En ole pystynyt päivittämään tätä blogia niin usein kuin olisin halunnut, koska olen miettinyt erästä henkilöä 24/7. Olen siis pyöritellyt kyseistä henkilöä päässäni niin valveilla kuin unissakin. Tähän on kulunut suunnattomasti aikaa ja energiaa eikä energiani ole enää riittänyt blogiraapustuksiin.
Olen käynyt kyseisen henkilön takia läpi ns. negatiivisia tunteita kuten vihaa, raivoa, pettymystä, loukkaantumista ja jopa kostonhalua. Kun tämä prosessi alkoi pari kuukautta sitten, tunsin niin voimakasta vihaa, että mahaani poltti. Mutta ovatpa tunteeni mitä hyvänsä, noudatan tiukasti Suomen lakeja enkä lähde millekään rikoksen poluille. Joillekin ihmisille viha näyttää olevan jotenkin vaarallinen, paheksuttava ja primitiivinen tunne, jota pitäisi välttää kaikin keinoin. Minulle viha on vain yksi tunne muiden tunteiden joukossa. Tunne on tunne eikä pelkkä tunne automaattisesti johda mihinkään toimintaan, kuten eräät ihmiset näyttävät ajattelevan. Tunteita ei voi valita, mutta toiminnan voi.
Tällä hetkellä on jo onnistunut käymään ns. negatiiviset tunteeni pääasiassa läpi. Jäljellä on vielä ns. älyllinen prosessi eli millainen hän on, millainen minä olen ja miksi kävi niin kuin kävi. Eli jos toinen osapuoli ei olekaan empaattinen, välittävä, hyväsydäminen, epäitsekäs ja oikeudenmukainen, millainen hän sitten on? Onko hän sitten empatiakyvytön, välinpitämätön, kova, itsekäs ja valheellinen vai jotain niiden väliltä? En haluaisi lähteä millekään demonisoinnin linjalle ja leimata toista osapuolta narsistiksi, psykopaatiksi, sosiopaatiksi tai antikristukseksi. Mielestäni leiman "narsistinen persoonallisuushäiriö" iskeminen kaikkiin hankaliin ihmisiin osoittaa vain mielikuvituksen ja ajattelukyvyn puutetta. Onhan niitä muitakin syitä ja selitysmalleja.
Ja millainen minä olen, kun kaikki kävi niin kuin kävi? Olenko typerä, naiivi ja sokea? Taidan olla, ainakin tässä tapauksessa. Sehän tässä on kaikkein vaikeinta. Tuntuu melkein ylivoimaiselta antaa itselleni anteeksi oma typeryys, naiivius ja sokeus, mutta siihen pyrin. Mutta loppujen lopuksi typeryys, naiivius ja sokeus ovat inhimillisiä ominaisuuksia, joita on melkein kaikissa ihmisissä. Miksi en saisi erehtyä, koska kaikki muutkin erehtyvät?
En kuitenkaan halua tehdä tästä blogista mitään vuodatusblogia, vaan aion jatkossa säilyttää pääpainon kulttuurissa. Tosin kirjoitan kulttuurin ilmiöistä subjektiivisesti ja elämyksellisesti eli käytännössä kirjoitan myös silloin paljon itsestäni. Mutta haluan jatkossa ehdottomasti pääpainon kulttuurissa eli kirjoissa, elokuvissa, musiikissa, kuvataiteessa ja teatterissa. Toivon, että energiatasoni ja keskittymiskykyni palautuisi ennalleen, jotta voisin kirjoittaa kulttuurista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti