Sivut

sunnuntai 26. maaliskuuta 2023

BBC:n podcast laukaisi pakkomielteen nimeltä Shamima Begum

 


I´m Not a Monster: The Shamima Begum Story, series 2

BBC Sounds, 2023

Podcast, 10 jaksoa

Kieli: englanti

Genre: True Crime


Isis-vaimo. Teiniäiti. Uhri. Huijari. Terroristi. Narsisti. Valehtelija. Teeskentelijä. Julkkis. Hikipinko. Haamu. Oppurtunisti. Kameleontti. Hirviö. Petturi. Diiva. Turvallisuusuhka.


Näin värikkäitä ilmaisuja on käytetty eri yhteyksissä kuvaamaan Shamima Begumia, joka vuonna 2015 lähti 15-vuotiaana kahden koulukaverinsa, Kadiza Sultanan ja Amira Abasen kanssa, kotimaastaan Isosta-Britanniasta Syyriaan Isis-terrorismiliikkeen vaikutusalueelle.


Isis-kalifaatin kukistumisen jälkeen nykyään 23-vuotias Shamima Begum on ollut jo neljä vuotta Syyrian Al Roj -pakolaisleirillä. Häneltä on poistettu Ison-Britannian kansalaisuus, koska hänet on arvioitu turvallisuusuhaksi. Ilman kansalaisuutta hän ei pysty palaamaan alkuperäiseen kotimaahansa eikä hän pääse poistumaan pakolaisleiriltä mihinkään.


Bangladeshilaisten vanhempien jälkeläisenä Shamima Begumilla olisi teoreettinen mahdollisuus hakea Bangladeshin kansalaisuutta. Ongelmana on vain se, että kyseinen maa ei halua ottaa häntä vastaan tai jos ottaisikin, nainen tuomittaisiin kuolemaan terrorismista epäiltynä.


Shamima Begum Lontoossa lentokentällä, 2015. Kuva sivulta: BBC

 

Alun perin kiinnostuin Shamima Begumin tapauksesta alettuani kuuntelemaan BBC Soundsin 10-osaista podcastia nimeltä I´m not a Monster: The Shamima Begum Story. Podcastissa tutkiva journalisti Josh Baker haastattelee Shamima Begumia pakolaisleirillä. Podcast sisältää myös lukuisten muidenkin ihmisten haastatteluja, osa niistä on toteutettu Isossa-Britanniassa, osa Syyriassa, osa nimeämättömissä paikoissa.


Olen seurannut tätä äärimmäisen koukuttavaa ja henkeäsalpaavan jännittävää podcastia pakonomaisesti ensimmäisestä jaksosta alkaen. Rehellisesti sanottuna olen uppoutunut niin syvälle tämän podcastin maailmaan, että se on melkein syrjäyttänyt kaiken muun elämäni.


Syy, miksi podcast on vallannut koko mieleni, on Shamima Begumin persoonan arvoituksellisuus. Kuka ja millainen hän oikeasti on? Onko hän Isis-terroristijärjestön propagandan ja manipuloinnin uhri, pelastamistaan odottava hyväksikäytön kohde vai aktiivinen terroristi, pahuuden ruumiillistuma, juonittelija, petturi ja niin vaarallinen turvallisuusuhka koko Ison-Britannian kansalle, ettei häntä saa enää koskaan päästää astumaan jalallaan alkuperäiseen synnyin- ja kotimaahansa? Vai onko näiden kahden ääripään välillä olemassa välimuotoja ja harmaan vivahteita?


Shamima Begum, 2019(?). Kuva sivulta: BBC

Samalla kun podcastissa seurataan Shamiman, Kadizan ja Amiran vaiheita, pyritään myös vastaamaan kysymykseen, miksi juuri he tai ylipäänsä kukaan haluaa liittyä terroristijärjestöön? Mitkä syyt ajavat ihmistä radikalisoitumaan? Minkälainen propaganda vetoaa ihmiseen, joka on jo entuudestaan altis radikalisoitumaan esimerkiksi etnisen taustansa tai huteran identiteettinsä takia?


Podcastista selviää, että toisin kuin kuvitella saattaa, suurin osa Isis-propagandasta ei olekaan ultraväkivaltaisia (ultra violence) teloitusvideoita, vaan näitä on vain 8-9 prosenttia koko Isis-propagandasta. Lopuissa eli 90 prosentista videoista Isis-terroristijärjestö esitetään täydellisenä yhteisönä, jossa muslimit voivat elää onnellista ja tasapainoista elämää.


Kun vuonna 2015 Begumin, Sultanan ja Abasen perheet huomaavat tyttöjen kadonneen, he ovat jo ehtineet lentää Lontoosta Turkkiin ja ovat parhaillaan Istanbulin bussiaseman odotushuoneessa odottamassa etukäteen sovitun salakuljettajan saapumista. 

 

Salakuljettaja Mohammed Rashed toteuttaa koko salakuljetusoperaation Syyrian rajalle saakka, josta tytöt siirtyvät suoraan Isis-kalifaatin alueelle Turkin ja Syyrian välisestä rajakaupungista. Koko salakuljetusmatka on pituudeltaan yli 1100 kilometriä.


Josh Baker on onnistunut selvittämään, että Mohammed Rashed on alkujaan Raqqan kaupungista Syyriasta kotoisin oleva hammaslääkäri, joka on siirtynyt vallankumoukselliseksi sotilaaksi ja salakuljettajaksi. Samaan aikaan hän toimii myös Kanadan valtion värväämänä agenttina, joka kerää tietoja Isis-taistelijoista. Hän videokuvaa salaa salakuljettamiaan ihmisiä, kopioi heidän passinsa, pankkikorttinsa ja muut dokumentit. Tiedot hän välittää Kanadan tiedustelupalvelulle, jonka tietoja hyödyntävät muutkin länsimaalaiset valtiot. Palkaksi tietojen välittämisestä Rashedille luvataan Kanadan kansalaisuus. Rashedin on todettu salakuljettaneet Isis-alueille ihmisiä 15 eri kansallisuudesta, mukana myös lapsia.


Kun Shamima, Kadiza ja Amira ylittävät Syyrian rajan, he kohtaavat mustiin pukeutuneita ja aseistautuneita Isis-taistelijoita. Tytöt kirjataan sisään Isiksen byrokratiaan ja heidät siirretään naimattomille naisille tarkoitettuihin madaffa-nimisiin vierastaloihin. Kyseiseen madaffa-taloon on ahdettu noin 80 naista lapsineen epäinhimillisiin olosuhteisiin. Yksityisyyttä ei ole ja riitoja puhkeaa naisten välillä. Madaffan johtajanainen sanoo, että jos talosta haluaa pois, on suostuttava menemään naimisiin Isis-taistelijan kanssa.


Madaffassa Shamima Begum kohtaa jälleen lontoolaisen koulukaverinsa Sharmeena Begumin (ei sukulaissuhdetta), joka on lähtenyt Lontoosta yksin Syyriaan 15-vuotiaana. Syyriasta käsin Sharmeena on pitänyt yhteyttä koulukavereihinsa, houkutellut ja painostanut heitä tulemaan Isis-kalifaatin alueelle lupaamalla että he voivat elää ”täydellistä musliminaisen elämää”. Sharmeena onnistuu vakuuttamaan Shamima, Kadizan ja Amiran, että Isis ei olekaan terroristijärjestö vaan islamistinen utopia, jossa toteutuu ikuinen paratiisi ja kaikki medioissa näytetyt Isis-teloitusvideot ovat itse asiassa ”länsimaalaisten valheellisia vääristelyjä”.


Kun olosuhteet madaffassa käyvät sietämättömiksi Shamima Begumille, hän ilmoittaa johtajalle haluavansa mennä naimisiin Isis-taistelijan kanssa. Madaffan johtaja järjestää lyheyen tapaamisen nuoren, hollantilaisen Isis-taistelijan Yago Riedrikin kanssa. Koska Shamima ja Yago tulevat juttuun keskenään, se riittää perusteeksi mennä naimisiin. Lyhyen hääseremonian jälkeen 15-vuotias teinivaimo Shamima ja 20-vuotias Yago muuttavat asumaan erään egyptiläisen Isis-militantin hallinnoimaan kerrostalohuoneiston huoneeseen. Asunnon oikeat omistajat Isis on häätänyt pois omasta asunnostaan ja ottanut koko heidän omaisuutensa haltuunsa.


Tuoretta avioliittoa on kestänyt vain kymmenen päivää, kun Isis pidättää Yagon epäiltynä vakoilusta, vie hänet ilmeisesti kidutettavaksi ja Shamima jää yksin.


Shamima Begum, 2023(?). Kuva sivulta: BBC

 

Kun podcastissa haastattelija Josh Baker kysyy Shamima Begumilta, mikä on egyptiläisen miehen nimi ja mikä on hänen roolinsa terroristijärjestössä, Shamima väittää ettei tiedä tai muista miehen nimeä. Pitkällisen tivaamisen jälkeen Shamima lopulta kertoo, että miehen arabialainen gunja eli peitenimi on Abu Qumra (joka Bakerin tutkimuksissa paljastuu Isis-asemestariksi (armourer), joka välittää pommeja ja aseita Isis-taistelijoille).


Juuri tässä kohtaa suhtautumisessani Shamima Begumia kohtaan tapahtui raju muutos. Aina ennen tätä olin uskonut kaiken mitä SB kertoo, olin pitänyt häntä säälittävänä rassukkuna ja naiivina uhrina, mutta nyt havahduin:

 

Wait a minute! Hetkinen!


Eli jos Shamima Begum on juuri jäänyt kiinni valheesta tai puolitotuudesta, onko syytä luottaa mihinkään, mitä hän on sanonut? Esimerkiksi miten on mahdollista, että koulussa hyvin menestyvä, älykäs ja itsenäiseen tiedonhakuun kykenevä nuori nainen ei mukamas ole pystynyt saamaan selville, minkälainen järjestö Isis oikeasti on ja minkälaiseen raakuuteen se kykenee. 

 

Tai miten ihminen, joka pystyy netistä hakemaan Isis-johtajien nimiä, selvittämään turkinkielisiä sanoja, käymään keskusteluja värväreiden kanssa ja piilottamaan tietokoneen hakuhistorian paremmin kuin monet ammattirikolliset ei muka olisi pystynyt ymmärtämään, mikä on kammottava totuus, kun Isis-teloitusvideolla oranssiin haalariin puettu, vangittu jordanialaispilotti on metallisen häkin sisällä keskellä autiomaata ja Isis-pyövelit polttavat hänet elävältä kuoliaaksi.


Yhä pahenevan ahdistuksen ja kauhun vallassa päätin googlata Shamima Begumin nimen ja kaikki mahdolliset hakusanojen yhdistelmät. Aika nopeasti ponnahti esiin silloisen sisäministerin (home secretary) Savid Javidin pelottavan kryptinen kommentti kansalaisuuden poistamisen perusteista: ”Jos tietäisitte, mitä minä tiedän, olisitte päätyneet täsmälleen samaan ratkaisuun.”


Se, että silloinen sisäministeri ei täsmennä, mitä kaikkea tiedustelutietoa Shamima Begumista on hänen hallussaan, tekee tilanteesta todella ahdistavan. Mihin kaikkeen nainen on oikein sekaantunut? Minkälaista apokalyptista helvettiä Shamima Begum on oikein suunnitellut Isoon-Britanniaan?


Aloin pyöritellä päässäni kaikkein hurjimpia kauhuskenaarioita: onko Isis-vaimo mahdollisesti Syyriasta käsin suunnitellut, värvännyt ja opastanut terrorismi-iskujen toteuttamisessa Britanniassa? Onko hänellä sormet pelissä esimerkiksi Manchester Arenan terrorismi-iskun kanssa, jossa kuoli 22 brittiä ja yli tuhat loukkaantui? Vai miksi hän on eräässä lukuisista haastatteluistaan sanonut, että Manchester-isku oli ”oikeutettu kosto” (justified retaliation)?


Mitämitämitä? Mutta miten minä tavallisena suomalaisena voisin saada asian selville? En mitenkään. Eihän tavallisilla briteilläkään ole mitään keinoja tonkia tietoja MI5-turvallisuuspalvelusta. Hekin ovat vain sen tiedon varassa, jota tiedotusvälineissä kerrotaan. Ja osa keltaisen lehdistön uutispommeista saattaa olla sensaationkäryistä paisuttelua tai perättömiä väitteitä.


Podcastin seuraavassa jaksossa kerrotaan, että tiedotusvälineisiin vuodetussa tiedossa Shamima Begumin väitetään värvänneet ihmisiä itsemurhapommittajiksi ja ommelleen räjähteitä kiinni itsemurhapommittajien liiveihin. Hänen väitetään toimineen pelätyn islamistisen hisbah-moraalipoliisin voimankäyttäjänä (enforcer) ja kantaneen kaduilla partioidessaan selässään automaattiasetta. Lisäksi Shamima Begumin väitetään yrittäneen houkutella lisää brittejä muuttamaan Syyriaan ja liittymään Isiksen riveihin. Perustuvatko nämä väitteet totuuteen vai ovatko ne vain pelkkää mustamaalausta?


Shamima Begumin persoonan syväluotauksen (tai sen yrityksen) lisäksi aloin myös kaivella teksti- ja kuvamateriaalia Isis-terrorismista. Erilaisia hakusanoja syöttämällä tietokoneen hakukoneeseen löytyi toinen toistaan kammottavampaa Isis-kuvamateriaalia.


Kun kyseessä on Isis-terrorismi, pahuus on rajatonta. Yhdessä sairaimmista kuvista näen oranssihaalarisia vankeja roikkuvan pää alaspäin Isis-ihmisteurastamon lihakoukuista, kunnes Isis-teloittaja tulee ja viiltää heidän kurkkunsa auki. Vähintään yhtä kuvottavassa kuvassa valkoisiin kaapuihin puetut alaikäiset tytöt oli sullottu metallisen häkin sisälle, ja kuvatekstin perusteella heidän kohtalonaan on kuolla polttomurhassa, koska he eivät suostu Isis-militanttien seksiorjiksi.


Kuvottavissa kuvissa näkyi myös kaupungin porttien yllä roikkuvia hirtettyjä ihmisiä, ristiinnaulittuja ihmisiä, irtileikattuja päitä jotka on isketty kiinni aidanseipäisiin. Näen myös hyytäviä kuvasarjoja, joissa vasemman puoleisissa kuvissa tavallisia syyrialaisia ja irakilaisia miehiä on kuvattu kotialbumien yksityisvalokuviin, näissä kuvissa miehet hymyilevät ja osa näyttää rakastuneilta ja onnellisilta. Oikean puoleisissa kuvissa samat miehet ovat kuolleita, heidän kuolleissa kasvoissaan näkyvät Isis-kidutusvankiloiden julmuudet. Näitä kuvia katsoessani olin niin lamaantuneen kauhun ja järkytyksen vallassa, että pystyin vaivoin hengittämään.


Eli tämän kaikenko Shamima Begum on hiljaisesti hyväksynyt ja tätä kuolemankulttiako (death cult) hän kannattaa? Vai eikö hän tiennyt, mihin on ryhtynyt? Ja kun vihdoin tajusi, mihin on sekaantunut, paluuta ei enää ollut.


Juuri kun aloin uskoa, että Shamima Begum on absoluuttisen pahuuden ruumiillistuma, Antikristus, Belsebub tai ties mikä ihmishirviö, podcastin tapahtumasarjat jatkuvat ja pakottavat palaaman alkuperäiseen tulkintaan, että Shamima Begum saattaa sittenkin olla vain tavallinen ihminen, joka on nuoruuden naiiviudessaan tehnyt elämänsä pahimman virhearvion, josta on peruuttamattomat seuraukset.


Shamima Begum ja vauva, 2019. Kuva sivulta: BBC

 

Podcast-sarjan viimeisissä jaksoissa Shamima Begumin elämässä tragediat seuraavat toisiaan. Kuuntelijana on vaikeassa asemassa, koska samanaikaisesti kammoaa terrorismijärjestöön liittymistä, mutta normaalilla empatiakyvyllä varustettuna en voi olla tuntematta empatiaa ihmistä kohtaan, jonka elämässä kaikki tuhoutuu. 

 

Samanaikaisesti tuntuu hölmöltä säälitellä Shamima Begumia uhrina, koska todellisia uhreja ovat Isis-militanttien teloittamat ja kiduttamat ihmiset, raiskatut yazidi-naiset ja lapset, tuhotut kylät ja kaupungit, menetetyt vuodet, tuhottu tulevaisuus ja pelko ja kaaos jotka edelleen nakertavat syyrialaisten ja irakilaisten elämää.


Joka tapauksessa Shamima Begumin ”saldo” Isis-kalifaatin alueelle saapumisesta ja siellä pysymisestä on myös karu: pakkoavioliitto alaikäisenä, seksuaalinen hyväksikäyttö, pelottava aviomies, viisi raskautta, kaksi keskenmenoa, kolme syntynyttä lasta jotka kaikki kuolivat pikkulapsina joko nälkään tai sairauksiin, Raqqan pommituksessa kuollut koulukaveri (Kadiza), Baghouzin tulituksessa kuollut toinen koulukaveri (Amira), ääriradikalisoitunut entinen ystävä (Sharmeena), pakomatka pommitusten ja aliravitsemuksen kautta Al Hol -pakolaisleirille, aviomiehen sijoitus vankilaan, Shamima Begumin siirto ”turvallisemmalle” Al Roj -pakolaisleirille, brittimedian haastatteluita jotka nostattavat raivon briteissä, menetetty kansalaisuus, murhayritykset, pelko, toivottomuus, brittien vihan ja halveksunnan kohteena oleminen.


Suoraan sanottuna en vieläkään tiedä, mitä Shamima Begumin persoonasta pitäisi ajatella. Hän jää arvoitukseksi. Podcastin (tällä hetkellä) viimeisin eli kymmenes osa ei selkiytä tilannetta. Kun podcastin juontaja saa yllättäen yhteyden entisestään radikalisoituneeseen koulukaveriin Sharmeena Begumiin, hänen puheistaan syntyy vaikutelma, että väitteet Shamima Begumin terrorismia tukevasta toiminnasta olisivat tahallaan levitettyjä valheita, joiden tavoitteena on estää nimihenkilöä enää koskaan palaamasta alkuperäiseen kotimaahansa. Sharmeena halventaa entistä ystäväänsä kutsumalla tätä ei-uskovaksi (non-believer) ja koiraksi, mikä on halventava ilmaisu muslimeille.


Podcastin loppuosassa Josh Baker käy Al Hol -pakolalaisleirillä. Siellä Isis-äitiensä radikalisoimat lapset heittävät brittiä kivillä, yrittävät puukottaa hänet ja uhkaavat leikata miehen pään irti. Josh Baker ei vaikuta kohtelusta kauheasti edes hätkähtävän, koska journalistina hän on jo nähnyt niin paljon pahuutta. Hän näyttää ymmärtävän, että koko pienen ikänsä Al Hol -pakolaisleirillä viettäneet lapset eivät tiedä muuta todellisuutta kuin Isis. Mitään muuta heille ei ole opetettu.


Podcastin lopussa kysytään, onko hyvä idea sulkea Al Hol -leirille 50000 entistä Isis-jäsentä, joista suuri osa suhtautuu terrorismijärjestöön edelleen myönteisesti, ja jättää näin suuri ihmismassa radikalisoitumaan entisestään. Al Holin ulkopuolella olevat Isis-tukijat pystyvät toimittamaan pakolaisleiriin rahaa, ampuma-aseita ja teräaseita ja rahalla saa ostettua myös salakuljetuksen pois leiristä. Al Holissa tapahtuu jatkuvasti murhia ja lapsia kuolee sairauksiin. Podcastissa annetaan ymmärtää, että Al Hol ja muut vastaavat leirit ovat kuin painekattiloita, jotka vain odottavat räjähtämistään.


Kovin optimistisiin tunnelmiin podcast ei loppunut. Käsittääkseni podcastiin saattaa satunnaisesti ilmestyä jatkoa.

 

Jos podcastin kuuntelu kiinnostaa, se onnistuu helpoiten sivulla BBC Sounds Podcasts.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti