Ennakko-odotukset häiritsevät

KIRJALLISUUS  ---  Sarah Waters: Vieras kartanossa, Tammi, 2011, Suomentanut Helene Butzow, (alkuteos englanniksi The Little Stranger, 2009)

Halusin lukea Sarah Watersin kartanoromaanin, koska Sofi Oksanen suositteli sitä Akateemisen kirjakaupan mainoksessa. Oksanen kuvaili romaania "pelottavaksi". Kirjan takakannessa romaania kuvaillaan "tutkielmaksi sodanjälkeisestä Britanniasta, jännittäväksi salapoliisiromaaniksi, puistattavaksi kummitusjutuksi, romanssiksi ja trilleriksi". Pakko myöntää, että minuun vetosi myös kuvitus, jossa kynttiläkruunu näyttää heiluvan ja nainen kirkuu kuin kauhusta.

Eniten minua kiehtoi ajatus kummittelevasta kartanosta. Odotin ja toivoin, että Watersin romaanissa olisi samankaltaista hiipivää kauhua kuin Charlotte Bronten Kotiopettajattaren romaanissa. Kuvittelin etukäteen myös, että Waters loihtisi vastaavaa outoutta kuin Charles Dickens romaanissa Suuria odotuksia. Mielessä välkkyi myös goottilainen kauhu, jossa karmeudet luikertelevat keskelle arkipäivää ja päivänvaloa. Tai tällaiseksi ainakin oletan goottilaisen kauhun. En ole lukenut, mutta olen kuullut romaanista The Turn of the Screw, jossa kartanossa joko kummittelee tai sitten tapahtumista kertova lastenhoitaja on hullu.

Juuri tällaista odotin, hulluuden ja tervehenkisyyden rajamailla liikkuvaa kauhua. Sitä en tietenkään Watersin romaanissa kohdannut muuta kuin paikoitellen. Sen sijaan kirjailija vatvoo pitkään kartanossa asuvan Caroline Ayresin ja lääkäri Faradayn pitkäveteistä rakkausjuttua, joka ei meinaa käynnistyä, ei sitten millään.

Ok, tunnustan että yläluokkainen maalaiskartano on ajoittain kiinnostava. Kartano rapistuu suunnilleen samaan tahtiin englantilaisen maalaisaateliston olot vaikeutuvat. Paikoitellen Waters onnistuu sävähdyttämään kartanon oudoilla tapahtumilla. Kartanossa kuuluu ylimääräisiä napsahduksia, paukahduksia ja askelten ääniä. Esineet liikkuvat itsestään, seiniin ilmaantui outoja läiskiä ja tulipaloja syttyy. Waters jättää lukijan arvuuttelemaan, johtuvatko oudot äänet ja tapahtumat kummittelusta, talon rappeutumisesta vai kenties kartanon asukkaiden hulluudesta.

Petyin romaaniin, koska mielestäni kauhua ei ollut tarpeeksi. Olisin toivonut, että kauhua tihkuisi jokaisessa luvussa. Mutta sen sijaan kauhuelementit oli sullottu muutamaan lukuun ja muissa luvuissa märehdittiin orastavaa rakkausjuttua. Boring!

Tämä on jo kolmas kerta lyhyen ajan sisällä, kun ennakko-odotukset pilasivat lukukokemukseni. Äskettäin tuskastuin nobelistin romaaniin, jossa odotin jotain muuta kuin mitä sain. Lukukokemukseni Pirjo Hassisen romaanista Rouva meni myös pilalle, koska takakannessa vihjailtiin, kuinka "valta kiihottaa vastakkaista sukupuolta". Odotin tietysti jotain todella rankkaa settiä, kuten sadomasokistista asetelmaa. Sitä ei ilmaantunut. Takakannen kirjoittaja häiritsi lukemistani myös väittämällä, että "mies puhuu Rouvasta kuin olisi tullut uskoon". Ehkä puhuikin, mutta vasta romaanin loppusuoralla. Sitä ennen odotin turhautuneena, milloin sensaatiokäryiset tapahtumat oikein käynnistyvät.

Minulla ei ehkä ole oikeutta syyttää muita lukuilon pilaamisesta. Ties kuinka monen fiilikset olen itsekin jo pilannut! Spoilereita on tullut kirjoitettua. Pahoitteluni. Jatkossa yritän muistaa laittaa spoilerivaroituksen heti tekstini alkuun, jos paljastan tekstissäni loppuratkaisun tms.

Myöhempi lisäys: Googlaamalla huomasin, että romaanista on kirjoitettu ainakin kymmenessä blogissa. En jaksa linkittää niitä tähän. Useassa blogissa romaania on kiitelty, mutta myös liialliseen synkkyyteen ja ajoittaiseen pitkäveteisyyteen on kiinnitetty huomiota.