Kun kuuntelen podcasteja – joko suomenkielisiä Yle Areenasta tai englanninkielisiä BBC Soundsista – koen oloni turvalliseksi ja rentoutuneeksi. Tämäkö on se syy, miksi podcastien kuuntelu on niin addiktoivaa? Enhän ole ainoa, joka on jäänyt koukkuun joko podcasteihin tai äänikirjoihin. Yritän tässä blogitekstissäni selvitellä, mistä kaikesta podarihulluudessani on oikein kyse.
Kun kuuntelen podcasteja, olen kotona ja teen oloni mahdollisimman mukavana. Käyn sängylle lojumaan, laitan villasukat jalkaan, kääriydyn villapeittoihin, laitan päälle pöytälampun, josta leviää huoneeseen lämpimän kellertävää valoa. Juuri tämän amber-värisävyn on todettu rentouttavan ihmisiä parhaiten ennen nukahtamista. Pimennysverhot olen vetänyt ikkunoiden eteen, joten mitään häiritsevää valosaastetta ei pääse läpi. Älypuhelimen on jättänyt tyynyn viereen, josta minun on helppo valita sopiva podcast valikosta ja napauttaa se pyörimään.
Podcast ei ehdi kauan edetä, kun olen jo vajonnut syvän rentoutuneen tilaan, missä saatan liukua unen ja valveen välillä. Olen alkanut epäillä, olisiko kyseessä jonkinlainen hypnoottinen tila. Jostain muistan lukeneeni, että aivosähkökäyrien kannalta kaikki ihmiset ovat kaksi kertaa päivässä hypnoottisessa tilassa eli juuri ennen heräämistään ja juuri ennen nukahtamistaan. Muistan myös kuulleeni tai lukeneeni jostain, että ihminen voi vajota itsehypnoottiseen tilaan, jos on voimakkaan keskittynyt esimerkiksi lukemaansa kirjaan tai katsomaansa elokuvaan. Silloinhan voi uppoutua niin keskittyneesti fiktiiviseen maailmaan, että ulkomaailma tavallaan lakkaa olemasta.
Onpa kyseessä kevyen hypnoottinen tila tai pelkkä rentoutuminen, se on erittäin miellyttävä ja siinä mielessä koukuttava. Rentoutuneeseen olotilaan pääseminen ei synny pelkästään podcastien äänimaailmasta, vaan myös villapeiton tuoman tasaisen lämmön rauhoittavasta vaikutuksesta tuntoaistiin ja hermostoon sekä visuaalisten ärsykkeiden vähäisyydestä tai puuttumisesta. Hajuaistiakaan ei kannata ylikuormittaa, ja siksi pidän ikkunaa raollaan, jolloin raikas ilmavirta ulkoa viestittää koko keholle, että nyt hyvä hengittää.
Rentoutuneessa tilassa ulkomaailma todella lakkaa hetkellisesti olemasta. Podcastien kuuntelun laukaisemassa eskapismissa voi unohtaa sodan melskeen, tuhotut kaupungit ja tapetut ihmiset. Ei tarvitse miettiä, hyväksytäänkö kotimaamme puolustusliittoon vai torppaako sen joku mielivaltainen hallitsija ja vyöryvätkö sen jälkeen tankit rajan yli ja lentävätkö pommit. Eikä tarvitse vatvoa, tuleeko yhden pandemian tilalle saman tien toinen pandemia. Eli kaukana katala maailma.
Ehkä podcastien kuuntelussani on tavoitteena irtautua aivan kokonaan nykyhetkestä ja taantua johonkin varhaisempaan aikaan, jonka olen jo kadottanut ja joka ei enää koskaan palaa. Ehkä lapsuuden tilanteeseen, jossa joku lukee minulle jotain, vain minulle. Podeja kuunnellessa voi helposti luoda illuusion, että äänikertoja puhuu suoraan minulle ja vain minulle. Jos äänikertojan ääni tulee kymmenen sentin päähän sijoitetun älypuhelimen mikrofonista, kuvitelma läheisyydestä syntyy helposti.
Tulikin tässä välissä mieleen kahden vuoden takainen kamppailu koronaan sairastumiseni kanssa. Kun olin kokonaisen kuukauden kotona potemassa koronan moninaisia oireita ja pelätessäni, epäillessäni tai joskus jopa toivoessani, että saatan kuolla, rauhoitin itseäni kuuntelemalla toistuvasti Antti Holman hillittömän hauskaa podcastia Radio Sodoma. Taudin kourissa se ei tietenkään edes naurattanut, mutta holmalainen helvetti tyynnytti tuttuudellaan ja turvallisuudellaan!
Yhteenvetona voisin sanoa, että podcastien kuuntelussa on minun tapauksessani kyse ainakin hypnoottisesta rentoutumisesta, turvallisuudentunteen hakemisesta, lapsenomaisesta regressiosta, eskapismista maailman myllerryksestä, mutta myös elämysten hakemisesta ja uutuuden viehätyksestä.
Minulla on tapana päivittäin plarata Yle Areenan ja BBC Soundsin sivut ja tsekata, oisko tullut mitään uutta jännää. Ja usein on. Viime aikoina olen bingettänyt (vrt. englannin sana binge, ahmia) mm. näitä podareita:
Viimeinen johtolanka (Yle Areena Audio)
Unreal: A Critical History of Reality TV (BBC Sounds)
Empire of Pain: The Secret History of the Sackler Dynasty by Patrick Radden Keefe (BBC Sounds)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti