 |
| (kuvat sivulta: imdb) |
Ohjaaja: Tim Burton
Käsikirjoitus: Tim Burton, Caroline Thomson
Pääosissa: Johnny Depp, Winona Ryder, Dianne Wiest, Anthony Michael Hall, Kathy Baker, Vincent Prince
Genre: draama, fantasia
Olen Tim Burton -fani. Olen ollut aikeissa kirjoittaa tästä elokuvasta jo ikuisuuden, mutta jännitykseni takia en ole pystynyt. En tiedä, tuleeko tästä nytkään mitään. Jos ei tule, ainakin jää kuvat katsottaviksi. Toivottavasti kuvien julkaisu on laillista toimintaa.
(apua, kirjoittaminen ei lähde käyntiin, kuuntelen vain tietokoneen huminaa ja maistan yhä balilaisen inkivääriteen maun suussani)(ratkaisu ongelmaan: lisää kuvia)
(uusi ratkaisuyritys kirjoituskammoon: kokeilen kysymys-vastaustekniikkaa)
Kysymys: Tuija, kuinka monta Tim Burtonin elokuvaa sinulla oikein on dvd:llä?
Vastaus: Tuohon kysymykseen on helppo vastata. Tässä lista: Saksikäsi Edward, Sweeney Todd - Fleet Streetin paholaisparturi, Dark Shadows, Corpse Bride, Jali ja suklaatehdas, Liisa Ihmemaassa, Beetlejuice, Big Fish, Batman ja Batman - paluu.
K: Onko Tim Burton kaikkein aikojen suosikkiohjaajasi?
V: Omistamieni dvd-levyjen perusteella näin voisi päätellä, mutta fanitan täysillä myös David Lynchiä ja Pedro Almodovaria. Klassikoista minuun vetoaa myös Alfred Hitchcock ja Stanley Kubrick. Ylipäänsä arvostan ohjaajia, joilla on tunnistettava kädenjälki.
K: Mikä sinuun vetoaa Tim Burtonin elokuvissa?
V: Omaperäisyys, värikylläisyys, outous, huumori ja lämpö.
K: Miksi pidät juuri tästä elokuvasta?
V: Eniten minua kiehtoo varmasti ristiriidat: pastellinvärinen omakotitaloalue vs. synkkä goottinen linna, normaalius vs. epänormaalius, hyvyys vs. pahuus, säntillisyys vs. taiteellisuus, ulkopuolisuus vs. sisäpiirit. Pidän siitä, että elokuvan maailma on kaikessa outoudessaan kuitenkin uskottava ja tunnistettava. Pidän tavasta, jolla elokuva vaikuttaa minuun: se rauhoittaa ja tyynnyttää. Mitä oudompia henkilöitä ja tapahtumia, sen tavallisemmaksi tunnen itseni.
K: Mitä mieltä olet saksikätisestä Edwardin hahmosta?
V: Eilisellä katselukerralla rinnastin Edwardin Mary Shelleyn romaanissa Frankenstein esiintyvään hirviöön, joka näyttää ulkoisesti kammottavalta, mutta hirviön sisältä paljastuu hyvä sydän. Aluksi hirviö yrittää auttaa ihmisiä parhaansa mukaan, mutta huonon kohtelun takia kääntyy toiseen äärimmäisyyteen ja alkaa vainota ihmisiä. Edward on astetta lievempi versio Frankensteinin hirviöstä. Tai no, yllä oleva vertaus ontuu. Edwad ei ole hirviö, vaan epävarma ja hellyyttävä kummajainen. Elokuvassa Edward otetaan ensin avosylin vastaan, sitten häntä huijataan ja hänestä yritetään hyötyä. Kohta häntä vieroksutaan ja lopuksi karkotetaan yhteisöstä. Lopussa Edward palaa paikkaan, jonka hän tuntee kodikseen eli linnaansa, jonka pihaa koristavat hänen lehtipensasveistoksensa.
K: Tuija, tuntuuko sinusta mielekkäältä puhua lempielokuvastasi (tai siis yhdestä niistä)?
V: Eipä juuri. Tuntuu tukalalta. Olisi helpompi puhua jostain itselleen yhdentekevästä elokuvasta, johon pystyisi ottamaan kunnolla etäisyyttä. Fanituksen kohteesta puhuminen nolostuttaa. Vähemmästäkin tuntee itsensä idiootiksi.
K: Melkoista imbesilli-lätinää tämäkin bloggaus kyllä edustaa. Koetko, että tällaisen tuuban julkaisemisesta olisi kuitenkin hyödyttänyt sinua jollain tavalla?
V: No, ehdottomasti häpeänsietokykyni harppasi aimo askeleen eteenpäin. Ja sainhan tämäkin pakkomielteen hoidettua pois päiväjärjestyksestä.
K: Aivan.
Big Fish, Sweeney Todd ja Saksikäsi Edward ovat lemppareitani. Pidän Burtonin leffoissa siitä, että aikuinenkin saa kokea kunnon sadun ja upota siihen. :)
VastaaPoistaBig Fish on jo melkein haihtunut muististani, pitäisi katsoa uudestaan. Minua miellyttää Burtonissa leppoisuus. Sweeney Toddista se puuttuu, onhan se musta satu, mutta muuten ;)
VastaaPoistaOi, Saksikäsi on loistava. En ikinä välty kyyneliltä sitä katsoessa, yleensä kyynelkanavat aukeavat jo siinä kohtaa kun keksijä kuolee. :( Ihmisten raadollisuus leffassa on kamalaa, mutta kuitenkin niin tunnistettavaa ja todellista.
VastaaPoistaOlen suorastaan kateellinen ihmisille, jotka osaavat itkeä leffoissa. Itseltäni tämä kyky puuttuu. Ainoa elokuva, jossa olen itkenyt, on E.T. Eräässä oopperassa (Madame Butterfly) melkein itkin kohtauksessa, jossa naisesta riistetään lapsi. Musiikkia kuunnellessa sentään pystyn itkemään, koska suhtaudun musiikkiin pelkästään tunteella. Elokuvia ja kirjoja pystyy aina älyllistämään.
PoistaKiva tekniikka tämä. Kyselijä kävi vain ilkeäksi tuossa lopussa. :)
VastaaPoistaSaksikäsi, Jali (ihana satu), Liisa, Big Fish ja Batman on tuttuja. Noista muista tykkään Almodovarista
Kyllä, kyselijä paljasti korttinsa ;) Mutta kokeilepa itse kirjoittaa jostain fanituksen kohteesta, todella vaikeeta.
PoistaAlmodovaria näkyy tavaratalojen alelaareissa jopa 6 eurolla. Vaikea hillitä itseään.
Ooh, meillä onkin ohjaajien suhteen täsmälleen samanlainen maku! Tai siis, Burtonia lukuunottamatta. Tai siis, tämä Edward on kyllä hyvä, eikä vähiten siksi, että siinä hiipparoi tuossa viimeisessäkin kuvassa näkyvä Vincent Price, kauhuleffojen legenda ja yksi ikisuosikeistani näyttelijöiden saralla.
VastaaPoistaBurton ja Lynch muistuttavat toisiaan outoudessaan, mutta Lynchillä huumori loistaa poissaolollaan. Eikä sitä inhmillistä lämpöäkään pahemmin näy Lynchin leffoissa, sen sijaan toinen toistaan vinksahtaneimpia ihmisiä (mutta kiehtovalla tavalla puolihulluja).
PoistaVincent Price on minulle outo nimi. En tiennyt hänen kauhuleffataustastaan. Edvardissa hän on vain höpsö ja vaaraton vanha ukkeli ;)
Upea elokuva! Burton tekee taitavaa jälkeä kerran toisensa jälkeen. Hänen luottonäyttelijänsä Johnny Depp on ikisuosikkini, joten siinäkin mielessä Burtonin leffoja kelpaa katsella :)
VastaaPoistaSori, että vastaukseni viivästyi. En ole taas avannut konetta moneen päivään.
PoistaIki-ihana Johnny Depp oli äskettäin gangsterin roolissa jossain leffassa (ei Burtonin). En mennyt katsomaan. En ehkä halunnut säröjä Depp-kuvaani ;)