Elena Ferrante: Loistava ystäväni
WSOY, 2016
Suomentanut:
Helinä Kangas
Italiankielinen
alkuteos: L´amica geniale
(kirja on
oma ostos)
"Pahan tekeminen oli sairaus. Lapsena kuvittelin pikkuruisten, lähes näkymättömien eläinten nousevan yöllä lammista, hylätyistä junavaunuista maavallin takaa, pahanhajuisista heinistä joita kutsuttiin nimellä fetienti, sammakoista, salamantereista, kärpäsistä, kivistä, pölystä ja tunkeutuvan kotikorttelimme veteen ja ruokaan ja ilmaan tehden äideistämme ja mummoistamme raivoisia kuin vesikauhuiset koirat. Heihin tauti oli tarttunut pahemmin kuin miehiin, sillä miehet tulistuivat jatkuvasti, mutta sitten he aina rauhoittuvat..."
Salanimellä Elena Ferrante kirjoittavan kirjailijan romaani Loistava ystäväni aloittaa Napoli-sarjan. Romaani kuvaa kahden ystävän, minäkertoja Elena Grecon ja suutariperheen tyttären, Lila (Raffaella) Cerullon, elämänvaiheita 1950-luvun Napolissa. Ystävyys alkaa jo lapsuudessa, ja se jatkuu vanhuuteen saakka, vaikkakin katkeillen.
Salanimellä Elena Ferrante kirjoittavan kirjailijan romaani Loistava ystäväni aloittaa Napoli-sarjan. Romaani kuvaa kahden ystävän, minäkertoja Elena Grecon ja suutariperheen tyttären, Lila (Raffaella) Cerullon, elämänvaiheita 1950-luvun Napolissa. Ystävyys alkaa jo lapsuudessa, ja se jatkuu vanhuuteen saakka, vaikkakin katkeillen.
Samalla romaani
kuvaa kokonaisen korttelin elämää, jossa ihmisten elämät kietoutuvat toisiinsa.
Ahtaassa korttelissa asuu Carraccin pahamaineinen perhe, jonka isä Don Achille
nostattaa pahaa verta mustapörssin kaupalla ja koronkiskonnalla. Pelusot tienaavat
leipänsä puusepän verstaalla ja muurarina, joskin rahaa uppoaa uhkapeleihin. Cappuccioilla
häärii ”hullu leski” Melina, jonka menoa lapsikatras yrittää hillitä.
Sosiaalista
nousua edustaa konduktööri Sarratoren perhe, jonka Donato-isä on onnistunut
julkaisemaan runokokoelman. Tosin rakkausrunot on omistettu hullulle leskelle, mikä
luonnollisesti raivostuttaa Lidia-vaimoa. Korttelissa ihaillaan ja kammotaan
baari-konditiorian omistavaa Solaroita, joiden vauraus on osin peräisin
rikollisesta toiminnasta.
- - -
Vaikka romaanin päähenkilö on Elena, hänen ystävänsä Lila nousee ainakin minun lukukokemuksessa kiinnostavammaksi. Elenaa luonnehtisin järkeväksi tarkkailijaluonteeksi, joka elämä kulkee ”normaaleja” raiteita: epävarmuus, suosion tavoittelu, pakertaminen koulussa, ulkonäöstä murehtiminen, ihastumiset…
Vaikka romaanin päähenkilö on Elena, hänen ystävänsä Lila nousee ainakin minun lukukokemuksessa kiinnostavammaksi. Elenaa luonnehtisin järkeväksi tarkkailijaluonteeksi, joka elämä kulkee ”normaaleja” raiteita: epävarmuus, suosion tavoittelu, pakertaminen koulussa, ulkonäöstä murehtiminen, ihastumiset…
Lila
muistuttaa jonkinlaista supersankaria tai äärimmäisyysihmistä. Hän on erittäin
älykäs. Kansakoulussa Lila päihittää kenet tahansa päässälaskussa, hänen laaja
italian sanavarastonsa hätkähdyttää, lukemaan hän oppi kolmivuotiaana. Kreikan
aakkoset hän oppii vaivatta ja latinan kieliopin hän sisäistää itsenäisesti
kirjastokirjaa lukemalla.
Lila on
lahjakas myös taiteellisesti. Hän pystyy kirjoittamaan pienoisromaanin
luettuaan sitä ennen Pikku naisia
ikään kuin malliksi. Vihkoonsa hän piirtää kenkämalleja, jotka myöhemmin
päätyvät suutariperheen tuotantoon, tosin pienin muutoksin. Tanssimaan hän
oppii katsomalla kirjasta askelkuviot.
Ulkonäöllisesti
Lila kasvaa vietteleväksi kaunottareksi, joka kääntää miesten päät, vaikka hänen
lähtötasonsa oli lähes päinvastainen: lapsena hän oli sotkutukkainen ja
mustelmainen laiheliini, jolla on tapana raivostuneena siristää silmiään kuin
petolinnulla.
Luonteeltaan
Lila kuuluu kulmakunnan rohkeimpiin. Pelottomuudella on myös kääntöpuolensa.
Lila ei kaihda keinoja pitääkseen puoliaan. Sanallinen hyökkäys kiusaajaa
kohtaan ei tuota ongelmia, mutta hänen käteensä tarttuu myös teräase, jolla hän
voi viiltää itseään isompaa poikaa.
Lila on toimissaan
arvaamaton. Perheen rahapulan takia hän ei pääse jatkamaan opiskelua
keskikoulusta kansakouluun, ja äkisti hän lopettaa lukuharrastuksensa kuin
seinään. Monissa asioissa hänen vaihtoehtonsa näyttävät olevan yksi tai nolla.
Joko Lila on luokan priimus tai reputtaja, hän on joko rähjäisen ruma tai
viettelevä kaunotar, joko köyhä tai tavaroillaan pröystäilevä äkkirikas. Kaikki
tai ei mitään.
- - -
Romaani
piirtää rajun kuvan 1950-luvun napolilaisesta yhteisöstä. Ihmiset ovat köyhyyden
ja väkivallan kierteen vankeja. Ahtaissa kortteleissa väkivalta ei ole poikkeus
vaan arkipäiväinen tapa kommunikoida. Lapset heittävät kiviä toistensa päälle,
verta suihkuaa ruhjotun tytön päästä. Poika uhkaa lävistää naapurintytön kielen
naulalla. Neljän seinän sisällä pelivelkainen ja humalainen mies hakkaa koko
perheen lievittääkseen omaa turhautumistaan. Mustasukkaiset naiset vainoavat
toisiaan, töhrivät naruilla roikkuvan pyykin. Uhkailu ja nimittely kuuluu
asiaan. Erimielisyyksiin päätyneet nuoret miehet mukiloivat toisensa nyrkein ja
kepein. Juhlinnan keskeyttää aseiden luodit, jotka lentävät ikkunasta sisälle. Koronkiskurin
kurkku viilletään auki. Murhaajaa tullaan pidättämän kesken lasten leikkien.
Yksi syy väkivallalle on napolilaisen mafian, camorran, jatkuva
läsnäolo. Toisena syynä lienee Välimeren maiden tulinen temperamentti ja
machokulttuuri. Köyhyys ja huono kohtelu saattavat altistaa raivokkaille purkauksille.
Vastakkainasettelua ei aina edes yritetä vähentää. Hääjuhlassa köyhän morsiamen
suvun annetaan tahallaan odottaa tarjoilua, ja kun se lopulta saapuu, viini on
huonompilaatuista kuin rikkaan sulhasen suvun puolella.
(Myöhempi lisäys: Nyt kun Suomessakin on päästy "nauttimaan" infernaalisista, yli 30 asteen helteistä (Napolin normikesä?), alkaa ymmärtää entistä paremmin kuumien maiden ihmisten kiehuvaa verta ja raivonpurkauksia. Painajaismainen kuumuus ja tukaluus eivät ainakaan helpota hermojen hallintaa... )
(Myöhempi lisäys: Nyt kun Suomessakin on päästy "nauttimaan" infernaalisista, yli 30 asteen helteistä (Napolin normikesä?), alkaa ymmärtää entistä paremmin kuumien maiden ihmisten kiehuvaa verta ja raivonpurkauksia. Painajaismainen kuumuus ja tukaluus eivät ainakaan helpota hermojen hallintaa... )
- - -
Ferranten romaanien kehutaan koukuttavan lukijansa. Olen samaa
mieltä. Kaikkein eniten kysymyksiä herättää romaanin alku ja loppu. Heti alussa
selviää, että Lila on kadonnut kuin tuhka tuuleen. Kaiken lisäksi tahallaan ja tuhoten
kaikki jäljet itsestään vaatteita ja jopa valokuvia ja henkilökohtaisia
papereita myöten. Itselleni tuli ensimmäisenä ajatuksena mieleen, onko hän
todistanut mafiaa vastaan. Sen jälkeen vaihtoehdot yleensä supistuvat kahteen: kuolema
henkirikoksen uhrina tai katoamistemppu. Vai ovatko lähisukulaiset ajaneet
naisen kyllästymispisteeseen?
Olen
lukenut Ferrantelta myös Hylkäämisen
päivä. Kirja ei kuulu Napoli-sarjaan. Luin sen itse asiassa kahteen
kertaan, mutta enpä vain saanut blogitekstiä syntymään. Pidin kirjassa sen
dramaattisuudesta, voimakkaasta tunteiden kuvauksesta ja sujuvasanaisuudesta. Loistavassa
ystävässä tykästyin vastaavasti sujuvaan kirjoitustyyliin, mikä onneksi
välittyi myös suomennukseen. Taidan ostaa Napoli-sarjan kakkososan. Kirjaston varauslistoille en halua jumiutua sijalle 324 (Helsinkin kaupunginkirjaston Helmet-järjestelmä).
- - -
Lisään linkit vasta nyt muutaman päivän viiveellä. Tällä hetkellä google-haun top 3 on
Leena Lumi, Mitä luimme kerran ja Kirsin Book Club
- - -
Lisään linkit vasta nyt muutaman päivän viiveellä. Tällä hetkellä google-haun top 3 on
Leena Lumi, Mitä luimme kerran ja Kirsin Book Club