KIRJALLISUUS --- Juhani Aho: Papin tytär & Papin rouva (SKS 2000)(ilmestyi ensimmäisen kerran vuosina 1885 ja 1893)
Juhani Aho on ainoa peruskouluaikani pilaama kirjailija. Luimme Juhani Ahon Rautatietä ala-asteella tyylillä virke per oppilas. Ymmärrettävistä syistä tunnelma ei ollut katossa. Kahlasimme kirjaa läpi myös parilukuna vierustoverin kanssa. Silloinkaan en voi väittää suoranaisesti lumoutuneeni romaanin kiehtovista tapahtumista. Ainoa muistikuvani kirjasta on pölyn haju ja pitkästyttävä tunnelma.
Peruskoulu on pilannut minulta myös saksan kielen, luistelun, hiihdon, koripallon, pesäpallon ja lentopallon (mutta ei suunnistusta). Tämä ei ole liikunnanopettajan vika (joka oli mukava), vaan opetussuunnitelman vika. Ehkä syynä oli myös luonteeni, joka ei sopinut joukkuepeleihin. Hiihtokammoni syy oli oikeastaan omassa hölmöilyssäni. Mitäs menin raahaamaan suksitelinettä polkupyörällä aina liikuntapäivinä sen sijaan, että olisin jättänyt sukset lojumaan koulun liikuntavarastoon.
Asiaan: Juhani Aho kuuluu lähinnä realistiseen kirjallisuuteen, mutta romaaneissa on kiinnitetty huomiota myös psykologisen kuvauksen syvyyteen (nämä eivät ole omia aivoituksiani, vaan luin ne Päivi Molariuksen kirjoittamasta esipuheesta).
(tauko, jonka aikana tuijotan näyttöruutua) Tuntuu todella typerältä edes yrittää kirjoittaa mitään näin suuresta klassikosta (kuuntelen tietokoneen huminaa enkä pysty kirjoittamaan) Alun perin tavoitteenani oli kirjoittaa nimenomaan Ahon romaaneiden psykologisen kuvauksen syvyydestä, mutta tekstiä ei vain synny (tauko jonka aikana jään kuuntelemaan lintujen sirkutusta ja auton ovien paukahduksia)
Ajatukseni lähtivät harhailemaan, kun menin aloittamaan tämän blogitekstin peruskoulumuistoillani. Asuimme silloin eräässä maaseutuhelvetissä, jossa viihdyin suunnilleen yhtä hyvin kuin juutalaiset keskitysleirillä (no ehkä hieman liioittelen). Tulipahan tämäkin sanottua. Mitäs tähän enää lisäämään? Paitsi että maaseutuhelvetissä oli tunnelma suunnilleen yhtä vapautunut kuin olisi tungettu suu täyteen piikkilankaa. No niin. Eiköhän tämä ole tässä.
Lähiaikoina olisi tarkoitus kirjoittaa vielä suuremmasta klassikosta eli Aleksis Kiven Seitsemästä veljeksestä. Saa nähdä, pystynkö kirjoittamaan siitä riviäkään (ja haluaako kukaan sitä lukea, jos menee samantyyliseksi taideterapiaksi kuin tällä kertaa).
(Tätä psykoottissävyistä vuodatusta tuskin kannattaa linkittää muiden bloggaajien teksteihin)(Ensi kerralla toivottavasti jotain hillitympää)
Hyvä bloggaus. Minusta pakkoluvulla pilataan joitain muitakin kirjailijoita. Onneksi niitä löydetään kun koulut ovat takana :)
VastaaPoistaMonilta Kalevala on mennyt täysin pilalle koulun pakkoluvun takia. Ei minulta. MInulta on mennyt pilalle vain yksi kirjailija. Oikeastaan se ei ole paljon :)
VastaaPoistaMinä luin näitä ensimmäisen kerran ihan nuorena, alle kouluiän, kuten blogini yksivuotiskirjoituksissa kerroin. Ymmärsin rakkauden kaipuun ja kielletyn intohimon jollakin tavalla. Sitten kun luin kirjat aikuisena uudestaan, pidin niitä aivan mahtavina. Lapsuuden aavistelut vahvistuivat.
VastaaPoistaMiten sinä Tuija nyt koit nämä kirjat? Eläydyitkö kielletyn rakkauden kokemukseen vai nousiko mieleen vain ne ikävät muistot?
Älä sinä muutu hillitymmäksi, olet hyvä justiinsa näin!
Marjatta, siitähän yritin ruveta kirjoittamaan, että pidin Ahon psykologisen kuvauksen syvyyttä aivan mahtavana! Sitä en todellakaan odottanut. Tuntui, että Aho on todella empaattinen ja tarkkanäköinen kuvatessaan monen henkilön mielenliikkeitä. En nyt oikeastaan eläytynyt tai samastunut kielletyn rakkauden kuvauksiin, ihailin vain Ahon taidokkuutta.
PoistaLenkille aion mennä vähän rauhottumaan. Olisi ehkä pitänyt mennä jo aikaisemminkin... ;)
On kyllä jännä, miten jotkut asiat voivat mennä pilalle koulussa. Meillä ei luettua Ahoa ennen kuin lukiossa ja viisas äidinkielen opettajamme sai ainakin minut innostumaan Ahosta. Taisimme muuten lukea juuri Rautatietä, mutta siitä innostuneena luin myös Papin tyttären ja Juhan,
VastaaPoistaJäin ihan miettimään, mikä koulu pilasi minulta. Ehkei mitään, mutta joukkupelejä kyllä inhoan. :)
Katja, Rautatie ei oikein sopinut ala-asteikäiselle lapselle. Ei oikein sytyttänyt. Mutta nyt aikuisena aion senkin lukea ja melko varmasti innostun siitä. Juhankin aion lukea ja muuta vanhaa suomalaista kirjallisuutta, koska olen alkanut ikävöidä sitä.
PoistaPesäpalloinho on kyllä ihan klassikko! Aika harvat riehaantuvat joukkuepeleistä. Onhan niitä, mutta kai vähemmistössä ;)
Minä ainakin odotan innolla arviotasi -tai tuntojasi- Seitsemästä veljeksestä :)
VastaaPoistaEn ainakaan muista, että koulu olisi pilannut minulta yhtäkään lukukokemusta, onneksi :)
Parhaillaan luen Seitsemää veljestä. Olen lukenut kirjan aikaisemminkin ja pidin. Vähän jänskättää kirjoittaa klassikosta, koska kaikki on jo sanottu.
VastaaPoistaHieno homma sinulle, ettei koulu ole pilannut lukuiloasi! Ei minullakaan ole huonoja muistoja muuta kuin tästä yhdestä kirjasta. Turha tässä kitistä! ;)