Ei ainakaan enneuni

(Selventävä kuvateksti: kuva ei liity millään tavalla mihinkään, vaikka on mahdollista että se liittyy jollain tavalla johonkin, mutta ainakaan tähän postaukseen se ei liity millään tavalla, mutta joku kuva postauksessa pitää olla ja siksi kelpuutin tämän sekundaräpsyn)

HUUMORI / SAIRAS HUUMORI  ---  kulttuuriaiheinen uneni

Varoitus: tämänkertainen tekstini sisältää todella rohkeaa kielenkäyttöä, mikä saattaa järkyttää ja jopa traumatisoida herkkätunteisia lukijoita

Koska blogini on "vain blogi" eikä mikään vakavasti otettava kulttuurisivusto, voin aivan hyvin kirjoittaa myös unistani. Jos olisin vakavasti otettava bloggaaja, kirjoittaisin varmasti viime aikaisista kulttuuririennoistani, kuten esimerkiksi Helsingin kaupunginteatterin näytelmästä Kiviä taskussa, jota tähdittivät Martti Suosalo ja Mika Nuojua. Kaikki muut katsojat taisivat tulkita näytelmän komediaksi, koska ulvoivat naurusta. Itse pidin sitä tragediana ja istuin pokerinaamana katsomossa.

Jos olisin vakavasti otettava bloggaaja, saattaisin kirjoittaa myös Kansallisteatterin Lavaklubista, jossa oli esiintymässä Helsingin Poliisilaulajat ja Helsingin Gaykuoro Out 'n Loud. Yhdistelmä oli hillitön. Käväisin myös Prosak-proosaklubilla kuuntelemassa Aki Ollikaista ja Olli Jalosta, mutta tästäkään en kirjoita.

Kulttuuriaiheeseen uneeni:
Unessa olin vanhanaikaisilla maalaismarkkinoilla. Päädyin kirkkaan oranssilla markiisilla katetun myyntipöydän eteen. Myyntipöydälle oli kasattu pinoittain kirjoja. Silmiini osui tuntemattoman naisen kirjoittama uskonnollisaiheinen kirja. Kirja oli hartauskirja tai joku muu uskonnollinen tutkielma. Kirjan kannessa oli vaalean oranssia ja ruskeaa ornamenttikuviointia.

Otin kirjan käteeni ja aloin selailla sitä. Päästyäni selailussani kirjan loppuosaan huomasin, että novellini "Lesbohuora" oli julkaistu siinä. En ollut tästä havainnosta alkuunkaan ilahtunut. Pikemminkin tunsin järkyttynyttä epäuskoa, koska unessa tiesin, että olin lähettänyt kustantamoon huomattavasti laadukkaampaakin kaunokirjallista aineistoa. En voinut käsittää, miksi kustantamo oli päättänyt julkaista juuri "Lesbohuora"-novellini, vaikka olin laittanut sen mukaan lähinnä vain täytteeksi.

Olin närkästynyt, koska kustantamo ei ollut vaivautunut ilmoittamaan minulle, että he ovat aikeissa julkaista novellini. Ihmettelin myös, miksi kustantamo on halunnut julkaista "Lesbohuora"-novellin nimenomaan uskonnollisen kirjan tai mahdollisesti jopa hartauskirjan yhteydessä. Mietin, oliko kustantamo vaivautunut kertomaan edes uskonnollisen kirjan kirjoittajalle, että "Lesbohuora"-novellini julkaistaan juuri hänen hartauskirjansa yhteydessä. Oletin, että hartauskirjan kirjoittaja oli yhtä järkyttynyt kuin minäkin.

Kun tarkemmin katselin julkaistua novelliani, huomasin että nimeni on kirjoitettu väärin. Tai pikemminkin etunimeni oli oikein, mutta sukunimeni tilalle oli laitettu toinen etunimeni. Olin ymmärrettävästi närkästynyt tällaisesti huolimattomuudesta. Vilkaisin kirjan takakantta eikä siinä ollut halaistua sanaa novellistani. Siksi hartauskirjan lukijoiden täytyy myös järkyttyä, koska heidän silmilleen hyppää yhtäkkiä "Lesbohuora"-novellini.

Aloin selata tarkemmin novelliani. Huomasin, että sivujen alalaidassa oli viitteitä ja selityksiä. Ihmettelin, eikö novellini sittenkään ole novelli. Mietin, olinko kuitenkin vahingossa tullut kirjoittaneeksi antiikkivaikutteisen näytelmän.

Sitten tajusin, että käteeni oli jostain ilmaantunut vanhanaikainen c-kasetti, jossa luki sottaisin kirjaimin Lesbohuora. Ajattelin, että "Lesbohuora"-novellini on sittenkin täytynyt olla todella koskettava, koska joku on vaivautunut säveltämään siitä oopperan!