Lyhyt väliaikatiedote:
Olen viime aikoina lukenut kirjoja englanniksi. Tavoitteenani on pystyä lukemaan lähes mitä tahansa nykyenglanniksi kirjoitettua kirjaa. Yritän samalla myös lisätä englannin lukunopeuttani. Ideaalini olisi pystyä lukemaan englantia lähes samalla nopeudella kuin suomea.
Olen lukenut Anna Northin romaanin The Life and Death of Sophie Stark. Kirja kertoo moniongelmaisesta elokuvaohjaajasta näkökulmatekniikalla. Fionnuala Kearneyn viihderomaani You, Me & Other People olisi yhtä hyvin voinut olla nimeltään My Ex-Husband is A Cheating Bastard. Tätä viestiä romaanissa toitottavat luonnollisesti petetty aviovaimo, mutta myös tytär, naisen ystävät ja jopa naisen psykiatri. Lopulta myös pettäjämies alkaa jauhaa tyyliin Oh yes, I'm selfish shit. Alkoi pikkasen puuduttaa.
Tällä hetkellä luen Rachel Joycen romaania Perfect. Kirjassa vuorottelevat kaksi kertomusta, joista toisessa kuvataan pelokkaan pikkupojan elämää, jota hallitsee äidin ajaman auto-onnettomuuden jälkivaikutukset. Toisessa tarinassa kuvataan pakkoneoroottisen mielenterveyskuntoutujan elämää kahvilatyössä. Kaksi tarinaa todennäköisesti limittyvät toisiinsa, mutta en vielä tiedä, millä tavalla. Tarinassa tärkeää ovat myös kaksi lisättyä sekunttia, joiden vaikutukset ovat arvaamattomia.
Jos joku on ihmetellyt, mistä blogihiljaisuuteni on johtunut, tässä syitä: henkilökohtaiset ongelmat, motivaatio-ongelmat, blogikriisi sekä myös tekniset ongelmat (tietokone vetelee viimeisiään, kamera on raato + lisäksi kännykkä on puolikuollut ja dvd:n kaukosäädin on täysin dead). Pahin ongelmani on kuitenkin ollut motivaatio-ongelma ja bloggauskriisi (= kaikki ideani ovat tuntuneet niin typeriltä, etten ole viitsynyt toteuttaa niitä + pohdiskelu pitäisikö blogia kehittää jonkin suuntaa ja jos kyllä, niin mihin suuntaan; enemmän asiaa, vähemmän paskanjauhantaa? lisää kuvia? "rapotteja" ulkomaailmasta, esim. kahvilakatsaus tai whatever)
Hey there! Aika monta estettä bloggaamiselle kieltämättä - ja kaikki ne selätit nyt sitten tänään, aika hyvin:) Kyllähän noita bloggareita on pudonnut leikistä minunkin vaatimattomana 3 vuoden seuranta-ajallani ja rajallisesta seuraamieni blogien määrästä.
VastaaPoistaMotivaatio-ongelmia syntyy varmaan monista syistä. Minäkin olen välillä ajatellut, että vaikuttaako tämä lukemiseeni jotenkin pakottavasti, niin että se olisi vähemmän hauskaa kuin ennen. Tai että tunnenko itseni nyt huonommaksi kun luen omiani hienompia analyyseja? Tai oliko tämä nyt ihan turha juttu, kun ei kukaan reagoi tai lukijoita on vähän. Olen selättänyt nuo, kun palautan harrastuksen alkuunsa. Siihen että tykkään lukea ja kirjoittaa. Pidän myös keskustelusta ihmisten kanssa eli arvostan teidän muiden seuraa virtuaalisestikin, mutta silti tässä tämä kirjoittaminen luetusta tulee ensisijaisena minulla. Ajatusten selvittäminen siitä, mitä on lukenut on itselle 'haaste' ja kirjalle se antaa lisää painoa. Ja vielä se luetun muistaminen, ymmärtämisen lisäksi. Muistaminen vaikkei olisi ymmärtänyt heh...
Hello! Ihanaa, kun huomioit olemassaoloni. Onhan kahden kuukauden hiljaisuus aika pitkä aika somessa. Kieltämättä ajatus lopettamisesta käväisi mielessä, mutta se olisi ollut pahimman luokan typeryyttä. Tajusin, että lopettaminen olisi kuvastanut vain huomionkipeyttäni ja tuhoamisvimmaani.
VastaaPoistaTotta kai muiden ihmisten mielipiteillä on merkitystä. Jos ei olisi, sehän tarkoittaisi että ihminen olisi autisti tai vastaava. Tunnistan tuon tunteen, jos kommentteja ei tule, alan heti miettiä, oliko blogitekstini jotenkin viallinen. On ollut myös samanlaisia fiiliksiä, että mitä tehdä jos muut ovat fiksumpia kuin itse on, esim. lukiessani juuri sinun blogiasi ;)
Oma ratkaisuni motivaatio-ongelmiin on se, että kirjoittaa vain niistä kirjoista/elokuvista/aiheista, joista oikeasti haluaa kirjoittaa. Jos tuntuu, ettei halua kirjoittaa jostain kirjasta, niin sitten ei vain kirjoita. Tästä saattaa seurata, että muut pitävät idioottina, mutta olen jo tottunut tähän ;)
Yksi syy, miksi minun todellakin kannattaa jatkaa bloggausta, on tämä sosiaalinen puoli. En todellakaan ole kuuluisa sosiaalisesta lahjakkuudestani, joten tässä riittää hienosäätöä (tai karkeasäätöä)...
Niin tämä blogimaailma tulee joka tapauksessa sen fyysisen päälle, että lisähän se joka tapauksessa on. Ja jos ei keskity siihen itsensä tarkkailuun ja vertailuun, niin löytää monenlaista mielenkiintoista seurattavaa. Minäkin jossain vaiheessa luulin olevani innokas keskustelija, mutta havaitsin etten oikeastaan ole. En nimittäin kestä esim sitä, että minun suosikkiani parjataan eli ensimmmäinen keskustelun edellytys on poissa: en kestä eriäiviä mielipiteitä kovin hyvin, hah! Enkä sen jälkeen halua keskustella koko asiasta. Niin sitä vaan oppii itsestään ja muista.
VastaaPoistaYllätyin paljastuksestasi, ettet kestä eriäviä mielipiteitä hyvin! Minulle on myös vaikeaa, jos fanitukseni kohdetta mollataan. Luulisi kyllä, että se koettelee kenen tahansa psyykettä.
PoistaJotain muutakin piti kirjoittaa, mutta nyt katkesi ajatus. Tää on taas tätä. Liittyikö se blogini kehittämiseen ja sosiaalisuuteen, enpä muista.
Pitääkö blogilla olla joku linja? Jos vaan vääntää sinne, mikä milloinkin tuntuu kivalta? Luulen, että blogi muotoutuu ajan kanssa sitten... eeh, jonkinlaiseksi. Ja voihan se muuttakin niin kuin bloggaaja kenties itsekin.
VastaaPoistaHyvä, ettet aio blogia kuopata. Ehkä se into taas tulee. Minun kirjablogini on ollut tauolla taanoin yhteen putkeen puolikin vuotta, kun meni motivaatio. Onneksi en pamauttanut sitä mäkeen, koska innostus palasi. Vaikka ainahan olis voinut väsätä uuden blogin, heh. :D
Näinhän se on, että blogi muuttuu vähitellen... jonkinlaiseksi... tai hmmm... eräänlaiseksi... tai "mielenkiintoiseksi" (=täysin kajahtaneeksi) :D
PoistaOnneksi tajusin, että mahdollinen lopettamiseni olisi kuvastanut vain huomionkipeyttäni. Olisin salaa odottanut muiden järkyttymistä tyyliin "voi kauheeta, nyt se Pikkurilli on lopettanut", vaikka osa olisi saattanut olla innoissaan "ai ku ihanaa, nyt se Pikkurillin hullu lehmä on vihdoin tukkinut turpansa" :D
Useita vuosia sitten mielessäni kävi idea uuden blogin perustamisesta. Blogi olisi ollut nimeltään "Täyttä paskaa" ja se olisi ollut luonnollisesti ulostusblogi. Mutta ulostamista ei olisi käsitelty blogissa alatyylisesti - vaan korkeakirjallisuudesta sitaatteja lainaten, esim. yhtenä sitatttina olisi ollut Salvador Dalin kirjasta "Neron päiväkirja". Nimestään huolimatta kirja on enemmänkin Hullun päiväkirja. Onneksi tajusin kuopata tämän idean ;)
Kaikkinaisia sinäkin Tuija murehdit, vaikka vain yksi on tarpeen ... rakkaus kirjoihin ja kirjoittamiseen! :) Olen kaipaillut sinua ja käynyt välillä kurkkimassa, milloin heräät. Kiva, että kirjoitat taas!
VastaaPoistaI appreciate your interest in reading books in English.
Perfect kuulostaa kirjalta, joka kiinnostaisi minuakin.
Ihanaa, kun kommentoit! Pikkasen on huono omatunto, kun en ole edes käynyt vilkaisemassa yhtään blogia kahteen kuukauteen. En edes sinun blogiasi, vaikka kuulut suosikkeihini. Korjaan tilanteen, kun saan tämän blogin ulkoasun ensin silmiäni miellyttävään kuntoon.
PoistaPerfect saattaisi olla juuri sinun kirjasi. Minulla on nyt hirveä tarve lukea enkuksi aina vain uutta. Lainasin kirjastosta Emma Donoghuen "Frog music"-romaanin. Se on sanastollisesti vaativampia kuin muut äskettäin lukemani.