Tarja Kulhon rikospodcast
Podcast, 7 jaksoa
Yle Areena audio, 2021
Tippuiko Sulo Seger humalassa Frantsilan kaivoon Toijalassa vuonna 1928? Pelastettiinko Inga turmioon hukkumasta Helsingin Sörnäisissä vuonna 1913? Varastiko Aili Loikkanen Bertta Virtasen laamapaidan vuonna 1934 Kuusankoskella vai syyllistyikö hän kunnianloukkaukseen ja perättömän tiedon levittelyyn? Onko Ruotsin Halmstadin ufohavainnoilla vuonna 1950 suora yhteys popyhtye Roxetten menestykseen 1980-luvulla?
Muun muassa näitä ”rikoskeissejä” selvitellään Paula Norosen käsikirjoittamassa ja esittämässä Yle Areenan podcastissa Tarja Kulhon rikospodcast. Tarja Kulho tunnetaan Norosen luomana fiktiivisenä hahmona, korsolaisena räkkärimarketin kassana. Podcastissa Tarja Kulho on lomautettu räkkärimarketista ja vapaa-aikanaan hän menee opiskelemaan rikospodcastin tekoa vantaalaiseen harrasteopistoon.
On todella yllättävää, että olen suorastaan hullaantunut tähän podcastiin. Outoa siinä mielessä, että Paula Norosen huumori ei ole koskaan aikaisemmin osunut minuun. Kun telkkarista tuli suosikkiviihdeohjelma Hyvät ja huonot uutiset, muistan nauraneeni kaikkien muiden paitsi Norosen vitseille. Räjähdin nauramaan, kun kuulin letkautuksia Niina Lahtiselta, Mikko Kuustoselta, Riku Niemiseltä, Pirjo Heikkilältä, Kari Ketoselta tai Juha Vuoriselta. Kun Paula Noronen ilmaantui ruutuun, hymyni hyytyi ja kuuntelin häntä pokerinaamana.
Yleensä olen huomannut pitäväni repivästä, mauttomasta ja oudosta huumorista. Paula Norosen huumori on toista ääripäätä, se on lämminhenkistä, hyväntahtoista, inhimillistä ja samaistuttavaa. Hänen huumorinsa ei saa räjähtämään nauramaan, vaan pikemmin hymyilemään tai myhäilemään. Koen podcastin myös äärimmäisen rentouttavana, koska se synnyttää läsnäolon ja välittömyyden illuusion sekä rehellisyyden tai viattomuuden vaikutelman. Podcastin kuuntelu tuntuu siltä kuin seuraisi lähietäisyydeltä jonkun tutun ihmisen toilailuja.
Tarja Kulhon rikospodcastissa minua viehättää sen häpeämättömän amatöörimäinen meininki, mikä on tietysti luotu tietoisesti käsikirjoittamalla, mutta kuuntelijana voin helposti ottaa sen todesta. Tarja Kulhon maailma on oikeastaan laskelmoidun somemaailman vastakohta. Kun somessa rajataan, leikataan ja kaunistellaan filttereillä, niin Tarja Kulho näyttää suoraan ja rehellisesti kaikki hapuilut, tunaroinnit ja virheet. Häpeälle tai lamaannukselle ei kuitenkaan anneta tilaa, vaan jatketaan ylpeästi omalla tyylillä.
Olen kuunnellut podcastin kerta toisensa jälkeen jo pelkästään sen äänimaailman takia. Tutkimusmatkoillaan päähenkilö ajaa paljon autolla. Jostain syystä minusta on rentouttavaa kuunnella autoilun äänimaailmaa: auton hurinaa, penkin narinaa ja vilkun naksutusta. Ehkä siksi että korona-aikana moni on jumiutunut omalle asuinpaikkaansa, tuntuu ihanalta kuunnella niinkin eksoottisia ääniä kuin huoltoaseman kahvinkaato, kolikoiden kilinä ja seteleiden kahina, kahvin hörppäyksen ääni, servietin rapina ja vaimea taustamusiikki.
Ääninäyttelijät ilahduttavat myös monipuolisuudellaan. Tutunoloisilta tuntuvat esimerkiksi itsepalvelupostin väsähtäneellä ja kyllästyneellä äänellä puhuva ”asiakaspalvelija”, Helsingin Punavuoresta Ruotsiin maaseudulle muuttanut elämänmuutoksen tehnyt l- ja s-vikainen hipsteri ja käheä-ääni mies joka kertoo puolimaailman demimondeista, joka istuvat kapakoissa hiukset onduloituina eli kiharrettuina. Oma lukunsa ovat milloin mistäkin haalitut miehet, jotka lukevat sanoja väärin painottaen ja epärytmisesti lehtileikkeitä menneiltä vuosikymmeniltä.
Alun perin podcast on saanut innoituksensa Ylen Äkkilähtöjä menneisyyteen -nettisivuilta.
Linkki Tarja Kulhon rikospodcastiin:
https://areena.yle.fi/audio/1-50910519
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti