87-vuotiasta Kusamaa on luonnehdittu käsitetaiteilijaksi, minimalistiksi, surrealistiksi, pop-taiteilijaksi ja feministitaiteilijaksi. Hänen 60 vuotta jatkunut tuotantonsa kattaa niin maalauksia, piirrukstuksia, veistoksia, videoita, tilallisia installaatioita, performansseja kuin yhteistyötä muodin ja designin kanssa.
Kusaman taiteen lähtökohtana on sisäinen todellisuus, hallusinaatiot, pelot ja pakkomielteet. Taiteilijan aistiharhat alkoivat jo lapsena. Hän näki ihmiskasvoisia kukkia ja kuuli niiden puhetta. Kurpitsatkin puhuivat hänelle, maisemat täyttyivät täplistä ja kivet vyöryivät hänen päälleen. Myöhemmin Kusama alkoi kärsiä myös paniikkikohtauksista.
Kusama asuu tokiolaisessa mielisairaalassa omasta valinnastaan. Mielisairaalasta taitelija lähtee päivittäin ateljeeseensa, jossa hän maalaa vimmatusti. Yhtenä syynä pakonomaiselle taiteen tekemiselle on halu pitää hallusinaatiot loitolla.
Näin syksyllä Teema-kanavan Kusama-dokkarin. Kiinnostuin taiteilijasta ja aloin arvostaa häntä. Syynä lähinnä yhdistelmä vaikeat mielenterveysongelmat ja toimintakyvyn säilyttäminen siitä huolimatta. Plus rehellisyys ja avoimuus. Plus rohkeus ja omaperäisyys. Plus kuuluisuus ja kansainvälisen maineen saavuttaminen. Plus se että Kusama on nainen miesten jyräämässä taidemaailmassa.
Mutta. Vitkuttelin pitkään viime syksynä ennen kuin menin näyttelyyn. En voinut sille mitään, että pallokuvioista minulle tuli mieleen sairastamani vyöruusun rakkulat ja vesikellot. Iski pahoinvointisuus ja kuvotus. Hermosäryt melkein pamahtivat päälle. Vyötärön kohdalla nipisteli.
Kun vihdoin pääsin näyttelyyn, oloni ei helpottunut. Loputtomiin jatkuvat pallot ällöttivät. Palloja ja pisteitä tauluissa, pallohuoneita, palloilla kuvioituja huonekaluja. Hienosti sanottuna Kusaman taiteen teemoja ovat äärettömyys, toisto ja halu sulautua maisemaan. Olkoon. Pahaa teki.
Pahempaa oli luvassa. Syöpäkasvaimien näköisiä "pehmofalloksia" kasvaa alastoman naisen iholla. Soutuvene on täytetty epämuodostuneilla, sojottavilla falloksilla. Tikapuiden askelmilla törröttää falloksia. Puiden oksilla kasvaa falloksia. Huoneessa on tilateos, jossa "fallospelto" jatkuu äärettömiin. Sinne en edes mennyt. Fallokset levittäytyvät myös tauluissa. Ymmärrän täysin, että pakkomielteisissä fallosteoksissa on lähtökohtana Kusaman henkilökohtaiset fobiat ja mahdollisesti traumat, mutta kuitenkin.
Värikylläisistä maalauksista sentään pidin. Olisin halunnut pitää kaikista teoksista. En vain pystynyt. Anteeksi rajoittuneisuuteni.
Yayoi Kusaman taiteesta on kirjoittanut myös ainakin Hurmioitunut
