Alkuun huomautus: Blogitekstini on maallikon kirjoittama ja omakohtainen. Jos haluat luotettavaa tietoa koronasta, suosittelen THL:n tai esimerkiksi Ylen sivuja. Motiivini kirjoittaa tämä teksti on yritys rauhoittaa omaa mieltäni ja selkeyttää ajatuksiani ja mahdollisesti tarjota vertaistukea.
Kuten alkukeväästä kerroin, sairastin ilmeisesti koronan. Varsinaiset oireeni kestivät kuukauden ja koko sen ajan olin pelkästään kotona sisällä sairastamassa. Oireeni tuntuivat päässä kauttaaltaan, silmissä, korvissa, keuhkoissa, sydämessä, suolistossa, lihaksissa, luissa, nivelissä, verisuonissa ja hermostossa. Kun koin niin sanotun paranemisen eli seurasi yksi oireeton päivä, riesanani ovat olleet jälkioireet, jotka ovat jatkuneet satunnaisesti jo kuusi kuukautta. Jälkioireeni ovat tuntuneet keuhkoissa, sydämessä ja pään alueen verisuonissa. Jälkioireita oli enemmän keväällä ja kesällä ja ne olivat pahempia. Syksyä kohden jälkioireet ovat lievittyneet ja harventuneet.
Jälkioireet ovat tuntuneet sydämessä outoina muljahduksina, sydämen äkillisenä takomisena ilman mitään syytä ja pelottavina tuntemuksina, että sydän on menossa epärytmiin. Tuntemukset ovat kestäneet kerrallaan muutaman sekunnin. Niiden aikana en ole voinut tehdä muuta kuin keskittyä kehon oireisiin ja olen yrittänyt rauhoittaa hermostoani hengittämällä syvään.
Pään alueen verisuonissa on tuntunut jälkioireissa outoa tykytystä. Tykytys ilmaantuu aina suunnilleen samaan kohtaan. Sillekään asialle en voi tehdä mitään. Mietin vain, mitä ihmettä verisuonissani oikein tapahtuu. Onko suoni tukossa ja poksahtamassa? En voi tietää.
Keuhkojen oudot tuntemukset ovat taas palanneet. Tälläkin hetkellä tuntuu lievää pistosta vasemmassa kyljessä. Eilen tuntui taas siltä kuin pitkällä ja paksulla neulalla olisi pistetty kylkeen ja reisien lihaksiin. Kun eilen olin kävelylenkillä, kyljissä tuntui puristavaa paineentunnetta. Tuntui lieviä hengitysvaikeuksia, mutta pystyin kuitenkin jatkamaan kävelylenkkiäni normaalisti ja tulin elävänä kotiin.
Koska mahdollista koronavirustartuntaani ei ole keväällä laboratoriovarmistettu, en voi varmuudella tietää, olenko edes sairastanut koronan vai jonkun muun tartuntataudin. Itse tietysti epäilen eniten koronaa. Minkään aikaisemman tartuntataudin, kuten flunssan tai influenssan, aikana minulla ei ole koskaan ollut näin laajaa oireiden kirjoa, oireeni eivät koskaan ole kestäneet niin pitkään, oireet eivät ole olleet niin vaikeita eikä taudista ole koskaan ole ollut näin vaikea parantua. Jos olen sairastanut flunssan tai influenssan, se on yleensä mennyt viikossa tai kahdessa ohi.
Soitin kyllä alkukeväästä (kun vihdoin viimein kykenin) koronaneuvontapuhelimeen. Sieltä sanottiin, että "diagnostiset kriteerit eivät täyty". Ilmeisesti olisi pitänyt olla kaiken muun paskan lisäksi vielä 41,5 asteen kuume. (Kuten varmaan kaikki muistaa, keväällä koronatestit rajattiin vain kaikkein vakavimmille tapauksille). Kuumetta minulla ei ollut koko aikana. Kun puhelimessa sanottiin, että testiin ei tarvitse tulla, sanoin etten edes pystyisi tulemaan kammottavien oireideni takia (en olisi edes jaksanut kävellä bussipysäkille) ja jos vaikka pystyisin en halua tulla koska tajusin olevani jo entuudestaan ihan riittävän sairas enkä halunnut altistaa itseäni enää uusille bakteereille ja viruksille. Niitä olisi varmasti kohdannut matkalla sairaalaan ja sairaalassa. Olisin saattanut altistaa myös muita taudille.
Keväällä soitin koronapuhelimeen siksi, että halusin tietää olivatko hengitysvaikeuteni niin vaikeita että minun pitäisi olla hengityskoneessa. Eivät olleet, koska puhuminen ei hengästyttänyt minua. Sairaanhoitaja olisi pystynyt tunnistamaan vakavan, sairaalahoitoa vaativan hengitysvaikeuden puheen perusteella.
Yritän tällä blogitekstilläni sanoa sitä, että nykyinen korona-aika on monella tapaa kuluttava. Se on kuluttava niille, jotka tietävät sairastaneensa koronan, niille jotka epäilevät sairastaneensa koronan ja niille jotka pelkäävät saavansa koronatartunnan. En edes tiedä, mikä lopulta on pahinta: sairastaa tauti vai pelätä tartuntaa. Molemmat kuormittavat kehoa ja mieltä. Tähän päälle lisätään tietysti huoli läheisten sairastumisesta.
Rehellisesti sanottuna olen jollain oudolla tavalla ollut jopa tyytyväinen, että olen jo todennäköisesti sairastanut koronan. Ainakin tiedän, miten kehoni reagoi siihen. Jos sairastun siihen uudestaan, niin onpahan ainakin tuttu tauti. Toisaalta ei ole mitään keinoa tietää, olisiko toinen mahdollinen tartunta lievempi, samanlainen, vakavampi tai täysin oireeton. En voi tietää sitäkään, onko minulla tällä hetkellä uusi tartunta vai ovatko nykyiset tuntemukseni aikaisemman tartunnan jälkioireita. Jos ne ovat jälkioireita, loppuvatko ne joskus vai jäävätkö ne pysyviksi? Pitäisikö hyväksyä, että satunnaisesti ilmaantuvat jälkioireet ovat kehoni "uusi normaali"?
Ja ylipäänsä: korona-ajan uusi normaali näyttää olevan jatkuva epävarmuus. Jotenkin sitä on vain kestettävä. Jos tämä jatkuu vaikka vuoden ennenkuin rokote vihdoin saadaan. Eipä tässä muuta kuin yrittäkää jaksaa.
Jos joku sattumalta ei ole vielä kuullut THL:n suosituksia, tässä ne tulevat:
1. Pidä turvaväli muihin ihmisiin.
2. Käytä maskia, jos turvaväliä ei voi pitää.
3. Desinfioi kätesi tai pese kätesi saippualla useita kertoja päivässä.
Ainoat terveysvinkkini, jotka uskallan maallikkona esittää, ovat tässä (ei pitäisi olla ristiriidassa terveysviranomaisten suositusten kanssa):
Vinkki 1. Yritä pysyä terveenä ja vältä sairastumista kaikin keinoin.
Vinkki 2. Jos kuitenkin sairastut, hyväksy tilanne ja jää kotiin sairastamaan. Sairaana kannattaa lopettaa kaikki turha sähläys ja keskittyä sairastamiseen. Samalla antaa keholle tilaisuuden alkaa parantaa itse itseään. Jos ei kotona pärjää, hakeudu sairaalaan.
Terveyttä!
Myöhempi lisäys: koronatestini tulos oli negatiivinen. Se on minulle valtava helpotus. Ilmeisesti nykyiset oireeni ovat keväällä mahdollisesti sairastetun koronan jälkioireita. Se, että sairastamani tartuntatauti voi aiheuttaa näin pitkällisiä terveysongelmia, ei ole hyvä asia, mutta parempi sekin kuin uusi tartunta. Sen voin vakuuttaa, että mistään luulotaudista ei ainakaan ole kyse. Entistä suuremmalla syyllä suosittelen välttämään tartuntaa kaikin keinoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti