Rytmin joukkovoimaa

Kuvat sivulta: Lord of the Dance, Kuvaaja: Brian Doherty

TANSSI  ---  Lord of the Dance (esitys 27.4.2013, Finlandia-talo, Helsinki)

Uskokaa tai älkää, mutta olin eilen kutsuvieraana Finlandia-talossa seuraamassa huikeaa tanssishow'ta Lord of the Dance. Tanssishow'n koreografian on suunnitellut Michael Flatney. Haluan heti ensimmäiseksi kiittää Finlandia-taloa ilmaislipusta. Kiitos!

Joku saattaa epäillä, että kirjoitan kiitollisuudenvelassa pakkomyönteistä arviota. Mutta ei, pidin näytöksestä oikeasti. Ongelmana on vain se, etten tiedä, miten tanssista pitäisi tai voisi kirjoittaa. En mitenkään pysty välittämään samaa energiaa, elinvoimaa ja iloa kuin mitä Lord of the Dance -esitys pulppusi alusta loppuun.

Ehkä lähden liikkeille faktoista. Lord of the Dance on modernisoitua, irlantilaista kansantanssia. Tanssissa tanssijoiden kädet ovat lähes liikkumattomia ja pääpaino on nopeatempoisessa jalkatyöskentelyssä. Tanssijoilla on usein jalassa steppikengät, joiden napsahdukset tuottavat musiikkia ääninauhamusiikin päälle. Kuten kuvasta näkyy, tanssijoita on usein lavalla joukoittain. He ovat järjestäytyneet riveihin tai muihin muodostelmiin. Esityksessä vuorottelevat joukkotanssikohtaukset ja muutaman tanssijan kohtaukset. (Voi hyvänen aika, miten jäykkää tekstini on. Yritän kirjoittaa tanssin energiasta ja tunnen itseni yhtä kömpelöksi kuin Ihmemaa Oz -elokuvan Peltimies, joka liikkuu töksähtävin askelin ja ruosteiset jäsenet kirskuen).

Lord of the Dance -esitys perustuu nettitietojen mukaan Irlannin myyttiseen menneisyyteen, jossa vallitsee hyvän ja pahan välinen taistelu.  Esitystä ei kuitenkaan kannata yrittää lokeroida ja luokitella liikaa. Omasta mielestäni esitys kuvasti tanssia tanssimisen riemusta. Mielestäni koko show oli ylistyslaulu elämälle, elinvoimalle ja elämänilolle. Esityksestä tuskin kannattaa etsiä mitään syvällistä (lue: traagista) sanomaa. Mutta toisaalta mitä vikaa on puhtaassa energiassa ja ilossa? 

Lord of the Dance -tanssi perustuu ehkä ennen kaikkea tekniseen taituruuteen. Näytöstä katsellessani ihmettelin, miten on ylipäänsä mahdollista ottaa useita askeleita yhden sekunnin aikana. Tanssin voimaa ja nopeutta ei oikeastaan pysty kuvailemaan. Se pitää nähdä itse. Erityisesti pidin miestanssijoiden voimasta ja energiasta. Mutta ei naistanssijoiden siroudessakaan mitään vikaa ollut. Esityksessä oli hyödynnetty taitavasti myös ääninauhalta kuuluvaa elektronista musiikkia ja videoscreeneille heijastettuja kuvasarjoja, joista mieleeni ovat jääneet revontulia muistuttavat, väreilevät kuvat ja ylhäältä satavat ruusun terälehdet. Upea show kerta kaikkiaan (mutta muistakaa, että tämä ei ole maksettu mainos).