 |
| Elokuvasta Piin elämä (kuva Finnkinon sivulla) |
Olen ollut aikeissa mennä katsomaan tämän Ang Leen fantasia/draamaelokuvan jo useiden kuukausien ajan. Vasta eilen sain itseni roudattua leffateatteriin. Odotukseni taisivat olla liian korkealla ja siksi petyin. Odotin "visuaalisesti henkeäsalpaavalta" elokuvalta (luonnehdinta Finnkinon sivulla) jotain huikaisevan värikylläistä, maagista ja lumoavaa elämystä. Mutta sen sijaan koin elokuvan paikoitellen jopa unettavan pitkäveteisenä ja ehdottomasti liian pitkänä. Kahden tunnin pituisesta elokuvasta olisi puolestani voinut napsaista ainakin puoli tuntia pois.
Piin elämä perustuu siis Yann Martelin samannimiseen romaaniin. Kirja kertoo intialaisesta pojasta, jonka vanhemmat omistavat eläintarhan, josta he joutuvat luopumaan rahoitusongelmien takia. Perhe päättää lähteä eläimineen laivamatkalle Intiasta Kanadaan, jossa he aikovat kaupata eläimet paikalliseen eläintarhaan. Laiva uppoaa tuntemattomasta syystä. Pelastusveneeseen pelastuu vain poika ja Bengalin tiikeri. Vene ajelehtii merellä ja lopulta he päätyvät kelluvalle saarelle, jossa asustaa maagisia olioita.
Mutta edellinen on vain yksi selitysvaihtoehdoista. Ehkä mitään tiikeriä ei ollut olemassakaan. Eikä maagista saartakaan. Ehkä oli vain hengestään taistelevat laivakokki, merimies, poika ja pojan äiti. Ehkä kaikki olikin vain rumaa ja raadollista hengissäselviämistaistelua, jossa ihmishenki on halpa. Elokuvassa pallo heitetään katsojalle, joka voi uskoa mihin haluaa.
En lumoutunut elokuvasta ja siksi aloin tarkastella sitä kylmän analyyttisesti. Pohdin, miten kohtaukset on toteutettu. Mietin, kuinka paljon merikohtauksista on kuvattu studiossa, kuinka paljon merellä. Ihmettelin, miten tiikeri on liitetty kuviin. Jostain lukaisin, että poika ja tiikeri eivät koskaan olleet samassa veneessä. Tai miten vedenalaiset kohtaukset on toteutettu? Upeimmassa vedenalaisessa kohtauksessa uimarit näyttävät leijuvan taivaalla pilvien seassa. Tai kuinka paljon vaikutelmaa riehuvasta myrskystä on saatu aikaan heiluvalla kameralla? Miten pojan ja tiikerin riutuva olemus on toteutettu? Pelkästään tietokoneella vai myös maskeerauksella?
Suhtauduin elokuvaan kylmän etäisesti, mutta tulipahan sekin nähtyä vihdoin viimein. Kai Piin elämä on kuitenkin oscarinsa ansainnut. Elokuvalle on myönnetty Oscar-palkinnot parhaasta ohjauksesta, kuvauksesta, erikoistehosteista ja alkuperäismusiikista. Minua leffa ei vain sytyttänyt.
Minä en ole lämmennyt tälle hypetykselle senkään vertaa, että olisin edes kirjan ostanut, vaikka sitä on saatavilla lähes joka paikassa ja halvimmillaan punnalla, mutta ei kiinnosta edes punnan vertaa. Ja tämän elokuva-arviosi luettuani ei kiinnosta elokuvakaan - ei sillä, että se olisi aiemminkaan kiinnostanut, mutta nyt se kiinnostaa vielä vähemmän, mikäli mahdollista.
VastaaPoistaTämä on kirja, jonka aion skipata hyvällä omallatunnolla enkä enää edes jaksa salaa vatvoa, josko sittenkin lukis :D
No, hyvä ettet sanonut, että olen ilkeä ihminen, joka kirjoittaa inhottavia spoilereita! Taas paljastin leffasta liikaa kuin olisi pitänyt...
VastaaPoistaHypetys on ehkä lähtenyt käsistä tän leffan osalta. Eniten jurppii, että leffajulisteesta syntyy väärä kuva. Sen perusteella kuvittelin, että koko leffa kylpisi keltaisessa valossa ja muutenkin olisi värikylläistä ja ihanaa.
Ehkä kirjakin on sellainen, ettei vois vähempää kiinostaa ;)