keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Vive le Google Translate!


En osaa ranskaa.
Je ne parle pas francais.

En anna sen kuitenkaan rajoittaa itseäni.
Je ne laisserai pas, cependant, restreindre moi.

Ratkaisen ongelman käyttämällä Google Translatea.
Correction du probleme en utilisant le Google Translate.

Kuten kaikki tietävät, GT:llä syntyy kerrassaan fantastista jälkeä, kun käännetään kieliä, joilla ei ole mitään yhteistä sanastollisesti eikä kieliopillisesti.
Comme tout le monde le sait, le GT a genere travail absolument fantastique, lorsgu'ils sont traduits dans les langues qui n'ont rien en commun lexicament et grammaticalement.

No just joo.
Pas seulement oui.

Luen siis edelleen Katherine Pancolin viihderomaania Krokotiilin keltaiset silmät.
Je lis encore Katherine Pancol divertissement romans Crocodile yeux jaunes.

Voi pyhä Sylvi!
Oh Holy Jesus!

Minulla on romaanista sekä ruusuja että risuja.
J'ai un roman, ainsi que des roses et des brindilles.

Plussana pidän Pancolin erittäin sujuvaa kirjoitustyyliä.
Sur le cote positif, je PANCOLE style d'ecrituretres lisse.

Pancolilta teksti suorastaan pulppuaa.
Pancole du texte jaillit effectiment.

Mutta minua häiritsee henkilöhahmojen stereotyyppisyys ja mustavalkoisuus.
Mais je suis pris la peine sur le stereotype de caracteres Septembre, et noir et blanc.

Jotkut kirjan juoniratkaisuista turhauttavat minua.
Une partie du trace des solutions de livres sont me laisser.

Esimerkiksi onko Shirleyn pakko kuulua brittiläisiin kuninkaallisiin?
Par exemple, si Shirley contrait d'appartenir a la famille royale britannique?

Tai onko kirjasto-Lucasin pakko olla miesmalli?
Ou si la biblioteque de Lucas lie a un modele masculin?

Tai miten helkkarissa esikoiskirjailijalle voidaan maksaa 25000 + 25000 euroa esikoiskirjasta?
Ou comment diable a payer 25000 euros + 25000 euros premier travail ecrivains publies?

Ei hyvää päivää.
Ne pas avoir une bonne journee.


Joku raja nyt sentään.
Au moins une de la limite aujourd'hui.

Eiköhän tämä ollut tässä.
Je suppose que cela etait ici.

Sain avattua sanallisen arkkuni - myös ranskaksi.
J'avais ouvert ma boite verbale - en francais.

Tämä bloggaus edustaa luonnollisesti huumoriani.
Ceci, bien sur, les blogs represente Humour. 

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Ranskalainen viihderomaani?


KIRJALLISUUS  ---  Katherine Pancol: Krokotiilin keltaiset silmät (ranskankielinen alkuteos: Les yeux jaunes des crocodiles, 2006), suomentanut Marja Luoma, Bazar 2012

Kirjoitan romaanista kaksiosaisen tekstin: a) lukemisen aikana ja b) lukemisen jälkeen.

a) Lukemisen aikana vatvon pakonomaisesti kysymystä: edustaako Krokotiilin keltaiset silmät viihdettä vai korkeakirjallisuutta? Mitkä ovat viihdekirjallisuuden tuntomerkit? Ovatko ne stereotyyppiset henkilökuvat, yksinkertainen juoni, alkeellinen tai teennäinen kieli, aihepiirin rajaaminen rakkauteen ja romantiikkaan, vaikeiden aiheiden välttely, glamourin ja eksotiikan yhdistäminen arjen kuvaukseen?

Romaania lukiessani minusta tuntuu koko ajan, että minulle tarjoillaan jotain: joko mukavia henkilöhahmoja joista voi pitää ja joihin voi samastua tai vastenmielisiä henkilöhahmoja joita voi inhota ja karsastaa. Päähenkilö Josephine on luonnollisesti miellyttävä. Hän on työteliäs perheenäiti, joka yrittää elättää perheensä käännöstöillä ja myöhemmin romaanihankkeella. Josephinen tyttäret, Hortense ja Zoe, ovat sympaattisia vaikkakin ajoittain kiukuttelevat ja juonittelevat. Josephinen paras ystävä Shirley on rempseä ja rohkea skotti, jolta luonnistuvat jopa karateiskut katutappelussa.

Romaanissa osa henkilöistä edustaa toista ääripäätä. Lähes kaikki miehet ovat vastuuntunnottomia pettäjiä. Josephinen aviomies on lähtenyt lipettiin uuden naisensa kanssa ja muuttanut Afrikkaan krokotiilifarmille! Isäpuoli Marcel pettää salaa työpaikallaan sihteerinsä Josienen kanssa. Marcel on kuvattu rahvaanomaiseksi, lihavaksi mutta rikkaaksi. Iris-sisaren aviomies Philippe on ilmeisesti myös ryhtynyt aviorikoksiin. 

Henkilöiden inhokkilistan kärjessä ovat kuitenkin naiset. Sihteeri Josiene on kliseinen hahmo. Hän on rietas, irstas, laskelmoiva mutta kuitenkin osittain jopa sympatioita herättävä: onhan hän lapsuudessaan joutunut insestin ja väkivallan kohteeksi. Josephinen ja Iriksen äiti Henriette kiilaa kakkoseksi romaanin iljettävien henkilöiden listalla. Henriette on kuiva, ilkeä, riitaisa, rahanahne ja vallanhaluinen. Henriette on romaanissa kuvattu pelkästään ulkopäin. Lukijalle ei valoteta, mikä on hänen "ongelmakäytöksensä" takana.

Romaania lukiessani koin myös, että minulle tarjoillaan vuorotellen joko kuluttavaa arkea tai glamouria ja eksotiikkaa. Rasittavaan arkeen kuuluvat mm. rahaongelmat, ihmissuhdekiemurat, työn loppuminen ja pätkätyöt ja naisilla luonnollisesti ulkonäköongelmat. Arkisten ongelmien vastapainona romaani tuputtaa kuin lautasella glamouria, kuten Andrey Hepburnin täydellistä(?) elämää, huippumuodin shoppailua ja ylellisiä uimahalleja. Eksotiikkaa romaanissa tyrkyttää afrikkalainen krokotiilifarmi, jossa kiinalaiset valmistavat krokotiilinlihasäilykkeitä ja krokotiilinnahkaisia laukkuja ja kenkiä.

Romaaniin uppoutuessani mielessäni kävi kysymys, jos kerran naisille on olemassa viihdekirjoja, joissa esitellään erilaisia naistyyppejä (esim. perheenäiti, petetty nainen, vamppi, hottis, kaunotar, lutka, ilkimys, tyranni, juonittelija), joihin lukijan oletetaan joko samastuvan tai vierastavan, miksei miehille ole vastaavia viihderomaaneja, joissa miehille tyrkytetään stereotyyppisiä mieshahmoja (esim. panomies, impotentti, 100 % hetero, umpihomo, kaappihomo, kiihkeä latinorakastaja, puhumaton ja pussamaton suomimies, machomies, tohvelisankari, siitosori, tuhkamuna, bodari, hintelä anorektikko, läskikasa, fitnessintoilija, pehmoisä vs. etäinen isä, työnarkomaani vs. rapajuoppo jne). Ilmeisesti ei ole kysyntää. Ehkä miehet katsovat mieluummin miestenelokuvia kuten Bondeja (pahoitteluni karkean stereotypiani johdosta)    

b) mielipiteeni kirjasta, jonka kirjoitan kunhan olen lukenut romaanin loppuun

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Suosikkielokuva: Saksikäsi Edward

(kuvat sivulta: imdb)
ELOKUVA (dvd)  --- Saksikäsi Edward (1990)(Edward Scissorhands)

Ohjaaja: Tim Burton
Käsikirjoitus: Tim Burton, Caroline Thomson
Pääosissa: Johnny Depp, Winona Ryder, Dianne Wiest, Anthony Michael Hall, Kathy Baker, Vincent Prince
Genre: draama, fantasia

Olen Tim Burton -fani. Olen ollut aikeissa kirjoittaa tästä elokuvasta jo ikuisuuden, mutta jännitykseni takia en ole pystynyt. En tiedä, tuleeko tästä nytkään mitään. Jos ei tule, ainakin jää kuvat katsottaviksi. Toivottavasti kuvien julkaisu on laillista toimintaa.

(apua, kirjoittaminen ei lähde käyntiin, kuuntelen vain tietokoneen huminaa ja maistan yhä balilaisen inkivääriteen maun suussani)(ratkaisu ongelmaan: lisää kuvia)


(uusi ratkaisuyritys kirjoituskammoon: kokeilen kysymys-vastaustekniikkaa)

Kysymys: Tuija, kuinka monta Tim Burtonin elokuvaa sinulla oikein on dvd:llä?
Vastaus: Tuohon kysymykseen on helppo vastata. Tässä lista: Saksikäsi Edward, Sweeney Todd - Fleet Streetin paholaisparturi, Dark Shadows, Corpse Bride, Jali ja suklaatehdas, Liisa Ihmemaassa, Beetlejuice, Big Fish, Batman ja Batman - paluu.

K: Onko Tim Burton kaikkein aikojen suosikkiohjaajasi?
V: Omistamieni dvd-levyjen perusteella näin voisi päätellä, mutta fanitan täysillä myös David Lynchiä ja Pedro Almodovaria. Klassikoista minuun vetoaa myös Alfred Hitchcock ja Stanley Kubrick. Ylipäänsä arvostan ohjaajia, joilla on tunnistettava kädenjälki.

K: Mikä sinuun vetoaa Tim Burtonin elokuvissa?
V: Omaperäisyys, värikylläisyys, outous, huumori ja lämpö.

K: Miksi pidät juuri tästä elokuvasta?
V: Eniten minua kiehtoo varmasti ristiriidat: pastellinvärinen omakotitaloalue vs. synkkä goottinen linna, normaalius vs. epänormaalius, hyvyys vs. pahuus, säntillisyys vs. taiteellisuus, ulkopuolisuus vs. sisäpiirit. Pidän siitä, että elokuvan maailma on kaikessa outoudessaan kuitenkin uskottava ja tunnistettava. Pidän tavasta, jolla elokuva vaikuttaa minuun: se rauhoittaa ja tyynnyttää. Mitä oudompia henkilöitä ja tapahtumia, sen tavallisemmaksi tunnen itseni.


K: Mitä mieltä olet saksikätisestä Edwardin hahmosta?
V: Eilisellä katselukerralla rinnastin Edwardin Mary Shelleyn romaanissa Frankenstein esiintyvään hirviöön, joka näyttää ulkoisesti kammottavalta, mutta hirviön sisältä paljastuu hyvä sydän. Aluksi hirviö yrittää auttaa ihmisiä parhaansa mukaan, mutta huonon kohtelun takia kääntyy toiseen äärimmäisyyteen ja alkaa vainota ihmisiä. Edward on astetta lievempi versio Frankensteinin hirviöstä. Tai no, yllä oleva vertaus ontuu. Edwad ei ole hirviö, vaan epävarma ja hellyyttävä kummajainen. Elokuvassa Edward otetaan ensin avosylin vastaan, sitten häntä huijataan ja hänestä yritetään hyötyä. Kohta häntä vieroksutaan ja lopuksi karkotetaan yhteisöstä. Lopussa Edward palaa paikkaan, jonka hän tuntee kodikseen eli linnaansa, jonka pihaa koristavat hänen lehtipensasveistoksensa.
 
K: Tuija, tuntuuko sinusta mielekkäältä puhua lempielokuvastasi (tai siis yhdestä niistä)?
V: Eipä juuri. Tuntuu tukalalta. Olisi helpompi puhua jostain itselleen yhdentekevästä elokuvasta, johon pystyisi ottamaan kunnolla etäisyyttä. Fanituksen kohteesta puhuminen nolostuttaa. Vähemmästäkin tuntee itsensä idiootiksi.
K: Melkoista imbesilli-lätinää tämäkin bloggaus kyllä edustaa. Koetko, että tällaisen tuuban julkaisemisesta olisi kuitenkin hyödyttänyt sinua jollain tavalla?
V: No, ehdottomasti häpeänsietokykyni harppasi aimo askeleen eteenpäin. Ja sainhan tämäkin pakkomielteen hoidettua pois päiväjärjestyksestä.
K: Aivan.