Kapulakielisen kaunokirjallisuuden maailmanennätys?

KIRJALLISUUS  ---  P.G. Wodehouse: Kiitos, Jeeves (Jeeves-tarinoita 1) ja Hiiop, Jeeves (Jeeves-tarinoita 2), Teos 2009 ja 2010, Suomentanut Kaisa Sivenius

Uteliaisuudesta lainasin kirjastosta P.G. Wodehousen Jeeves-kirjat, koska Stephen Fry oli kehunut niitä Teeman kulttuuriohjelmassa. Lainasin kirjastosta myös televisiosarjan Kyllä Jeeves hoitaa, jossa Jeevesiä esittää... no, kukapa muukaan kuin Stephen Fry.

Jeeves-kirjat sisältävät kuusi pitkähköä novellia, jotka on kirjoitettu ajanjaksoina 1925-1959. Neljässä novellissa juoni on oikeastaan täsmälleen sama: 1) Bertie Wooster ja hänen herrasmiespalvelijansa Jeeves saavat tietää, että tutun miehen ja naisen kihlaus on kariutumassa 2) Bertie ja Jeeves lähtevät tapahtumapaikalle (yleensä hulppea kartano) saattamaan paria jälleen yhteen 3) Bertie saa aikaan kaaosta 4) Jeeves selvittää kaaoksen ja pari avioutuu onnellisena.

Matkan varrella tapahtuu kaikenlaisia mutkia. Vihastuneita holhoojia lepytellään, poliiseja pakoillaan, hiivitään pihalla keskellä yötä ja juututaan perunakellariin. Kummallisiin juonenkäänteisiin kuuluu mm. kasvojen mustaaminen kenkälankilla, jotta päähenkilö onnistuisi pakenemaan laivalta mustaihoiseksi trumpetistiksi naamioituneena. Kaikissä neljässä novellissa Bertie on myös joutumaisillaan kihloihin naisen kanssa. Jostain syystä kaikki naiset ovat ihastuneita Bertieen ja he haluavat välttämättä avioitua tämän kanssa. Bertie ei kohteliaana miehenä voi kieltäytyä ja ilmoittaa asiaa suoraan, vaan hän joutuu Jeeveksen kanssa kehittelemään monimutkaisia juonia päästäkseen pois kiipelistä.

Ensimmäisen lukemani novellin koukeroinen kieli ja kimurantit juonenjäänteet vielä jaksoivat naurattaa minua, mutta sen jälkeen alkoi kyllästyttää (ja taas on tulossa negatiivinen kirja-arvio, sori). Uutuudenviehätyksen vallassa jaksoin nauraa, kun kertoja kuvailee miehen ja naisen sopivan yhteen kuin "munakas ja pekoni" tai että pari on liimautunut toisiinsa kuin "seinä ja tapetti".

Mutta pian aloin ihmetellä, yrittääkö Wodehouse tehdä kapulakielisen kaunokirjallisuuden maailmanennätystä. Wodehouse käyttää kirjoitustyylissään kohtuuttomasti lauseenvastikkeita, ilmaisut ovat teennäisiä, virkkeet katkonaisia ja jähmeästi eteneviä. Esimerkkejä:

"Ja mitä pikemmin koneisto pyörähtäisi käyntiin, sitä parempi, tuumin pyöritellessäni asioiden tilaa mielessäni, sillä meidät yllättänyt, suunnitelmiimme kuulumaton koira ei osoittanut aikomustakaan hievahtaa, ellei siihen kohdistuisi ovelasti juoniteltu ja taitavasti toteen pantu, massiivinen hyökkäys."

tai

"Neitokainen oli lausunut hänen nimensä oikeastaan riemukkaasti hihkaisten, niin kuin nainen hihkaisee demoniselle rakastajalleen, mutta järki ennätti häntä muistuttamaan häntä siitä, että sen  jälkeen, mitä hänen ja Herran palvelijan välillä oli tapahtunut, sävy ei ollut oikea."

tai

"Autotalleihin suljettuihin setiin keskittynyt tietoisuuteni oli toviksi siirtänyt sivuun sen tosiasian, että olin kuljetuksesta karannut poliisikarkuri".

En tiedä, piileekö vika alkutekstissä vai suomennuksessa. Ehkä ahmaisin taas liian suuren annoksen. Joku järkevämpi ihminen olisi tajunnut lopettaa lukemisen jo ensimmäisen novellin jälkeen. Minä jatkoin sitkeästi loppuun periaatteella "mitä tahansa yleissivistyksen eteen".

Siteeraan loppuun pätkän, joka vielä jaksoi naurattaa minua. Kyseessä on sähkösanomista koostuva keskustelu Bertien ja hänen voimakastahtoisen tätinsä Dahlia Traversin välillä:

"Tule heti. Traves."
"Ymmällä. Selitä. Bertie."
"Miten niin ymmällä, hölmö? Tule heti. Travers."
"Mitä tarkoitat, tule heti? Terveisin. Bertie."
"Tarkoitan, että tule heti, senkin raivostuttava älykääpiö. Mitä luulit, mitä tarkoitan? Tule heti, tai posti toimittaa tätisi kirouksen sinulle ensimmäiseksi aamulla. Rakkain terveisin. Travers."
"Kun sanot "Tule" tarkoitatko "Tule Brinkley Courtiin?" Ja kun sanot "Heti" tarkoittaako se "Heti"? Äimänä. Pihalla. Parhain terveisin. Bertie."
"Kyllä, kyllä, kyllä, kyllä, kyllä. Mitä väliä, ymmärrätkö vai et. Senkun tulet heti, kun kerran käsken, ja herkeä herran tähden lähettämästä vastauksiasi. Luuletko, että minulla on rahaa sähköttää sinulle kymmenen minuutin välein. Lakkaa käyttäytymästä kuin pässinpää ja tule kuhnailematta. Rakkain terveisin. Travers."

Näin kommunikoivat keskenään "hienostuneet", "hyvinkäyttäytyvät" ja "älykkäät" yläluokkaiset britit. Kai se on hauskaa.

(Eräs henkilö väitti, että blogini on liian negatiivinen. Siksi olenkin miettinyt, pitäisikö minun kirjoittaa enemmän kirjoista, elokuvista ja musiikista, joista olen todella pitänyt. Olen jo ikuisuuden ollut aikeissa kirjoittaa esimerkiksi yhdestä suosikkielokuvistani "Ihmemaa Oz" vuodelta 1939, mutta en ole vain saanut aikaiseksi. Tai kirjojen puolella esim. Peppi Pitkätossu. Tai musiikista esim. Bo Caspers Orkesterin levy New Orleans. Yritän vaihteeksi jotain positiivista. Yritän.)