NÄYTTELY --- Lelun lumo (24.2-13.5.2012, Helsingin taidemuseo, Tennispalatsi)
Tunteella: en pitänyt Tennarin lelunäyttelystä. Näyttely herätti ärtymystä, inhoa, ihmetystä ja raivoa. Näyttelyssä ei ollut mitään lumoavaa. Itse asiassa se oli vastenmielisin, kylmin, kovin ja rumin näyttely, minkä olen nähnyt vähään aikaan. Näyttelyn nimi on väärä. Nimeksi voisi puolestani vaihtaa esimerkiksi "Kaikkien aikojen vastenmielisimmät lelut" tai jotain tyyliin "Älä koske! Älä leiki! Älä tunne! Älä hengitä!"
Lelunäyttelystä puuttui kokonaisnäkemys, mikä on mielestäni onnistuneen näyttelyn rakentamisen edellytys. Näyttelyyn haalituista esineistä puuttui yhteinen nimittäjä, mikä voi olla tietty aikakausi, teema, maa tai oikeastaan mikä tahansa yhdistävä tekijä. Sen sijaan näyttelyyn oli raahattu leluja periaatteella "mitä tahansa, mistä tahansa".
Onnistuneesta näyttelystä välittyy mielestäni myös jokin sanoma. Tässä näyttelyssä luonteva viesti olisi voinut olla "leikkiminen on kivaa", mutta ei. Sekavien leluvalintojen ja kantaaottavien taideteosten takia näyttelystä välittyi ristiriitainen sanoma. Aloin jopa epäillä, inhoaako näyttelyn suunnittelija leluja, leikkimistä ja leikkisyyttä jollain perustavanlaatuisella tavalla.
Ehkä on syytä kuvailla vähän perusteellisemmin näyttelyn esineistöä. Ensimmäisessä kerroksessa oli sekava kokoelma Nooan arkkeja eläimineen, eri ammatteihin liittyviä nukkeja - ja yllättäen robottileluja! Mikä kertomus tästäkin rakentuu? Ajalliset ja tyylilliset siirtymät ovat melkoisia eikä niitä ole vaivauduttu selittämään missään. Vastenmielisyys vain lisääntyi näyttelyn jatkuessa toisessa kerroksessa. Sinne oli raahattu kuljetusajoneuvoleluja, mutta suurin osa niistä vaikutti sellaisilta, joita katsellaan, mutta ei kosketeta, leikkimisestä puhumattakaan.
Seuraavaksi katsojan silmille vyörytetään sota-aiheisten lelujen vastenmielinen rivistö. Jopa natsihenkiset lelut olivat edustettuina näyttelyssä. Eräässä lelussa loisti hakaristi! Tästä siirryttiin luontevasti(?) nukkien ja nukkekotien vaaleanpunaiseen maailmaan. Yhtään kaunista tai viehättävää nukkea en muista nähneeni. Näyttelyn suunnittelijat ovat ilmeisesti nähneet paljon vaivaa etsiessään hirviöiltä näyttäviä nukkeja. Nukkien kasvot näyttivät valehtelematta vääristyneiltä tai muuten vain oudoilta. Nukkien kasvojen ilmeet olivat häpeileviä kuin nurkkaan ajatuilla eläimillä tai irstaita kuin bordellin emännillä.
Koko näyttelyn kruunasi nykytaiteilijan videoteos, jonka kuvaruudulla tuli loimusi ja kärventyneet muovinuket lojuivat etualalla kuin roviolla. Tähän taitaa tiivistyä koko näyttelyn sanoma: "Lelut pitää polttaa! Leikkiminen on typerää! Leikkisyys on halveksuttava luonteenpiirre!"
(tämä teksti on julkaistu aikaisemmin edellisessä blogissani nimeltä "Tapaus amusia")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti