Vertigo - hypnoottinen elokuva

ELOKUVA (dvd)  ---  Vertigo (Universal, 1958)

Nyt jännittää. Taas. Liian suuri elokuva. Liian pieni kirjoittaja. Klassikkoelokuva, josta kaikki on jo sanottu. Miksi edes yrittää kirjoittaa? Siksi, että haluan kokeilla. Haluan toteuttaa tämän pakkomielteen.

Kirjoitan tämän blogitekstin puhtaasti henkilökohtaisesta näkökulmasta vailla minkäänlaista pyrkimystä analyyttisyyteen tai kriittisyyteen. Take it or leave it.

Paniikkia pukkaa (kurkkua kuivaa)(nieleksin tyhjää)(kädet tärisee) Let's do it.
---------

Elokuvakohtauksista, jotka lumosivat minut:

nainen metsässä, valkotakkinen, leijailee kuin haamu - mies kysyy, milloin synnyit, missä olet juuri nyt - nainen katsoo jonnekin, ei minnekään, ei näe mitään - ikivanha puu, jättiläinen ihmiseen verrattuna - puun vuosirenkaat - nainen kertoo, tässä synnyin, tässä kuolin - nainen katoaa metsään, metsä nielaisee naisen, metsä helähtää - nainen nojaa puunrunkoon - mies tivaa, nainen ei tiedä, kuka on

meri kuohuu, jyrkät kalliot - naisen musta huivi hulmuaa tuulessa - mies kysyy, nainen vastaa - nainen puhuu tunneleista, käytävistä, haudoista, valosta ja pimeydestä - mies kuuntelee - nainen syöksähtää alas kallioista polkua, mies seuraa - pelasta minut, pelasta

nainen satama-altaan reunalla, viskoo kukkia mereen - mies katsoo kauempaa - nainen on muissa maailmoissa, mies on tässä maailmassa - nainen hyppää mereen - mies kantaa vettävaluvan naisen pois, vie lämpimään huoneeseen

nainen tuijottaa taulua salissa, mies tuijottaa naista kauempaa - hiuskiehkura, kukkapuketti, verenpunainen kaulakoru - nainen tuijottaa hautakiveä, mies tuijottaa naista - avonainen hauta

nainen ja mies vanhalla espanjalaisella lähetysasemalla - kirkko, torni, kellotorni - nainen istuu hevosvaunuissa, puhuu kuin transsissa - nainen kuin patsas, puku harmaata graniittia, puhuu - nuori nainen mutta hiukset hopeanharmaat - nainen, joka on ajaton puhuu ajasta, jota ei enää ole

nainen säntää torniin, juoksee portaita ylöspäin, mies juoksee perässä - miehen kasvoilla hiki helmeilee, korkeanpaikankammo iskee, vertigo huimaa - tornin ikkunasta mies näkee lentävän naisen, näkee naisen liikkumattoman ruumiin

toinen nainen, melkein sama mutta eri - muistutat häntä jota ei enää ole - muutan sinut häneksi jota ei enää ole - harmaat vaatteet, valkoista valkoisemmat hiukset, pinnit, hiuskiehkurat, kynnet, huulet - mutta ei sitä korua, ei korua jossa pisaroi kolme verenpunaista kiveä -  älä laita sitä korua, koska silloin mies tietää, että kaikki on ohi

auto ajaa halki maiseman - mies hymyilee, nainen ei - mies haluaa irti menneisyydestä ja syyllisyydestä - nainen haluaa rakkautta - mies haluaa selvittää kaiken jotta voisi vapautua - mutta tornissa mies ei vapaudu - mies ei koskaan vapaudu - menneisyys alkaa toistaa itseään - kirkonkello kumahtaa, pelottava hahmo ovensuussa, hämäryys - nainen huojahtaa, tömähtää katolle, kuolee - miehen kasvoilla hiki helmeilee, tuska vääristää miehen kasvot - mikään ei koskaan lopu, mikään ei ikinä selviä - menneisyyttä ei voi paeta - menneisyys toistaa itseään, yhä uudestaan ja uudestaan, uudestaan ja uudestaan - menneisyys ei koskaan katoa 
------------

Sainpas kirjoitettua. I did it. Kirjoitustyylini tässä tekstissä on ehkä psykoottis-neuroottis-hysteerinen, mutta so what? Tämähän on vain blogi.