KIRJALLISUUS --- Suvi Valli: Ohikulkija (Otava, 2011)
Luin Suvi Vallin esikoisrunokokoelman Ohikulkija, ja se meni minulta täydellisesti... ohi.
Mutta onneksi on ammattikriitikot, jotka sentään tajuavat nykyrunoutta. Olen siteerannut heidän asiantuntijalausuntojaan alla olevaan tekstimassaan, jonka olen hajasijoittanut samaan tapaan kuin säkeet runoilijan teoksessa:
ohuihin lankohin, jotka ompeleina, pätkinä ja vyyhteinä polveilevat kansissa ja sivuilla
runopuhetta kertomuksina elämistä, jotka soljuvat
ompelijan näpeissä lineaarisesti
elämänlankojen seuraaminen
musiikkitermien ja säveltäjien nimien viljelynä ja puheenvuoroina,
mutta myös kompositiossa itsessään,
voimistuvissa ja vaimentuvissa äänenpainoissa
äänenpainoissa ja aiheissa
vaikeaksi tulkitut modernistirunoilijat
lähentymisen ja loitontumisen aihe konkretisoituu
Lapin sota
perheen ja suvun puheiden ja kertomusten
kudelma
Saksa vallitsee teoksessa,
romantiikan runoilijoilta ja säveltäjiltä
per i y tyv ä
fragmenttien kaksoisluonne
kiireiseen aikaamme, ympärillä näkyvien ja kuuluvien
signaalien
monilukuisuuteen ja kaaokseen täyslaidallinen muis-
tin, historiankirjoituksen ja kuoleman jylhää tematiikkaa virtaavista joenuo-
mista ompelukoneen tikkausjälkeen
hajottaa runon rytmiseen osatekijöihinsä, punoo säkeet täyteen
intensiteetiltään eritasoisia merkityskudelmia
tahmeampaa, irrallis uu dessaa a n
jopa turhauttavaa runomat-
eriaalia
(Lähteet: Anna Saari, Kiiltomato; Janna Kantola, Helsingin Sanomat; Karri Kokko, Parnasso; Miikka Laihinen, Turun Sanomat)
No kyllä tämä runous on ihan erityistä - jotenkin samalla ihanalla tavalla kuin kolmisilmäiset ihmiset ja muut outoudet modernissa maalaustaiteessa. Minä pidän ;)
VastaaPoistaEn ihan tajunnut, pidätkö Suvi Vallin runoudesta vai yhdistelemästäni kriitikkositaattirunoudesta. Kauhea sanahirviö, kriitikkositaattirunous! Oli miten oli, pääasia että on hauskaa! ;)
VastaaPoistaPidin kyllä molemmista, on virkistävää sukeltaa joskus kylmään veteen...hehheh...
PoistaKyllä, nykyrunous herättää vastaavanlaisia tuntemuksia kuin uimahallin kylmävesialtaaseen hyppääminen tai hyiseen avantoon astuminen...
VastaaPoistaTuosta ensimmäisestä kuvasta tulee mieleen teiniaikojen suttuvihkoni tai jotkut kalenteriin tehdyt ajankuluraapustukset. Miksi, voi miksi en tajunnut tehdä niistä taidetta ;D
VastaaPoistaSiis en ymmärrä, tuollaista runoutta (muutenkin runotajuisuuteni on rajattua) nimittäin.
Sekundavalokuvastani ei näy, että "suttu" on graafisesti tehtyjä ompeleita. Aivorajoitteisuuteni takia en aluksi ymmärtänyt ompeleiden merkitystä, mutta kyllähän se valkeni, kun luin ammattikriitikkojen asiantuntijalausuntoja. Ompeleet viittavat siis tekstin säkeisiin, jotka etenevät kuin lankojen säikeet. En tiedä, ilahduttaako tällainen selitys sinua millään tavalla, mutta esitin se kuitenkin ;)
VastaaPoistaMutta hei, vaikka olet hävittänyt teiniaikojen suttuvihkosi, voit alkaa tuottaa nykyrunoutta vielä aikuisenakin. Ainakin itseäni kiinnostaisi kokeilla, minkälaista jälkeä saisin aikanaan nykyrunoilijana, vaikka olenkin ei-runoilija. Mikäli olen oikein käsittänyt, nykyrunoutta voi tuottaa ottamalla valmista tekstiä jostain ja muokkaamalla sitä omiin tarkoituksiin. Helppoa(?) ja hauskaa!
Joo, käveli tämän perusteella ohikulkija minunkin ohi. Sivuutti jätti kylmäksi osaan toki **** itse minä myös
VastaaPoistalaitella sanoja
lautaselle ^^^***^^^^^ puulusikka on kadonnut miten olen sen saattanutkadottaa
elämäin lanka ^^^kieppinä kutistui
lattialatojen alle.
Tulinpa juuri kirjastosta ja lainasin lisää - nykyrunoutta! Alkaa entistä enemmän kiinnostaa kokeilla omaa nykyrunoilua. Kauheaa jälkeä siitä tietysti syntyy, mutta ei mitään muuta kuin blogiin vaan näytille! Kokeile sinäkin, kun olet jo noin hyvin päässyt alkuun ;)
VastaaPoista