sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Täydellisen käsittämätöntä nykyrunoutta


KIRJALLISUUS  ---  Suvi Valli: Ohikulkija (Otava, 2011)


Luin Suvi Vallin esikoisrunokokoelman Ohikulkija, ja se meni minulta täydellisesti... ohi.


Mutta onneksi on ammattikriitikot, jotka sentään tajuavat nykyrunoutta. Olen siteerannut heidän asiantuntijalausuntojaan alla olevaan tekstimassaan, jonka olen hajasijoittanut samaan tapaan kuin säkeet runoilijan teoksessa:

                                                                ohuihin lankohin, jotka ompeleina, pätkinä ja vyyhteinä                     polveilevat       kansissa ja sivuilla

     runopuhetta kertomuksina elämistä, jotka soljuvat
                                       ompelijan näpeissä lineaarisesti

                                                                    elämänlankojen seuraaminen

                        musiikkitermien ja säveltäjien nimien viljelynä ja puheenvuoroina,
                                       mutta myös kompositiossa itsessään,
                                                            voimistuvissa ja vaimentuvissa äänenpainoissa
                                                 äänenpainoissa ja aiheissa

vaikeaksi               tulkitut               modernistirunoilijat

                         lähentymisen                ja            loitontumisen           aihe             konkretisoituu

               Lapin sota

perheen ja suvun puheiden ja kertomusten
                                                               kudelma

                                                    Saksa vallitsee teoksessa,
                                                    romantiikan runoilijoilta ja säveltäjiltä
                                                                                    per     i   y   tyv        ä


              fragmenttien kaksoisluonne

                                                             kiireiseen aikaamme, ympärillä näkyvien ja kuuluvien
                                                                               signaalien
                                                                        monilukuisuuteen ja kaaokseen täyslaidallinen muis-
                                              tin, historiankirjoituksen ja kuoleman jylhää tematiikkaa virtaavista joenuo-
                       mista ompelukoneen tikkausjälkeen 
                                            hajottaa runon rytmiseen osatekijöihinsä, punoo säkeet täyteen
                                intensiteetiltään                  eritasoisia                merkityskudelmia
                                            
                    tahmeampaa, irrallis   uu   dessaa   a    n
            jopa turhauttavaa          runomat-
                      eriaalia

(Lähteet: Anna Saari, Kiiltomato; Janna Kantola, Helsingin Sanomat; Karri Kokko, Parnasso; Miikka Laihinen, Turun Sanomat)

8 kommenttia:

  1. No kyllä tämä runous on ihan erityistä - jotenkin samalla ihanalla tavalla kuin kolmisilmäiset ihmiset ja muut outoudet modernissa maalaustaiteessa. Minä pidän ;)

    VastaaPoista
  2. En ihan tajunnut, pidätkö Suvi Vallin runoudesta vai yhdistelemästäni kriitikkositaattirunoudesta. Kauhea sanahirviö, kriitikkositaattirunous! Oli miten oli, pääasia että on hauskaa! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidin kyllä molemmista, on virkistävää sukeltaa joskus kylmään veteen...hehheh...

      Poista
  3. Kyllä, nykyrunous herättää vastaavanlaisia tuntemuksia kuin uimahallin kylmävesialtaaseen hyppääminen tai hyiseen avantoon astuminen...

    VastaaPoista
  4. Tuosta ensimmäisestä kuvasta tulee mieleen teiniaikojen suttuvihkoni tai jotkut kalenteriin tehdyt ajankuluraapustukset. Miksi, voi miksi en tajunnut tehdä niistä taidetta ;D

    Siis en ymmärrä, tuollaista runoutta (muutenkin runotajuisuuteni on rajattua) nimittäin.

    VastaaPoista
  5. Sekundavalokuvastani ei näy, että "suttu" on graafisesti tehtyjä ompeleita. Aivorajoitteisuuteni takia en aluksi ymmärtänyt ompeleiden merkitystä, mutta kyllähän se valkeni, kun luin ammattikriitikkojen asiantuntijalausuntoja. Ompeleet viittavat siis tekstin säkeisiin, jotka etenevät kuin lankojen säikeet. En tiedä, ilahduttaako tällainen selitys sinua millään tavalla, mutta esitin se kuitenkin ;)

    Mutta hei, vaikka olet hävittänyt teiniaikojen suttuvihkosi, voit alkaa tuottaa nykyrunoutta vielä aikuisenakin. Ainakin itseäni kiinnostaisi kokeilla, minkälaista jälkeä saisin aikanaan nykyrunoilijana, vaikka olenkin ei-runoilija. Mikäli olen oikein käsittänyt, nykyrunoutta voi tuottaa ottamalla valmista tekstiä jostain ja muokkaamalla sitä omiin tarkoituksiin. Helppoa(?) ja hauskaa!

    VastaaPoista
  6. Joo, käveli tämän perusteella ohikulkija minunkin ohi. Sivuutti jätti kylmäksi osaan toki **** itse minä myös

    laitella sanoja
    lautaselle ^^^***^^^^^ puulusikka on kadonnut miten olen sen saattanutkadottaa


    elämäin lanka ^^^kieppinä kutistui
    lattialatojen alle.

    VastaaPoista
  7. Tulinpa juuri kirjastosta ja lainasin lisää - nykyrunoutta! Alkaa entistä enemmän kiinnostaa kokeilla omaa nykyrunoilua. Kauheaa jälkeä siitä tietysti syntyy, mutta ei mitään muuta kuin blogiin vaan näytille! Kokeile sinäkin, kun olet jo noin hyvin päässyt alkuun ;)

    VastaaPoista