Sivut

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Mahdoton romaani


KIRJALLISUUS  ---  Maiju Lassila: Rakkautta (SKS, 1998)(ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1912)

Maiju Lassila (Algot Tietäväinen) kirja on etukannen määritelmän mukaan "rakkausromaani, urheiluromaani ja romaaniparodia". Minua kiinnostaa eniten romaaniparodian idea ja siitä lähden nyt kirjoittelemaan. Selvittelen itselleni ja mahdolliselle lukijalle, miksi romaani on mahdoton, väärä tai outo rakkausromaaniksi tai ylipäänsä minkäänlaiseksi romaaniksi.

Heti romaanin ensimmäiseltä riviltä selviää, että päähenkilön nimi on Maiju Lassila eli sama kuin kirjailijalla. Mutta toisin kuin kirjailija, romaanin Maiju Lassila on nainen - ja millainen nainen: oikutteleva, juonitteleva, keimaileva (romaanissa "kiemaileva"), laskelmoiva, viekas, kilpailuhenkinen ja satunnaisesti myös tunteellinen ja hempeä. Romaanin Maijun luonne ja käytös on kaikkea muuta kuin ihastuttavaa, ja siksi se tuntuu tahallisen väärältä ja koomiselta rakkausromaaniin.

Romaanin Maiju on tohmajärveläinen vallesmannin tytär, joka iskenyt silmänsä ylioppilas Petteri Ikoseen, jonka isä on rahvaanomainen ukko, joka syljeksii kylässä sohvan taakse ja tasoittaa kahvipöydässä voita sormellaan. Petterin isä yrittää järjestää rehevää työnaista pojalleen vaimoksi, kuinkas muutenkaan kun maaseudulla ollaan.

Maijun harmiksi myös lukkarin tytär, Iittiläisen Elli, on kiinnostunut Petteristä. Maiju ja Elli yrittävät molemmat tehdä vaikutuksen Petteriin. Aseisiin kuuluvat juonittelu, toisen mustamaalaaminen ja miehen seuraan lyöttäytyminen milloin milläkin verukkeella: pyöräilyretki, kalastusretki, nimipäivät ja kahvikutsut. Rakkaus on jossain taka-alalla, koska tärkeimmältä tuntuu kilpailijan täydellinen nitistäminen ja nöyryyttäminen (vähän samaan tapaan kuin Ruotsi-Suomi-ottelussa).

Romaanissa Maijun ja Petterin välinen rakkaus(?) on kuvattu koomisena. Esimerkiksi rakastuneen(?) parin välinen keskustelu sai minut räjähtämään nauramaan. Metsässä samoillessan Petteri kysyy Maijulta, kummasta tämä pitää enemmän: verkkopyynnistä vai selkärihmakalastuksesta? Myöhemmin mies kysyy, kummat ovat ravitsevimpia: karvalaukut vai rouskut? Rakkauskirjeessään Maijulle Petteri informoi rakastettuaan: "On tieteellisesti laskettu että yksi ainoa pääskynen hävittää joka päivä monta tuhatta vahingollista hyönteistä". Ja vihoviimeisessä kirjeessään Petteri ilmoittaa tieteellisellä täsmällisyydellä urheilusaavutuksistaan pituushypyssä ja kolmiloikassa.

Henkilöhahmojen tunnetilojen ja maisemankuvauksen välinen ristiriita tuntui myös koomiselta. En ole rakkausromaanien suurkuluttaja, mutta yleensä on kai totuttu, että maisemankuvaus myötäilee henkilön tunnetilaa. Romaanissa puolestaan toisiinsa ihastuneet Maiju ja Petteri kävelevät maaseutumaisessa joka on kaikkea muuta kuin idyllisen kaunis. He näkevät ränsistyneitä mökkejä, likatunkioita ja siivottomia maalaisia, joista yksikin valuttaa sylkivanaa suustaan ja jossain kauempaa löyhkää suolakalasta tyhjennetty kalapytty.

Kaikkein eniten romaanin teki mielestäni parodiaksi sen rakenne. Romaanin luvut oli otsikoitu hullukurisesti tyyliin a) Tutustuminen... c) Ensi paulani... e) Ensi okaita... g) Isot tuskat... h) Sekalaista... Mielestäni tuollainen luettelointityyli sopii paremmin tieteelliseen esitykseen kuin rakkausromaaniin. Myös kertojan älyvapaa tyyli esittää välihuomautuksiaan tuntui tahallisen koomiselta. Esimerkiksi: "Nyt tulee niin romanttinen ja taiteellisesti mahdoton kohtaus että hyvä jos ei vain pilaa koko kirjaa" tai "Väliltä tästä nyt oikeastaan jää pois yhtä ja toista, mutta kun se on vähemmän tärkeää, niin olkoon kertomatta".

Olen lukenut tämän romaanin jo vähintään kolme kertaa. Yhä naurattaa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti