BBC:n podcast laukaisi pakkomielteen nimeltä Shamima Begum

 

I´m Not a Monster: The Shamima Begum Story, series 2

BBC Sounds, 2023

Podcast, 10 jaksoa

Kieli: englanti

Genre: True Crime

Isis-vaimo. Teiniäiti. Uhri. Huijari. Terroristi. Narsisti. Valehtelija. Teeskentelijä. Julkkis. Hikipinko. Haamu. Oppurtunisti. Kameleontti. Hirviö. Petturi. Diiva. Turvallisuusuhka.

Näin värikkäitä ilmaisuja on käytetty eri yhteyksissä kuvaamaan Shamima Begumia, joka vuonna 2015 lähti 15-vuotiaana kahden koulukaverinsa, Kadiza Sultanan ja Amira Abasen kanssa, kotimaastaan Isosta-Britanniasta Syyriaan Isis-terrorismiliikkeen vaikutusalueelle.

Isis-kalifaatin kukistumisen jälkeen nykyään 23-vuotias Shamima Begum on ollut jo neljä vuotta Syyrian Al Roj -pakolaisleirillä. Häneltä on poistettu Ison-Britannian kansalaisuus, koska hänet on arvioitu turvallisuusuhaksi. Ilman kansalaisuutta hän ei pysty palaamaan alkuperäiseen kotimaahansa eikä hän pääse poistumaan pakolaisleiriltä mihinkään.

Bangladeshilaisten vanhempien jälkeläisenä Shamima Begumilla olisi teoreettinen mahdollisuus hakea Bangladeshin kansalaisuutta. Ongelmana on vain se, että kyseinen maa ei halua ottaa häntä vastaan tai jos ottaisikin, nainen tuomittaisiin kuolemaan terrorismista epäiltynä.

Shamima Begum Lontoossa lentokentällä, 2015. Kuva sivulta: BBC

 

Alun perin kiinnostuin Shamima Begumin tapauksesta alettuani kuuntelemaan BBC Soundsin 10-osaista podcastia nimeltä I´m not a Monster: The Shamima Begum Story. Podcastissa tutkiva journalisti Josh Baker haastattelee Shamima Begumia pakolaisleirillä. Podcast sisältää myös lukuisten muidenkin ihmisten haastatteluja, osa niistä on toteutettu Isossa-Britanniassa, osa Syyriassa, osa nimeämättömissä paikoissa.

Olen seurannut tätä äärimmäisen koukuttavaa ja henkeäsalpaavan jännittävää podcastia pakonomaisesti ensimmäisestä jaksosta alkaen. Rehellisesti sanottuna olen uppoutunut niin syvälle tämän podcastin maailmaan, että se on melkein syrjäyttänyt kaiken muun elämäni.

Syy, miksi podcast on vallannut koko mieleni, on Shamima Begumin persoonan arvoituksellisuus. Kuka ja millainen hän oikeasti on? Onko hän Isis-terroristijärjestön propagandan ja manipuloinnin uhri, pelastamistaan odottava hyväksikäytön kohde vai aktiivinen terroristi, pahuuden ruumiillistuma, juonittelija, petturi ja niin vaarallinen turvallisuusuhka koko Ison-Britannian kansalle, ettei häntä saa enää koskaan päästää astumaan jalallaan alkuperäiseen synnyin- ja kotimaahansa? Vai onko näiden kahden ääripään välillä olemassa välimuotoja ja harmaan vivahteita?

Shamima Begum, 2019(?). Kuva sivulta: BBC

Samalla kun podcastissa seurataan Shamiman, Kadizan ja Amiran vaiheita, pyritään myös vastaamaan kysymykseen, miksi juuri he tai ylipäänsä kukaan haluaa liittyä terroristijärjestöön? Mitkä syyt ajavat ihmistä radikalisoitumaan? Minkälainen propaganda vetoaa ihmiseen, joka on jo entuudestaan altis radikalisoitumaan esimerkiksi etnisen taustansa tai huteran identiteettinsä takia?

Podcastista selviää, että toisin kuin kuvitella saattaa, suurin osa Isis-propagandasta ei olekaan ultraväkivaltaisia (ultra violence) teloitusvideoita, vaan näitä on vain 8-9 prosenttia koko Isis-propagandasta. Lopuissa eli 90 prosentista videoista Isis-terroristijärjestö esitetään täydellisenä yhteisönä, jossa muslimit voivat elää onnellista ja tasapainoista elämää.

Kun vuonna 2015 Begumin, Sultanan ja Abasen perheet huomaavat tyttöjen kadonneen, he ovat jo ehtineet lentää Lontoosta Turkkiin ja ovat parhaillaan Istanbulin bussiaseman odotushuoneessa odottamassa etukäteen sovitun salakuljettajan saapumista. 

 

Salakuljettaja Mohammed Rashed toteuttaa koko salakuljetusoperaation Syyrian rajalle saakka, josta tytöt siirtyvät suoraan Isis-kalifaatin alueelle Turkin ja Syyrian välisestä rajakaupungista. Koko salakuljetusmatka on pituudeltaan yli 1100 kilometriä.

Josh Baker on onnistunut selvittämään, että Mohammed Rashed on alkujaan Raqqan kaupungista Syyriasta kotoisin oleva hammaslääkäri, joka on siirtynyt vallankumoukselliseksi sotilaaksi ja salakuljettajaksi. Samaan aikaan hän toimii myös Kanadan valtion värväämänä agenttina, joka kerää tietoja Isis-taistelijoista. Hän videokuvaa salaa salakuljettamiaan ihmisiä, kopioi heidän passinsa, pankkikorttinsa ja muut dokumentit. Tiedot hän välittää Kanadan tiedustelupalvelulle, jonka tietoja hyödyntävät muutkin länsimaalaiset valtiot. Palkaksi tietojen välittämisestä Rashedille luvataan Kanadan kansalaisuus. Rashedin on todettu salakuljettaneet Isis-alueille ihmisiä 15 eri kansallisuudesta, mukana myös lapsia.

Kun Shamima, Kadiza ja Amira ylittävät Syyrian rajan, he kohtaavat mustiin pukeutuneita ja aseistautuneita Isis-taistelijoita. Tytöt kirjataan sisään Isiksen byrokratiaan ja heidät siirretään naimattomille naisille tarkoitettuihin madaffa-nimisiin vierastaloihin. Kyseiseen madaffa-taloon on ahdettu noin 80 naista lapsineen epäinhimillisiin olosuhteisiin. Yksityisyyttä ei ole ja riitoja puhkeaa naisten välillä. Madaffan johtajanainen sanoo, että jos talosta haluaa pois, on suostuttava menemään naimisiin Isis-taistelijan kanssa.

Madaffassa Shamima Begum kohtaa jälleen lontoolaisen koulukaverinsa Sharmeena Begumin (ei sukulaissuhdetta), joka on lähtenyt Lontoosta yksin Syyriaan 15-vuotiaana. Syyriasta käsin Sharmeena on pitänyt yhteyttä koulukavereihinsa, houkutellut ja painostanut heitä tulemaan Isis-kalifaatin alueelle lupaamalla että he voivat elää ”täydellistä musliminaisen elämää”. Sharmeena onnistuu vakuuttamaan Shamima, Kadizan ja Amiran, että Isis ei olekaan terroristijärjestö vaan islamistinen utopia, jossa toteutuu ikuinen paratiisi ja kaikki medioissa näytetyt Isis-teloitusvideot ovat itse asiassa ”länsimaalaisten valheellisia vääristelyjä”.

Kun olosuhteet madaffassa käyvät sietämättömiksi Shamima Begumille, hän ilmoittaa johtajalle haluavansa mennä naimisiin Isis-taistelijan kanssa. Madaffan johtaja järjestää lyheyen tapaamisen nuoren, hollantilaisen Isis-taistelijan Yago Riedrikin kanssa. Koska Shamima ja Yago tulevat juttuun keskenään, se riittää perusteeksi mennä naimisiin. Lyhyen hääseremonian jälkeen 15-vuotias teinivaimo Shamima ja 20-vuotias Yago muuttavat asumaan erään egyptiläisen Isis-militantin hallinnoimaan kerrostalohuoneiston huoneeseen. Asunnon oikeat omistajat Isis on häätänyt pois omasta asunnostaan ja ottanut koko heidän omaisuutensa haltuunsa.

Tuoretta avioliittoa on kestänyt vain kymmenen päivää, kun Isis pidättää Yagon epäiltynä vakoilusta, vie hänet ilmeisesti kidutettavaksi ja Shamima jää yksin.

Shamima Begum, 2023(?). Kuva sivulta: BBC

 

Kun podcastissa haastattelija Josh Baker kysyy Shamima Begumilta, mikä on egyptiläisen miehen nimi ja mikä on hänen roolinsa terroristijärjestössä, Shamima väittää ettei tiedä tai muista miehen nimeä. Pitkällisen tivaamisen jälkeen Shamima lopulta kertoo, että miehen arabialainen gunja eli peitenimi on Abu Qumra (joka Bakerin tutkimuksissa paljastuu Isis-asemestariksi (armourer), joka välittää pommeja ja aseita Isis-taistelijoille).

Juuri tässä kohtaa suhtautumisessani Shamima Begumia kohtaan tapahtui raju muutos. Aina ennen tätä olin uskonut kaiken mitä SB kertoo, olin pitänyt häntä säälittävänä rassukkuna ja naiivina uhrina, mutta nyt havahduin:

 

Wait a minute! Hetkinen!

Eli jos Shamima Begum on juuri jäänyt kiinni valheesta tai puolitotuudesta, onko syytä luottaa mihinkään, mitä hän on sanonut? Esimerkiksi miten on mahdollista, että koulussa hyvin menestyvä, älykäs ja itsenäiseen tiedonhakuun kykenevä nuori nainen ei mukamas ole pystynyt saamaan selville, minkälainen järjestö Isis oikeasti on ja minkälaiseen raakuuteen se kykenee. 

 

Tai miten ihminen, joka pystyy netistä hakemaan Isis-johtajien nimiä, selvittämään turkinkielisiä sanoja, käymään keskusteluja värväreiden kanssa ja piilottamaan tietokoneen hakuhistorian paremmin kuin monet ammattirikolliset ei muka olisi pystynyt ymmärtämään, mikä on kammottava totuus, kun Isis-teloitusvideolla oranssiin haalariin puettu, vangittu jordanialaispilotti on metallisen häkin sisällä keskellä autiomaata ja Isis-pyövelit polttavat hänet elävältä kuoliaaksi.

Yhä pahenevan ahdistuksen ja kauhun vallassa päätin googlata Shamima Begumin nimen ja kaikki mahdolliset hakusanojen yhdistelmät. Aika nopeasti ponnahti esiin silloisen sisäministerin (home secretary) Savid Javidin pelottavan kryptinen kommentti kansalaisuuden poistamisen perusteista: ”Jos tietäisitte, mitä minä tiedän, olisitte päätyneet täsmälleen samaan ratkaisuun.”

Se, että silloinen sisäministeri ei täsmennä, mitä kaikkea tiedustelutietoa Shamima Begumista on hänen hallussaan, tekee tilanteesta todella ahdistavan. Mihin kaikkeen nainen on oikein sekaantunut? Minkälaista apokalyptista helvettiä Shamima Begum on oikein suunnitellut Isoon-Britanniaan?

Aloin pyöritellä päässäni kaikkein hurjimpia kauhuskenaarioita: onko Isis-vaimo mahdollisesti Syyriasta käsin suunnitellut, värvännyt ja opastanut terrorismi-iskujen toteuttamisessa Britanniassa? Onko hänellä sormet pelissä esimerkiksi Manchester Arenan terrorismi-iskun kanssa, jossa kuoli 22 brittiä ja yli tuhat loukkaantui? Vai miksi hän on eräässä lukuisista haastatteluistaan sanonut, että Manchester-isku oli ”oikeutettu kosto” (justified retaliation)?

Mitämitämitä? Mutta miten minä tavallisena suomalaisena voisin saada asian selville? En mitenkään. Eihän tavallisilla briteilläkään ole mitään keinoja tonkia tietoja MI5-turvallisuuspalvelusta. Hekin ovat vain sen tiedon varassa, jota tiedotusvälineissä kerrotaan. Ja osa keltaisen lehdistön uutispommeista saattaa olla sensaationkäryistä paisuttelua tai perättömiä väitteitä.

Podcastin seuraavassa jaksossa kerrotaan, että tiedotusvälineisiin vuodetussa tiedossa Shamima Begumin väitetään värvänneet ihmisiä itsemurhapommittajiksi ja ommelleen räjähteitä kiinni itsemurhapommittajien liiveihin. Hänen väitetään toimineen pelätyn islamistisen hisbah-moraalipoliisin voimankäyttäjänä (enforcer) ja kantaneen kaduilla partioidessaan selässään automaattiasetta. Lisäksi Shamima Begumin väitetään yrittäneen houkutella lisää brittejä muuttamaan Syyriaan ja liittymään Isiksen riveihin. Perustuvatko nämä väitteet totuuteen vai ovatko ne vain pelkkää mustamaalausta?

Shamima Begumin persoonan syväluotauksen (tai sen yrityksen) lisäksi aloin myös kaivella teksti- ja kuvamateriaalia Isis-terrorismista. Erilaisia hakusanoja syöttämällä tietokoneen hakukoneeseen löytyi toinen toistaan kammottavampaa Isis-kuvamateriaalia.

Kun kyseessä on Isis-terrorismi, pahuus on rajatonta. Yhdessä sairaimmista kuvista näen oranssihaalarisia vankeja roikkuvan pää alaspäin Isis-ihmisteurastamon lihakoukuista, kunnes Isis-teloittaja tulee ja viiltää heidän kurkkunsa auki. Vähintään yhtä kuvottavassa kuvassa valkoisiin kaapuihin puetut alaikäiset tytöt oli sullottu metallisen häkin sisälle, ja kuvatekstin perusteella heidän kohtalonaan on kuolla polttomurhassa, koska he eivät suostu Isis-militanttien seksiorjiksi.

Kuvottavissa kuvissa näkyi myös kaupungin porttien yllä roikkuvia hirtettyjä ihmisiä, ristiinnaulittuja ihmisiä, irtileikattuja päitä jotka on isketty kiinni aidanseipäisiin. Näen myös hyytäviä kuvasarjoja, joissa vasemman puoleisissa kuvissa tavallisia syyrialaisia ja irakilaisia miehiä on kuvattu kotialbumien yksityisvalokuviin, näissä kuvissa miehet hymyilevät ja osa näyttää rakastuneilta ja onnellisilta. Oikean puoleisissa kuvissa samat miehet ovat kuolleita, heidän kuolleissa kasvoissaan näkyvät Isis-kidutusvankiloiden julmuudet. Näitä kuvia katsoessani olin niin lamaantuneen kauhun ja järkytyksen vallassa, että pystyin vaivoin hengittämään.

Eli tämän kaikenko Shamima Begum on hiljaisesti hyväksynyt ja tätä kuolemankulttiako (death cult) hän kannattaa? Vai eikö hän tiennyt, mihin on ryhtynyt? Ja kun vihdoin tajusi, mihin on sekaantunut, paluuta ei enää ollut.

Juuri kun aloin uskoa, että Shamima Begum on absoluuttisen pahuuden ruumiillistuma, Antikristus, Belsebub tai ties mikä ihmishirviö, podcastin tapahtumasarjat jatkuvat ja pakottavat palaaman alkuperäiseen tulkintaan, että Shamima Begum saattaa sittenkin olla vain tavallinen ihminen, joka on nuoruuden naiiviudessaan tehnyt elämänsä pahimman virhearvion, josta on peruuttamattomat seuraukset.

Shamima Begum ja vauva, 2019. Kuva sivulta: BBC

 

Podcast-sarjan viimeisissä jaksoissa Shamima Begumin elämässä tragediat seuraavat toisiaan. Kuuntelijana on vaikeassa asemassa, koska samanaikaisesti kammoaa terrorismijärjestöön liittymistä, mutta normaalilla empatiakyvyllä varustettuna en voi olla tuntematta empatiaa ihmistä kohtaan, jonka elämässä kaikki tuhoutuu. 

 

Samanaikaisesti tuntuu hölmöltä säälitellä Shamima Begumia uhrina, koska todellisia uhreja ovat Isis-militanttien teloittamat ja kiduttamat ihmiset, raiskatut yazidi-naiset ja lapset, tuhotut kylät ja kaupungit, menetetyt vuodet, tuhottu tulevaisuus ja pelko ja kaaos jotka edelleen nakertavat syyrialaisten ja irakilaisten elämää.

Joka tapauksessa Shamima Begumin ”saldo” Isis-kalifaatin alueelle saapumisesta ja siellä pysymisestä on myös karu: pakkoavioliitto alaikäisenä, seksuaalinen hyväksikäyttö, pelottava aviomies, viisi raskautta, kaksi keskenmenoa, kolme syntynyttä lasta jotka kaikki kuolivat pikkulapsina joko nälkään tai sairauksiin, Raqqan pommituksessa kuollut koulukaveri (Kadiza), Baghouzin tulituksessa kuollut toinen koulukaveri (Amira), ääriradikalisoitunut entinen ystävä (Sharmeena), pakomatka pommitusten ja aliravitsemuksen kautta Al Hol -pakolaisleirille, aviomiehen sijoitus vankilaan, Shamima Begumin siirto ”turvallisemmalle” Al Roj -pakolaisleirille, brittimedian haastatteluita jotka nostattavat raivon briteissä, menetetty kansalaisuus, murhayritykset, pelko, toivottomuus, brittien vihan ja halveksunnan kohteena oleminen.

Suoraan sanottuna en vieläkään tiedä, mitä Shamima Begumin persoonasta pitäisi ajatella. Hän jää arvoitukseksi. Podcastin (tällä hetkellä) viimeisin eli kymmenes osa ei selkiytä tilannetta. Kun podcastin juontaja saa yllättäen yhteyden entisestään radikalisoituneeseen koulukaveriin Sharmeena Begumiin, hänen puheistaan syntyy vaikutelma, että väitteet Shamima Begumin terrorismia tukevasta toiminnasta olisivat tahallaan levitettyjä valheita, joiden tavoitteena on estää nimihenkilöä enää koskaan palaamasta alkuperäiseen kotimaahansa. Sharmeena halventaa entistä ystäväänsä kutsumalla tätä ei-uskovaksi (non-believer) ja koiraksi, mikä on halventava ilmaisu muslimeille.

Podcastin loppuosassa Josh Baker käy Al Hol -pakolalaisleirillä. Siellä Isis-äitiensä radikalisoimat lapset heittävät brittiä kivillä, yrittävät puukottaa hänet ja uhkaavat leikata miehen pään irti. Josh Baker ei vaikuta kohtelusta kauheasti edes hätkähtävän, koska journalistina hän on jo nähnyt niin paljon pahuutta. Hän näyttää ymmärtävän, että koko pienen ikänsä Al Hol -pakolaisleirillä viettäneet lapset eivät tiedä muuta todellisuutta kuin Isis. Mitään muuta heille ei ole opetettu.

Podcastin lopussa kysytään, onko hyvä idea sulkea Al Hol -leirille 50000 entistä Isis-jäsentä, joista suuri osa suhtautuu terrorismijärjestöön edelleen myönteisesti, ja jättää näin suuri ihmismassa radikalisoitumaan entisestään. Al Holin ulkopuolella olevat Isis-tukijat pystyvät toimittamaan pakolaisleiriin rahaa, ampuma-aseita ja teräaseita ja rahalla saa ostettua myös salakuljetuksen pois leiristä. Al Holissa tapahtuu jatkuvasti murhia ja lapsia kuolee sairauksiin. Podcastissa annetaan ymmärtää, että Al Hol ja muut vastaavat leirit ovat kuin painekattiloita, jotka vain odottavat räjähtämistään.

Kovin optimistisiin tunnelmiin podcast ei loppunut. Käsittääkseni podcastiin saattaa satunnaisesti ilmestyä jatkoa.

 

Jos podcastin kuuntelu kiinnostaa, se onnistuu helpoiten sivulla BBC Sounds Podcasts.

Digiajan vääränrahantekijä

 

(Kuva sivulta: BBC Sounds Podcasts)

 

The Missing Cryptoqueen

Podcast

BBC Sounds

11 jaksoa (uusi jakso tulossa marraskuussa 2022)

Ilmestymisvuodet 2019, 2020, 2022

Genret: fakta, rikos, true crime

Kieli: englanti

 

Jos jokin asia vaikuttaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei yleensä ole totta vaan valhetta ja huijausta.

Monet ovat kuulleet tämän näppärän yleisohjeen, jonka tavoitteena on estää ihmisiä tulemasta huijatuksi. Useat rahojensa sijoittamisesta kiinnostuneet ovat kuulleet nämäkin vinkit:

1. Älä koskaan sijoita koko omaisuuttasi yhteen sijoituskohteeseen, vaan hajauta sijoituksesi eri kohteisiin. 

2. Älä koskaan sijoita mihinkään sellaiseen, mitä et ymmärrä. 

3. Älä koskaan yliarvioi omaa tietomäärääsi ja osaamistasi sijoittajana, vaan suhtaudu itseesi realistisesti.

Näistä ohjeista ei välttämättä ole mitään hyötyä, jos vastassa on suorastaan nerokas rikollinen juoni. Jamie Bartlettin juontama BBC:n podcast The Missing Cryptoqueen kertoo kryptovaluutaksi naamioidusta pyramidihuijauksesta nimeltä OneCoin.

Vuosisadan huijaus

OneCoin-huijausta voi kutsua nerokkaaksi monesta eri syystä. Ensinnäkin sana OneCoin muistuttaa erehdyttävästi todellista kryptovaluuttaa bitcoinia. Monille tulee välittömästi mieleen menestystarinat, joissa bitcoineihin alkuaikoina sijoittaneet ihmiset ovat rikastuneet satumaisesti kryptovaluutan arvon lähdettyä hillittömään nousukiitoon. Miksei tämä sama kuvio voi tapahtua uudelleen? Miksei kryptovaluuttana esiintyvän OneCoiniin sijoittaminen voisi myös johtaa tähtitieteelliseen rikastumiseen?

Toiseksi monille OneCoin-valevaluuttaan hurahtaneille ihmisille voi olla vaikea käsittää, mikä kryptovaluutta ylipäänsä on. Mitä tarkoittavat kryptovaluuttojen yhteydessä mainitut lohkoketjuteknologiat (blockchain technology) tai kryptovaluutan louhinnat, jossa uutta rahaa syntyy monimutkaisia matemaattisia yhtälöitä ratkaisemalla tietokoneiden avulla. Mikä on OneCoin-paketin ostamiseen sisältyvä token, jolla uutta rahaa louhitaan? Monet sijoitushurmoksen valtaan joutuneet ihmiset mieluummin sivuuttavat kryptovaluutan vaikeatajuiset – tai paremmin sanottuna kryptiset – termit, kuin yrittävät ottaa niistä selvää.

Kolmanneksi OneCoin-vedätyksessä on hyödynnetty moniin ihmisiin iskostunutta epäluottamusta perinteistä pankkisektoria kohtaan. OneCoin syyttää perinteisiä pankkeja ihmisten riistämisestä ja köyhien ulkosulkemisesta. OneCoin väittää, että se tulee demokratisoimaan rahan ja poistamaan pankkien korruption. On aika hurjaa, että myöhemmin vuosisadan huijaukseksi kutsuttu OneCoin esiintyy itse pelastajana ja auttajana!

Neljänneksi OneCoin tarjoaa ihmisille kokonaisvaltaista elämäntapaa, johon kuuluu sijoittamisen lisäksi yhteisöllisyyttä kuten OneLife ja OneFamily. Stadion-joukkotapahtumissa ja internetin webinaareissa välittyy kokijoille OneCoin-huijaukseen ympätty lähes uskonnollinen usko omasta rikastumisesta. Podcastissa OneCoin tapahtumia kutsutaan messiaaniseksi henkilöpalvonnaksi, joissa seremonialliset ja kultinomaiset piirteet korostuvat. Vastaikkainasettelu näkyy jaotteluna meihin ja muihin. OneCoiniin kriittisesti suhtautuvia kutsutaan ”vihaajiksi” (englanniksi hater) ja heidän kannanottonsa ovat ”propagandaa”.

Viidenneksi, kun johtohahmona on niinkin karismaattinen, kaunis, älykäs ja kiehtova nainen kuin bulgarialaistaustainen Dr. Ruja Ignatova, voi helposti ymmärtää, miksi niin monet ihmiset lähtivät mukaan tähän ”messiaaniseen henkilöpalvontaan”. Dr Ruja näyttää ylimaalliselta, kuin kuningattarelta. Hän on aina pukeutunut ylellisiin silkkiasuihin, hänen kaulallaan säihkyvät timanttiketjut ja tavaramerkkinä hänellä on voimakkaan punaisiksi punatut, täyteläiset huulet. Hänet puheäänensä on miellyttävä, ja hän on erinomainen puhuja, sekä innostava että vakuuttava.

Dr. Rujalla kerrotaan olevan huippuyliopisto Oxfordista tutkinnot lakitieteestä ja ekonomiasta. Podcastissa selvitetään, että tutkinnot ovat lähes ainoita asioita, jotka eivät ole huijausta. Hän puhuu sujuvasti useita kieliä, kuten saksaa ja englantia ilman aksenttia. Näiden meriittien ansiosta ovien voi olettaa avautuvan minne vain, ammatillisessa mielessä. Mutta miksi ihmeessä ”kryptokuningatar” päätti antaa kaiken älynsä ja energiansa rikollisten juonien käyttöön? Varmaankin samasta syystä kuin hakkeri Julius Aleksanteri Kivimäen epäillään murtautuneen Vastaamoon – ja sitä ennen yli 50 000 palvelimeen. Mistäpä muustakaan syystä kuin saadakseen rahaa ja mainetta.

Kuudenneksi, koko OneCoin-valevaluutan kasvu hoidetaan verkostomarkkinoinnilla (multi-level-marketing), jossa pyramidin huipulla olevat myyjät rikastuvat, kun rahaa virtaa ylöspäin uusista jäseniltä, joita värvätään aina vain lisää ja lisää, loputtomiin. Pyramidin alaosassa olevat eivät rikastu, vaan menettävät rahansa. Podcastissa todetaan, että verkostomarkkinointi ei sinänsä ole laitonta, jos myytävällä tuotteella on edes jokin arvo. OneCoin on kuitenkin todettu arvottomaksi, koska se ei ole todellinen kryptovaluutta, vaan pelkkä vedätys.

Syy, miksi OneCoin ei ole kryptovaluutta, johtuu siitä että se ei sisällä lohkoketjuteknologiaa. Podcastista selviää, että nimenomaan lohkoketju tekee kryptovaluutasta luotettavan, koska lohkoketjua ei voi hakkeroida, sitä ei voi muokata, tietoja ei voi poistaa, vaan kaikki mitä lohkoketjuun (blockchain) kirjataan välittyvät kaikille käyttäjille ja tiedot pysyvät ikuisesti. Lohkoketjua voi verrata kiveen hakattuun kirjaan. Sen sijaan OneCoin-valevaluutta perustuu muuhun tietokantaan (sql-database), joka on ylläpitäjän muokattavissa ja manipuloitavissa. OneCoinilla ei siis ole todellista arvoa, vaan pelkästään mielivaltaisesti valittu, kuvitteellinen arvo oman systeeminsä sisällä.

 

 

Maailmanlaajuinen vedätys

Yllä olevista syistä varmasti tajuaa, mikä tekee tästä valevaluuttavedätyksestä niin petollisen uskottavan ja miksi monet miljoonat(!) ihmiset ovat siihen langenneet ympäri maailmaa, kaikissa maanosissa.

(Kuva sivulta: FBI)

Podcastissa The Missing Cryptoqueen seurataan OneCoin-huijauksen ”maailmanvalloitusta”, mikä on edennyt yhtä nopeasti ja yhtä laajalle kuin koronaviruspandemia. Juontaja Jamie Bartlett haastattelee huijauksessa lankaan menneitä uhreja eri puolilla maailmaa.

Vaikea sanoa, mikä kertomuksista tuntuu kaikkien pahimmalta: se että afrikkalainen, raskasta maataloustyötä koko ikänsä tehnyt vanha nainen menettää koko omaisuutensa ja tulevaisuudentoivonsa huijaukselle vai se että keski-ikäinen brittinainen Jen McAdam sijoittaa perintönsä huijaukseen ja saa koko lähipiirinsä innostumaan OneCoin-vedätyksestä. Kun kammottava totuus rikollisesta juonesta vihdoin valkenee naiselle, hän tajuaa että hänen lähipiirinsä on antanut yhteensä neljännesmiljoonan valekryptovaluutalle – ja hänen suosituksestaan, olihan hän yksi verkostomarkkinoijista.

Dr. Rujan katoamistemppu

Podcastissa yritetään saada selville, missä julkisuudesta vuonna 2017 äkisti kadonnut Dr Ruja Ignatova voisi piileksiä. Hänen olinpaikkansa selvittäminen tuntuu melkein mahdottomalta tehtävältä. Edes FBI:n kansainvälinen pidätysmääräys ei näytä auttavan. 

 

Podcastin tekijöiden oma tiimi yrittää selvittää internetin käytöstä jääviä jälkiä. Toiminnasta käytetään nimeä open source intelligence eli avointen lähteiden tiedustelua. Yksi podcastin toimittajista pystyy selvittämään sosiaalisessa mediassa julkaistuista valokuvista, missä päin maailmaa ne on otettu ja milloin. Podcastissa käydään etsimässä jälkiä niin Saksassa, Bulgariassa kuin Dubaissakin. Dubai vaikuttaa näistä todennäköisimmiltä. Venäjääkään ei voi poissulkea, koska Dr. Rujalla on yhteyksiä venäläisiin rikollispiireihin.

Kryptokuningattaren perässä on vaikea pystyä, koska hänellä epäillään olevan suojelijoita sekä laillisissa, korkea-arvoisissa asemissa että kansainvälisessä rikollisuudessa. Podcastissa väläytellään mahdollisia kytköksiä itäeurooppalaiseen mafiaan. Yksi syy, mikä vaikeuttaa Dr. Rujaa ei saada kiinni, voi olla se, että hänen ulkonäköään on ilmeisesti muokattu tunnistamattomaksi lontoolaisella plastiikkakirurgilla.

Podcastissa haastatellaan useita eri alojen asiantuntijoita. Tuntuu pelottavalta kuunnella, kun lohkoketjuasiantuntija Bjorn Burkey(?)(en ole varma kuulinko nimen oikein), kertoo nieleskellen, huokaillen ja melkein itkien, kuinka hän pelkää henkensä edestä. Hän pelkää, koska hän on juuri se henkilö, joka pystyi ensimmäsenä todistamaan, että OneCoin on huijaus. Burkey(?) pelkää niin paljon, ettei hän uskalla puhua suoraan. Nieleksien hän sanoo: ”Things start to get very, very, very scary very, very fast”. Eli jos yhtään yrittää kaivautua syvemmälle rikolliseen vyyhtiin valevaluutan ympärillä, paljastuu nopeasti jotain niin karmeaa, ettei siitä voi ääneen puhua.

Podcastissa haastatellaan myös OneCoin-huijauksen vaaroista varoittavaa Timothy ”TimTayshun” Currya, joka soittaa huijatuille ihmisille ja yrittää heidät saada ymmärtämään tilanteen vakavuuden. Usein hän saa osakseen pelkkää epäuskoa ja raivoa, koska huijatut eivät joko tiedä olevansa huijauksen uhreja tai he eivät halua uskoa sitä todeksi. 

 

Dramatisoitu jännitystarina 

Jos yllä olevan tekstini perusteella on syntynyt vaikutelma, että The Missing Cryptoqueen olisi kuivahko asiapodcast, se ei pidä paikkansa. Tätä podcastia voi pikemmin kuunnella kuin dramatisoitua jännityskertomusta, ja olenkin kuunnellut tätä podaria kerta toisensa jälkeen.

Podcastin lumovoimaa selittää osaltaan musiikkivalinta. Bulgarialainen, kansanmusiikista innostunut oopperalaulaja Dessislava Stephanova laulaa maagisella äänellään säveltämiään lauluja. Hänen lauluaan myötäilee The London Bulgarian Choir. Koska laulut ovat bulgariankielisiä, ne tuntuvat entistä jännittävimmiltä ja niiden mystiseen maailmaan on helppo upota.

Podcastiin on tulossa vielä ainakin yksi uusi jakso. Se julkaistaan ilmeisesti marraskuussa.

Jos haluat kuunnella tätä podcastia, sitä voi kuunnella suoraan sivulla BBC Sounds Podcasts.

Hurmaavan murhaajan tarina

 

Kuva: BBC Sounds / Podcasts

How To Kill Your Family

Äänikirja/Podcast

BBC Sounds

10 jaksoa

Kirja: Bella Mackie

Lyhennetty versio: Rowan Routh

Lukija: Ell Potter

Brittiläisen Bella Mackien romaanin pohjalta toteutettu BBC:n draamapodcast How To Kill Your Family asettaa kuuntelijan hankalaan asemaan. Kun kuuntelee minämuotoisen kertojan hienostunutta, nokkelaa, ironista, hauskaa ja kekseliästä tarinaa, voi helposti samaistua murhaajan näkökulmaan. Ainakin näin kävi minulle itselleni. Onko fiktiiviseen murhaajaan samaistuminen moraalinen ongelma vai luonnollinen seuraus käsikirjoituksen ovelista ratkaisuista?

How To Kill Your Family -podcastin kertoja on nimeltään Grace Bernard. Tässä kannattaa heti huomioida päähenkilön ironinen etunimi. Sanakirjamerkityksiä sanalle grace ovat mm. viehkeys; suosionosoitus; hyvä ominaisuus ja armo (erityisesti uskonnollisessa yhteydessä). Päähenkilön murhaavassa elämäntavassa nämä attribuutit heittävät kuperkeikkaa.

 

Gracen äiti on ranskalaissyntyinen Marie Bernard, joka tuli Lontooseen tavoittelemaan menestystä mallin uralla, mikä ei toteutunut naisen kauneudesta huolimatta. Lontoon yökerhoissa juhliessaan hän tutustuu Gracen tulevaan isään, rikkaan ja yläluokkaisen suvun jälkeläiseen, Simon Artemisiin. Simon hylkää raskaaksi tulleen Marien ja jättää tämän omansa onnensa nojaan. Koko rikas suku väheksyy Marieta, joka myöhemmin joutuu raatamaan kahdessa työssä elättääkseen perheensä.

Podcastin asetelma, jossa brittiläisen luokkayhteiskunnan varallisuuserot on viety huippuunsa, onnistuu nostattamaan kuuntelijan oikeudentajun ja jopa kostonhalun. Eiköhän niiden rikkaiden ja omahyväisten paskiaisten olisikin syytä kuolla. Tähän suuntaan kuuntelijan ajattelu luisuu helposti.

Koska tässä mustalla huumorilla kuorrutetussa tarinassa tapahtumat ja tulkinnat kuvataan vain päähenkilön näkökulmasta, sivuhenkilöiden kuvaus on yksipuolistavaa ja epäinhimillistävää. Kaikki Artemis-suvun jäsenet esitetään kuin yläluokkaisten perversioiden ruumillistumia.

Gracen isovanhemmat Jeremy ja Catheline ovat Espanjan Aurinkorannikolla Marbellassa tuhlaamassa rahojaan kasinoihin, Lee-setä käy Lontoon Chinatownin paheellisilla seksiklubeilla pervoilemassa, Janine diivailee ylellisessä älykodissaan, Bryony-serkku on ärsyttävän omahyväinen influenseri, jonka sometili on täynnä itserakkaita selfiekuvia. Sentään Andrew-serkku yrittää pyristellä eroon rikkaan sukunsa vaikutuspiiristä, jossa raha on tärkeintä. Andrew osallistuu vapaaehtoiseen tiedeprojektiin, jossa tarkkaillaan sammakoiden parittelukäyttäytymistä lammikolla.

Jos ylipäänsä on olemassa viihteellisiä murhia, niin tässä podcastissa niitä on tarjolla. Artemis-suvun jäsenet murhataan toinen toistaan yllättävimmillä tavoilla. Aivan kuin podcast pyrkisi viestittämään, että jos nyt tosiaan on aivan pakko tappaa muita ihmisiä, eikö homman voisi hoitaa edes tyylikkäästi ja panostaa murhaamisessa taiteellisiin vaikutelmiin! Ei siis mitään tympeää kännipuukotusta, rahvaanomaista ampuma-aseella räiskimistä tai mautonta pesäpallomailalla hakkaamista.

Ärsyttävän influenserin murhaa varten Grace joutuu tekemään taustatyötä. Hän saa selville, että Bryony on vaikeasti allerginen persikoille, mutta samalla hän on erittäin perso ilmaisille kosmetiikkalahjoille. Näiden pohjalta Grace keksii nerokkaan suunnitelman. Hän valmistaa persikkaa sisältäviä kosmetiikkatuotteita ja lähettää ne inhokilleen postissa. Nainen kokeilee tuotteita ja kuolee allergiseen anafylaktiseen shokkiin. Grace lukee ”ikävästä” tapauksesta lehdestä.

Nöyryyttämisestä ja kuristamisesta nauttiva Lee-pervosetä kuolee tukehtumalla seksiklubilla ”onnettomuudessa”. Sammakkojen parittelua tarkkaileva Andrew-serkku hukkuu sammakoiden liman täyttämään lampeen. Lihasrelaksanttilla terästetyllä viinilasillisella on saattanut olla osuutta ”tapaturman” kanssa. Isovanhemmat kuolevat, kun heidän autonsa syöksyy rotkoon vuoristoisella tiellä. Kohta paikalle ilmaantuu nuori nainen, joka sumuttaa alkoholipitoista parfyymia ja heittää palavan tulitikun päälle. Nainen luikkii pois ennen kuin tuli räjäyttää koko bensatankin.

Kaikkein kekseliäimmin toteutettu murha on älykodin hakkerointi. Asukas lukitaan saunaan hakkeroimalla sähkölukko ja kiuas kuumennetaan täysille. Asukas ei pääse pois tulikuumasta saunasta, ja kuolee vähitellen nestevajaukseen. Teini-ikäisestä hakkeri-Petestä meinaa tulla Gracelle ongelma, koska teinipoika lähettää naiselle seksuaalissävytteisiä viestejä. Nainen vapautuu nuorukaisesta viljelemällä runsaasti raamatunlauseita vastauksissaan, vaikka ei ole tippaakaan uskonnollinen.

Vaikka nämä fiktiivisen podcastin kekseliäät murhat viihdyttivätkin (onpa se moraalitonta tai ei), tosielämän henkirikokset hyytävät. Telkkarista olen seurannut esimerkiksi dokumenttisarjaa 10 suomalaista sarjamurhaajaa. Kammottavista tapauksista on jäänyt mieleen muun muassa sarjahukuttajan, sarjakuristajan ja hammasmurhaajan tapaukset. Nämä murhat eivät fiktiota vaan totisinta totta.

Podcast Madness

Uncanny. Bad People. I´m Not A Monster. Fake Heiress. Gangster. The Doorstep Murder.The Missing Cryptoqueen. Death in Ice Walley. The Strange Death of Innes Ewart. The Orgasm Cult. The Battersea Poltergeist. Deadhouse.

BBC Sounds / Podcasts

True Crime -genre koukuttaa. Nyt tiedän sen omasta kokemuksestani. Yllä olevat nimet ovat BBC:n englanninkielisiä podcasteja. Olen kuunnellut ne kaikki alusta loppuun tämän vuoden aikana. Esittelen tässä blogitekstissäni muutamia podareita tarkemmin, niitä jotka ovat tehneet minuun kaikkein suurimman vaikutuksen viime aikoina. Joistain podeista olen kirjoittanut jo aikaisemmin, kuten The Battersea Poltergeist ja Fake Heiress.

Keskityn tässä blogitekstissäni kolmeen podcastiin: yliluonnollisia ilmiöitä käsittelevään Uncanny-podariin, todellisia rikostapauksia syväluotaavaan podiin Bad Peopleen ja yhä ratkaisematonta rikosmysteeriä käsittelevään podcastiin Death in Ice Walley.

Death in Ice Walley. BBC Sounds / Podcasts

 

Kaikkein eniten mieleeni on jäänyt kummittelemaan ratkaisematon murha 1970-luvun Norjan Bergenistä, jota pengotaan NRK:n Marit Higraffin ja BBC:n Neil McCarthyn käsikirjoittamassa ja juontamassa podcastissa Death in Ice Walley.

Keskiaikaiseksi kuolemanlaaksoksi nimetystä Isdalenista löydettiin kuolleen naisen osittain palanut ruumis vuonna 1970. Yhä vieläkään ei tiedetä varmuudella, kuka nainen oli, minkä maan kansalainen hän oli, millä asioilla hän liikkui Norjassa, miksi hän päätyi metsäiseen laaksoon, miten hän kuoli, tappoiko hän itsensä vai murhattiinko hänet.

Rikospaikkatutkimuksissa selvisi, että naisen vaatteista kaikki tuotemerkit oli leikattu pois. Tämän on uskottu todistavan, että nainen halusi peittää alkuperänsä. Ruumiinavauksessa naisen mahalaukusta löytyi barbituraatteja, joista osa oli imeytynyt, osa imeytymättä. Barbituraattien yliannostus saattaa viitata siihen, että Isdal Woman on pakotettu nielemään tappava annos lääkkeitä. Rikospaikalta löytyi myös nuotion jäänteitä, ainakin yhden todistajan mukaan. Voiko kyseessä kuitenkin olla onnettomuus tai itsemurha?

Vielä oudompaa tapauksessa oli läheiseltä Bergenin juna-asemalta löytynyt matkalaukku, joka todettiin sormenjäljen perusteella kuuluvan naiselle. Matkalaukku sisälsi useita väärennettyjä passeja, koodikielellä kirjoitettuja muistiinpanoja (esim. ML 23N MM), peruukkeja, silmälaseja ilman vahvuuksia ja muun muassa keskieurooppalaisesta erotiikkaliikkeestä ostettu tulitikkuaski.

Podcastissa spekuloidaan, toimiko Ice Walley Woman mahdollisesti agenttina, kuriirina tai prostutioituna. Agentiksi hänen toimintaa kuvataan liian huomiota herättäväksi. Hän puhui englantia murtaen ja muutoin pääasiassa saksaa. Nainen pukeutui hienoihin vaatteisiin, käytti karvahattua, hänen kultapaikkaiset hampaansa välkehtivät, hän haisi halvalle parfyymille ja valkosipulille, käyttäytyi oudosti hotelleissa. Esimerkiksi ollessaan itse sisällä hotellihuoneessa hän työnsi huonekalun käytävälle ja lähtiessään pois huoneesta, raahasi huonekalun takaisin sisälle. Voisiko hän sittenkin olla mielenterveydeltään järkkynyt rikas leski, joka on lähtenyt toteuttamaan omaperäistä agendaansa?

Toimintaa agenttina tai kuriirina ei suljeta podcastissa pois, koska naisen on havaittu liikkuneen kylmän sodan aikaisissa, huippusalaisissa norjalaisissa Penguin-ohjusten testauspaikoilla ja yrittäneen hakeutua keskusteluyhteyteen meriupseerin kanssa. Podcastissa väläytetään mahdollisuutta, että nainen on saattanut kuulua alueella mahdollisesti toimineeseen vakoilurinkiin. Hänen epäillään tehneen virheen ja päätyneen omiensa murhaamaksi.

Podcastia kuunnellessani vertani alkoi hyytää viimeistään siinä vaiheessa, kun alkoi valjeta, minkälaiseen salaisuuksien vyyhtiin rikostapaus oli kiedottu. Rikostutkinnan aikana rikostodisteita katosi, kaikkien silminnäkijöiden havaintoja ei kirjattu raportteihin, silminnäkijähavainnot ja rikosraportit olivat osin ristiriidassa keskenään. Norjan salainen poliisi astui mukaan tutkintaan ja paikallisen poliisi tutkinta keskeytettiin äkillisesti. Kaiken salakähmäisen toiminnan takia mielessäni käväisee eräs niin kammottava ajatus, etten edes viitsi kirjoittaa sitä tähän blogitekstiini.

Kuolleen naisen identiteettiä yritetään selvittää uusimpien tieteellisten tutkimusmenetelmien avulla. Ruumiinavauksen yhteydessä Isdalenin naiselta irrotettiin kultapaikkaiset hampaat, jotka viedään laboratorioihin tutkittavaksi isotooppianalyysiin ja C14-radiohiiliajoitukseen. Laboratoriotutkimuksen avulla ja samanaikaisesti muita selitysmalleja poissulkemalla pidetään todennäköisenä, että Isdalenin nainen on saattanut elää lapsuutensa 1920-30-lukujen natsipesäkkeessä Nürmbergissä ja nuoruudessaan siirtyneen Saksan ja Bergian tai Ranskan välisen rajan tuntumaan. Podcastissa spekuloidaan, olisiko nainen voinut olla juutalainen, joka jahtasi natsirikollisia tai etsi kadonneita sukulaisiaan.

Mitään lopullista ratkaisua lähes puolivuosisataiseen piinaavaan rikosmysteeriin ei podcastissa saada. Kauhu valtaa mielen. Epätietoisuus on kammottavaa. Podcastissa avoimiksi jääneiden rikostapausten todetaan kuormittavan ihmisten mieliä. Isdalin tapausta verrataan Olof Palmen tai JFK:n selvittämättömiin murhiin. Suomessa ehkä eniten hyytää Kyllikki Saaren suohauta ja kadonneiden ihmisten tapaukset.

Podcastin äänisuunnittelu vain korostaa Isdalenin tapauksen karmeutta: äänimaisemassa kuuluu toistuvasti sateen ropinaa kuin viestiäkseen ”olet yksin metsässä, sataa, kastut, palelet, alkaa hämärtää, eksyt, et löydä pois, kuolet metsässä, yksin”. Tämän lisäksi ääniraidalla soi kylmän metallinen musiikki, karmiva korkeaääninen vokaalinen laulu kuin kuolinhuuto ja epäselväksi muokattu ihmisen puheääni, kuin viestejä vieraan maan agentilta tai ääniä haudan takaa.

Uncanny. BBC Sounds / Podcasts

 

Death in Ice Walley on tähän asti kuuntelemistani podcasteista pelottavin. Sen sijaan Danny Robinsin juontama Uncanny-podari, joka käsittelee nykyajan brittien raportoimia yliluonnollisia tapauksia, ei pilannut yöuniani vaikka kuuntelin jaksoja juuri ennen nukkumaan menoa.

Ainekset pelkoreaktion syntymiseen on olemassa, käsitelläänhän podcastissa ufohavaintoja, kummittelua vanhoissa kartanoissa, kuolleen ilmestymistä ja meediokohtaamista, itsemurhayrityksen keskeyttämistä enkelin pelastavalla väliintuloon ja pahantahtoisen energian riehumista yliopiston opiskelija-asuntolassa Belfastissa 1980-luvulla. Belfastin paranormaalissa tapauksessa ei ainakaan voi väittää, etteikö akateemisesti menestynyt kokija olisi riittävän älykäs ja selväjärkinen. Tässä kohtaa näkyy brittiläisen kulttuurin ero suomalaiseen kulttuurin, koska en oikein usko että suomalaisen Teknillisen korkeakoulun professori voisi kertoa julkisesti kärsineensä teekkariasuntolassa paranormaalista toiminnasta, paitsi ehkä vappupilana!

Pidän Uncanny-podaria onnistuneena, koska siinä paneudutaan tosissaan eri ihmisten kokemusmaailmoihin. Yliluonnollisia kokemuksia ei tyrmätä tai pilkata, vaan spekuloidaan mahdollisia selitysvaihtoehtoja kahden ääripään välillä: believer (yliluonnollisuuteen myönteisesti suhtautuva) ja skeptic (yliluonnollisuudelle luonnollisia selityksiä etsivä henkilö, joka saattaa olla brittiläisessä yliopistossa tutkijana parapsykologian laitoksella, kyllä tämä on totta Brittilässä).

Bad People. BBC Sounds / Podcasts

 
Kolmas podari, jonka haluan vielä mainita lyhyesti tässä blogitekstissäni, on Bad People. Sitä juontavat kanadalainen kriminologi Dr Julia Shaw ja Tanskasta Isoon-Britanniaan kotiutunut stand up -koomikko Sofie Hagen.

Rikoskeissejä ja harmaalla alueella liikkuvissa tapauksissa käsitellään laajalla skaalalla, esimerkkeinä vaikkapa Belle Gibsonin pseudotieteelliset terveysväittämät, taloudellista hyötyä tavoittelevat huijaussoitot, miespuoliset raiskauksen uhrit, Jonestownin uskonnollisen kultin joukkoitsemurha, omien lasten murhaaminen, kouluampujat, salaliittoteoreetikot, Horrorhaus Höxterin sadistiselta murhaajalta vaikuttava autistinen kiduttaja, Harvey Weinstein Hollywoodin saalistajana, aasialainen sarjamurhaaja Charles Sobhraj, Piggy Palacen sarjamurhat jne.

Bad People käsittelee myös laajempia ihmisryhmiä koskevaa rikollista toimintaa tai kaltoinkohtelua kuten esimerkiksi Kanadan alkuperäiskansojen riistoa sisäoppilaitoksissa, natsirikollisia ja Tuskesee Traumaa, jossa mustaihoisille amerikkalaisille tartutettiin tahallaan syfilis lääketieteellisen tutkimuksen varjolla.

Varsinaista joulutunnelmaa ei näissä podcasteissa ole tarjolla, mutta tällä hetkellä BBC Soundsilla on ajankohtaisosio nimeltä Christmas Listening, mutta siinäkin on ensimmäisenä tyrkyllä pahalta kalskahtava podcast You´re Dead To Me, jonka jaksossa paneudutaan keskiaikaiseen joulunviettoon. 

 

Jos kiinnostelee, googlaile BBC Sounds Podcasts