Äskettäin ruikutin lukuilon ja keskittymiskyvyn katoamisesta. Eilen aloin huolestuneena miettiä, osaanko ylipäänsä enää lukea ollenkaan. Pelkäsin, että mekaaninen lukutaito ja luetun ymmärtäminen näivettyy kokonaan kahden viikon lukutauon jälkeen. Mutta yllätys: osaan edelleen lukea ja jopa ymmärrän lukemaani! Luin eilen yhden luvun Joyce Carol Oatesin romaanista The Accursed.
Pääasiallisesti lukuiloni on kuitenkin piileksinyt jossain nurkan takana tai kiven sisällä. Koska en pysty uppoutumaan fiktiivisiin maailmoihin, olen niiden sijaan hurahtanut muihin juttuihin. Teeinnostukseni on lähtenyt täysin lapasesta. Ensimmäistä kertaa elämässäni maistoin vihreää teetä Orient-tyylisenä pussiteenä, joka oli maustettu tähtianiksella, kanelilla ja fenkolilla.
Kohta huomasin ostaneeni vihreää teetä irtoteenä eri makuisena. Ensimmäinen tuttavuuteni oli gunpowder -vihreä tee. Kun avasin pussin, sieltä pöllähti vanhentuneen oliiviöljyn haju. Epäilin hajuharhaa, mutta sanakirjasta selvisi, että tee sisältää itse asiassa eteerisiä öljyjä. Oudosta hajusta huolimatta gunpowder maistuu hyvältä. Seuraavaksi maistelin Earl Grey -vihreää teetä, joka on maustettu pistävänhajuisella bergamottiaromilla. Maku on siedettävä. Sitten hairahduin ostamaan jasmiiniteetä, joka haisee tympeän makealle. Valmiissa teessä jasmiini ei enää lemahda eikä maistu. Seuraavaksi aion hankkia japanilaista sencha-teetä ja tutustua mintulla maustettuun vihreään teehen.
Vihreän teen lisäksi olen innostunut afrikkalaisesta rooibos-teestä. Olen juonut sitä maustamattomana sekä mangolla, limellä ja lakritsinjuurella maustettuna. Raa'alla inkivääriviipaleella maustettu rooibos maistuu myös pirteältä. Yritän hillitä itseäni, etten innostu ostelemaan kaiken maailman yrttejä ja mausteita, joita voi sekoittaa rooiboksen kanssa, kuten kiinanruusun kuivattuja lehtiä, sitruunaruohoa, vaniljatankoja ja lakritsinjuuripaloja, mutta kiusaus on kova.
Eikä tässä vielä kaikki. Teeintoilun lisäksi olen lähtenyt hifistelemään kahvien kanssa. Italialaisen mutteripannun olen hankkinut jo aiemmin, mutta nyt sorruin ostamaan käsin veivattavan kahvimyllyn, jota varten olen tietysti ostanyt myös kahvipapuja, mitäpä muutakaan kuin sataprosenttista arabicaa. Näillä aineksilla ja vehkeillä pyöräytän ihanan tuoretta ja pehmeän makuista espressoa (tai mokkakahvia, miten sitä nyt haluaa kutsua). Juon tätä pikkiriikkisestä kupista hitaasti siemaillen.
En tiedä, onko keulimiseni tervettä vai sairasta. Missä vaiheessa innostus menee niin överiksi, että hulluuuden tunnusmerkit täyttyvät? Toisaalta pidän hyvänä asiana, että ylipäänsä kykenen innostumaan jostain enkä ole vajonnut täydelliseen apatiaan. Koen olevani oma itseni, jos olen utelias, innostunut ja tunnen voimakasta uutuudenviehätystä.
Tätä ennen olen innostunut mm. chileistä ja kuivatuista pavuista. Laajimmillaan papuvalikoimaani kuului pientä ja suurta valkoista papua, ruskeaa ja mustaa papua, pintopapua, adukipapua, kidneypapua, mustasilmäpapua, mungpapua ja näiden lisäksi vielä kikherneet ja kolmenlaista linssiä. Chili-innostukseni pahinta keulimista hillitsi habanero-chilin laukaisema voimakas paniikki ja kuolemanpelko. Nykyään chili on minulle vain yksi mauste muiden mausteiden joukossa. Pavuistakin on tullut perusmättöä.
Yletön innostuminen ei ehkä ole hyvä asia, mutta aina voisi mennä huonommin. Enpähän ole ainakaan lähtenyt kokeilemaan huumeita, en vedä viinaa enkä polta tupakkaa. En harrasta mitään extreme-urheilulajia, jossa voi murtaa luunsa, halvaantua tai päätyä koomaan. Enkä ole päätynyt rikoskierteeseen. En ryöstä laukkuja enkä potki mummoja, en suunnitele pyramidihuijauksia enkä ole hurahtanut sarjamurhaamiseen (jos tässä yhteydessä voi puhua hurahtamisesta). Jos asiani olisivat todella huonosti, kämpässäni lojuisi valtava arkkupakastin, johon olisin säilönyt murhaamieni ihmisten paloiteltuja ruumiinosia. Säännöllisin väliajoin sulattaisin pakasteen ja valmistaisin siitä kannibalistisen aterian. Eli tällaiseen kauhukuvaan verrattuna toimintani on täysin normaalia.
Onneksi en ole myöskään kehittänyt itselleni mitään kummallisia fetissejä ja fiksaatioita. Minulla saattaisi esimerkiksi olla pakkomielle seurustella yksisilmäisen, puujalkaisen, kuusisormisen korealais-ugandalaisen shemalen kanssa, joka puhuu äidinkielinään tanskaa ja harrastaa jodlausta. Mutta ei ole. Eli loppujen lopuksi kaikki on hyvin. Mutta jos jotain toivon, niin lukuilo, tule takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti