(tekstini ei liity kuvan kirjaan, luettu; pelkkä lavastuskuva)
Aikaisemmin olen vaikeroinut blogissani, kuuntelenko musiikkia väärin. Nyt alkanut epäillä, luenko kirjoja väärin. Intensiivisen tapani kuunnella musiikkia olen olettanut kumpuavan (kuvitteellisesta tai todellisesta) epämusikaalisuudestani. Vääränlaisen(?) tavan lukea kirjoja ja blogata niistä tai olla bloggaamatta oletan liittyvän muihin ongelmiin, mahdollisesti idioottimaisuuteeni.
Uusin kriisiytymiseni aihe: tajusin että jos todella pidän kirjasta (tai elokuvasta) ja haluan blogata siitä, joudun ja haluan lukea (tai katsoa leffan) kahteen kertaan. Se tuntuu hölmöltä. Se tuntuu vialliselta ja oudolta. Aivan kuin olisin niin hidasälyinen, etten pysty muodostamaan tarpeeksi perusteellista kokonaiskäsitystä kirjasta yhden lukukerran perusteella. Näin asia vain on. Pystyn tietysti muodostamaan kirjasta jonkinlaisen käsityksen, mutta se ei oikein riitä minulle. Aivan kuin yrittäisi katsoa peilikuvaansa sameasta peilistä.
Ensimmäisellä kerralla luen levottomasti vauhdilla, tunteella ja epämääräisesti. Kun olen saanut luettua kirjan loppuun, minulle on muodostunut kokonaiskäsitys kirjan sisällöstä ja tyylistä, pystyn rauhoittumaan ja haluan aloittaa kirjan alusta seesteisemmin. Ensin tulee tunnereaktio ja hapuileva yritys ymmärtää, vasta toisella lukukerralla pystyy tarkastelemaan kirjaa kokonaisvaltaisemmin, monipuolisemmin ja älyllisemmin. Tai no, älyllisesti ja älyllisesti.
Jos en ihmeemmin pidä kirjasta, yksi lukukerta riittää vallan mainiosti- ja siinäkin saattaa olla yksi lukukerta liikaa. Mutta silloin en yleensä halua blogata kirjasta. Jos kirja (tai elokuva) ei heilauta minussa paljon mitään mittareita, miksi vääntäisin tekstiä väkisin.
Aika vaikea hyväksyä oma ominaisluontonsa. Jos on jonkinlainen, sitten vain on. Olen vasta nyt alkanut hyväksyä, että olen musiikinkuuntelijana mustavalkoinen. Minulle on vain kaksi vaihtoehtoa: joko täydellinen keskittyminen musiikkiin tai sitten ei ollenkaan. Olen kai kirjan lukijanakin yhtä outo. Joko uppoudun kirjaan kaikella energiallani ja yritän tarkastella kirjan maailmaa oikealta ja vasemmalta, ylhäältä ja alhaalta, läheltä ja kaukaa ja miettiä, miten kirja muistuttaa tai eroaa aikaisemmin lukemiani kirjoja. Tai sitten vain pintapuolinen lukaisu ilman ihmeempiä intohimoja. Jos kirja on tavallaan ihan kiva mutta ei kuitenkaan kovin sytyttävä, miksi edes yrittäisin kirjoittaa siitä.
Monta asiaa voi elämässään tehdä väärin. Tulipaloja on sammutettu väärin. Osa ihmisistä hengittää väärin. Osa istuu tuolilla väärin. Osa harrastaa liikuntaa väärin. Osa ihmisistä syö väärin. Tai ainakin epäilee tekevänsä niin tai niin muut sanovat.
En tiedä, liittyisikö tämä yhdeltä istumalta puserrettu blogipökäleeni sittenkin introversioon. Ehkä liittyy, ehkä ei.Toinen i:llä alkava sana olisi idiotismi. Introversio vai idiotismi? Kummankohan valitsis.
En näe kirjoittamassani mitään kummallista. Ei kukaan pysty yhdellä kerralla ymmärtämään kirjasta kaikkea, eikä edes kahdella, kolmella tai neljällä. Olettaen, että on kyseessä hyvä kirja. Ymmärtäminen hyvän teoksen suhteen on loputon prosessi, ei siinä tulee mitään valmiuspistettä.
VastaaPoistaKorjaus ensimmäiseen lauseeseen: kirjoittamassasi
PoistaIhanaa, huokaisen helpotuksesta. Kommenttisi on kuin synninpäästö, vaikkei uskonto tähän liitykään. Nimenomaan, laadukkaiksi luokittelemiani kirjoja jaksan lukea uudestaan ja uudestaan.
VastaaPoistaIntroversiosta olisi myös kiva kirjoittaa, mutta sitä ennen haluaisin lukea usean eri kirjoittajan tietopohjaisia kirjoja. Esim. tuo kuvassa näkyvä kirja on tietokirjaksi yllättävän viihteellinen. Räjähdin nauramaan monessa kohtaa.
Et ole ainoa, joka pelkää olevansa idiootti. Minä nimittäin luen yhtä ja samaa kirjaa joskus melko kauankin ja hartaasti ja joskus käy mielessä olenko hieman yksinkertainen kun pitää niin tavata sitä kirjaa. Että eikö muuten mene jakeluun.
VastaaPoistaMeillä on siis vähän päinvastastainen tyyli: minä kun en tykkää pikalukea, vaan pitkitän nautintoa ja luen usein joitakin kohtia moneen kertaan saadakseni makustella niitä oikein huolella. Tosin jos kirja on huono, luen sen vauhdilla loppuun ellen jätä peräti kesken. :D
Varmaan ollaan melkein normaaleja molemmat.
Enpä ole todellakaan pitänyt sinua yksinkertaisena ;)
PoistaIhmeellistä, että pitää mollata omaa tapaa tehdä asioita. Tai takertua kaikkein negatiivisimpaan selitysmalliin. Voihan hidas märehtiminen olla myös perusteellisuutta tai nautiskelua.
Olen huomannut myös, että minulla on pakonomainen tarve hahmottaa kokonaisuuksia kirjasta tai elokuvasta. Kokonaisuuden voi mielestäni hahmottaa vasta, kun on jo lukenut kirjan. Sen jälkeen voi palata yksityiskohtiin. On olemassa sana holistinen (ei siis alkoholistinen) eli kokonaisvaltainen. ehkä tämä on sitä.
Muuten, Susan Cainin kirja "Hiljaiset, Introverttien manifesti" voisi olla sopiva sinulle, ellet ole jo lukenut? Itse olen lukenut sen joskus aikoja sitten enkuksi. Se on mielestäni asiallinen ja miellyttävä lukea.
VastaaPoistaAion lukea Cainin kirjan. Aion lukea myös äskettäin kirjakaupassa näkemäni kirjan, Löwen(?), jossa on mukana myös tieteellinen puoli eli aivotutkimus.
PoistaTuija, minä luen samalla tavalla kuin sinä. Yleensä luen hyvän kirjan kahdesti tai ainakin uudelleen sieltä täältä, ensin elämyksellisesti ja sitten analyyttisemmin. Olen ajatellut, että tämä on hyvinkin yleinen tapa lukea eikä millään tavalla väärä.
VastaaPoistaViimeksi lukemani Janet Framen romaani Towards Another Summer voisi myös olla sinun kirjasi. Framen koekemusten intensiivisyys ja se, että hän osaa kuvata sen kaiken, on aivan uskomattoman hienoa.
En halua teeskennellä, että välillämme ei olisi tapahtunut mitään. Tarkoitan tämänsyksyisiä erimielisyyksiä. Tätä ennen meillä oli kai aika hyvät välit. Molemminpuolisesta(?) loukkaantumisesta ja luottamuksen säröilystä huolimatta toivon, että voisimme tulla edes toimeen. En halua jatkossa riitaantua kanssasi. En tiedä, palautuuko luottamukseni sinuun.
PoistaPidin tarkoituksella pitkän tauon blogisi kommentoinnissa. Olen lukenut blogitekstisi ja suurimman osan kommenttiketjuista.
Janet Frame on ollut niin paljon tapetilla, että nimi on ainakin jäänyt mieleen. Jos kirja on kirjastossa, saatan lukea.
Nyt asettelen sanani tosi harkiten, ettet vain loukkaannu lisää.
PoistaEn minä ole loukkaantunut mistään, enkä ymmärtänyt, miksi sinä kiihdyit silloin. Minusta asioista voi aina olla eri mieltä loukkaantumatta.
Koet näemmä minun kommenttini häiritsevinä. Vetäydyn ja toivon tietenkin, että lepyt joskus.
En tiedä, millaisiksi olit tarkoittanut kommenttisi tämänsyksyisissä keskusteluissamme, mutta joka tapauksessa koin osan niistä huvittuneina, halventavina ja mitätöivinä. Tätä taustaa vasten ei varmaan tarvi ihmetellä, miksi olin kiihtynyt, loukkaantunut, järkyttynyt, turhautunut, raivostunut jne.
PoistaYritän tulla kanssasi toimeen, kun kerran olemme molemmat täällä blogistaniassa. Olisi kiva, jos hyvät välimme palautuisivat, mutta siitä ei ole mitään takeita. En ole enää raivon vallassa, mutta en myöskään ihmeemmin luota sinuun.
Aion seurata blogiasi. Tarkkailen sitä kauempaa.
Tuija, sydämestäni, hyvää tarkoittaen.
PoistaKirjoitan vielä, koska sinä ihan julkisesti tässä syytät minua jonkinlaiseksi kiusaajaksi. Suhtauduit itse ironisesti ja huvittuneesti, omalla tyylilläsi, erääseen ilmiöön, josta minulla oli mielipiteeni ja josta olin jo paljon aiemmin kirjoittanut ja pitkiä keskusteluja käynyt ilman että k u k a a n suuttui. Sitten yhtäkkiä muutitkin tyylisi vakavaksi, mitä minä en heti huomannut. Luulin niitä raivokohtauksiasikin ensin joksikin vitsiksi tai rooliksi, koska yleensä kirjoittaessa mietitään enemmän.
Tiedän, että ihmisten loukkaantumiskynnykset ovat erilaisia ja jotkut ovat erityisen herkkähipiäisiä. Mutta ota Tuija hyvä huomioon, että myös loukkaantujan kohteeksi joutunut kärsii. Loukkaantuminen on hyvä ase, jos haluaa pyöriä oman minänsä ympärillä ja saada toinenkin pyörimään siinä.
Kuten olen sanonut, mielipiteistä ei kannata loukkaantua.
Eihän sille mitään voi, jos loukkaantuu, mutta tämä asia on hyvä ymmärtää. Jotkut loukkaantuvat jo siitä, että ei pidä samasta kirjasta. Sitä saisi olla loukkaantumassa koko ajan. Tällainen tekee elämästä vaikeaa.
Tuija, niin paljon kuin minä olen sinua kehunut. Ja annas olla kun olen yhdestä asiasta eri mieltä, niin ensin tulee kirosanoja (joista minä EN loukkaantunut) ja sitten jurnutusta. Come on!
Näin tämän tilanteen näen. Olen yllättynyt, koska luulin, että itsekin haluat unohtaa muinaiset "kiihtymisesi", minä sinuna olisin halunnut.
Yritin tässä rehellisesti kertoa mitä mieltä olen sinun suuttumisestasi, ja nettisuuttumisista yleensäkin.
Haluan käyttää energiaani aivan muuhun kuin tällaiseen väkertelyyn.
Ole sinä vain loukkaantunut niin kauan kuin tarvitsee. En tule kyselemään luottamuksesi astetta. Uskon, että pärjään ilman sitä. Ehkä joulun 2017 alla uskaltaudun kysymään, joko sinulla on mieli hyvä, lämmin, hellä. Jos sinne asti elää saamme.
Mukavaa joulun odotusta!
Pääkohdat:
Poista1) Yritän tulla kanssasi toimeen.
2) En halua riitaantua kanssasi.
3) En tule blogiisi riehumaan enkä "sadistisesti trollaamaan" (jos tarkoitit minua tällä blogisi kommenttikentässä olleella ilmaisullasi)
4) Toivon, että hyvät välimme palautuisivat.
5) Arvostan kehuvia kommenttejasi. Kiitos niistä.
6) Yritän päästä tässä asiassa eteenpäin ts. vapautua loukkaantumisen tunteesta jne.
En tiedä, onko minulla väärät tunteet, mutta tässä syyt tunteilleni, jos kiinnostaa. En tiedä, onko sinulla vastaavasti oikeat tunteet ja oikeat reaktiot.
Loukkaantumiseni ja luottamisongelmat:
Kyse ei tietenkään ollut pelkästä yksittäisestä kirjasta. Koin, että tulit sorkkimaan psyykettäni, kun ensin tulit blogiini kysymään, olemmeko me molemmat erityisherkkiä. Kohta kysyit, olenko vain minä erityisherkkä. Lopulta ilmoitit minulle, että koko erityisherkkyys on "kukkua" toisin sanoen sitä ei edes ole olemassa. Miltä luulet, että minusta tuntuu tuollainen soutaminen ja huopaaminen. Tuntui, kuin olisit tahallaan vetänyt maton altani ja nauranut ivallisesti päälle.
Jos sinulla on tosiaan taipumus vaihtaa mielipidettäsi tuuliviirimäisesti harva se päivä, on aika vaikea luottaa sinuun.
Samalla tiedän, että minun on ylipäänsä vaikea luottaa ihmisiin, mukaanlukien myös itseni. Eli tässä on kyse myös henkilökohtaisesta ongelmastani.
En ole itse jouluihminen, mutta toivotan sinulle hyvää joulun odotusta. (vaikka huomasin, että jouluntoivotuksesi ei ollut kovin hyvä, lämmin, hellä, vaan pikemminkin syyllistävä)(samalla taisit käyttää myös rajallista elinaikaa kiristysaseena)
Oikeasti: toivon että tämä painajaismainen kuvio loppuisi ja voisimme taas olla hyvissä väleissä.
Tuija, minä yritin vähän keventää tuossa lopussa. Eikö tämä keskustelu ole sinustakin vähän koomista, myönnä pois.
PoistaMissä yhteydessä minun blogini kommenttikentässä löytyy jotain sadistisesta trollaamisesta?! Ei kuulosta tutulta eikä yhtään minulta. Tätä en nyt tavoita.
Sadistista trollaamista olen kohdannut koko blogiaikanani vain Vihavaisen blogissa, johon menin korjaamaan trollaajan tahallaan väärin kääntämää videota. Sain sitten niitä Marjatta-parka, hyysääjä -nimittelyjä, mutta en kadu.
Tuija, minun käsitykseni erityisherkkyystermistä on ollut koko ajan sama. Pidän hyvästä termistä herkkyys, enkä halua sen eteen mitään erityisyyttä. Itsediagnoosit eivät kiinosta minua. Kaikenlaiset testit, joiden mukaan ihminen on joku hsp, jos vaikka eläytyy syvästi taiteeseen, ovat mielestäni puppua.
Sinua kehuin jostain eläytyvästä kirjoituksestasi jotenkin niin, että t ä s s ä on herkkä ja hieno kirjoitus tänä aikana, jolloin niin paljon erityisherkkyydestä meuhkataan. Kadun sitä päivää, jolloin tuon kehun noin muotoilin, koska silloin sinä aloit takertua tähän hsp-asiaan ja kirjoihin. Minä olen lukenut niitä enkä ole innostunut. Siksi kehotinkin sinua keskustelemaan toisten asiasta kiinnostuneiden kanssa mieluummin kuin minun, jolla ei ollutsii hen mitään enempää annettavaa.
Minä luotan ihmisiin ja keskustelun voimaan.
Minuun on loukkaannuttu blogimaailmassa, kun en ole ollut samaa mieltä perussuomalaisista ja kun olen tuonut esiin jonkin tutkimustuloksen, joka on ollut erilainen kuin bloggarin mainitsema. En ymmärrä, että tällaisista voi suuttua ja "hylätä" toisen. Eri mieltä oleminen on hyvä pohja keskustelulle blogeissa kuten muuallakin, kun osataan väitellä eikä vedetä heti hernettä nenään.
Mukavaa illan jatkoa!
Kai tämä vatvominen ja hiustenhalkominen on jo järjetöntä ja koomista. Johan se on havaittu, ettei tämä johda mihinkään, paitsi umpikujaan. Siksi luovutan. Toisin sanoen voitit tämän battlen. Onnittelut! Upeaa illan jatkoa!
PoistaTuija, mä en halua voittaa. Voitettiin molemmat, kun lähennyttiin vähän toistemme ymmärtämisessä, eikö vaan?
PoistaOlen aina ihaillut sun huumoriasi ja sanataituruuttasi.
Minä kärsin kauheasti epäsovusta ja siitä, jos joku on minulle vihainen ja lopettaa keskustelun kuin seinään.
Oli hyvä selvitellä tätä.
Ok, sovitaan sitten niin.
PoistaKohta loppuu kiire, lento
VastaaPoistaAlkaa Joulun aika rento.
Hiljaisuutta kuulostele,
nuku, syö ja nautiskele.
Kunnossa on silloin kuosi,
kun taas alkaa Uusi Vuosi!
Hyvää Joulua
Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta myös näin epärunollisesti! ;)
Poista