki käsittelevät aggressiota tavalla tai
toisella: Mercedes Bentso on usein verbaalisesti aggressiivinen.
Sanallinen hyökkäävyys näkyy esimerkiksi biiseissä Verikosto,
Munaton mies, Huorantelotus ja Murhaaja.
Narkkari alter egolla Pami Pamelalla viha kohdistuu omaan kehoon, ja
sitä on saattanut edeltää oikeutettu viha jotain toista ihmistä
kohtaan, esimerkiksi kaltoinkohtelevaa tai hyväksikäyttävää
ihmistä kohtaan. Alter ego Viola Violencia on murhaajana itse
fyysisesti väkivaltainen. Maria Magdalena jumaloi väkivaltaista
ristinkuolemaa ja Anastasia Eutanasia ei hätkähdä edes itseensä
kohdistuvasta väkivallasta vaan suorastaan nauttii siitä. Voi
olettaa, että Linda-Maria Roineen alter egon käsittelevät
yhteiskunnallista tabua nimeltä naisen aggressio. Havaintojeni
mukaan siitä on yhtä vaikea puhua kuin miehen tai pojan
herkkyydestä. Kumpikaan ei istu stereotyyppiseen käsitykseen
sukupuolirooleista.
Seuraavaksi
etsin vastausta kysymykseen, miksi artisti on kehittänyt
itselleen juuri kyseiset alter egot? Uskon, että selitys löytyy
Linda-Marian karuista elämänkokemuksista. Niitä valotetaan
kirjassa. Yhden ihmisen osaksi on kasautunut poikkeuksellisen paljon
pahaa: lapsuuden hyväksikäyttökokemus, isän hylkääminen,
koulukiusaaminen, äidin ajoittaiset mielenterveysongelmat ja
yksinhuoltajaperheen vähävaraisuus. Huonot kokemukset laukaisivat
ulkopuolisuuden, huonommuuden ja epävarmuuden tunteita.
Identiteetti
on huteralla pohjalla ja sitä yritetään paikata tarrautumalla
romaniyhteisöön. Aluksi uusi yhteisö tuntuu palkitsevalta, koska
varsinkin miehiltä voi saada osakseen huomiota ja ihailua.
Vähitellen karu todellisuus paljastuu. Kyseisessä
romaniporukassa käytetään ja myydään huumeita. Asenteet naisia
kohtaan ovat halventavia. Väkivalta hivuttautuu kuvaan
sanontoina, kuten ”nainen ei ole koira, muttei mieskään tai ”kun
housut puhuu, niin hame on hiljaa”. Nainen voi saada helposti
huoran leiman, mutta mies ei koskaan. Naisen häpäisy ja
vaientaminen pahenevat, ja siitä on lyhyt matka fyysiseen
väkivaltaan.
"Isket naulan mun arkkuun
sanomalla, etten koskaan pääse sult karkuun
vuosilt tuntuvat sekunnit ja kurkulla vesuri
näin helposti voi ihminen muuttua leluksi"
(Killing me softly)
"Isket naulan mun arkkuun
sanomalla, etten koskaan pääse sult karkuun
vuosilt tuntuvat sekunnit ja kurkulla vesuri
näin helposti voi ihminen muuttua leluksi"
(Killing me softly)
Kirjassa
kuvattu fyysinen väkivalta on niin kammottavaa, että minulle alkoi
lukijana tulla epätodellisuuden tuntemuksia. Voiko tällaista
tosiaan tapahtua Suomessa? Voiko yksi ihminen kohdata näin paljon
pahuutta? Toisaalta miksi ei voisi? Kirjasta selviää, että
Linda-Maria ajautuu huonosta suhteesta toiseen. Kun yhdestä
pelastautuu, alkaa sama paska uudelleen alusta. Useat eri miehet
hakkaavat ja raiskaavat, pitävät vankina ja uhkailevat muun muassa
polvilumpioiden ampumisella, jos nainen ei suostu käyttämään
miehen mielestäni kunniallisia vaatteita eli tässä tapauksessa
mustalaishametta.
Linda-Maria
ei pysty irtautumaan vaarallisista piireistä. Hän on jäänyt
koukkuun turruttaviin huumeisiin, kuten subuihin (Subutex) ja
pameihin (Diapam?). Huumeidenkäytön myötä koulussakäynti ei ole
enää ykkösprioriteetti. Tilalle tulevat huumeiden ”säätäminen”
ja pikkurikokset. Pohjakosketus tulee vasta, kun narkkaava
poikaystävä pahoinpitelee raa´asti ja yrittää tappaa. Kun
huumeidenkäyttö hiipuu, Linda-Maria takertuu uskonnolliseen
yhteisöön. Jos helluntaiseurakunnan vaatimukset ahdistavat liikaa,
puoluepolitiikkakin tarjoaa keinon jäsentää maailmaa ja taistella
parempien olosuhteiden puolesta.
Lopulta
Linda-Mariaa ei pelasta uskonto eikä politiikka, vaan musiikki.
Räppärit Pyhimys ja Steen1 tunnistavat lahjakkuuden ja auttavat
uralla eteenpäin. Monien mutkien jälkeen biisejä, albumeita ja
videoita alkaa ilmestyä. Kiinnostuneet voivat kuunnella niitä
esimerkiksi Youtubesta, kuten itsekin ole tehnyt. Monet biisit
kuvaavat kaunistelematta itähelsinkiläistä huumehelvettiä.
"Ei se oo enää silloin narkkarille valinta
kun aine saanut on jo vaarallisen hallinnan
lähdet liukumaan hitaasti
toinen käsi kädessäni, toinen hihas kii"
(Tuutulaulu)
"Ei se oo enää silloin narkkarille valinta
kun aine saanut on jo vaarallisen hallinnan
lähdet liukumaan hitaasti
toinen käsi kädessäni, toinen hihas kii"
(Tuutulaulu)
Tunnustan,
Linda-Maria Roineen persoona kiehtoo, minua mutta myös pelottaa ja
oudoksuttaa. On hyvä, että kirjan lopussa mainitaan, että artistilla on
diagnosoitu epävakaa persoonallisuus. Tämän diagnoosin valossa
pystyn paremmin ymmärtämään artistin sekavaa ja
poukkoilevaa toimintaa. Esimerkiksi sitä miten sama ihminen voi
ensin innostua vassareiden politiikasta, kohta sännätä
kokoomuslaisten pippaloihin ja sieltä taas päätyä vihreiden
kannattajaksi. Netistä googlaamalla huomasin, että epävakaata
persoonallisuutta voidaan hoitaa terapialla ja siitä voi jopa
parantua.
Kirjassa
mainitaan myös Linda-Marian hybristofilia, mikä tarkoittaa sitä
että henkilö tuntee vetoa raakoja rikoksia tehneisiin ihmisiin.
Hybristofiili saattaa kokea murhaajat turvallisiksi suojelijoiksi ja
pelastajiksi. Tätä ominaisuutta en todellakaan ymmärrä eikä
minun tarvitsekaan ymmärtää. No, tulipa opittua uusi sana.
"Maailmal on sulle monta syytöstä
mut mulla vaan pari pyyntöä
oo mulle Holmströmin Runar
oo se joka vaimonsa uunin sisään muuraa"
(Murhaaja)
"Maailmal on sulle monta syytöstä
mut mulla vaan pari pyyntöä
oo mulle Holmströmin Runar
oo se joka vaimonsa uunin sisään muuraa"
(Murhaaja)
Uppouduin
alter egojen maailmaan niin perusteellisesti, että aloin jopa
miettiä, millaisia alter egoja itselläni voisi olla.
Mielikuvituksestani ponnahti esiin useita vaihtoehtoisia alter egoja.
Voimakkaita vihan tunteitani edustaisivat alter egoni Saara
Surmanluoti ja Bertil Pyöveli. Aivan toista ääripäätä
kuvastaisivat alter egoni Mirjam Magico ja Unennäkijä, jotka
saisivat energiansa ideoinnista, kokeiluista, haaveilusta ja
seikkailuista. Alter egoni Linnea Labyrintti olisi omistautunut
epävarmuudelle ja etsinnälle. Sitten olisi vielä yksi koominen
alter ego, jonka nimeä en halua mainita. Lapsena minulla oli joku
kaikkivoipaista supersankaria muistuttava mielikuvitusolento nimeltä
Nikke tai Mikki. Ehkä se oli alter egon rajatapaus.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)