Sivut

maanantai 26. elokuuta 2013

Satavuotinen uni?


Jos joku ihmettelee blogihiljaisuuttani, kerron, että en ole vajonnut satavuotiseen uneen, koomaan, apatiaan enkä kuolonuneen. En ole vain pystynyt/jaksanut/ehtinyt/muistanut päivittää blogiani enkä ole seurannut blogikeskusteluja, koska olen puuhastellut muiden juttujen parissa.

Näistä kirjoista olen kuitenkin ollut aikeissa kirjoittaa, mutta en vain ole saanut aikaiseksi:

Jennifer Egan: Sydäntorni (ärsyttävä postmoderni romaani, joka piinaa lukijaa rinnakkaisilla kertomuksillaan ja dekkarimaisella rakenteellaan)

Taina Latvala: Arvostelukappale (paikoitellen hillittömän hauska novellikokoelma, joka vakavoituu loppua kohden)

Miikka Nousiainen: Vadelmavenepakolainen (romaani suomalaismiehestä joka haluaa olla ruotsalaismies; ajoittain hauska mutta ei aina)

Robert McLiam Wilson: Ripley Bogle (romaani, jossa kertoja valehtelee minkä ehtii)

Näistä elokuvista olen ajatellut kirjoittaa mutta mitään ei tapahtunut:

Sofia Coppola: The Bling Ring (elokuva materialismista, kuuluisuudesta ja kateudesta - ja tietysti rikoksista; elokuvan perusteella Paris Hiltonin ökykämppään murtautuminen on todella helppoa: kiipeä aidan yli, ota avain maton alta ja astele sisään omistajan elkein!)

Pedro Almodovar: Matkarakastajat (lentokoneeseen sijoittuva absurdi komedia ja kuinkas ollakaan, lähes kaikki elokuvan miehet ovat 50-100 prosenttisesti homoja eli tyypillistä almodovaria, mutta yllättäen transvestiitit loistavat poissaolollaan)

2 kommenttia:

  1. Sydäntorni kiinnostaa kovasti ja Vadelmavenepakolaisen olen lukenut (en voi sanoa ihastuneeni). Ripley Bogle majailee kirjahyllyssäni, mutta se on määrittelemättömän pituisella tauolla eli vaatii käsittelyyn päästessään aloittamisen kokonaan alusta.

    VastaaPoista
  2. Saa nähdä, innostutko Sydäntornista. Pakkohan se oli lukea, koska siitä on kohistu niin paljon. Minäkään ei ihastunut Vadelmavenepakolaiseen. Aluksi tykkäsin asetelmasta Ruotsi-Suomi, mutta aika nopeasti kyllästyin kuivaan kielelliseen ilmaisuun. Ripley Bogle oli melkoinen järkäle. Pidin kirjassa vastakohdista Irlanti-Englanti ja totuus-valhe.

    VastaaPoista