KIRJALLISUUS --- Franz Kafka: Muodonmuutos (novelli teoksessa Nälkätaiteilija, Gummerus, 1999, suomentanut Aarno Peromies)
Franz Kafka (1883-1924) on yksi suosikkikirjailijoistani. Ihastuin hänen absurdiin maailmaan jo vuosikymmeniä sitten. Siteeraan heti alkuun pätkän Muodonmuutoksen alusta: "Kun Gregor Samsa eräänä aamuna heräsi levottomista unistaan, huomasi hän muuttuneensa vuoteessa suunnattomaksi syöpäläiseksi. Hän makasi panssarimaisen kovalla selällään ja näki, jos hieman kohotti päätään, kuperan, ruskean, kaarimaisiin kovettumiin jakautuneen vatsansa, jolta sängynpeite oli valumaisillaan alas. Hänen lukuiset, muuhun kokoon nähden surkean ohuet jalkansa sätkyttelivät avuttomina silmien edessä."
On ehkä moraalisesti arveluttavaa, että pidän Muodonmuutosta ennen kaikkea hauskana novellina. Eikö olisi luontevaa pitää novellia kuvottavana, sairaana tai vähintään surullisena? Tai eikö olisi syytä nähdä siinä heijastuksia juutalaiskielteisyydestä? Kafkahan oli itse juutalainen ja kirjoitusajankohtana juutalaisiin kohdistuva vihamielisyys alkoi voimistua. Eikö vastenmieliseksi eläimeksi muuttuminen kuvasta asennetta, jota juutalaisiin heijastettiin? Tuolloin alkoi levitä ajattelutapa, että juutalaiset ovat kuin syöpäläisiä, jotka olisi syytä tuhota. Omassa lukukokemuksessani sivuutan kuitenkin viittaukset antisemitismiin ja kiinnitän eniten huomiota Kafkan hullunhauskaan huumoriin.
Novellin koomisuus rakentuu mielestäni Gregorin mahdottomista tunnereaktioista. Mikä olisi luonteva ja psykologisesti uskottava reaktio, jos huomaa yhden yön aikana muuttuneensa jättiläismäiseksi koppakuoriaiseksi? Itse olisin ainakin järkytyksestä suunniltani. Pelästyisin niin, että luultavasti menettäisin tajuntani. Oletan tässä tietysti, että muuttuneesta olomuodostani huolimatta olisin säilyttänyt oman persoonallisuuteni enkä olisi saanut hyönteisen tajuntaa.
Mutta mitä tekee novellin Gregor Samsa? Ei yhtään mitään. Hän ei ole moksiskaan, vaikka on kadottanut ihmismäisen ulkomuotonsa ja muuttunut hyönteiseksi. Gregor on ainoastaan lievästi hämmästynyt, mutta ei millään muotoa järkyttynyt. Hän toteaa itsekseen: "Mitä minulle on tapahtunut?" ja jättää asian sikseen. Aivan kuin olisi kyse jostain arkipäiväisestä tilanteesta kuten nenän tukkeutumisesta nuhassa tai käden puutumisesta huonon nukkumisasennon takia.
Novellin kertojakaan ei päivittele tapahtunutta mitenkään, vaan siirtyy kuvailemaan huoneen sisustusta neutraaliin sävyyn. Ainoa asia, mikä herättää Gregorissa tunteita, on kolea sää ja sadepisaroiden ropina ikkunapeltiä vasten. Se tekee Gregorin apeaksi, koska hän ei halua lähteä ulos sateeseen kävelemään juna-asemalle. Tässä näkyy taas päähenkilön absurdi reagointitapa: Gregor ei usko, että hänen muuttunut ulkomuotonsa haittaisi kauppamatkustajan työtehtävien hoitoa. Hän on niin piintynyt työnarkomaani, ettei edes hyönteiseksi muuttuminen estä häntä ajattelemasta työtä.
Ainoa asia, mikä saa Gregorin todella säpsähtämään, on herätyskellon tikitys. Hän huudahtaa: "Taivaan vallat!", mikä taitaa olla hänen voimakkain tunnereaktio koko novellin aikana. Loppunovellin ajan minua huvittaa suunnattomasti Gregorin täydellinen kyvyttömyys ymmärtää perheenjäsenten järkytystä ja kauhua. Gregorin äiti pyörtyy järkytyksestä. Isä heristää raivoissaan nyrkkiään kuin ilmaistaakseen, että Gregor on tahallaan muuttanut olomuotoaan häntä ärsyttääkseen. Sisar suhtautuu suopeasti ja tekee kaikkensa tukahduttaakseen vastenmielisyytensä. Palvelijat ja vuokralaiset kaikkoavat. Prokuristi naulitsee katseensa Gregoriin ja poistuu paikalta takaperin kävellen.
Huomaan, etten pysty tässä tekstissä välittämään novellin hauskuutta. Siksi kehotan lukemaan Muodonmuutoksen itse ja miettimään, onko novelli traaginen, koominen vai jotain muuta. Entä mitä itse tekisit, jos huomaisit jonain päivänä muuttuneesi valtavaksi syöpäläiseksi? Järkyttyisitkö vai ajattelisitko kuin Gregor: "Ihminen voi hetkellisesti menettää työkykynsä?"
(tämä teksti on alun perin julkaistu edellisessä blogissani "Tapaus amusia")
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti