Kuoleman kesyttämisestä

Helen Macdonald: H niin kuin haukka
Englanninkielinen alkuteos: H is for Hawk, 2014
Suomentanut: Irmeli Ruuska
Gummerus, 2017

"Voidakseen kouluttaa haukkaa sitä on katseltava haukan silmin, niin että sen mielialoja alkaa ymmärtää. Silloin oppii ennustamaan, mitä se seuraavaksi tekee. Tämä on harjaantuneen eläintenkouluttajan kuudes aisti. Lopulta ei enää lainkaan näe haukan ruumiinkieltä. Sen tunteet vain tavallaan aistii. Huomaa saman minkä sekin. Omaksuu haukan käsityskyvyn."

Helen Macdonaldin omaelämäkerrallisessa romaanissa nimihenkilön valokuvaaja-isä kuolee äkilliseen sydänkohtaukseen. Koska Helen on kykynemätön tai haluton käsittelemään suruaan, hän uppoutuu toimintaan. Hän hankkii kasvatettavakseen kanahaukan, jonka hän ristii Mabeliksi.

Kun Helen saa haukkansa linnunkasvattajalta, tämä on pieni pörröinen linnunpoikanen pahvilaatikossa. Cambridgen yliopistossa opetustehtävissä työskentelevä nainen linnoittautuu kotiinsa lintunsa kanssa. Alkaa koulutus, jossa villieläintä totutetaan ihmisen läsnäoloon. Petolintua yritetään saada hyppäämään orrelta hansikaskädelle syömään raakaa lihaa. Linnun näkökenttää rajoitetaan huputtamalla, sitä perustellaan rauhoittamisella. Linnun jalka sidotaan hihnaan, ettei se pääse lentämään vapaasti sisätiloissa. Kohta lintua lähdetään lennättämään ulos. Omistajaansa leimautunut, kesyyntyvä petolintu palaa vihellyksen kuultuaan. Se laskeutuu lennosta ihmisen kädelle.

Romaanin lukemisen aikana huudahtelin itsekseni: Sairasta! Outoa! Väärin! Sadattelin, miksi Helen pakenee suruaan, miksei hän uskalla kohdata tunteitaan, miksi hän kieltää isänsä kuoleman. Tuohtuneena luin muiden bloggaajien tekstejä romaanista. Vasta muutaman päivän kuluttua lukemisesta päässäni naksahti, tai loksahti, kun palaset osuivat kohdalleen.

Tajusin, että kirjahan on tavallaan ladattu täyteen kuoleman symboliikkaa. Haukka on petoeläimenä ihmiselle vieras, käsittämätön ja pelottava - kuten kuolema. Helen tuo kotiinsa, omaan olohuoneeseensa haukan, jolla on kiiluvankeltaiset saalistajansilmät, terävät kynnet ja ilmaa pieksevät siivet - hän konkretisoi kuoleman outouden.

Kun kuolemassa vainaja katoaa ja muuttuu abstraktiksi, Helen hankkii tilalle tilalle jotain konkreettista, linnun minkä voi nähdä, kuulla ja jota voi koskettaa, jotain mitä voi yrittää kontrolloida - toisin kuin kuolemaa. Tavallaan linnun lennättäminen muistuttaa kuoleman kieltämistä ja sen kesyttämistä. Kuolemassa vainaja lähtee pois eikä palaa (paitsi ehkä unessa, harhanäyssä tai muistoissa), kun taas kesytetty lintu lentää - ja palaa.

Vaikka Helen yrittää torjua kuoleman ja surun pois tietoisuudesta, hän kuitenkin kohtaa kuoleman joka päivä, yhä uudestaan ja uudestaan, nimittäin petolinnun saalistusvietin muodossa. Hän käsittelee kuolemaa uudesta näkökulmasta: saaliseläimen kuolema on petolinnun elämä. Saalistus vertautuu suruun jopa kielellisellä tasolla:

"Surulle on oma sanansa. Menetys. Tai menettää. Englanninkieliset ilmaukset on johdettu muinaisenglannin sanasta bereafian, joka tarkoittaa riistää, ottaa pois, anastaa, ryöstää."

Romaanin lukemisen aikana paheksuin Helenin "tunteettomuutta". Mutta toisaalta, miksi ei, miksi tunteissa vellominen olisi surutyössä jotenkin ylevämpää kuin toiminnan valitseminen. Erilaiset ihmiset valitsevat erilaisia toimintastrategioita.

Kuolemaa on kautta aikain ja nykyäänkin yritetty kesyttää  ja muuntaa sitä joksikin, mitä se ei ehkä ole. Hautajaisissa kuoleman rumuus yritetään verhota kauniiseen valkoiseen arkkuun. Kuolemaa koristellaan kukilla ja korulauseilla. Hautausmailla kuolleen ruumiin katoaminen maan uumeniin tai taivaan tuuliin korvataan hautakivellä, joka säilyy iäisyyden. Monissa uskonnoissa kuoleman synnyttämä epätoivo yritetään syrjäyttää ja korvata tuonpuoleisen elämän toivolla.

Nykyaikainen lääketiede ei pysty kesyttämään tai kukistamaan kuolemaa, mutta sentään hidastamaan sitä. Nykyaikana vallitsee häkellyttävä ristiriita. Toisaalta todellinen kuolema on lakaistu pois näkyvistä ja suljettu laitoksiin, mutta samalla viihteellistetty kuolema pursuaa televisiosta ilta toisensa jälkeen kepeiden rikossarjojen muodossa. Mitä moninaisimmista lähestystavoista huolimatta kuolema on edelleen suuri mysteeri, ainakin minulle.