Miten kirjoittaa baletista?

(Kuvat: Kansallisteatteri)

BALETTI  ---  Kesäyön unelma (Kansallisbaletti, Helsinki, esitys 12.5.2015)

Suunnittelen tästä blogitekstistä kaksiosaista. Ensimmäisessä osiossa kuvailen, millaisia sietämättömiä vaikeuksia baletista kirjoittaminen aiheuttaa kaltaiselleni amatöörille. Toisessa osiossa siteeraan, mitä asiantuntijat ovat kirjoittaneet tästä Jorma Elo-Felix Mendelssohn Bartholdy baletista sanomalehdissä ja asiantuntijablogeissa. Kuten baletin nimestä varmasti moni huomaa, Kesäyön unelma perustuu William Shakespearen samannimiseen näytelmään.

Osio 1 

Olen joutunut huomaamaan, että minulta puuttuu sanasto, jolla kuvailisin tanssijoiden liikekieltä. Itse asiassa en ole edes varma, onko sana "liikekieli" edes oikein. Millä sanoilla tanssijoiden liikkumista ylipäänsä voisi kuvailla? Kepeä, luonteva, sulava tai hallittu? Nämä adjektiivit taitavat olla itsestään selviä, kun kyseessä on ammattitanssijat. Mitä muita sanoja on olemassa? Eteerinen, ilmava, lennokas? Nämäkin piirteet käsittääkseni sisältyvät aina klassiseen balettiin.

Osalla tanssijoista liikekieli edusti tulkintani mukaan modernia balettia. Voiko silloin sanoa, että tanssija liikkuu koikkelehtien, nykien tai kiemurrellen? Tahallisen koomisesti? Entä jos lavalla on muodostelmassa useita tanssijoita, puhutaanko silloin ryhmäkohtauksesta? Millä tavalla ryhmä liikkuu? Dynaamisesti, hallitusti, säntäillen? Sievästi, hempeästi, leijaillen? Entäpä miten tapa liikkua kuvastaa hahmon luonnetta, toimintaa ja tavoitteita?

Entä millä adjektiiveilla kuvailisin Mendelssohnin musiikkia? Onko se yleispiirteiltään hallittua, säntillistä ja kohtalaisen ennakoitavaa? Ja satunnaisesti sävyiltään mahtipontista, ajoittain herkkää, joskus voimallista ja toisinaan surumielistä? Vai olisiko adjektiivilitaniat syytä unohtaa kokonaan ja korvata ne joillain tyylikausimääreillä? Kansainvälisen tason musiikki-idioottina en kykene tähän.

Visuaalisuuteni kuitenkin riittää lavastuksen, valaistuksen ja puvustuksen kuvailemiseen. Visuaalisuuden kuvailussakin saattaa epäonnistua. Onko lavastus esityksen alkupuolella askeettinen ja loppua kohden taianomainen, kiehtova ja mystinen? Oliko puvustus harmoninen ja vaihteliko sen värimaailma helmenvalkoisen, teräksenharmaan ja oliivinvihreän välillä? Ja valaistus? Oliko se aluksi pelkistetty ja myöhemmin unenomainen?

Baletista kirjoittamisen vaikeutta voisi verrata haju-, maku- tai kipuaistimusten kuvailemiseen. Voiko tosiaan väittää, että viinin maku olisi pyöreä, tamminen, hilloinen tai nahkea? Miten maku voisi olla geometrisen muotoinen? Tai voiko jokin haju olla pistävä, tympeä tai terävä? Miten mikään haju voisi pistää? Tai miten kuvailla erilaisia kipuaistimuksia? Voiko kipu olla aaltoilevaa, jyskyttävää, polttavaa, jäätävää, pistelevää? Miten kipu voi aaltoilla, jos hermosolut eivät liiku? Tai itse asiassahan kipuaistimus syntyy aivoissa eikä esimerkiksi oven väliin jääneessä sormessa. Käsittääkseni kipuaistimus on vain aivojen tekemä tulkinta, että jotain on  vialla.

Liittyykö tämä balettiin? Liittyy. Halusin vain kuvailla, kuinka vaikeaa kuvailu voi olla.

Osio 2

Luin osan Kesäyön unelma -balettiin liittyvistä teksteistä, jotka löysin Kansallisbaletin sivujen linkeistä. Helsingin sanomien juttuja en voinut lukea, koska koneeni jumiutui ensimmäisen HS-linkin kohdalla enkä sen jälkeen halunnut edes yrittää muita linkkejä.

Kiinnitin lukemissani teksteissä lähinnä huomiota baletin liikekielen kuvaukseen. Turun sanomien mukaan Kesäyön unelma sisälsi "vanhahtavaa pantomiimista elekieltä", "koomista liikeiloittelua", "koreografista vallattomuutta, muuntuvia ryhmäsommitelmia ja vaikuttavaa rytmikkaa". Extempore-blogissa liikekieltä oli luonnehdittu "monipuoliseksi, rikkaaksi ja hiotuksi". Sylvi-julkaisussa koreografian todettiin olevan "viimeisteltyä, vivahteikasta, pirskahtelevaa ja mukaansatempaavaa". Tarkkaamo-blogissa arvioitiin, että "Jorma Elon laatima liikekieli balansoi hienosti klassisemman liikkeen ja pantomiimin välillä".


Pystyinpä itse kuvailemaan balettia tai en, joka tapauksessa Kesäyön unelma on yksi kauneimmista ja mielenkiintoisimmista näkemistäni tanssiesityksistä. Erityisesti pidin siitä, että baletti sisälsi myös huumoria. Aika harvassa baletissa yleisö pääsee nauramaan. Pidin myös Mendelssohin musiikista niin paljon, että harkitsin jopa cd:n ostamista itselleni. Olen aikaisemmin lukenut myös Shakespearen näytelmän, mutta tätä balettia seuratessani sivuutin kokonaan mutkikkaat juonikuviot ja keskityin nauttimaan tanssista. En yhtään ihmettele, että Jorma Elo on voittanut tanssimaailman Oscarin eli Benois de la dance -palkinnon juuri tällä baletilla vuonna 2011.

PS. Joku on saattanut miettiä, miksi en ole kirjoittanut kirjallisuudesta mitään pitkiin aikoihin. Johtuuko tämä mahdollisesti siitä, että olisin menettänyt kokonaan lukutaitoni. Ei johdu. Olen lukenut kirjoja, mutta en ole vain halunnut blogata niistä.