Sivut

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Sivuhuomio: Käyttökirjallisuutta?

(kirjanmerkki ostettu museosta HAM)
Kuten edellisessä postauksessa kerroin, olen viime aikoina lukenut romaaneja englanniksi. Tavoitteenani on  kehittää englannin kielen taitoani. Olen siis käyttänyt kaunokirjallisuutta oppikirjoina. Aivan kuin olisin syyllistynyt jonkinlaiseen väärinkäyttöön tai peräti hyväksikäyttöön. Tuntuu melkein, että minun pitäisi pyytää anteeksi kirjailijalta, että olen käyttänyt hänen fiktiivistä luomustaan väärään tarkoitukseen.

Mitkä sitten olisivat kaunokirjallisuuden oikeita käyttötarkoituksia? Satujen sanotaan kehittävän lapsen tunne-elämää, empatiakykyä, sanavarastoa, kielellistä tajua ja mielikuvitusta. Oletan, että monet aikuiset käyttävät kaunokirjallisuutta melkein samaa tarkoitukseen. Luulisi, että fiktiivisten tarinoiden lukeminen kehittäisi myös kerronnallisten rakenteiden tajua, kielellisten tyylien tajua, muistia, ennakointikykyä ja visualisointia. Itse käytän kirjallisuutta usein elämysten metsästämiseen. Osa ihmisistä on kuitenkin sitä mieltä, että kaunokirjallisuuden lukeminen on tarpeetonta eikä se kehitä ihmisessä yhtään mitään.

Onko edes olemassa ehdottomasti tuomittavia tapoja käyttää kaunokirjallisuutta tai muita kirjoja? Mitäpä jos ei olekaan harras uskovainen ja lukee hartauskirjallisuutta kuin piru raamattua? Mitä jos lukee nykyrunoutta kuin vitsikirjaa? Tai jos ei käytäkään dekkareita kokeakseen jännitystä, vaan rentoutumiseen juuri ennen nukahtamista? Entä jos käyttää kirjoja pelkkänä paperimassana materiaalina tilataiteessa? Mitä jos jollekulle ihmiselle kirjallisuus ei merkitse mitään, mutta hän haluaa antaa itsestään sivistyneen vaikutelman ja käyttää kirjoja hyllymetritavarana kirjahyllyssään? Minusta se olisi kirjojen halventavaa käyttöä.

En ole enää itsekään varma, mitä yritän tällä blogiraapustuksella sanoa. Kai jotain sellaista, että kaunokirjallisuuden lukeminen voi parhaimmillaan kehittää ihmisen ajattelukykyä ja persoonallisuutta yllättävän monipuolisilla tavoilla. Tämän tekstin tarkoitus on kai myös lämmitellä bloggauslihaksiani pitkähkön blogijäykkyyden jälkeen.

maanantai 6. kesäkuuta 2016

Englanniksi luettua


Lyhyt väliaikatiedote:
Olen viime aikoina lukenut kirjoja englanniksi. Tavoitteenani on pystyä lukemaan lähes mitä tahansa nykyenglanniksi kirjoitettua kirjaa. Yritän samalla myös lisätä englannin lukunopeuttani. Ideaalini olisi pystyä lukemaan englantia lähes samalla nopeudella kuin suomea.

Olen lukenut Anna Northin romaanin The Life and Death of Sophie Stark. Kirja kertoo moniongelmaisesta elokuvaohjaajasta näkökulmatekniikalla. Fionnuala Kearneyn viihderomaani You, Me & Other People olisi yhtä hyvin voinut olla nimeltään My Ex-Husband is A Cheating Bastard. Tätä viestiä romaanissa toitottavat luonnollisesti petetty aviovaimo, mutta myös tytär, naisen ystävät ja jopa naisen psykiatri. Lopulta myös pettäjämies alkaa jauhaa tyyliin Oh yes, I'm selfish shit. Alkoi pikkasen puuduttaa.

Tällä hetkellä luen Rachel Joycen romaania Perfect. Kirjassa vuorottelevat kaksi kertomusta, joista toisessa kuvataan pelokkaan pikkupojan elämää, jota hallitsee äidin ajaman auto-onnettomuuden jälkivaikutukset. Toisessa tarinassa kuvataan pakkoneoroottisen mielenterveyskuntoutujan elämää kahvilatyössä. Kaksi tarinaa todennäköisesti limittyvät toisiinsa, mutta en vielä tiedä, millä tavalla. Tarinassa tärkeää ovat myös kaksi lisättyä sekunttia, joiden vaikutukset ovat arvaamattomia.

Jos joku on ihmetellyt, mistä blogihiljaisuuteni on johtunut, tässä syitä: henkilökohtaiset ongelmat, motivaatio-ongelmat, blogikriisi sekä myös tekniset ongelmat (tietokone vetelee viimeisiään, kamera on raato + lisäksi kännykkä on puolikuollut ja dvd:n kaukosäädin on täysin dead). Pahin ongelmani on kuitenkin ollut motivaatio-ongelma ja bloggauskriisi (= kaikki ideani ovat tuntuneet niin typeriltä, etten ole viitsynyt toteuttaa niitä + pohdiskelu pitäisikö blogia kehittää jonkin suuntaa ja jos kyllä, niin mihin suuntaan; enemmän asiaa, vähemmän paskanjauhantaa? lisää kuvia? "rapotteja" ulkomaailmasta, esim. kahvilakatsaus tai whatever)