Tunnen pakonomaista tarvetta päivittää bloguraani. Tällä tekstillä todistan, että olen elossa (ainakin teknisesti), enkä siis ole tehnyt itsemurhaa (aihepiiri jonka mainitsin edellisessä postauksessani).
Kuvittelin kirjoittavani tänään joko "museomeditaatiosta" (ihan oma termini), George Orwellin romaanista Nineteen Eighty-Four (jonka lukeminen on kesken) tai Anja Snellmanin romaaneista. Näin ei käynyt. Sen sijaan kirjoitan tämän empty calorie posting aiheesta, mitä oletuksia blogin ulkoasuun liittyy.
Olen taas vaihtanut blogini taustatapettia, olen siis ailahteleva ja epäluotettava ihminen. Ne, joiden blogin ulkoasu säilyy samana vuodesta toiseen, ovat tasapainoisia ihmisiä. Ne, jotka ovat valinneet bloginsa taustaväriksi "poikavärin" eli vaaleansinisen, ovat rauhallisia ja mietteliäitä. Itselläni oli yhdessä vaiheessa vaaleanpunainen "tyttöväri" taustavärinä, ja siksi olen tietysti naiivi, hempeä, romanttinen, pehmeä, sievistelevä ja muuta stereotyyppisen tyttömäistä. Tai sitten en. Ne, joilla on valkoinen tai harmaa tausta, ovat eniten "ylemäisiä" eli keskittyneitä luotettavaan tiedonvälitykseen. Näissä blogeissa korostuu analyyttisyys ja älyllinen argumentaatio. Näin se menee.
Suurin osa blogini ulkoasuista on ollut visuaalisia vitsejä. Vaaleanpunainen taustaväri oli sitä. Luonnollisesti myös ainekirjoitusvihko bannerissa, johon oli kömpelöllä kaunokirjoituskäsialalla kirjoitettu "elikkä siis tota niinku" ja niin edelleen. Punainen teatteriväliverho blogini taustatapettina oli vitsi, koska se antoi virheellisesti ymmärtää, että a) kävisin teatterissa tai b) blogissani kannattaisi odottaa jotain juhlallista spektaakkelia tai c) blogillani olisi mitään tekemistä mustaseinäisten(?) ja punaverhoisten(?) bordellien kanssa eli että blogini olisi jotenki silleen niinku aikuisviihteellinen.
Nykyinen blogitausta on rypistettyä roskapaperia tai oikeastaan kukkapaperia. Sekin on väsynyt vitsi. En ehkä jaksa katsella sitä kovin kauaa. Sitten kokeilen jotain uutta. Jos olisin mies, uusien asioiden kokeilu tarkoittaisi luovuutta ja kekseliäisyyttä, rohkeutta ja pelottomuutta. Koska olen nainen, uusien asioiden kokeilu tarkoittaa epäloogisuutta, epäluotettavuutta, epätäsmällisyyttä ja ylipäänsä epäilyttävyyttä. Näin se menee. Vai meneekö?
Onnea uudelle ulkoasulle. Vaihtelu virkistää, uskoisin.
VastaaPoistaMutta: "Ne, joiden blogin ulkoasu säilyy samana vuodesta toiseen, ovat tasapainoisia ihmisiä." Tai sitten he ovat laiskoja. Minä vaihtelen moniakin asioita, mutta en ole oikein jaksanut satsata blogini ulkoasuun sitten vuoden... Hmm, olisikohan se ollut 2012.
Hauskoja huomioita sinulla!
En tiedä, onko tämä ruskea sittenkään mun juttu. Ehkä kuitenkin punasävyinen... Jospa löytyis joku graffittikuva Helsingissä kun pyörin.
PoistaJos blogissa on turhia hötkyile, kyllä se on seesteisen ihmisen tuntomerkki, oli kyseessä nainen tai mies.
Mutta jos muuten hötkyilee sitten kaikessa... Mulla ainakin blogi on miljoona kertaa seesteisempi kuin minä. Kiva, että joku kohta on ojennuksessa ja rauhallinen. :D
PoistaT. Lumiompun Katja
Ai se onkin niin, että heti kun sulkee läppäriläpsyn, alkaa suuna päänä säntäily, hötkyily, jahkailu ja pähkäily. Eli blogin rauhallinen ulkoasu on pelkkä illuusio, joka yrittää piilotella kaoottista todellisuutta... ;)
PoistaHauskoja ajatelmia! Minulla on hieman samankaltaiset ongelmat. En osaa päättää, mikä ulkoasu olisi järkevin. Ensimmäinen oli täysin pinkki. Toinen valkopinkki ja nyt jotain siihen lisää. Kuvia olen vaihdellut useammin kuin värejä. Olen miettinyt valkoista ja asiallista ulkoasua, mutta tylsistyisin siihen. Vaikeaa :)
VastaaPoistaOlen miettinyt, onkohan minulla jotenkin jakautunut persoonallisuus, koska olen kotona usein pinkeissä tai valkoisissa sisävaatteissa, kun ulkona "ihmisten ilmoilla" käytän usein mustaa tai farkkusinistä. Liittyykö tämä asiaan? Liittyy kai, koska värivalinnat vaatteissa tai blogeissa kuvastavat viestejä, joita haluaa lähettää muille ihmisille. On tää rankkaa ;)
PoistaBlogin ulkoasu on mitä mainion keskustelun- ja ongelmanaihe! :D Minäkin tapetoin blogini melko usein uudelleen eli olen tietenkin epävakaa ja epäluotettava ja kaikkea muuta epää - ehkä jopa epäihminen.
VastaaPoistaNyt on sinistä poikaväriä, vaikka salaa haaveilen lilasta, sillä se on lempivärini. En kuitenkaan ole rohjennut sellaista väriä blogiini iskeä, koska joku vielä luulee että olen prinsessa tai muu romanttinen tytönhupakko. Harlekiiniruutua on ollut nyt pitkän aikaa, mikä tietenkin kertoo siitä millainen narri ja pelle ja muutenkin mauton olen.
Tämä paperitausta on ihan kiva, mutta toki kannattaa vaihtaa heti kun tunuu siltä. Kyllä tällainen rypistetty paperinpala kielii siitä, ettet oikeastaan arvosta kirjallisuutta ollenkaan, vaan mieluummin rypistäisit kirjatkin paperitolloiksi ja heittäisit rodeen. Tai sitten haluat vihjata lukijoille, että blogissasi käsitellään vain ns. roskakirjallisuutta :D
Narri ja pelle! :D Prinsessa ja romanttinen tytönhupakko :D Johan vitsin murjaisit!
PoistaEi kun vakavasti ajattelin, että koska blogini on pelkkää roskaa sisällöllisesti ja tyylillisesti, miksei tämän ikävän totuuden voisi kertoa mahdolliselle lukijalle heti kättelyssä. Mahdollinen lukija tajuaa sitten heti, ettei tällaisen sekunda-roska-blogin kanssa kannata olla missään tekemisissä ja vaihtaa maisemaa, esim. Yleen tai Parnassoon. Oikeastaan haluaisin vielä korostaa roskalinjaani leimalla "Fake news" banneriin.
Kokeile rohkeasti lilaa blogiisi! Lila on lempivärejäni. Olen yrittänyt rajoittaa sen käyttöä, koska huomauteltiin.
Hassua, että lilan käytöstä on huomauteltu. Tämä keskustelu saa naurahtamaan, hyvik hoksattuja juttuja eri ulkoasuista :D
PoistaMutta onhan tässä keskustelussa myös vakava sivujuonne, koska naisen tai miehen tekemänä sama asia tulkitaan eri tavoin. Ehkä olen kuitenkin pikkasen liiotellut ja vienyt tulkinnat ihan uusille leveleille ;)
PoistaKivaa itseironiaa ja väripsykologiaa!
VastaaPoistaHeh, minulla on vaaleansininen tausta. Rauhallinen ja mietteliäs? Hih! En ole kiinnittänyt blogini ulkoasuun mitään huomiota. Otin vain tarjotuista valmistaustoista sellaisen, joka ei häirinnyt millään tavalla. En edes tiedä, miten joku itse valittu tausta blogiin liitettäisiin. En jaksa ottaa selvää mistään teknisistä asioista muutoinkaan. Mies teki kuvat minulle vuoden ajan, kunnes kyllästyi, ja minun oli pakko opetella se homma, ja tagitkin laitoin jälkijunassa, kun eräs bloggaaja huomautti, ettei minulta löydä mitään. Minä olisin iloinen, jos saisin vain kirjoittaa ja joku sihteeri hoitaisi blogin kutsuvan näköiseksi.
Mutta siis, Tuija, kiva tämä ryppypaperi, ja kiva on myös tuo Elegian kiusoitteleva tulkinta valinnastasi. :)
Mutta tiedättekö, minä olen alkanut nähdä haikeat siniset tyttöväreinä. Se alkoi siitä, kun huomasin kuvista, että Ruotsin pikkuprinsessat puetaan usein lemmikinsinisiin. Omalla pienimmällä lapsenlapsella, tyttövauvalla ei ole yhtään vaaaleanpunaista vaatetta, vaan paljon luononvalkoista, harmaata, mustavalkoista ja sinistä. On tyylikäs pikkuneiti.
Et jaksa ottaa selvää teknisistä asioista? No katos katos, oletko "antifeministinen prinsessa" joka on "heittäynyt avuttomaksi" (lainatakseni sinun omia ilmaisujasi)? Vai että oikein sihteeriä tarvit? Taidat sittenkin olla kuningatar. Että oikein kokonainen hovi pitäisi olla sinua palvelemassa.
PoistaJos nyt kuitenkin päätät ryhtyä kunnon feministiksi, teet jatkossa kaiken itse. Otat valokuvan, siirrät sen Windowsin valokuvavalikoimaan, avaat kuvan Paint-apuohjelmassa, pienennät sen Bloggerin hyväksymään kokoon, lataat sen Bloggerissa ja sen on siinä.
Olen mä Tuija jo kolme vuotta tehnyt kaikki kuvat itse, mutta en olisi millään viitsinyt aloittaa. Suuri helpotus, kun opettelin, koska on niin kiva lähettää myös s-postissa kuvia ja tykkään tosi paljon kuvankäsittelystä.
PoistaMieheni on palvelijaluonteinen ja minä prinsessa, kyllä, joissain asioissa, kahdenkesken ollessa. Mutta annas olla, kun meille tulee lapsia lapsukaisineen muutaman päivän vierailulle, silloin ollaan kyllä yhdessä palvelusväkeä.
Olenko sanonut noin "antifeministinen prinsessa", missä ja kenestä? Itse ajattelen olevani kyllä feministi, tottakai. Feminismi on nykyään niin monimuotoista, että vanha suffragetti-tyyppinen feministi nähdään kohta, ei kun jo nyt, aikansa eläneenä.
Tuli muuten mieleeni, miten onkin, että palveleva mies nähdään helposti edistyksellisenä, mutta palveleva nainen ei? No, historiastahan se johtuu. Jos minä kerron, että passaan miestäni (kuten myös teen, hoidan kynnet, silitän paidat) olen säälittävä, mutta kun mieheni kuskaa minua joka paikkaan, hän onkin ihailtava.
Kun elää pitkässä parisuhteessa syntyy työnjakoa. Ei molempien tarvitse tehdä kaikkea.
Vielä blogin ulkoasuun, minusta on tosi hienoa, että sinä ja monet muut jaksatte hioa myös blogin ulkoasua ja tarjoatte näin esteettisiä elämyksiä.
No kappas vaan, et edes muista. Olit käyttänyt ilmaisua "antifeministinen prinsessa" viime syksynä (erityis)herkkyyttä käsittelevissä keskusteluissamme, tai mitä ikinä ne olivatkaan. Minun mielestäni antifeministinen prinsessa on haukkumasana siinä missä idiootti tai suvakkihuorakin. Ja jos sinulla kerran on varaa nimitellä muita prinsessoiksi (myös miehiä?), olisi tietysti ihan kiva jos et itse olisi samanlainen.
PoistaKuten huomaat, minulla on jäänyt paljon hampaan koloon sinua vastaan. Muista unohtumattomista kommenteistasi minulle on jäänyt mieleen ilmaisusi "kukku, "puppu", bullshitti", "muotidiagnoosi", "kehittää" (=temmata tyhjästä?).
Ilmaisusi "tarjota esteettisiä elämyksiä" on pelkkää vittuilua. Blogini ulkoasun ei ole tarkoitus olla esteettinen merkityksessä nätti, vaan se on visuaalinen vitsi.
Tuija, en tiedä mitä muuta sanoa kuin sen, mitä ennenkin, että puhuin silloin ilmiöstä, en koskaan sinusta. Luulin, että tämä on jo selvä.
PoistaEn osaa sanoa kai enää mitään oikein. Huomaan, että ärsytän sinua ja herätän vihaa, kirjoitan mitä tahansa.
Tulkitset tuon lopun tavalla, jota en todellakaan tarkoittanut, negatiivisen kautta.
Tarkoitin vain kehua. Ihailen kauniisti tehtyjä blogeja, ja myös kokeilevia blogeja, vitsikkäitä, itseironisia, erilaisia. Siksi olen sinunkin blogissa vieraillut. Käyn edelleenkin, mutta en kommentoi, koska en halua aiheuttaa häiriötä.
Olen pahoillani.
P.S. Ei kannata etsiä toisten blogeista vanhoja juttuja ja kerätä niistä irrallisia sanoja, koska ne eivät kerro yksittäisinä mitään. Olihan sinullakin siellä julman pitkä kirosanalitania, nytpä muistui mieleeni. Se on minusta täysin ollutta ja mennyttä. Joka vanhoja muistaa... :)
Pyydän anteeksi, jos taas vastasin ärsyttävästi.
Olen varmaan dementoitunut, mutta noista sanoista tunnistan vain muotidiagnoosi-sanan omakseni. Kävin lukemassa niitä vanhoja juttujanikin (huh, siihen meni aikaa, sinä pompahdit ottamaan tämän aiheen esiin usein) ja löydän mielestäni vain korrekteja kommentteja. Kun nuo nyt ovat ihan lainausmerkeissä, niin viitsitkö laittaa vaikka s-postissa viestiä (ellet halua pilata omaa blogiasi), millaisten blogikirjoitusteni kommenteissa olen jotenkin pilkannut ja ketä. marjatta@mentula.net
PoistaNäistä Aronin erityisherkkyyskirjoista olen kyllä keskustellut joissain muissakin blogeissa. Ja moni muukin on pitänyt niitä arveluttavina.
Tulkintamme viimesyksyistä keskustelusta menevät pahasti ristiin. Sinun tulkintasi mukaan olet tarkoittanut minulle pelkästään hyvää ja kaikki kommenttisi ovat olleet asiallisia ja korrekteja. Minun tulkintani keskustelustamme on tämä: tulit sorkkimaan psyykettäni ja kun sait minut sekaisin, vedit sen jälkeen maton altani ja aloit pilailla kustannuksellani. Tätä kokemustaustaani vasten varmaankin ymmärrät, miksi tunnetilani vaihtelivat loukkaantumisesta raivoon jne.
PoistaTuskinpa tässä kannattaa ruveta saivartelemaan, kenen "totuus" on totta, koska tulkinnant ja tunteet ovat aina kokijalleen todellisia. Eli sinun "totuutesi" on totta sinulle ja minun "totuuteni" on totta minulle.
En jaksa ruveta poimimaan yksittäisiä ilmaisujasi blogisi kommenttilaatikosta. löydät ne itsekin jos haluat.
Mielestäni olen korostanut jo moneen kertaan, ettei kyse tietenkään ole pelkästä Aronista, joka ei ole muuta kuin yksi tutkija muiden joukossa. Sensitiivisyydestä ovat luonnollisesti kirjoittaneet myös miestutkijat e n n e n Aronia, kuten Jung, Jerome Kagan (Aron on käyttänyt Kaganin estyneisyystutkimuksia omien tutkimustensa pohjana) ja hans eyseck. Suomalaisista miehistä herkkyydestä on kirjoittanut mm. Juhani Mattila. Eli koko tämä paska ei todellakaan liity Elaine Aroniin. Toivon ettet jauhaisi tätä samaa nimeä kerta toisensa jälkeen.
Yritän tulla kanssasi toimeen kaikesta huolimatta. Luen blogiasi ehkä tarkemmin kuin koskaan aikaisemmin. Olen päättänyt, etten tule enää blogiisi "kiihtymään" (sinun ilmaisusi). Jos huomaan, että blogitekstiäsi lukiessani verenpaineeni alkaa nousta (melkein aina nousee), en kommentoi ollenkaan. Se on parempi minulle, se on parempi sinulle ja kaikille muille.
PoistaSitten vielä yksi asia, joka on häirinnyt minua jo pitkään. Olen nimittäin kokenut ylenpalttisen(?) kehumisesi jotenkin kiusallisena. Ilmeisesti sinun kokemusmaailmassasi kehuminen on pelkästään hyvä asia, mutta minun kokemusmaailmassani kehuminen on sekä hyvä että huono asia. Olen jo pitkään miettinyt, liittyykö kehumisesi opettajan rooliisi, joka on ehkä jäänyt sinulla päälle. En tiedä, miten asia on, mutta joka tapauksessa epäilen, että liiallinen kehumisesi on tapasi osoittaa ylemmyyttäsi. Yleensähän asia menee niin, että ylempiarvoinen kehuu alempiarvoista, ei koskaan toisinpäin. Jos kuitenkin olet tarkoittanut kehusi vilpittömiksi, pahoittelen negatiivista tulkintaani.
Totta, oppilaita on tärkeää kehua. Opettajana ei pärjää, jos käyttää ivaa. Tuija, rohkenen kysyä, kehutko sinä. Ja osoitatko myötätuntoa toisia tai itseäsi kohtaan?
PoistaOlen varmaan joskus käyttänyt sanaa kiihtyä, eikö se ole aika tavallinen sana.
Alempiarvoisuuden kokeminen on lähtöisin itsestä, en usko, että kehu sitä synnyttää.
Se miten näkee toisen ihmisen on myös lähtöisin itsestä. Monesti luullaan toisista kaikkea sellaista, mikä ei pidä paikkaansa, esim. että toisilla olisi helppoa ja itsellä vaikeaa.
Minua saa kehua mielin määrin. En koe sitä alentuvana. Moittimisen koen. Mutta kai sinulla oli siihen tarve. Olit noussut väärällä jalalla ja kukas muu siellä kuin "good old Marjatta", jota kurmottaa.
Eiköhän tämä molemminpuoliseen syyttelyyn perustuva keskustelu kannata lopettaa tähän. Paitsi jos välttämättä haluat viimeisen sanan. Tuskinpa saat, vaikka haluaisit, koska luin blogistani kätesi kipeytymisestä.
PoistaHyvää viikonloppua! (tämä ei ole aprillipila)
Juuri itse mietin laittavani ulkoasua uuteen uskoon, mutta vähän jumitan kun en tiedä mihin suuntaan sitä haluan viedä. Jospa tästä värianalyysin pariin. Hauska postaus(ja kommentit)! :D /Tiia
VastaaPoistaKun blogissanne on kaksi kaksi kokkia, saattaa syntyä melkoinen keitos. Toinen puoli Tiiaa ja toinen Tommia :-o
Poista