perjantai 9. kesäkuuta 2017

3 x tanssi

Kirjoitan jälkikäteen haihtuvista muistikuvistani kevään aikana näkemistäni tanssiesityksistä.  Tekstini tarkoitus on kai osoittaa, että ihmisen (minun) muisti on kaikkea muuta kuin luotettava. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä enemmän muistikuvat hämärtyvät ja sekoittuvat.


Tango (esitys Kansallisooperassa)

   jalkojen kiepautukset  nykäisyt   jäykät lantiot  laahaukset   
tuska ja intohimo    vakavuus  ja vihaisuus kuin flamencossa
      missä salsan leikkisyys ja keinuvat lantiot
 punaisen ja mustan liitto
    miehet, miehet  mustissa chinos-housuissaan mustat paitapuserot mustat lierihatut
       tanssivat miehet, niin hyvännäköisiä!
  Jorma Outinen,  ei huono
       tangon ilmaisun uudistaminen, Suomi-Argentiina-Suomi
         ristiriita  lähteä pysyä lähteä



The Dancer (elokuva)

                hulmuavat sifonkikankaat   väreilevät värit
       valovaikutelmat  kuin siivet  kuin terälehdet
    mies kylpyammeessa   luodinrei'istä valuu punaista vettä
       myrkytetty huulipuna, älä ota vastaan
         kukkakimppu, älä ota vastaan
      kirjekuori, älä ikinä avaa, älä koskaan lue korttia
                 metsät, laaksot, meret, laivat, kaupungit 
    liekehtivä auto, sekoitanko toiseen elokuvaan
                   mitä tapahtui? 
      murrettu värimaailma ennakoi pahaa
             onnettomuudet vaanivat
           virhetulkinta  harhauduin
              valkomekkoiset naiset tanssivat metsässä
         patentti  kaikki hyvin?


               
Mr. Gaga (dokumenttielokuva)

         mies mies mies nainen nainen nainen
   tanssii kuin eläin  vetäytyy kohti maata  
        olen nähnyt tuon joukkokohtauksen aikaisemmin
            Israel-Amerikka-Israel
         mitään autistista veljeä ei koskaan ollut
             tanssimiselle ei löydy syytä
         auto-onnettomuudessa loukkaantunutta mummoa ei ollut
                 lähtivät pois itkien tai raivoten mutta palasivat aina
              nainen lähti itkevän lapsen perään
                       mies jähmettyy  
                 luonnollinen pakoton tapa liikkua  alkukantaisuus
           koreografi vaatii yritä uudestaan ja uudestaan uudestaan ja uudestaan 
    
mutta mitä on tanssi?  järjestettyä liikettä?
       mitä on musiikki? järjestettyä ääntä?
         mitä on kirjallisuus? järjestettyjä sanoja?
   mitä ja miksi on taide?
         mikä on esteettistä? pitääkö tanssin näyttää kauniilta? pitääkö tanssin viihdyttää? onko olemassa erikseen "viihdetanssi" ja "taidetanssi"?
      onko tanssissa oma kerronta?
       onko strip tease taidetta? onko sillä oma estetiikka?
   onko burleski taidetta? onko hip hop? free jazz? fado? disco? klezmer? iskelmä? rock? ooppera?
     onko maalaus enemmän taidetta kuin installaatio?
        onko valokuva parempi kuin videoteos?
     onko grafiikka taidetta mutta sarjakuva ei?
        onko grafitti taidetta?
        onko uskonnollinen taide taidetta mutta poliittinen ei?
            onko huonosti myyvä taide parempaa kuin kaupallisesti menestynyt?
      tarvitaanko taidetta?
           mitä olisi jos ei olisi taidetta?
          onko taide kuin uskonto? sisäänrakennettu ihmiseen


Tekstini on ehkä saanut kyseenalaisen innoituksen Friedrich Nietzschen filosofisesta teoksesta Iloinen tiede (minkä olen lukenut joskus), jossa kysytään, miksi tavoitella tietoa kun voi yhtä hyvin hamuilla epätietoa (jos muistan oikein). Tässä tekstissäni pohdin, miksi tavoitella selkeyttä kun voi yhtä hyvin tavoilla epäselvyyttä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti