Miten kirjoittaa esityksestä, josta ei muista (juuri) mitään?

(Kuva sivulta: Kapsäkki)

MUSIIKKITEATTERI  ---  Iiro Rantala & Riku Nieminen - Kapsäkkipimeää (esitys 3.5.2013, Musiikkiteatteri Kapsäkki, Helsinki)

Iiro Rantala pimputti pianoa, lauloi ja puhui. Riku Nieminen paukutti rumpuja, lauloi, puhui, tanssi, kiljui ja kiroili. Sara Puljula soitti bassoa, lauloi, puhui, tanssi ja kiroili. Esitykseen oli liitetty varoitustarra K-18. Mutta mitä muuta tapahtui? Miten (ja miksi) kirjoittaa esityksestä, josta ei muista paljon mitään?

Jossain vaiheessa esitystä Iiro Rantala sai profeetallisen ilmestyksen Helsingin kaupunginteatterin syksyn ohjelmistosta. Ilmeisesti Asko Sarkolan henki meni Iiro Rantalan (elävään) ruumiiseen ja kertoi kaiken tulevasta ohjelmistosta. Musikaalissa Cats ihmisesiintyjät on korvattu oikeilla kissoilla, koska näin saadaan laitosteatterin talous kuntoon. Nokkelasti nimetysssä musikaalissa Musiikin saundi on kyse... musiikin saundista. Siinä laulajat ovat korvattu määkivillä vuohilla. Lapsille tarkoitetussa ohjelmistossa Hannele Lauri esittää Dildomonologeja. Tälläinen oli Iiro Rantalan profeetallinen ilmestys. Vai oliko se sittenkin sketsi? Mistä ihmeestä sen voi tietää?

Riku Nieminen esitti Pariisista saakka raahattua Lasse Pöystiä (vai Pentti Siimestä?). Pöysti/Siimes ilmaantui lavalle alushoususillaan ja alavatsa pömpöttäen. Mutta mistä hän kertoi? En kuolemaksenikaan muista. Sen muistan, kun juopunut ja kiroileva Pekka Himanen (tai sitä esittävä Riku Nieminen) kertoi huolestuttavasta köyhtymisestään, koska valtion rahavirrat ovat sulkeutumassa. Mieleeni palautui myös kohtaus, jossa ranskalaisaksentilla puhuva Riku Nieminen kertoi kainalokarvojensa letityksestä ja muista ranskalaissyndroomistaan. Näinkö ja kuulinko myös kohtauksen, jossa näyttelijä-muusikko laulaa yllättävän kovaa ja korkealta? Falsetissa?

Ja mitä muuta? Sketsi vedenjuomisesta? Homoeroottinen sketsi, jossa Riku Nieminen tulkitsee Iiro Rantalan takataskussa roikkuvan valkoisen liinan merkiksi jostain oudosta milkkismistä (tai jotain sinne päin). Ai niin, koko esityksen aloitti Iiro Rantalan diaesitys musiikillisen tilaustyön säveltämisestä eri maissa. Afrikassa säveltäjä sai vaikutteita paikallisista heimorytmeistä ja Latinalaisessa Amerikassa muusikkoa inspiroi eniten sambatanssijan takapuoli. Siitä oli oikein havainnollistava diakuva valkokankaalla.

Eräässä vaiheessa Iiro Rantala ilmaantui lavalle esittelemään hanuriaan. Iiron hanuri oli pieni, kiinteä ja käteen hyvin sopivaa mallia. Iiron hanuri levisi yllättävän laajalle alueelle ja se kykeni myös kapenemaan todella tiiviiksi, kompaktiksi kokonaisuudeksi. Valehtelematta voin väittää, että Iiron hanuri laajeni ja supistui voimakkaasti. Samalla kun Iiro näpelöi omaa hanuriaan, siitä lähti todella mukava ääni.

Toivottavasti kukaan ei käsitä edellistä kappaletta väärin. Viittasin siis koko ajan Iiro Rantalan uuteen(?) aluevaltaukseen eli harmonikansoittoon. Ettei vain joku luule, että olisin kirjoittanut Iiro Rantalan perseestä? Sellainen ei tulisi mieleenkään. Ei todellakaan. Miten joku voi edes ajatella jotain tuollaista? Että minä kirjoittaisin blogiini jotain noin epäasiallista? Ei iki maailmassa. Pois se minusta. Kerta kaikkiaan aivan järkyttävä ajatus!

Kapsäkkipimeää-esityksessä pidin eniten kohdista, joissa muusikot lauloivat tai soittivat tavallaan väärin. Enemmän sellaista. Totta kai se naurattaa, jos ammattimuusikot laulavat tai soittavat tahallaan väärin. Sen sijaan siinä ei ole mitään huvittavaa, jos amatöörit soittavat tai laulavat vahingossa väärin.

Näin viikonloppuna myös tanssiesityksen Rock the Ballet Savoy-teatterissa. Valitettavasti tai "valitettavasti" en voi kirjoittaa siitä enempää, koska en muista esityksestä juurikaan mitään. En voinut keskittyä Rock the Ballet -esitykseen sataprosenttisesti, koska Iiron hanuri pyöri koko ajan mielessäni. Hanuri merkityksessä harmonikka. Tietysti. Totta kai. Ilman muuta.