Jatkan ikuisuusprojektien listaa:
1) Kapteeni Haddockin kirosanat Hergen Tintti-sarjakuvissa ja niiden soveltaminen nykypäivään
2) Visuaalinen musiikki
Kuinka tavallista/erätavallista tai tervettä/sairasta on musiikin kokeminen visuaalisena? Tarkoitan tällä musiikin kuuntelun aikana herääviä päänsisäisiä kuvia.
3) Hulluuden kuvaaminen kirjallisuudessa
Olen lukenut hulluutta käsittelevistä kirjoista mm. Juha Hurmeen Hullun, Beate Grimsrudin Hullu vapaana ja maanis-depressiivisen norjalaisnaisen omaelämäkerrallisen kirjan, jonka nimeä en tähän hätään muista. Mutta kehtaako tällaisesta aiheesta kirjoittaa? Tarkennus: kehtaanko minä kirjoittaa hulluudesta? Leimaudunko samantien itsekin hulluksi? Näkökulmani olisi, voiko psykoottista ihmistä ymmärtää? Tai laajemmin: voiko ymmärtää mitä tahansa omasta kokemusmaailmasta poikkeavaa ilmiötä? Tai yleisemmin: voiko toista ihmistä koskaan täysin ymmärtää? Plaa plaa plaa.
4) Kesken jääneet klassikot
Näkökulmani olisi, miksi en jaksanut kahlata tätä ja tätä klassikkoa loppuun, esimerkiksi James Joycen Odysseus. Kesken jäi, koska hermot meni. Mutta miksi kirjoittaisin blogitekstin, jossa kuvailisin vain omaa hermoromahdustani? Ehkä siksi, että muutkin ovat kokeneet vastaavia hermoromahduksia esimerkiksi Volter Kilven Alastalon salissa -paksukaiskirjan parissa. En tiedä, onkohan kukaan oikeasti lukenut jälkimmäistä loppuun. Kumma kyllä, monet (ammatikseen valehtelevat) poliitikot ovat ilmoittaneet juuri tämän kirjan lempikirjakseen.
5) Kännissä kirjoittaminen
Lähisukulaiseni mielestä ideani on "häpeällinen". Tarkemmin ajateltuna olen samaa mieltä. Onhan blogini otsikossa luonnehdinta "Kirjoituksia kulttuurista" eikä "Kirjoituksia kännissä". Muutenkin idea kännikirjoittamisesta on niin so last season, käsittääkseni lähinnä so 70's.
Saa nähdä, tuleeko näistäkään ikuisuusprojekteista ikinä kirjoitettua mitään.
Luultavasti Haddockin kirosanat lienee listattukin, mutta odotan sitä sinun sovellutustasi että soveltaa niitä käytäntöön kaikille bassibasuukeille ja analfabeetikoille :)
VastaaPoistaJokke, Haddockin kirosanat on listattu ainakin sen Alivaltiosihteerityypin kirjassa, jonka nimeä en tietenkään juuri nyt muista. Olisko Pasi Heikura? Kyllä tääkin aihepiiri on varmasti jo loppuun kaluttu, etten tiedä, saisko tästä enää mitään uutta näkökulmaa. Kyllä näyttää sullakin olevan Haddock hyvin hallussa! ;)
PoistaKaikki tintit on luettu, parasta Haddockin voimasanoissa on niiden kirosanattomuus esim kanalja, ektoplasma, muistaakseni turjake on yksi niitä lienee yli 200 yllättäviäki saatoi olla jopa hylky (ei ole yhtään Tinttiä käsillä).
PoistaJokke, käsissäni on Tintti-sarjis Seitsemäs kristallipalloa ja siitä poimin sulle valikoiman Haddock-kirosanoja: harlekiini, nyktalooppi, vandaali, autodidakti, merisissi, zulu, kannibaali, byrokraatti, kuvainraastaja jne. Ja tyypillistä Haddockin sadattelua: Tuhannen tuhannen miljoonan tyrskyn täräys ja myrsky!
PoistaSopii myös nykypäivään(?) ;)
Ku ei kukkaa mittää miule rupia sanommaa ni miehä se ite yritän tätä keskustelluu täl viissii niiku käynnistellä mut eihä se siin sit mittää
VastaaPoistaPahoittelen ylläolevaa feikki-karjalanmurretta. Kokeilen vain itse, millaista on kommentoida omaa blogia. Tuija
No miä tuun pelastammaa. Tää ois sellain kymenlaaksolain postaus. (Ei ehkä ihan oikein, koska olen asunut niin monessa paikassa ja joka paikasta on tarttunut jotain.)
VastaaPoistaKohta 3 on niin mielenkiintoinen. Tunsin kerran henkilön, joka joutui psykoosiin junassa, jolloin juna muuttui joksikin ihan muuksi, pelottavaksi paikaksi. Hän pystyi jälkeenpäin kertomaan tästä painajaisestaan; hän oli ollut kahdessa todellisuudessa yhtä aikaa ja tiesi jollakin tavalla, että tämä uusi todellisuus ei ole totta. En ole nähnyt tätä henkilöä aikoihin, joten en tiedä, millaisessa todellisuudessa hän nykyään elää. Eikös Hurmeella ollut samantapainen kokemus? Hän osasi hakeutua sairaalaan, vaikka ei osannut edes nimetä sitä sairaalaksi enää.
Kohta 5 on myös kiehtova. Laita postaus kuitenkin ensin luonnoksiin. ; )
No sieltähä sie tulliit. Anteeksi vaan feikki-murteeni. En oikeasti osaa puhua mitään murretta. En koe olevani kotoisin mistään, olen vain asunut eri paikoissa. Yleiskieltä sentään osaan.
PoistaHurmeen kirjasta muistan vain sen, että hän oli lenkillä jossain puistossa eikä osannut sieltä kotiin. Lenkki kesti useita tunteja tai koko päivän. Eksyminen liittyi jotenkin psykoosin laukeamiseen. Paljon muuta ei sitten kirjasta palaudu mieleen. Sairaalassa sillä taisi olla pahoja vainoharhoja.
Tuttusi "junahulluuus" kuulostaa vähän samantyyppiseltä kuin unet, joissa kaksi asiaa voi yhdistyä yhdeksi kokonaisuudeksi. Eräässäni unessani näin aavikolla lentokoneen, joka oli samanaikaisesti myös laiva. Ehkä se on niin, että hulluus on tavallaan unennäköä valvetilassa. Tällaisen näkemyksen on muistaakseni lukenut joskus jostain.
Voit myös itse kokeilla kohtaa 5 ;)
Painajaista, josta ei pääse pois. Niin se voisi olla.
VastaaPoista