Hypnoosilla XXX

  Hypnoosi. Suggestio. Manipulaatio. Vankila. Natsit. Jooga. Meditaatio. Rikos. Murha. Rakkaus. Petos. Juonittelu.

Arto Halosen elokuva The Guardian Angel perustuu tositapahtumiin. 1950-luvun Tanskassa hypnotisoitu mies, Palle Hardrup (Cyron Melville), syyllistyy pankkiryöstöön ja tappaa kaksi pankkivirkailijaa. Pankkiryöstäjä pakenee paikalta ohikulkijalta varastamallaan polkupyörällä ja ehtii piilottaa rahasaaliin kerrostaloon ennen kuin poliisit piirittivät rakennuksen. Poliisikuulusteluissa rikollinen vaikuttaa poissaolevalta, hän puhuu kuin transsissa.

Kun miehen menneisyyttä pengotaan, paljastuu että hän on istunut vankilassa syytettynä natsikytköksistä. Hänen sellikaverinsa Nielsen (Josh Lucas) on onnistunut saamaan miehestä henkisen yliotteen suggestiolla, manipulaatiolla ja hypnoosilla. Manipuloija om verhonnut rikolliset aikeensa hämäräksi filosofis-uskonnolliseksi rakennelmaksi. Kuviota hallinnoi jumalankaltainen olento, Suojelusenkeli.

Elokuva on tunnelmaltaan intensiivinen trilleri. Anders Olsen (Pilou Asbaek) ja muut rikostutkijat yrittävät murtaa hypnoosin voiman kuulusteltavalta, joka vaikuttaa poikkeuksellisen suggestioalttiilta. Heille selviää, että hypnotisoija on asettunut lukon hypnotisoitavan mieleen. Sitä ei voi murtaa, jos ei tiedä, mikä lukko on.

Samalla kun pankkiryöstäjän mielen sisälle yritetään porautua, mestarillinen manipuloija kylvää tuhoa rikostutkijoiden lähipiirissä. Nielsen yrittää kietoa rikostutkijan vaimon (Sara Soulie) verkkoonsa. Se melkein onnistuu. Manipuloija, jossa psykopaattisia piirteitä ei todellakaan puutu, pompottelee ihmisiä mielensä mukaan. Lupaamalla kirjallisen tunnustuksen hän onnistuu jopa hankkimaan vankilaan viinaa ja naisia – ja sen jälkeen väittää, että tunnustus on tekaistu. Tutkimuksiin mukaan vedetty puolalainen hypnoosin asiantuntijakin (Rade Serbedzijan) on melkein neuvoton tässä juonittelun verkossa.

 Ihailin Arto Halosen elokuvassa sen taiteellisia ansioita. Äänisuunnittelussa kiinnitin huomioita tyylikkäisiin ratkaisuihin. Kohtauksessa, jossa Olsenin mieli palaa menneisyyden kauhunäkyihin (ruumis palavan auton sisällä), kuuluu voimistuvaa moniäänistä kuiskausta. Tästä syntyy katsojalle tunne hulluuden kuuloharhoista. Toinen kohtaus, jossa äänisuunnittelua oli käytetty taitavasti hyväksi, oli kohtaus jossa Nielsen yrittää vajottaa rikostutkijan vaimoa hypnoosin. Tässä hypnotisoijan puheääntä on ilmeisesti monistettu ja asetettu lomittain. Monistettu ääni kuulostaa demoniselta. Pahantahtoisessa hypnoosissa rikolliset ajatukset tunkeutuvat kohteen mieleen kuin demoni riivattuun.

Ihailin myös nokkelaa kameratyöskentelyä, eräänlaista lentävää kameraa, kohtauksessa jossa henkilön mieli harhailee arkitajunnan ja hypnoottisen tilan välillä. Kamera huojuu puiston pensaskujalla ja lähtee lentoon. Kamera liitää ilmojen halki ja lentää vankilan sellin ikkunasta sisälle. Samalla kyseisen ihmisen mieli siirtyy nykyhetkestä toiseen aikaan ja paikkaan. (Kohtaukset tarttuivat hyvin mieleeni, koska kävin katsomassa tämänkin elokuvan kahteen kertaan. Tästä on tullut vakiokäytäntöni, jos todella pidän elokuvasta).

 Jos yksi taiteen tehtävistä on herättää kokijassaan ajatuksia, elokuvaa voi kutsua onnistuneeksi myös tässä mielessä. Tulee mietittyä laajemminkin manipulaatiota ja suggestiota. Kuinka helppoa tai vaikeaa ihmisiä on manipuloida tai suggeroida? Elokuvan dialogissa sanotaan: ”Ketä tahansa voi manipuloida”. Minun henkilökohtainen mielipiteeni on se, että kaikkein helpointa on manipuloida sellaista ihmistä, joka väittää kivenkovaan, että juuri häntä ei missään nimessä voi manipuloida. Tähän on yksinkertainen syy: kyseinen ihminen ei osaa varautua. Uskon, että kaikissa ihmisissä on näkymättömiä naruja, joita vetämällä altistuu manipuloinnille. Esimerkiksi vetoamalla kaikille ihmisille kuuluviin psyykkisiin perustarpeisiin eli halulle olla rakastettu, hyväksytty ja arvostettu tai tarve kuulua johonkin joukkoon. Ihmisillä on myös yhteisiä pelkoja, kuten menettämisen pelko, sairastumisen pelko ja kuolemanpelko. Niitä sohimalla voi nakertaa kenen tahansa psyykeen lujuutta.

Joku on jossain sanonut, että jos ihmisiä ei voisi manipuloida (tai suggeroida), mainonta lopetettaisiin. Ja varmaan myös vaalimainonta ja muu poliittinen vaikuttaminen. Ja terveysvalistus tai terveyttä edistävien tuotteiden ja palveluiden kaupittelu. Ja uskonto tai ateistisesta uskosta jauhaminen ja kirkosta eroamisen joukkohysteria. Kaikkein pahimmalta ajatus manipulaatiosta tuntuu ihmissuhteissa tai muissa ihmisten välisissä kohtaamisissa. Some, johon blogit taitavat kuuluvat, tuskin on manipulaatiosta tai suggestiosta vapaaksi julistettu vyöhyke.

Minulle The Guardian Angel oli täysosuma. Psykologian suuri osuus elokuvassa miellytti minua. Muutenkin olen kiinnostunut psykologian osa-alueista aika laaja-alaisesti: autismi(t), psykopaatit (eli narsistisen persoonallisuushäiriön vaikein muoto), psykoosit, temperamenttitutkimus (esim. sensitiivisyys), yliluonnolliset kokemukset (esim. kuolemanrajakokemukset, ruumiista irtautumiset), addiktiot, intuitio, introversio ja ekstroversio. Se, että olen kiinnostunut näistä jutuista, ei tietenkään tarkoita sitä, että minulla olisi näistä kaikista omakohtaista kokemusta, kuten kaikki normaaliälyiset ihmiset varmasti käsittävät.