 |
| (kylmässä juomassa rooibos, lakritsinjuuri, hunaja ja lime) |
Koska olen ihmisenä utelias, kokeilunhaluinen ja helposti innostuva (synkeän pessimismini ohella), tämä kombinaatio johtaa usein keittiössä hillittömään kokeiluvimmaan ja keulimiseen. Uusimpana keuhkoamisen aiheenani ovat kylmät ja kuumat juomat. Tätä ennen minulla on lähtenyt lapasesta mm. chili-intoilu, papumania, hunajan hamstraaminen ja kaikenlainen terveysfriikkeily.
Papumaniassa tuli hankittua monenlaista palkoviljaa: kidneypapuja, ruskeita papuja, mustia papuja, mustasilmäpapuja, adukipapuja, vahapapuja (tunnetaan myös nimellä limanpavut, jumbopavut tai elefanttipavut), pieniä valkoisia papuja, pintopapuja (tunnetaan myös nimellä borlottipavut ja roomanpavut), kikherneitä, punaisia linssejä, vihreitä linssejä ja belugalinssejä. Pahimman papuinnostuksen mentyä ohi uusien lajien ostopakkomielteet ovat onneksi laantuneet (eikä itselleni tuntemattomia lajikkeita yleensä edes löydy). Nykyään palkovilja on minulle vain yksi ruoka-aine muiden ruoka-aineiden joukossa.
Chilifanaattisuuden aikana yritin maistella useita chililajikkeita. Habanero-chili oli kuitenkin sen verran rankka kokemus, että intoiluni tasoittui huomattavasti. Nykyään tyydyn Westland-peruschiliin, Tabasko-chilivalkosipulikastikkeeseen ja chilirouheeseen.
Terveysfriikkeilyni tarkoittaa mahdollisimman terveellisen ja monipuolisen perusruoan syömistä. Lisänä käytän terveystuotteita, kuten omega-3-kalaöljyä. Spirulina-merileväjauheen haistaminen ja maistaminen aiheutti niin voimakasta pakokauhua (kuvottava mädän haju), että innostus talttui ja melkein tyssäsi.
Hunajan suhteen koin tajunnanräjäyttävän elämyksen, kun minulle selvisi, että hunajaa on monenmakuista! Sitä ennen luulin, että kaikki hunaja maistuu suomalaiselle metsähunajalle (kuvottava löyhkä ja pistävä maku). Seurauksena oli tietysti tarve kokeilla eri hunajalaatuja: akaasiahunajaa, lehmushunajaa, eukalyptushunajaa, unkarilaista kukkaishunajaa, appelsiininkukkahunajaa ja jähmeää kukkaishunajaa. Ruokakaupassa jouduin taistelemaan kiusauksta vastaan etten ostaisi kreetalaista kukkaishunajaa. Onnistuin kun sanoin itselleni että "nyt jumalauta et osta sitä, ei ihminen voi tarvita kreetalaista kukkaishunajaa, jos sillä on jo unkarilaista ja saksalaista kukkaishunajaa, älä nyt oo ihan täys idiootti". Hunajapurkki jäi hyllyyn.
 |
| (kuumassa juomassa rooibos ja lakritsinjuuri) |
Rooibos (afrikkalainen punapensastee)
+ lakritsinjuuri (toimii)
+ lakritsinjuuri, lime ja hunaja (ei hääppönen)
+ lakritsinjuuri, inkivääri (raaka viipaloitu), kardemumma, tähtianis, muskottipähkinä, mustapippuri, chili, vanilja, hunaja (en ole vielä kokeillut)
Vihreä tee
- sellaisenaan, lajikkeita: mm. darjeeling, chun mee, bancha
+ samat kuin yllä
+ inkivääri (tuore viipaloitu)
+ lime (1-2 viipaletta)
+ hunaja (esim. akaasiahunaja)
+ mate, inkivääri, kolapähkinä, lakritsinjuuri, guarana, gingo biloba (valmis sekoitus)
Kahvi
+ kardemumma (so last season)
Kaakao
+ lakritsinjuuri
+ lakritsinjuuri, chili, vanilja
Koivunlehti
(inspiraatio Marjatta Mentulalta jonka mukaan tee haisee ja maistuu vanhalle vihdalle; tästä hoksasin että miksei voisi kokeilla koivunlehdistä tehtyä teetä, koska tehdäänhän oikea teekin teepensaan lehdistä; saunassahan koivunlehdet ovat jo valmiiksi kuivuneet)
Merilevätee
(on kokeiltu ja pahanmakuiseksi havaittu; olkoon kuinka terveellinen tahansa; mädänhajuinen ruoka tai juoma ei sovi ihmiselle joka ei todellakaan ole raadonsyöjä; jätän suosiolla spirulinat Nasan astronauteille avaruuslentojen superruualksi)
Nokkonen
(siirrän nokkosteen valmistuksen hamaan tulevaisuuteen; samaan osastoon kuuluu myös piharatamo ja voikukka; saattavat olla terveellisiä mutta jotenkin ei vain inspaa; ehkä liian kotoisia aineksia)
Entäs muut? Olisi kiva kuulla (lukea), kuulutko ihmistyyppiin jolla lähtee helposti lapasesta vai pysyykö kaikki hallinnassa.
Hah hah - kokeilepas Tuija koivunlehtiteetä.
VastaaPoistaMinun isäni keräili vanhoilla päivillään kasveja ympäri pihaa ja kuivasi niitä teevärkeiksi. Hän oli lyönyt nauloja vintin portaiden pieleen ja siellä riippui saalista kehystämässä portaita ylös vintille asti. Isällä näytti olevan oppaanaan jotain lehtiartikkeleita ja Toivo Rautavaaran kirja Mihin kasvimme kelpaavat. Meitä varten hän osti aina kahvia, kun kävimme vieraisilla, mutta haudutti itselleen omia teesekoituksiaan.
Hunajista akaasiahunaja on suosikkini.
Kun kävimme Turussa juhannuksen tienoilla, ostin arabimahanmuuntajien (tämä on oikein kirjoitettu, ehkä nuo ostokset muuntavat mahaa) kaupasta hunajasiirappia. On kyllä namia lettujen päällä. Ostin sieltä myös sekoituksen falafelpyöryköitten valmistamista varten. Pitää nimittäin opetella vegeruokia, kun vanhimman pojan vaimo on ryhtynyt täysvegetaristiksi ja muutkin perheessä suosivat kasvisruokia. En viitsi heitä ihan pelkällä vihanneskeitolla kestitä.
Kun lähtiskin lapasesta, ruuanlaitossa. Ihailen kokeilunhaluasi. Minulla kasvaa vain reseptipino keittiön työpöydän laidalla, ei kokeilut.
Juuri nyt olen väsynyt joten vastaan lyhyesti. Luin moneen kertaan sanan arabi-mahan-muuntaja. En ole ikinä kuullut vastaavaa.
PoistaOlen kokeillut falafelin valmistamista vain kerran. Ei onnistunut. Varmaan sinä osaat tehdä paremmat falafelit.
Lähden lähiaikoina maalle. Siellähän kerättävää luonnosta tietysti riittäisi. Koivunlehtiteetä pitäisi joskun kokeilla ihan huumorimielessä.
Olen varastanut tuon termin Alexandra Salmelalta. Hänellä on novelli "Se oikea, aito maahanmuuttajablues", joka alkaa:"Minä olen mahanmuuntaja. Minä vie sinun työ, minä vie sinun mies..."
PoistaEi tullut hyviä falafelpyöryköitä tuolla seoksella. Pitää etsiä jokin hyvä ohje.
Nämä ovat ihan parhaita nämä sinun tekstisi! =D
VastaaPoistaJoo, tunnustan olevani friikkeilijä ruoan suhteen; toisaalta, minussa asuu kaksi puolta, se terveysintoilija (80-85 prosenttia ajasta) ja sitten sellainen who cares syödään kaikki herkut maailmasta-tyyppi (15-20 prosenttia ajasta.) Mutta onneksi kuitenkin pidän terveellisestä ruoasta, niin pysyy homma hanskassa, ja olen muutenkin sitä mieltä, että "everything in moderation, including moderation." Pavut ja linssit yms. ovat minulle arkiruokaa, olen ollut puolitoista vuotta vegetaristi ja viime aikoina olen kallistunut yhä enemmän vegaaniin suuntaan, tosin luulen, etten koskaan ala aivan täysin vegaaniksi. Että juu intoilen minäkin, ja hippeilen, välillä saattaa lähteä vähän lapasestakin, esimerkiksi jos alan kytätä lisäaineita vähän liiankin kanssa, ja niin edelleen... =D Spirulinaa en ole kokeillut, mutta ehkä vielä kokeilen, ihan kokeilemisen ilosta. =D
Kiitos Irene! ;) Sori hidas vastaustahtini. Oma syömiseni ei todellakaan ole sataprosenttisen terveellistä. Lakut ja suklaat maistuvat liian hyvin. Popcornia tulee kanssa vedettyä. Mutta popcorn on täysjyväviljaa, joten ei kai se haittaa.
PoistaJostain muistan lukeneeni, että jos 80 % prosenttia ruoka/juomavaliosta on terveellistä, lopulla 20 % ei ole enää merkitystä.
En ole vegataristi enkä vegaani. Syön kasvispainotteita ruokaa, johon voi satunnaisesti kuulua myös valkoista lihaa tai kalaa. On olemassa termi fleksovegetaristi eli joustokykyinen kasvissyöjä. Mistä tuollainenkin sana tuli mieleeni? :-P
Eikös spirulina ole jo aika last season? :D Täällä on ainakin jo pitkään vedetty chia-siemeniä. Niitä voi heittää vaikka sellaisenaan salaattiin tai puuron sekaan tmv. Itse kyllä turvottaisin ne ennen syöntiä: joku oli jo niihinkin melkein ehtinyt tukehtua, kun alkoivat turvota ruokatorvessa tmv.
VastaaPoistaItse en noin yleisesti ottaen innostu juuri mistään ruokajutuista enkä mielelläni kokeile uusia juttuja. Tykkään raakaravinnosta ja syön melko vegaanisti, vaikken ole vegaani (olen laktovege). Meillä on tässä liki ihana iso terveysmarketti (Whole Foods Market), jossa tehdään muun muassa raakasalaatteja eli taatusti tuoretta ilman lisäaineita. Lempparini on Raw beetroot salad, nom nom :P
Ja nuo teet joo, kokeilen jotain ehdottamaasi joskus kymmenen vuoden kuluttua, kun olen henkisesti valmistautunut kokeilemaan jotain uutta :D
Olen tällä hetkellä niin väsynyt, että tuskin saan muotoiltua mitään järkiperäisiä ajatuksia.
PoistaEilen heitin spirulinat roskikseen. Heitän heitän vähän ruokaa menemään, joten oli puntaroitu päätös. En edes muista chia-siemeniä. Olikohan ne niitä pieniä mustia.
Käyn välillä Ruohonjuuri-ekomarketissa ihmetelemässä uusia suuntauksia. Jos haluan kasvisravintolaan, valintani on Silvoplee Kalliossa. Tykkään buffet-ravintoloista. Ruokalistojen lukeminen on hankalaa. Miksei niissä voi olla kuvia?
Kunhan ensin psyykkaat itseäsi kymmenen vuotta, saatat hyvin olla valmis kokeielemaan vihreää teetä ;)
Tuija, teepäs vielä sellainen postaus, jonka otsikko on Lukijan vaatteet. Tämähän vois olla oikein haaste. :D
VastaaPoistaMinua alkoi naurattaa tänään, kun taas kerran kuljin vikuillen ja huhuillen huoneesta toiseen."Missä se villatakki on?" Rakas villatakki!"
Lukijan vaatteet??? Nyt en tajunnut. Oisko joku sisäpiirivitsi ulkopuoliselle? Liittyykö tää jonkun laulun sanoituksiin?
PoistaSiis missä vaatteissa on mukavinta lukea ja kirjoittaa, samalla konseptilla kuin lukijan nautintoaineet. Voi olla, että muille tämä ei olekaan niin tärkeää kuin minulle.
Poista