Kolikon kaksi puolta, osa 1

Anja Snellman
Antautuminen
WSOY, 2015
(kirja on oma ostos)

Olen jo puolisen vuottaa valvonut ja jauhanut sensitiivisyydestä. En märehdi tätä yhtä ja samaa aihepiiriä siksi, että nauttisin tästä suunnattomasti, vaan koska minun on pakko.

Sensitiivisyys (tai herkkyys tai aisti- ja tunneherkkyys tai hermostollinen herkkyys tai erityisherkkyys) on vahvasti geneettisesti perinnöllinen ominaisuus kuten kaikki muutkin temperamenttipiirteet. Olen tunnistanut joko itsessäni ja/tai joissain sukulaisisssani seuraavia herkkyyteen liittyviä ja sitä sivuavia asioita: arkuus, pelokkuus, vaivautuneisuus (Jerome Kaganin tutkima estyneisyys); taipumus loukkaantua (psykologiassa herkkyyttä on tutkittu termillä haavoittuvuus); hajuaistin yliherkkyys (aistiherkkyys); säpsähtely, pelästyminen (autonomisen hermoston reagointiherkkyys).

Ketä tämä kiinnostaa? Varmaankin lähinnä vain itseäni. Ehkä sitten kirjoitan tämän tekstin ensisijaisesti selventääkseni omaa päätäni, joka myllertää jatkuvassa kaaostilassa.

Periaatteessa kaikki temperamenttipiirteet luokitellaan sinänsä neutraaleiksi. Joihinkin ympäristöihin ja tilanteisiin tietty temperamenttipiirre sopii paremmin (goodness of fit), joihinkin huonommin (poorness of fit; Liisa Kelttikangas-Järvinen). Esimerkiksi impulsiivisuus sopii erittäin hyvin esiintyvälle jazzmuusikolle, jolta odotetaan heittäytymiskykyä, mutta impulsiivisuus lennonjohtajan ominaisuutena voisi johtaa jopa hengenvaarallisiin tilanteisiin.

Miten tämä liittyy Anja Snellmanin kirjaan? Kyllä liittyy, koska henkilökohtaisen tulkintani mukaan Antautuminen-romaani kuvaa sensitiivisyyttä (kirjassa: erityisherkkyys; Elaine Aron) kaikkien huonoimmillaan, kun taas romaani Lähestyminen kuvaa herkkyyttä kaikkein parhaimmillaan. Tämä on luonnollisesti vain omakohtainen mielipiteeni, ei absoluuttinen totuus.

Romaanin kertojan (Anu/Anja) elämää leimaa lapsuudessa ihmispelko. Anu kavahtaa pihalla leikkiviä lapsia eikä uskalla mennä mukaan. Hän tuntee olevansa ulkopuolinen, vääränlainen ja erilainen ja mieluiten vetäytyy syrjään. Anun kiinnostus muita kohtaan näkyy vaivihkaisessa tarkkailussa etäämpää. Jos tämä reagointi- ja toimintatapa ei ole estyneisyyttä Kaganin tarkoittamassa merkityksessä, mikä sitten on.

Anulla on psykologista herkkyyttä. Hän kykynee liiankin tarkasti havainnoimaan ilmeiden ja eleiden hienovaraisia vaihteluita sekä sanojen ja puheiden sisällön välisiä ristiriitoja. Siksi hän pystyy huomaamaan pimentoon tarkoitettuja piiloviestejä ja ristiriitaisia kommentteja, kuten "juhlapuheisiin sisältyviä vähettelyjä". Asiaa ei paranna se että kertoja kokee olevansa puolustuskyvytön sanallisia hyökkäyksiä kohtaan. Jos ihminen ei kykene puolustamaan itseään, tästä on valitettavan lyhyt matka marttyyriroolin ja uhri-identiteetin omaksumiseen. Tämä on mielestäni kaikkein pahin herkkyyden "lieveilmiöistä".

Romaanin kertojalla on havaittavissa aistiherkkyyttä esimerkiksi haju- ja kuuloaistin alueella. Hän havaitsee pieniä hajuvivahteita ja kuormittuu nopeasti arkipäiväisestäkin melusta ja hälystä.  Reaktioherkkyys ilmenee lapsuudessa esimerkiksi esiintymistilanteissa ylireagointina: silmissä sumenee, tärisee pelosta, mahaa koskee, melkein oksentaa.

Henkilökohtaisesti olen kuitenkin kiinnostunut tavoista, joilla herkkä yksilö yrittää peitellä herkkyyttään muita ihmisiltä ja mahdollisesti jopa itseltään. Juhani Mattilan tietokirjassa Herkkyys ja sosiaaliset pelot olen poiminut erilaisia keinoja piilotella herkkyyttä: välinpitämättömyys, vetäytyminen, varovaisuus, aggressiivisuus, tunnottomuus, kiltteys, tunteiden piilottaminen ja persoonattomuus. Romaanissa kertojan käyttämiä herkkyyden suojamuureja ovat ainakin opeteltu hymy, välttely, piiloutuminen, pakoilu, valehtelu ja tekosyiden kehittely, rauhallisen ulkokuoren rakentaminen ja perääntyminen ja peruuttaminen viime hetkellä. Kertoja turvautuu usein myös omiin rauhoittaviin mielikuviinsa Legosaarista, Humhumista, Silkkipaperilinnusta ja Mustasta Nallesta.

Tulkintani mukaan kaikki romaanin ilmiöt eivät välttämättä liity juuri sensitiivisyyteen vaan mahdollisesti muihin temperamenttipiirteisiin. Romaanissa korostuu kertojan intensiivisyys: innostuminen ja hurmioituminen ja niitä seuraavat kuormittuminen, sammuminen ja väsähtäminen. Myös älyllinen uteliaisuus, lukuvimma ja tiedonhalu on sensitiivisyydestä irrallinen piirre. Pohjimmaisesta arkuudestaan huolimatta kertoja saattaa myös olla provosoiva ja rohkea lehtikirjoituksissaan. Mielestäni kertojan viehtymys symmetriaan ja järjestelmällisyyteen ei liity sensitiivisyyteen vaan temperamenttipiirteeseen nimeltä rytmisyys. Kertojalla saattaa lisäksi olla taipumus lievään neuroottisuuteen eli taipumus murehtia ja huolestua, mikä johtaa usein negatiivisten mielialojen korostumiseen. Sitä onko kertoja enemmän introvertti vai ambivertti (introvertin ja ekstrovertin välimuoto) en osannut ratkaista.

Tämä blogitekstini on tyyliltään kuiva verrattuna Antautumisen kielelliseen rikkauteen ja sujuvaan lauserytmiin. Valittelen tätä puolta. Oikeastaan tekstini on jonkinlainen case study tai whatever, ei siis kirjallinen analyysi, juonireferaatti ja vielä vähemmän kirja-arvio.

Tässä tekstissä olisi ehkä jonkun mielestä pitänyt kirjoittaa enemmän Elaine Aronista. En tee sitä, koska koko erityisherkkyys-termi on tavallaan jo raiskattu ja saastutettu julkisuudessa. Henkilökohtaisesti olen kiinnostunut enemmänkin kokonaisnäkemyksestä, mitä eri tutkijat ja tietokirjailijat kirjoittavat herkkyydestä. Tietämiäni nimiä ovat Carl Jung (psykologinen herkkyys psykoanalyysissa), Jerome Kagan  (estyneisyys eli reaktioherkkyys), Hans Eysenck (reaktioherkkyys), Ted Zeff ja suomalaisista Liisa Kelttikangas-Järvinen (sensitiivisyys temperamenttipiirteenä), Janna Satri, Juhani Mattila ja Heli Heiskanen. Kaikkia näitä en ole lukenut.
 
-----------
Jos olet itse epäherkkä ja epäsensitiivinen ts. sinulla on varaa nimitellä herkkiä yksilöitä "antifeministisiksi prinsessoiksi" ja kutsua erityisherkkyyttä "muotidiagnoosiksi", älä missään nimessä kommentoi tätä tekstiä.
----------
Myöhempi lisäys:

1. Tämä teksti ei käsittele erityisherkkyyttä, vaan herkkyyttä yleismerkityksessä. Tiedän erittäin hyvin, että erityisherkkyys eli englanniksi Highly Sensitive Person tarkoittaa seuraavia asioita (muistisääntö DOES):
D - Depth of processing eli syvällinen (aisti)tiedon käsittely
O - Overarousability eli kuormitusalttius
E - Emotional intensity eli suora suomennus emotionaalinen intensiivisyys (vahva eläytysmiskyky)
S - Sensory sensitivity eli suora suomennus sensorinen sensitiivisyys (tarkka havaintokyky)

Erityisherkkyyden tieteellinen tutkimusnimi on sensory processing sensitivity. Näillä hakusanoilla löytyy useita tieteellisiä artikkeleita eri tutkijoilta. Sen sijaan en tiedä, mitä on biologien käyttämä tieteellinen tutkimusnimi eläinten erityisherkkyydestä, mahdollisesti Environmental sensitivity.

2. Tiedän, että erityisherkkyys ei ole mielenterveysongelma enkä ole sellaista teksissäni edes väittänyt. Tiedän myös, että ihminen voi olla samanaikaisesti sekä erityisherkkä että (psyykkisesti) sairas. Tämä sanotaan erityisherkkien nettisivuilla selvällä suomen kielellä.

3. Jossain erityisherkkien sivulla sanotaan myös, että erityisherkkyys ei aiheuta mutta ei myöskään poissulje mitään ominaisuuksia. Minun käsityskykyni mukaan tämä tarkoittaa sitä, että erityisherkän muut ominaisuudet voivat olla mitä hyvänsä. Maalaisjärkeni mukaan erityisherkkä voi olla mikä tahansa seuraavista: fyysisesti terve tai sairas, psyykkisesti terve tai sairas, lihava tai laiha, maalainen tai kaupunkilainen, rikas tai köyhä, nainen tai mies, nuori tai vanha, ihminen tai eläin(!), ekstrovertti tai introvertti, älykäs tai tyhmä, hetero tai homo, mukava tai kusipää, musikaalinen tai epämusikaalinen, turvallisuushakuinen tai elämyshakuinen, aktiivinen tai passivinen, boheemi tai säntillinen jne. Ainoa asia, mitä erityisherkkä ei käsittääkseni voi olla on tunnekylmä, koska se on ristiriidassa piirteen Emotional intensity kanssa.

Ihmiset eroavat toisistaan myös arvomaailmansa, kiinnostuksen kohteidensa, elämänkokemustensa, huumorintajunsa jne suhteen, joten kahdella erityisherkällä ei välttämättä ole mitään muuta yhteistä kuin erityisherkkyys.

4. Olen vihdoin viimein tehnyt erityisherkkien nettivuilla olevat testit. Ilse Sandin testissä sain muistaakseni 90 pistettä eli sen mukaan saatan olla erityisherkkä. Elaine Aronin englanninkielisessä testissä sain 20 pistettä eli sen mukaan saatan olla erityisherkkä. Jos on mahdollista saada mahdollisesta erityisherkkyydestäni lopullinen varmuus esim. FMRI-aivokuvauksessa, menen sinne heti, paitsi tietysti siinä tapauksessa jos kustannukset ylittävät kipukynnykseni. Aivokuvat eivät valehtele koskaan.

5. Tiedän, että erityisherkkyys ei loppujen lopuksi ole edes kovin harvinainen ominaisuus, jos arvioiden mukaan 20 % kaikista ihmisistä ja eläimistä on erityisherkkiä. Suomen kokoisessa maassa tämä taitaa tarkoittaa yli miljoonaa erityisherkkää ihmistä. Näillä mennään.

6. Olen nähnyt Teemalla esitetyn erityisherkkyyttä käsittelevän dokumentin kahteen kertaan. Se oli hyvä. Thank you for the documentary on Highly Sensitive Person. 
--------------------------------------------------

Myöhempi lisäys (8.5.2017)

Koska olen kuumakalle (Emotional intensity?) ja erityisherkkyys on minulle kuumaperuna, en tiedä pystynkö milloinkaan kirjoittaamaan tähän tekstiin kakkososaa jossa käsittelisin Anja Snellmanin romaania Lähestyminen. Tässä blogitekstissä, jota ei siis välttämättä koskaan synny, kirjoittaisin herkkyyden parhaimmista puolista. Sinänä surullista, koska Lähestyminen on minusta kaunis ja lämminhenkinen kirja.

Näin Anja Snellmanin esiintymässä Toivoa kirjallisuudesta -tapahtumassa. Jos käsitin ja muistan oikein, Snellman suunnittelee kirjaa Pentti Saarikosken mahdollisesta erityisherkkyydestä. Jännittävää.

Anja Snellman, kiitos ja anteeks.