Elokuva epämukavuusalueelta

Kuvat: Finnkino

ELOKUVA  ---  Fede Alvarez: Evil Dead (2013)

En ole kauhufani, mutta päätin siitä huolimatta käväistä katsomassa tämän Fede Alvarezin kauhuelokuvan Evil Dead. Elokuva on uusintaversio Sam Raimin ohjaamasta kulttielokuvasta vuodelta 1981. En ole nähnyt kehuttua alkuperäisversiota, joten en pysty vertailemaan niitä keskenään. Uusintakierros ei tehnyt minuun juuri mitään vaikutusta. Tietysti elokuva säpsähdytti ja hätkähdytti hetkellisesti, mutta muutoin se on jo melkein haihtunut mielestäni. Siksi tuntuukin pöljältä kirjoittaa mitäänsanomattomasta elokuvasta. Mutta kun olin jo etukäteen päättänyt kirjoittaa kauhuelokuvasta ulkopuolisen näkökulmasta, niin kirjoitan tämän postauksen valmiiksi, vaikka hampaat irvessä.

Leffassa viisi nuorta vetäytyy metsän keskellä sijaitsevaan rähjäiseen mökkiin huumevieroitukseen. Nuori nainen on aikaisemmin yrittänyt katkaista huumekierteen, mutta ei ole siinä onnistunut. Naisen veli, tuttu sairaanhoitaja ja muutama ystävä järjestävät mökin suljetussa oloissa rajun irtautumisen huumehelvetistä. Koin alkuasetelman teennäisenä. Miksi kukaan lähtisi syrjäiseen mökkiin amatöörivoimin järjestämään jotain niinkin raastavaa kuin huumevieroitus?

Kaikki menee tietysti päin prinkkalaa. Mökissä löyhkää kalmalle ja sen syyksi paljastuu kellarin katossa roikkuvat kissanraadot. Noidat ovat ilmeisesti harjoittaneet siellä mustaa magiaa. Kellarista löytyy myös muoviin kääritty ja piikkilankaan kiedottu nahkakantinen kirja. Ties minkä eläimen tai ihmisen nahasta kirjankansikin on kyhätty kokoon. Eräs nuorista ei voi vastustaa salaperäisen kirjan salaisuutta. Hän avaa paketin ja tietysti kirjan sivuilta pölähtävät demonit valloilleen.

Demoneita tunkee kohta taloon ovista ja ikkunoista. Vuorotellen nuoret joutuvat demonien hyökkäyksen uhreiksi. Demonien riivaamaan ihmisen tunnistaa oudoista silmistä, muuttuneesta konemaisesta äänestä, väkivaltaisesta käytöksestä ja rivoista puheista. Demonien riivaamiin ihmisten ruumiisiin ilmaantuu myös kuvottavia epämuodostumia. Verta ja visvaa tihkuu haavaumista.

 Sitten seuraa kauhuelokuvien perusjuttuja, kuten raajojen leikkaamista irti moottorisahoilla, elävältä hautaamisia, elävältä polttamisia, aseilla uhkailua ja naulojen ampumisia päähän, käsiin ja jalkoihin sähkökäyttöisellä "naulaajalla". Jeps jeps. Koko ympäröivä maailma demonisoituu. Joki alkaa äkisti tulvia, lammet nielevät autoja ja puut vangitsevat uhreja syleilyynsä taipuisilla oksillaan.

Elokuvan voi tulkita monella tapaa. Demoneita voi pitää joko todellisina tai niiden voi tulkita heijastavan huumevieroituksen tuskaa. Tai demonit voivat olla merkkejä hulluudesta. Huumeista irti pyristelevän naisen ja tämän veljen äiti kuoli mielisairaalassa hulluna. Elokuvaa katsoessani pohdin, onko myös mies psykoosissa erilaisten harhojen vallassa. Ovatko väkivaltaiset demonit todellisia vai miehen pään sisäisiä painajaiskuvia? Ja naista riivaa valkoinen, huumaava jauhe, josta hän haluaa epätoivoisesti eroon. Mene ja tiedä. Ikävä juttu on, että en edes välitä. Elokuva ei mennyt niin syvälle ihon alle, että jaksaisin jäädä tulkintavaihtoehtoja miettimään. Huumeet, hulluus vai demonit - ihan sama. Kauhuleffakiintiöni taisi tulla tämän vuoden osalta täyteen.