3 x tanssi

Kirjoitan jälkikäteen haihtuvista muistikuvistani kevään aikana näkemistäni tanssiesityksistä.  Tekstini tarkoitus on kai osoittaa, että ihmisen (minun) muisti on kaikkea muuta kuin luotettava. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän muistikuvat hämärtyvät ja sekoittuvat.


Tango (esitys Kansallisooperassa)

   jalkojen kiepautukset  nykäisyt   jäykät lantiot  laahaukset   
tuska ja intohimo    vakavuus  ja vihaisuus kuin flamencossa
      missä salsan leikkisyys ja keinuvat lantiot
 punaisen ja mustan liitto
    miehet, miehet  mustissa chinos-housuissaan mustat paitapuserot mustat lierihatut
       tanssivat miehet, niin hyvännäköisiä!
  Jorma Outinen,  ei huono
       tangon ilmaisun uudistaminen, Suomi-Argentiina-Suomi
         ristiriita  lähteä pysyä lähteä



The Dancer (elokuva)

                hulmuavat sifonkikankaat   väreilevät värit
       valovaikutelmat  kuin siivet  kuin terälehdet
    mies kylpyammeessa   luodinrei'istä valuu punaista vettä
       myrkytetty huulipuna, älä ota vastaan
         kukkakimppu, älä ota vastaan
      kirjekuori, älä ikinä avaa, älä koskaan lue korttia
                 metsät, laaksot, meret, laivat, kaupungit 
    liekehtivä auto, sekoitanko toiseen elokuvaan
                   mitä tapahtui? 
      murrettu värimaailma ennakoi pahaa
             onnettomuudet vaanivat
           virhetulkinta  harhauduin
              valkomekkoiset naiset tanssivat metsässä
         patentti  kaikki hyvin?


               
Mr. Gaga (dokumenttielokuva)

         mies mies mies nainen nainen nainen
   tanssii kuin eläin  vetäytyy kohti maata  
        olen nähnyt tuon joukkokohtauksen aikaisemmin
            Israel-Amerikka-Israel
         mitään autistista veljeä ei koskaan ollut
             tanssimiselle ei löydy syytä
         auto-onnettomuudessa loukkaantunutta mummoa ei ollut
                 lähtivät pois itkien tai raivoten mutta palasivat aina
              nainen lähti itkevän lapsen perään
                       mies jähmettyy  
                 luonnollinen pakoton tapa liikkua  alkukantaisuus
           koreografi vaatii yritä uudestaan ja uudestaan uudestaan ja uudestaan 
    
mutta mitä on tanssi?  järjestettyä liikettä?
       mitä on musiikki? järjestettyä ääntä?
         mitä on kirjallisuus? järjestettyjä sanoja?
   mitä ja miksi on taide?
         mikä on esteettistä? pitääkö tanssin näyttää kauniilta? pitääkö tanssin viihdyttää? onko olemassa erikseen "viihdetanssi" ja "taidetanssi"?
      onko tanssissa oma kerronta?
       onko strip tease taidetta? onko sillä oma estetiikka?
   onko burleski taidetta? onko hip hop? free jazz? fado? disco? klezmer? iskelmä? rock? ooppera?
     onko maalaus enemmän taidetta kuin installaatio?
        onko valokuva parempi kuin videoteos?
     onko grafiikka taidetta mutta sarjakuva ei?
        onko grafitti taidetta?
        onko uskonnollinen taide taidetta mutta poliittinen ei?
            onko huonosti myyvä taide parempaa kuin kaupallisesti menestynyt?
      tarvitaanko taidetta?
           mitä olisi jos ei olisi taidetta?
          onko taide kuin uskonto? sisäänrakennettu ihmiseen


Tekstini on ehkä saanut kyseenalaisen innoituksen Friedrich Nietzschen filosofisesta teoksesta Iloinen tiede (minkä olen lukenut joskus), jossa kysytään, miksi tavoitella tietoa kun voi yhtä hyvin hamuilla epätietoa (jos muistan oikein). Tässä tekstissäni pohdin, miksi tavoitella selkeyttä kun voi yhtä hyvin tavoilla epäselvyyttä!

Huonosti muistetuista taide-elämyksistä

Varoitus: tekstini sisältää sekavaa jaarittelua

Näin tässä kuussa Kenneth Greven Lumikuningatar-baletin Kansallisoopperassa. Olisin halunnut kirjoittaa siitä blogitekstin, mutta en pystynyt, koska en mielestäni muistanut esityksestä tarpeeksi. Tämän jälkeen aloin miettiä, kuinka paljon ylipäänsä muistan kokemistani taide-elämyksistä: lukemistani kirjoista, näkemistäni elokuvista, katsomistani teatteriesityksistä, kuuntelemistani musiikkiesityksistä. En juuri mitään. Pelottavan vähän. Tai jos jotain muistan, muistan "vääriä" asioita.

Mutta pitäisikö tästä huolestua? Tai muuttuvatko taide-elämykset arvottomiksi, jos en pysty muistamaan "oikeita" asioita? Mielestäni ei. Ja mitkä ovat "oikeita" asioita? Pitäisikö minun (tai kenen tahansa lukijan) pystyä muistamaan vuosia sitten lukemansa kirjan juoni, henkilöt, tapahtumapaikat, kerronta- ja kirjoitustyyli ja muuta tärkeää? Onko kirjan lukeminen ollut turhaa, jos siitä ei pysty palauttamaan juuri mitään mieleen? Jos ei muista muuta kuin oman lukutunnelman tai jonkin yksittäisen kohtauksen.

Monesta teatteriesityksestäkään en pysty muistamaan mitään muuta kuin täysin epäolennaisia asioita, kuten tunnelmia väliajalta. Muistan parfyymien, puuterin ja alkoholipitoisten drinkkien hajun. Muistan kihelmöivän odotuksen. Muistan joitain keskustelunpätkiä teatteriseuralaisteni kanssa. Muistan ylimakeiden kakkupalojen maun. Muistan valojen heijastumisen Töölönlahdelle, kun seisoin ikkunan edessä Helsingin kaupunginteatterissa väliajalla. Tarkoittaako tämä sitä, että itse teatteriesitys olisi ollut täysin yhdentekevä, koska siitä ole jäänyt minulle minkäänlaisia muistijälkiä? Mielestäni ei.

Joistain lapsena näkemistäni elokuvista tai lukemistani kirjoista on jäänyt kummallisia muistijälkiä. Saatan muistaa elokuvasta pitkiä pätkiä, mutta en muista sen nimeä. Eräästä scifiaiheisesta elokuvasta muistan, kuinka avaruusalus laskeutui maan pinnalle ja hautautui hiekkarannalla hiekan sisälle. Avaruusalus imaisi hiekalla käveleviä ihmisiä sisäänsä. Avaruusoliot asensivat ihmisten niskaan piilevyjä, joiden avulla ne pystyivät manipuloimaan ihmisten käytöstä. Muistan elokuvan, koska siinä vallitsi kammottava epäuskon ja epätoivon tunnelma.

Mitä ihmettä yritän tällä tekstillä sanoa? Kai sitä, että "väärät" muistikuvat tai "väärät" käsitykset ja tulkinnat taideteoksesta eivät estä tutustumasta eri taidelajeihin. Minä (tai kuka tahansa muu) voi lukea kirjoja, katsoa elokuvia, käydä teatterissa ja muissa kulttuuritapahtumissa, vaikka ei ymmärtäisi tai muistaisi taideteoksia "täydellisesti". Ja mitä on "täydellisyys"? Kuka sen päättää? Millaisia olisivat "täydelliset" havainnot, "täydelliset" muistikuvat ja "täydelliset" tulkinnat? Eivätkö kenen tahansa ihmisen havainnot ole vajavaisia, muistikuvat hataria ja tulkinnat enemmän tai vähemmän subjektiivisia? Ainakaan henkilökohtaisesti en usko, että jollain tietyllä henkilöllä tai tietyllä taholla olisi halussaan absoluuttinen totuus jostain taideteoksesta.

Jos vielä palaan alkuperäiseen aiheeseeni eli balettiesitykseen. Minua kammottaa ajatus, että en voi enää koskaan palata tähän esitykseen. Voin tietysti mennä uudelleen katsomaan samaa balettia, mutta se ei ole enää sama esitys. Eikä näkemääni esitystä ole saatavilla tallenteena. Samalla tavalla teatteriesityskin katoaa mielestä kuin savu ilmaan. Mieleeni saattaa tarttua joitain mielivaltaisia vaikutelmia, joiden totuudellisuutta en voi enää koskaan tarkistaa. Musiikkiesityksestä muistikuvia jää vielä vähemmän, koska äänet eivät tartu muistiini samalla tavalla kuin kuvat tai sanat.

Onneksi sentään kirjan voi lukea monta kertaa uudestaan tai elokuvan voi katsoa dvd:ltä rajattomia kertoja. Viime aikoina olen yrittänyt saada otetta David Lynchin elokuvasta Mulholland Drive (2001), jota olen katsonut kahteen otteeseen dvd:lta. Voin katsoa elokuvan vielä lukuisia kertoja, mutta tulenko koskaan ymmärtämään sitä? Lynch on tyylilleen uskollisena sekoittanut pakan niin, etten ehkä koskaan pysty erottamaan unta valveesta, unelmia todellisuudesta enkä edes ihmistä toisesta ihmistä. En, vaikka muistaisin elokuvan "täydellisesti".