I´m
Not a Monster: The Shamima Begum Story, series 2
BBC
Sounds, 2023
Podcast,
10 jaksoa
Kieli:
englanti
Genre:
True Crime
Isis-vaimo. Teiniäiti. Uhri. Huijari. Terroristi. Narsisti. Valehtelija.
Teeskentelijä. Julkkis. Hikipinko. Haamu. Oppurtunisti. Kameleontti.
Hirviö. Petturi. Diiva. Turvallisuusuhka.
Näin
värikkäitä ilmaisuja on käytetty eri yhteyksissä kuvaamaan
Shamima Begumia, joka
vuonna 2015 lähti
15-vuotiaana
kahden koulukaverinsa, Kadiza Sultanan
ja Amira Abasen
kanssa, kotimaastaan Isosta-Britanniasta Syyriaan
Isis-terrorismiliikkeen vaikutusalueelle.
Isis-kalifaatin
kukistumisen jälkeen nykyään 23-vuotias Shamima Begum on ollut jo
neljä vuotta Syyrian Al Roj -pakolaisleirillä. Häneltä on
poistettu Ison-Britannian kansalaisuus, koska hänet on arvioitu
turvallisuusuhaksi. Ilman kansalaisuutta hän ei pysty palaamaan
alkuperäiseen kotimaahansa eikä hän pääse poistumaan
pakolaisleiriltä mihinkään.
Bangladeshilaisten
vanhempien jälkeläisenä Shamima Begumilla olisi teoreettinen
mahdollisuus hakea Bangladeshin kansalaisuutta. Ongelmana on vain se,
että kyseinen maa ei halua ottaa häntä vastaan tai jos ottaisikin,
nainen tuomittaisiin kuolemaan terrorismista epäiltynä.
|
Shamima Begum Lontoossa lentokentällä, 2015. Kuva sivulta: BBC
|
Alun
perin kiinnostuin Shamima Begumin tapauksesta alettuani kuuntelemaan
BBC Soundsin 10-osaista podcastia nimeltä I´m
not a Monster: The Shamima Begum Story. Podcastissa
tutkiva journalisti Josh Baker haastattelee Shamima Begumia
pakolaisleirillä. Podcast sisältää myös lukuisten muidenkin
ihmisten haastatteluja, osa niistä on toteutettu Isossa-Britanniassa, osa Syyriassa, osa
nimeämättömissä paikoissa.
Olen seurannut tätä äärimmäisen koukuttavaa ja henkeäsalpaavan
jännittävää podcastia pakonomaisesti ensimmäisestä jaksosta alkaen.
Rehellisesti sanottuna olen uppoutunut niin syvälle tämän
podcastin maailmaan, että se on melkein syrjäyttänyt kaiken muun
elämäni.
Syy,
miksi podcast on vallannut koko mieleni, on Shamima Begumin
persoonan arvoituksellisuus. Kuka ja millainen hän oikeasti on?
Onko hän Isis-terroristijärjestön propagandan ja manipuloinnin
uhri, pelastamistaan odottava hyväksikäytön kohde vai aktiivinen
terroristi, pahuuden ruumiillistuma, juonittelija, petturi ja niin
vaarallinen turvallisuusuhka koko Ison-Britannian kansalle, ettei
häntä saa enää koskaan päästää astumaan jalallaan
alkuperäiseen synnyin- ja kotimaahansa? Vai onko näiden kahden
ääripään välillä olemassa välimuotoja ja harmaan vivahteita?
|
Shamima Begum, 2019(?). Kuva sivulta: BBC
|
Samalla
kun podcastissa seurataan Shamiman, Kadizan ja Amiran vaiheita,
pyritään myös vastaamaan kysymykseen, miksi juuri he tai ylipäänsä
kukaan haluaa liittyä terroristijärjestöön? Mitkä syyt ajavat
ihmistä radikalisoitumaan? Minkälainen propaganda vetoaa ihmiseen,
joka on jo entuudestaan altis radikalisoitumaan esimerkiksi etnisen
taustansa tai huteran identiteettinsä takia?
Podcastista
selviää, että toisin kuin kuvitella saattaa, suurin osa
Isis-propagandasta ei olekaan ultraväkivaltaisia (ultra violence)
teloitusvideoita, vaan näitä on vain 8-9 prosenttia koko
Isis-propagandasta. Lopuissa eli 90 prosentista videoista
Isis-terroristijärjestö esitetään täydellisenä yhteisönä, jossa muslimit voivat elää onnellista ja tasapainoista elämää.
Kun
vuonna 2015 Begumin, Sultanan ja Abasen perheet huomaavat tyttöjen
kadonneen, he ovat jo ehtineet lentää Lontoosta Turkkiin ja ovat
parhaillaan Istanbulin bussiaseman odotushuoneessa odottamassa
etukäteen sovitun salakuljettajan saapumista.
Salakuljettaja
Mohammed Rashed toteuttaa koko salakuljetusoperaation Syyrian
rajalle saakka, josta tytöt siirtyvät suoraan Isis-kalifaatin
alueelle Turkin ja Syyrian välisestä rajakaupungista. Koko
salakuljetusmatka on pituudeltaan yli 1100 kilometriä.
Josh Baker on onnistunut selvittämään, että
Mohammed Rashed on
alkujaan Raqqan kaupungista Syyriasta kotoisin oleva hammaslääkäri, joka on
siirtynyt vallankumoukselliseksi sotilaaksi ja salakuljettajaksi.
Samaan aikaan hän toimii myös Kanadan valtion värväämänä
agenttina, joka kerää tietoja Isis-taistelijoista. Hän videokuvaa
salaa salakuljettamiaan ihmisiä, kopioi heidän passinsa,
pankkikorttinsa ja muut dokumentit. Tiedot hän välittää Kanadan
tiedustelupalvelulle, jonka tietoja hyödyntävät muutkin
länsimaalaiset valtiot. Palkaksi tietojen välittämisestä
Rashedille luvataan Kanadan kansalaisuus. Rashedin on todettu
salakuljettaneet Isis-alueille ihmisiä 15 eri kansallisuudesta,
mukana myös lapsia.
Kun
Shamima, Kadiza ja Amira ylittävät Syyrian rajan, he kohtaavat
mustiin pukeutuneita ja aseistautuneita Isis-taistelijoita. Tytöt
kirjataan sisään Isiksen byrokratiaan ja heidät siirretään
naimattomille naisille tarkoitettuihin madaffa-nimisiin
vierastaloihin. Kyseiseen madaffa-taloon on ahdettu noin 80 naista
lapsineen epäinhimillisiin olosuhteisiin. Yksityisyyttä ei ole ja
riitoja puhkeaa naisten välillä. Madaffan johtajanainen sanoo, että jos
talosta haluaa pois, on suostuttava menemään naimisiin
Isis-taistelijan kanssa.
Madaffassa
Shamima Begum kohtaa jälleen lontoolaisen koulukaverinsa
Sharmeena Begumin (ei sukulaissuhdetta), joka
on lähtenyt Lontoosta yksin Syyriaan 15-vuotiaana. Syyriasta käsin
Sharmeena on pitänyt yhteyttä koulukavereihinsa, houkutellut ja
painostanut heitä tulemaan Isis-kalifaatin alueelle lupaamalla että he voivat elää ”täydellistä musliminaisen elämää”. Sharmeena onnistuu
vakuuttamaan Shamima, Kadizan ja Amiran, että Isis ei olekaan
terroristijärjestö vaan islamistinen utopia, jossa toteutuu ikuinen
paratiisi ja kaikki medioissa näytetyt Isis-teloitusvideot ovat itse
asiassa ”länsimaalaisten valheellisia vääristelyjä”.
Kun
olosuhteet madaffassa käyvät sietämättömiksi Shamima Begumille,
hän ilmoittaa johtajalle haluavansa mennä naimisiin
Isis-taistelijan kanssa. Madaffan johtaja järjestää lyheyen
tapaamisen nuoren, hollantilaisen Isis-taistelijan Yago Riedrikin
kanssa. Koska Shamima ja Yago tulevat juttuun keskenään, se riittää
perusteeksi mennä naimisiin. Lyhyen hääseremonian jälkeen
15-vuotias teinivaimo Shamima ja 20-vuotias Yago muuttavat asumaan
erään egyptiläisen Isis-militantin hallinnoimaan
kerrostalohuoneiston huoneeseen. Asunnon oikeat omistajat Isis on
häätänyt pois omasta asunnostaan ja ottanut koko heidän
omaisuutensa haltuunsa.
Tuoretta
avioliittoa on kestänyt vain kymmenen päivää, kun Isis pidättää
Yagon epäiltynä vakoilusta, vie hänet ilmeisesti kidutettavaksi ja
Shamima jää yksin.
|
Shamima Begum, 2023(?). Kuva sivulta: BBC
|
Kun
podcastissa haastattelija Josh Baker kysyy Shamima Begumilta, mikä
on egyptiläisen miehen nimi ja mikä on hänen roolinsa
terroristijärjestössä, Shamima väittää ettei tiedä tai muista
miehen nimeä. Pitkällisen tivaamisen jälkeen Shamima lopulta kertoo, että
miehen arabialainen gunja eli peitenimi on Abu Qumra (joka
Bakerin tutkimuksissa paljastuu Isis-asemestariksi (armourer), joka
välittää pommeja ja aseita Isis-taistelijoille).
Juuri
tässä kohtaa suhtautumisessani Shamima Begumia kohtaan tapahtui
raju muutos. Aina ennen tätä olin uskonut kaiken mitä SB kertoo,
olin pitänyt häntä säälittävänä rassukkuna ja naiivina
uhrina, mutta nyt havahduin:
Wait
a minute! Hetkinen!
Eli
jos Shamima Begum on juuri jäänyt kiinni valheesta tai
puolitotuudesta, onko syytä luottaa mihinkään, mitä hän on
sanonut? Esimerkiksi miten on mahdollista, että koulussa hyvin
menestyvä, älykäs ja itsenäiseen tiedonhakuun kykenevä nuori
nainen ei mukamas ole pystynyt saamaan selville, minkälainen
järjestö Isis oikeasti on ja minkälaiseen raakuuteen se kykenee.
Tai miten ihminen, joka pystyy netistä hakemaan Isis-johtajien
nimiä, selvittämään turkinkielisiä sanoja, käymään
keskusteluja värväreiden kanssa ja piilottamaan tietokoneen
hakuhistorian paremmin kuin monet ammattirikolliset ei muka olisi
pystynyt ymmärtämään, mikä on kammottava totuus, kun
Isis-teloitusvideolla oranssiin haalariin puettu, vangittu
jordanialaispilotti on metallisen häkin sisällä keskellä
autiomaata ja Isis-pyövelit polttavat hänet elävältä kuoliaaksi.
Yhä
pahenevan ahdistuksen ja kauhun vallassa päätin googlata Shamima
Begumin nimen ja kaikki mahdolliset hakusanojen yhdistelmät. Aika
nopeasti ponnahti esiin silloisen sisäministerin (home secretary)
Savid Javidin pelottavan kryptinen kommentti
kansalaisuuden poistamisen perusteista: ”Jos tietäisitte, mitä
minä tiedän, olisitte päätyneet täsmälleen samaan ratkaisuun.”
Se,
että silloinen sisäministeri ei täsmennä, mitä kaikkea
tiedustelutietoa Shamima Begumista on hänen hallussaan, tekee
tilanteesta todella ahdistavan. Mihin kaikkeen nainen on oikein
sekaantunut? Minkälaista apokalyptista helvettiä Shamima Begum on oikein
suunnitellut Isoon-Britanniaan?
Aloin
pyöritellä päässäni kaikkein hurjimpia kauhuskenaarioita: onko
Isis-vaimo mahdollisesti Syyriasta käsin suunnitellut, värvännyt
ja opastanut terrorismi-iskujen toteuttamisessa Britanniassa? Onko
hänellä sormet pelissä esimerkiksi Manchester Arenan
terrorismi-iskun kanssa, jossa kuoli 22 brittiä ja yli tuhat
loukkaantui? Vai miksi hän on eräässä lukuisista
haastatteluistaan sanonut, että Manchester-isku oli ”oikeutettu
kosto” (justified retaliation)?
Mitämitämitä?
Mutta miten minä tavallisena suomalaisena voisin saada asian
selville? En mitenkään. Eihän tavallisilla briteilläkään ole
mitään keinoja tonkia tietoja MI5-turvallisuuspalvelusta. Hekin
ovat vain sen tiedon varassa, jota tiedotusvälineissä kerrotaan. Ja
osa keltaisen lehdistön uutispommeista saattaa olla
sensaationkäryistä paisuttelua tai perättömiä väitteitä.
Podcastin
seuraavassa jaksossa kerrotaan, että tiedotusvälineisiin vuodetussa
tiedossa Shamima Begumin väitetään värvänneet ihmisiä
itsemurhapommittajiksi ja ommelleen räjähteitä kiinni
itsemurhapommittajien liiveihin. Hänen väitetään toimineen
pelätyn islamistisen hisbah-moraalipoliisin voimankäyttäjänä
(enforcer) ja kantaneen kaduilla partioidessaan selässään
automaattiasetta. Lisäksi Shamima Begumin väitetään yrittäneen
houkutella lisää brittejä muuttamaan Syyriaan ja liittymään
Isiksen riveihin. Perustuvatko nämä väitteet totuuteen vai ovatko
ne vain pelkkää mustamaalausta?
Shamima
Begumin persoonan syväluotauksen (tai sen yrityksen) lisäksi aloin
myös kaivella teksti- ja kuvamateriaalia Isis-terrorismista.
Erilaisia hakusanoja syöttämällä tietokoneen hakukoneeseen löytyi
toinen toistaan kammottavampaa Isis-kuvamateriaalia.
Kun
kyseessä on Isis-terrorismi, pahuus on rajatonta. Yhdessä
sairaimmista kuvista näen oranssihaalarisia vankeja roikkuvan pää
alaspäin Isis-ihmisteurastamon lihakoukuista, kunnes Isis-teloittaja
tulee ja viiltää heidän kurkkunsa auki. Vähintään yhtä
kuvottavassa kuvassa valkoisiin kaapuihin puetut alaikäiset tytöt
oli sullottu metallisen häkin sisälle, ja kuvatekstin perusteella
heidän kohtalonaan on kuolla polttomurhassa, koska he eivät suostu
Isis-militanttien seksiorjiksi.
Kuvottavissa
kuvissa näkyi myös kaupungin porttien yllä roikkuvia hirtettyjä
ihmisiä, ristiinnaulittuja ihmisiä, irtileikattuja päitä jotka
on isketty kiinni aidanseipäisiin. Näen myös hyytäviä
kuvasarjoja, joissa vasemman puoleisissa kuvissa tavallisia
syyrialaisia ja irakilaisia miehiä on kuvattu kotialbumien
yksityisvalokuviin, näissä kuvissa miehet hymyilevät ja osa
näyttää rakastuneilta ja onnellisilta. Oikean puoleisissa kuvissa
samat miehet ovat kuolleita, heidän kuolleissa kasvoissaan näkyvät
Isis-kidutusvankiloiden julmuudet. Näitä kuvia katsoessani olin
niin lamaantuneen kauhun ja järkytyksen vallassa, että pystyin
vaivoin hengittämään.
Eli
tämän kaikenko Shamima Begum on hiljaisesti hyväksynyt ja tätä
kuolemankulttiako (death cult) hän kannattaa? Vai eikö hän
tiennyt, mihin on ryhtynyt? Ja kun vihdoin tajusi, mihin on
sekaantunut, paluuta ei enää ollut.
Juuri
kun aloin uskoa, että Shamima Begum on absoluuttisen pahuuden
ruumiillistuma, Antikristus, Belsebub tai ties mikä ihmishirviö,
podcastin tapahtumasarjat jatkuvat ja pakottavat palaaman
alkuperäiseen tulkintaan, että Shamima Begum saattaa sittenkin olla
vain tavallinen ihminen, joka on nuoruuden naiiviudessaan tehnyt
elämänsä pahimman virhearvion, josta on peruuttamattomat
seuraukset.
|
Shamima Begum ja vauva, 2019. Kuva sivulta: BBC
|
Podcast-sarjan
viimeisissä jaksoissa Shamima Begumin elämässä tragediat
seuraavat toisiaan. Kuuntelijana on vaikeassa asemassa, koska
samanaikaisesti kammoaa terrorismijärjestöön liittymistä, mutta
normaalilla empatiakyvyllä varustettuna en voi olla tuntematta
empatiaa ihmistä kohtaan, jonka elämässä kaikki tuhoutuu.
Samanaikaisesti tuntuu hölmöltä säälitellä Shamima Begumia
uhrina, koska todellisia uhreja ovat Isis-militanttien teloittamat ja
kiduttamat ihmiset, raiskatut yazidi-naiset ja lapset, tuhotut kylät
ja kaupungit, menetetyt vuodet, tuhottu tulevaisuus ja pelko ja kaaos
jotka edelleen nakertavat syyrialaisten ja irakilaisten elämää.
Joka
tapauksessa Shamima Begumin ”saldo” Isis-kalifaatin alueelle
saapumisesta ja siellä pysymisestä on myös karu: pakkoavioliitto
alaikäisenä, seksuaalinen hyväksikäyttö, pelottava aviomies,
viisi raskautta, kaksi keskenmenoa, kolme syntynyttä lasta jotka
kaikki kuolivat pikkulapsina joko nälkään tai sairauksiin, Raqqan
pommituksessa kuollut koulukaveri (Kadiza), Baghouzin tulituksessa
kuollut toinen koulukaveri (Amira), ääriradikalisoitunut entinen
ystävä (Sharmeena), pakomatka pommitusten ja aliravitsemuksen
kautta Al Hol -pakolaisleirille, aviomiehen sijoitus vankilaan,
Shamima Begumin siirto ”turvallisemmalle” Al Roj
-pakolaisleirille, brittimedian haastatteluita jotka nostattavat
raivon briteissä, menetetty kansalaisuus, murhayritykset, pelko,
toivottomuus, brittien vihan ja halveksunnan kohteena oleminen.
Suoraan
sanottuna en vieläkään tiedä, mitä Shamima Begumin persoonasta
pitäisi ajatella. Hän jää arvoitukseksi. Podcastin (tällä
hetkellä) viimeisin eli kymmenes osa ei selkiytä tilannetta. Kun
podcastin juontaja saa yllättäen yhteyden entisestään
radikalisoituneeseen koulukaveriin Sharmeena Begumiin, hänen
puheistaan syntyy vaikutelma, että väitteet Shamima Begumin
terrorismia tukevasta toiminnasta olisivat tahallaan levitettyjä
valheita, joiden tavoitteena on estää nimihenkilöä enää koskaan
palaamasta alkuperäiseen kotimaahansa. Sharmeena halventaa entistä
ystäväänsä kutsumalla tätä ei-uskovaksi (non-believer) ja
koiraksi, mikä on halventava ilmaisu muslimeille.
Podcastin
loppuosassa Josh Baker käy Al Hol -pakolalaisleirillä. Siellä
Isis-äitiensä radikalisoimat lapset heittävät brittiä kivillä,
yrittävät puukottaa hänet ja uhkaavat leikata miehen pään irti.
Josh Baker ei vaikuta kohtelusta kauheasti edes hätkähtävän,
koska journalistina hän on jo nähnyt niin paljon pahuutta. Hän
näyttää ymmärtävän, että koko pienen ikänsä Al Hol
-pakolaisleirillä viettäneet lapset eivät tiedä muuta
todellisuutta kuin Isis. Mitään muuta heille ei ole opetettu.
Podcastin
lopussa kysytään, onko hyvä idea sulkea Al Hol -leirille 50000
entistä Isis-jäsentä, joista suuri osa suhtautuu
terrorismijärjestöön edelleen myönteisesti, ja jättää näin
suuri ihmismassa radikalisoitumaan entisestään. Al Holin
ulkopuolella olevat Isis-tukijat pystyvät toimittamaan
pakolaisleiriin rahaa, ampuma-aseita ja teräaseita ja rahalla saa
ostettua myös salakuljetuksen pois leiristä. Al Holissa tapahtuu
jatkuvasti murhia ja lapsia kuolee sairauksiin. Podcastissa annetaan
ymmärtää, että Al Hol ja muut vastaavat leirit ovat kuin
painekattiloita, jotka vain odottavat räjähtämistään.
Kovin
optimistisiin tunnelmiin podcast ei loppunut. Käsittääkseni
podcastiin saattaa satunnaisesti ilmestyä jatkoa.
Jos podcastin kuuntelu kiinnostaa, se onnistuu helpoiten sivulla BBC Sounds Podcasts.